Olen hienoisen pulman edessä. Valmistuin viime keväänä (kevä -07) kauppaopistosta, asiakaspalvelun ja markkinoinnin linja. Valmistumisen jälkeen suoritin armeijan loppuun jonka jälkeen hain töihin. En päässyt oman alan hommiin, mutta kuitenkin hommiin. No sitä iloa kesti kuukauden, jonka jälkeen olen tehnyt satunnaisesti hommia silloin tällöin. Olen hakenut opiskelemaan syksyksi ja tässä odottelen hakutuloksia. Mutta samalla takaraivossa jyskyttää se, että olen 25-vuotias kohta ja työkokemusta taikka eläkettä ei ole kertynyt todellakaan yhtään. Haluaisin hakea töihin omalle alalle, kun taas yksi vanhemmistani, eli äitini, kokee ettei minusta ole miksikään myyjäksi. Olen tietenkin hieman ujo, mutta uskon vakaasti että asiat alkaisi sujua paremmin. Sitten siinä on se vielä, että asuin opiskeluajan omassa opiskelijaboksissani, mutta jouduin muuttamaan takaisin kotiin koska asunto oli tarkoitettu vain opiskelijoille. Ei oikein viitsi asua kotinurkissa näin vanhana, mitä ne naisetkin siihen sanoisivat. Antakaa siis neuvoa hieman, pitäisikö mennä vaan opiskelemaan vaiko rohkeasti hakea myyjän paikkoja ja näin osoittaa että pystyn palvelemaan asiakkaita hyvin pienestä puutteesta huolimatta?
Neuvoa kaipailen
Henkka83
4645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että mene ja rohkeasti vaan tee mitä itse haluat. elätkö omaa elämääsi vaiko kuunteletko muita ja elät niinkuin he sinun haluavat elävän. meillä jokaisella on vain yksi elämä. eikö se ehkä siis kannattaisi elää niinkuin tykkää? ehkä.. ehkä ei.. tsemppiä!! :)
vai töihin?
Ensimmäiset viikot ovat vaikeimpia ja siitä se ujous pikkuhiljaa häipyy.
ps. moni näyttelijä on alkujaan ujo, omien sanojensa mukaan.
jotain sitä vastaan että asuu kotona painukoot vittuun.
tämä periaate on toiminut itselläni eikä ole tarvinnut vielä kertaakaan seukata.
sen viisastenkiven. Tuskinpa tulet koskaan seukkaamaankaan.