vammaisiaan lähes pyhimyksinä. Minusta on sääli ettei suomessa näe paljoakaa Tällaista auttamisen halua. Olisi niin kiva kun autettaisiin, kun nykyään suhtautuminen vammaisiin on useimmiten Halveksivaa. Voidaanko me aloittaa itsestämme ja vilpittömästi mennä auttamaan heti, kun huomaamme jonkun tarvitsevan apua?
Se apu kun tulee luonnostaan, se ei ole suurielkeistä, eikä siitä kukaan pahastu!
Se apu kun tulee luonnostaan, se ei ole suurielkeistä, eikä siitä kukaan pahastu!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mirka joka hilluu tuolla uskonnot foorumissa.
No ei kai sillä välii, mut täälä tunnut hiukan uskottavammalta.
Mistä muododtuu käsitys siitä että vammaisia halveksitaan nykyään?
Mirka, nokkela ajatuslinja! Nykyihmisellä on paljon opittavaa intiaaneilta ja monilta muilta ns. alkuasukkailta. "Primitiivisyydessään" he ovat ymmärtäneet Luonto-äidin opit jo varhain ennen meitä: erilaisuus on rikkautta. Evolutiivisesti katsottuna olisi ihmislaji monien muiden eläinlajien ohella kuollut sukupuuttoon jo kauan sitten ellei perimämme olisi näin muuntautuvainen. Adaptoitumiskykymme on siis pelastanut lajimme; mutta se toimii myös yksilöllisellä tasolla, sillä monella "epänormaalilla" on uskomattomia taitoja, joiden avulla he pystyvät "kilpailemaan" keskiarvokansalaisten rinnalla. Mirkan mainitsema sosiaalinen aseemme on myöskin eräs tapa adaptoitua: ryhmän "kannattaa" pitää huolta erilaisista jäsenistään, sillä heissä saattaa piillä avain ryhmän selviytymiseen. Tämän voi nähdä myös humaanimmin: ihmisellä on inhimillisyys, jonka takia hän haluaa pitää huolta myös niistä, jotka tavallaan tuntuvat haittaavan ryhmän toimintaa.
Uskalletaanko väittää, että nykyihmisen kehitys on edennyt vaiheeseen, jossa tuo inhimillisyys alkaa rakoilla ja alamme unohtaa monipuolisuuden hyödyn? Eikö suhtautumistapa, jota Mirka kutsui - varsin oikeellisesti - halventavaksi, tunnu todistavan tällaista suuntaa?
Toisaalta voimme miettiä, mitä todellakin tarkoitamme 'halventavalla' ja ovatko asiat todellakin niin huonosti kuin helposti näemme. Kun vertaa ns. vammaisten asemaa nykypäivänä ja vaikkapa keskiajalla, on ero valtava: nykyään erilaisilla on ihmisarvo. Keskiajalla vammaisia pidettiin pahuuden ilmentyminä, primitiivisissä kulttuureissa puolestaan jumaluuden ilmentyminä - kun taas nykyään vammaisuus on pelkkä pinnallinen eroavuus, joka on muuten tasa-arvoisten ihmisten attribuutti. Onko kehityslinjamme todellakin niin paheksuttava kuin kuvittelemme?
Toisaalta asiaa, mutta kukapa vammaisia uskaltaisi auttaa, kun julkisuudessa juuri vammaiset ovat räyhänneet niin kovin, että heille tyrkytetään apua, ihan kuin olisivat täysin kykenettömiä ja tyhmiäkin vielä.
Niinpä! Toisaalta ihmettelen suuresti kärjistystäsi: eikö vammaisilla ole oikeutta vaatia tasa-arvoista kohtelua vammastaan/sairaudestaan huolimatta? Et kai sinäkään mene tarjoamaan vaikkapa kampausapua "normaalille" ihmiselle, joka on unohtanut harjata hiuksensa aamulla? Miksi siis vammaisia pitäisi auttaa silloin kun he eivät apua tarvitse - vainko sen vuoksi, että jokaisen "kuuluu" auttaa vammaista? Ja aika paljon avun hyväksymisessä on kiinni siitä, millä tavalla apu annetaan - säälin vai ystävällisyyden pilke silmässä.
Joo, saatan kärjistääkkin, mutta kyllä siinä joskus hyvä vainu tarvitaan, että koska sopii auttaa ja koska se taas on loukkaus. Tietysti, jos tilanne on selvä, tulee auttaa.
Auttaminen voi olla pieniä asioita täysissä voimissa oleville, mutta suuria niille jotka apua tarvitsee.
Eräänä päivänä yhdessä kauppakeskuksessa näin kun yksi pyörätuolilla liikkunut poika oli pudottanut lehden lattialle ja yritti noukkia sieltä sitä itse onnistumatta yrityksessänsä.
Hänen ohitsensa meni väistellen ihmisiä eikä kukaan viitsinyt auttaa häntä yrityksessänsä...
Kylläpä hävetti muiden ihmisten puolesta.
Niin rehellistä onnellista hymyä jonka avunannostani sain en ole pitkään aikaan nähnyt.
Terveisin
Yksikätinen mies