Ajattelin kysyä neuvoja täältä palstalta. Olen 17-vuotias nuorimies. Olen kasvanut suuressa, 7-lapsisessa perheessä ja tällä hetkellä asun äidin asunnossa yksin. Äitini on melkein 50-vuotias sosiaalityöntekijä ja hänellä on alkoholiongelma. Aloitan viestin kirjoittamalla lapsuudestani.
Vuonna 2001-2002 isäni ja äitini olivat vielä naimisissa ja kaikki 7 lasta asuivat kotona. Olin tällöin 10-11-vuotias ja joka viikonloppu isä hakkasi äitiä eri tavoin. Sain kuunnella huoneestani, kun toiselta puolen taloa kuului jyskämistä ja äidin huutoa. En pystynyt tehdä mitään ja kaksi isoveljeä (toinen nyt 24- ja toinen 27-vuotias) eivät puuttuneet tilanteeseen. Olen itse joutunut pienenä kokemaan väkivaltaa isäni taholta ja kerran myös 14-vuotiaana.
Äitini haki syksyllä 2002 lohtua Internet-chateista ja tapasi erään miehen. Kirjoittelivat jatkuvasti toisilleen ja tästäkös isäni provosoitui ja hakkasi vielä enemmän äitiä. Vuoden 2002 marraskuussa äitini ei enää kestänyt, vaan muutti tämän miehen kanssa yhteen miehen asuntoon ja laittoi avioeropaperit vireille. Omaisuudenjako tehtiin ilman oikeuteen menemistä, että isälleni jäi iso omakotitalo ja lapset ja äitini sai kaksi omistuskerrostaloasuntoa läheltä.
Äiti muutti toiseen näistä kerrostaloasunnoista 2003 talvella miehensä ja yhden siskoni kanssa ja toiseen muutti kaksi isointa veljeäni. Kaikki oli hyvin ja pienimmät siskoni (nyt 9- ja 12-vuotiaat) sekä pikkuveljeni (nyt 10-vuotias) sekä minä kävimme säännöllisesti joka viikonloppu äitini luona kaiken ollessa hyvin.
Kesällä 2003 äiti meni naimisiin tämän miehen kanssa ja mies vaikutti oikein lapsista pitävältä. Mies oli kuitenkin entinen rikollinen, taustalla aseellisia ryöstöjä ja autovarkauksia sekä luottotiedot menneet, mutta ne jutut olivat loppu hänen osaltaan.
Me muut neljä lasta asuimme isäni luona. Isä oli ehkä osittain masentunut eikä jaksanut siivota tai laittaa kunnon ruokaa. Isäni tapasi kuitenkin keväällä 2004 nykyisen vaimonsa ja perheeseen tuli vaimon mukana kaksi hänen lastaan (nyt 11- ja 12-vuotiaat). Isäni elämä muuttui parempaan päin ja siskoni ja veljeni pitävät nykyään tuota naista enemmän äitinään kuin biologista.
Vuonna 2005 lopussa alkoi tulla erinäisiä riitoja siskoni ja tämän äidin uuden miehen välillä. Kuulemma mies haukkui ja jopa oli lyönyt pari kertaa tätä. Luultavasti siskoni murrosikä oli alkanut. Kukaan ei kuitenkaan uskonut siskoani, koska tämä mies oli niin kiltti muille lapsille taustastaan huolimatta.
Vuonna 2006 keväällä he muuttivat toiseen asuntoon lähelle meitä.
Vuoden 2006 syksyllä äidin mies alkoi olla ylitöissä vähän liikaakin, mutta äitini ei ajatellut asiaa sen kummemmin. Marraskuun puolivälissä eräs perjantai-ilta mies kuitenkin sanoi äidilleni, että hänellä on toinen nainen. Äitini romahti täysin. Meni muutama viikko ja hän jäi sairaslomalle ja aloitti masennus- ja unilääkityksen.
Äidin mies manipuloi kuukausi tästä eteenpäin pitkälle kevääseen 2007 jatkuvasti äitiäni, että hän tulee takaisin ja muuttokuorma on äidin pihassa huomenna ja hän tuo tavarat takaisin. Eli valehteli koko ajan äidilleni tulevansa takaisin. Ilmeisesti varmisteli selustaansa jos olisi tullut ongelmia uuden naisensa kanssa eikä olisi ollut paikkaa mihin mennä.
Tästä alkoi kuitenkin suuri alamäki. Äitini yritti itsemurhaa neljä kertaa kevään aikana. Hän otti sata tablettia kerralla ja oli juonut siihen päälle runsaasti alkoholia.
Sain soitettua ambulanssin viime hetkellä. Hänet elvytettiin ambulanssissa ja ambulanssimies sanoi, ettei hän selviä sairaalaan. Äitini oli hengityskoneessa yön yli. Seuraavana päivänä sain tekstiviestin: "Anna anteeksi, en ollut oma itseni. Äiti." Äitini oli myös pakkohoidossa muutaman viikon, mutta ei auttanut ollenkaan.
Samanlaisia tapauksia oli kolme tuon lisäksi ja joka viikonloppu sai pelätä mitä se tekee itselleen. Oma mielenterveyteni ei järkkynyt, mutta siskoni järkkyi, ettei pystynyt enää koulussa käymään kunnolla. Äitini lopetti lääkkeet ja vannoi, ettei vastaavaa tapahdu enää koskaan. Samoihin aikoihin hänellä diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Äiti myi tuon asunnon huhtikuussa 2007 ja jakoi siitä saamansa rahat kaikille lapsille tasapuolisesti ja jätti itselleen 10 000, jonka hän valitettavasti suurimmaksi osaksi joi kurkusta alas. Hän muutti vuokra-asuntoon, jossa minä tällä hetkellä asun.
Kesällä 2007 hän tapasi taas uuden miehen ja muutti tämän luo. Tämä mies on pitkäaikaistyötön ja alkoholisti. Hänen asunto on niin hirveässä kunnossa, etten ikinä ole nähnyt vastaavaa. Silti äitini haluaa asua miehen takia tässä asunnossa, kun mies on olevinaan taiteilija ja tämä kaatopaikka on olevinaan joku taiteilijakämppä. Äitini maksaa elatusmaksuja isälleni joka kuukausi 650 euroa, sekä tämän asunnon 520 euron vuokran, laskut, vakuutukset ym. jolloin hänelle jää korkeintaan 300 euroa palkastaan käteen. Joten hän ei voi muuttaa tuosta asunnosta vuokralle, koska ei ole varaa.
Tämä mies on nykyään kuulemma muuttunut mustasukkaiseksi ja tarkastaa kaikki äitini puhelut ja tekstiviestit. Alkoholia molemmilla kuluu runsaasti, korillinen päivässä per nuppi ei ole uutta. Äitini kehuskeli humalassa, että pystyy juomaan 36 pulloa yhtenä päivänä. Hän käyttää myös lääkkeitä arkiviikolla ja oikeuttaa viikonloppujuomisensa sillä, ettei ota arkiviikolla ja viikonloppuna on oikeus juhlia. Minulla on eri käsitys juhlimisesta.
Äitini ihmettelee miksi olen suuttunut hänelle enkä pidä tästä miehestä. Äitini ihmettelee miksi en voi antaa anteeksi kevättä 2007. Eikä hän usko, että olen antanut jo, mutta tuollaisia elämäntapoja en hyväksy. En itse polta tupakkaa, enkä juo kuin melko harvoin - ja silloinkin kohtuullisesti.
Minä asun siis äidin asunnossa yksin, ja koska tämä on sellainen asunto, että täällä ei erikseen ole kahta huonetta vaikka kaksio onkin, ei äitini voi asua tässä samaan aikaan ellen minä muuta pois. Äitini tulee tänne asuntoon kännäämään ukkonsa kanssa aina joskus, kuten eilen tapahtui, ja uhkaa heittää minut ulos jos en hyväksy tätä.
Äitini yrittää oikeuttaa sen sillä, että hän tämän asunnon vuokran maksaa. Lopulta itselläni paloi pinna ja heitin äitini ja tämän ukon voimalla tavaroineen pihalle. En koe tehneeni vääryyttä, vaikka äitini sanoo näin.
Nyt äitini hokee, että antoi rahat kusipäille (asunnonmyynnistä saadut rahat, jotka jakoi kaikille lapsilleen) ja uhkaa ajaa minut pois tästä asunnosta.
En voi muuttaa takaisin isäni luokse vaikka haluaisin uuden huonejärjestelyn takia, enkä ole oppilaitoksessa kirjoilla kuin vasta ensi syksynä, jolloin voisin muuttaa opiskelija-asuntoon.
En keksi mitä tekisin alkoholistille, joka syyttää ongelmistaan lähinnä minua ja isoveljeäni (olemme samanluontoisia emmekä hyväksy alituista ryyppäämistä). AA-kerhoon hän ei suostu menemään, vaan käy kuulemma kerran viikossa puhumassa jonkun kontaktihenkilön kanssa. Hän tiedostaa kyllä ongelman, mutta hänen asenne on "so what?"
Vuonna 2001-2002 isäni ja äitini olivat vielä naimisissa ja kaikki 7 lasta asuivat kotona. Olin tällöin 10-11-vuotias ja joka viikonloppu isä hakkasi äitiä eri tavoin. Sain kuunnella huoneestani, kun toiselta puolen taloa kuului jyskämistä ja äidin huutoa. En pystynyt tehdä mitään ja kaksi isoveljeä (toinen nyt 24- ja toinen 27-vuotias) eivät puuttuneet tilanteeseen. Olen itse joutunut pienenä kokemaan väkivaltaa isäni taholta ja kerran myös 14-vuotiaana.
Äitini haki syksyllä 2002 lohtua Internet-chateista ja tapasi erään miehen. Kirjoittelivat jatkuvasti toisilleen ja tästäkös isäni provosoitui ja hakkasi vielä enemmän äitiä. Vuoden 2002 marraskuussa äitini ei enää kestänyt, vaan muutti tämän miehen kanssa yhteen miehen asuntoon ja laittoi avioeropaperit vireille. Omaisuudenjako tehtiin ilman oikeuteen menemistä, että isälleni jäi iso omakotitalo ja lapset ja äitini sai kaksi omistuskerrostaloasuntoa läheltä.
Äiti muutti toiseen näistä kerrostaloasunnoista 2003 talvella miehensä ja yhden siskoni kanssa ja toiseen muutti kaksi isointa veljeäni. Kaikki oli hyvin ja pienimmät siskoni (nyt 9- ja 12-vuotiaat) sekä pikkuveljeni (nyt 10-vuotias) sekä minä kävimme säännöllisesti joka viikonloppu äitini luona kaiken ollessa hyvin.
Kesällä 2003 äiti meni naimisiin tämän miehen kanssa ja mies vaikutti oikein lapsista pitävältä. Mies oli kuitenkin entinen rikollinen, taustalla aseellisia ryöstöjä ja autovarkauksia sekä luottotiedot menneet, mutta ne jutut olivat loppu hänen osaltaan.
Me muut neljä lasta asuimme isäni luona. Isä oli ehkä osittain masentunut eikä jaksanut siivota tai laittaa kunnon ruokaa. Isäni tapasi kuitenkin keväällä 2004 nykyisen vaimonsa ja perheeseen tuli vaimon mukana kaksi hänen lastaan (nyt 11- ja 12-vuotiaat). Isäni elämä muuttui parempaan päin ja siskoni ja veljeni pitävät nykyään tuota naista enemmän äitinään kuin biologista.
Vuonna 2005 lopussa alkoi tulla erinäisiä riitoja siskoni ja tämän äidin uuden miehen välillä. Kuulemma mies haukkui ja jopa oli lyönyt pari kertaa tätä. Luultavasti siskoni murrosikä oli alkanut. Kukaan ei kuitenkaan uskonut siskoani, koska tämä mies oli niin kiltti muille lapsille taustastaan huolimatta.
Vuonna 2006 keväällä he muuttivat toiseen asuntoon lähelle meitä.
Vuoden 2006 syksyllä äidin mies alkoi olla ylitöissä vähän liikaakin, mutta äitini ei ajatellut asiaa sen kummemmin. Marraskuun puolivälissä eräs perjantai-ilta mies kuitenkin sanoi äidilleni, että hänellä on toinen nainen. Äitini romahti täysin. Meni muutama viikko ja hän jäi sairaslomalle ja aloitti masennus- ja unilääkityksen.
Äidin mies manipuloi kuukausi tästä eteenpäin pitkälle kevääseen 2007 jatkuvasti äitiäni, että hän tulee takaisin ja muuttokuorma on äidin pihassa huomenna ja hän tuo tavarat takaisin. Eli valehteli koko ajan äidilleni tulevansa takaisin. Ilmeisesti varmisteli selustaansa jos olisi tullut ongelmia uuden naisensa kanssa eikä olisi ollut paikkaa mihin mennä.
Tästä alkoi kuitenkin suuri alamäki. Äitini yritti itsemurhaa neljä kertaa kevään aikana. Hän otti sata tablettia kerralla ja oli juonut siihen päälle runsaasti alkoholia.
Sain soitettua ambulanssin viime hetkellä. Hänet elvytettiin ambulanssissa ja ambulanssimies sanoi, ettei hän selviä sairaalaan. Äitini oli hengityskoneessa yön yli. Seuraavana päivänä sain tekstiviestin: "Anna anteeksi, en ollut oma itseni. Äiti." Äitini oli myös pakkohoidossa muutaman viikon, mutta ei auttanut ollenkaan.
Samanlaisia tapauksia oli kolme tuon lisäksi ja joka viikonloppu sai pelätä mitä se tekee itselleen. Oma mielenterveyteni ei järkkynyt, mutta siskoni järkkyi, ettei pystynyt enää koulussa käymään kunnolla. Äitini lopetti lääkkeet ja vannoi, ettei vastaavaa tapahdu enää koskaan. Samoihin aikoihin hänellä diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Äiti myi tuon asunnon huhtikuussa 2007 ja jakoi siitä saamansa rahat kaikille lapsille tasapuolisesti ja jätti itselleen 10 000, jonka hän valitettavasti suurimmaksi osaksi joi kurkusta alas. Hän muutti vuokra-asuntoon, jossa minä tällä hetkellä asun.
Kesällä 2007 hän tapasi taas uuden miehen ja muutti tämän luo. Tämä mies on pitkäaikaistyötön ja alkoholisti. Hänen asunto on niin hirveässä kunnossa, etten ikinä ole nähnyt vastaavaa. Silti äitini haluaa asua miehen takia tässä asunnossa, kun mies on olevinaan taiteilija ja tämä kaatopaikka on olevinaan joku taiteilijakämppä. Äitini maksaa elatusmaksuja isälleni joka kuukausi 650 euroa, sekä tämän asunnon 520 euron vuokran, laskut, vakuutukset ym. jolloin hänelle jää korkeintaan 300 euroa palkastaan käteen. Joten hän ei voi muuttaa tuosta asunnosta vuokralle, koska ei ole varaa.
Tämä mies on nykyään kuulemma muuttunut mustasukkaiseksi ja tarkastaa kaikki äitini puhelut ja tekstiviestit. Alkoholia molemmilla kuluu runsaasti, korillinen päivässä per nuppi ei ole uutta. Äitini kehuskeli humalassa, että pystyy juomaan 36 pulloa yhtenä päivänä. Hän käyttää myös lääkkeitä arkiviikolla ja oikeuttaa viikonloppujuomisensa sillä, ettei ota arkiviikolla ja viikonloppuna on oikeus juhlia. Minulla on eri käsitys juhlimisesta.
Äitini ihmettelee miksi olen suuttunut hänelle enkä pidä tästä miehestä. Äitini ihmettelee miksi en voi antaa anteeksi kevättä 2007. Eikä hän usko, että olen antanut jo, mutta tuollaisia elämäntapoja en hyväksy. En itse polta tupakkaa, enkä juo kuin melko harvoin - ja silloinkin kohtuullisesti.
Minä asun siis äidin asunnossa yksin, ja koska tämä on sellainen asunto, että täällä ei erikseen ole kahta huonetta vaikka kaksio onkin, ei äitini voi asua tässä samaan aikaan ellen minä muuta pois. Äitini tulee tänne asuntoon kännäämään ukkonsa kanssa aina joskus, kuten eilen tapahtui, ja uhkaa heittää minut ulos jos en hyväksy tätä.
Äitini yrittää oikeuttaa sen sillä, että hän tämän asunnon vuokran maksaa. Lopulta itselläni paloi pinna ja heitin äitini ja tämän ukon voimalla tavaroineen pihalle. En koe tehneeni vääryyttä, vaikka äitini sanoo näin.
Nyt äitini hokee, että antoi rahat kusipäille (asunnonmyynnistä saadut rahat, jotka jakoi kaikille lapsilleen) ja uhkaa ajaa minut pois tästä asunnosta.
En voi muuttaa takaisin isäni luokse vaikka haluaisin uuden huonejärjestelyn takia, enkä ole oppilaitoksessa kirjoilla kuin vasta ensi syksynä, jolloin voisin muuttaa opiskelija-asuntoon.
En keksi mitä tekisin alkoholistille, joka syyttää ongelmistaan lähinnä minua ja isoveljeäni (olemme samanluontoisia emmekä hyväksy alituista ryyppäämistä). AA-kerhoon hän ei suostu menemään, vaan käy kuulemma kerran viikossa puhumassa jonkun kontaktihenkilön kanssa. Hän tiedostaa kyllä ongelman, mutta hänen asenne on "so what?"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toista ei voi muuttaa, ainoastaa jokainen voi muuttaa itseään. Tietysti voit ohjailla häntä jotenkin oikeaan suuntaan, mikä voi kyllä olla aika hankalaa. En tiedä oletko jo yrittänyt mutta jos pystyt niin puhu vaikka äitisi kanssa kahden kesken tai niin että isoveljesi on paikalla, mieluiten silloin kun hän on selvä. Käykää yhdessä läpi asiat ja se miten niitä voisi muuttaa, älkää syyttäkö toisianne tai haukkuko koska silloin tulee vain tappelu. Ehkä äitisi ei silmät avautuvat pikku hiljaa ja sitä myötä myös elämän asenne ja tavat muuttuvat. Toistahan ei voi määrätä kenen kanssa on.
Se on kyllä pitkä prosessi ja hankala, mutta ei kannata luovuttaa, kertokaa toisillenne mitä tunteenne ja ajatuksenne.
Tai menkää yhdessä jonkun ammattilaisen puheille, vaikka vaan kerraksi kokeilemaan, eihän sitä tiedä vaikka äitisi voisi suostua käymään siellä useammin jos menette yhdessä.
En tiedä oliki mitään apua, kun yksityiskohtia en tiedä. Kaikea hyvää ja toivottavasti asiat lähtee parempaa suuntaan. :)
Kerron sulle lyhyesti,/anna olla/ mulle kävi niin että,yritin hirveesti auttaa ja elin uskossa et muuttuu, kyllä se muuttu mut meni melkein 8 vuotta nyt jälkeen päin vituttaa kun olin niin tyhmä et turhaan hössäsin,mut tietty olihan siinä taustalla kun iskä kuoli,vähän voi jelppiä mut oot nuori, ÄLÄ ota kaikkee omille niskoille NAUTI kun oot nuori ja keksi itelle muuta ajateltavaa kyllä elämä menee eteenpäin siitä huolimatta pidä vaan terve mieli yllä eiks vaan :) Kaikkee kivaa kesälle!!! nimimerkki: (Sosa)
mä menin sanattomaksi.. ihan häpesin mielessäni, kun minulla on muka asiat huonosti.. sinulla ne asiat ovat huonosti ja tarvitset jonkun ulkopuolisen apua. en osaa kummemmin neuvoa, koska olen vasta 14 tyttö, mutta annan kaiken mahdollisen myötätuntoni ja toivotan jaksamista sinulle täydestä sydämestäni! toivon todella että sinulla asiat tuosta vielä paranevat ja varmasti paranevatkin. voisiko olla mahdollista, että muuttaisit jonkun aikuisen sisaresi kanssa samaan asuntoon? kaikkea hyvää sinulle ja paljon jaksamista!
Puhuminen tuskin auttaa yhtään,mutta omista kokemuksistani voin sanoa,että älä riko välejänne vaikka tuntuu kuinka pahalta tahansa. Olin juuri sinun ikäisesi,kun päätin "unohtaa" äitini kokonaan ja silloin hän vasta juomaan alkoikin. Sisimmässään hän välittää,mutta on niin eri ihminen kun juo. Meillä oli huonot välit ja se vaikutti häneen negatiivisesti. Älä ole yhteyksissä häneen silloin,kun hän on juonut vaan sitten,kun hän on selvinpäin. Alkoholismia ei voi parantaa,mutta katkolla voi olla vaikka loppuelämän. Aikuista ihmistä et voi vahtia etkä pakottaa mihinkään. Aina on kova huoli,että mitäköhän se nyt tekee ja sitä ja tätä...on vaan pakko oppia elämään omaa elämää.
Kesä on tulossa niin kyllä se siitä. Aina jostain joku paikka löytyy,jos ei kaverin luota niin tietenkin sosiaalityöntekijät voivat järjestää jotain(mutta äidillesi tuskin kannattaa mitään sanoa):P Olet alaikäinen niin kyllä sua joku auttaa. Mullekin on ehdotettu nuorisokotia ym.,mutta mä muutin omaan asuntoon 17 vuotiaana ja hengissä sitä ollaan.
Mene kesäksi töihin ja maksa niillä vuokra?
SINULLA EI LUULTAVASTI ISO VANHEMPIA OLE. MUTTA ONKO SINULLA SERKKUJA, TÄTEJÄ, KUMMEJA? PUHU EHDOTTOMASTI ASIOISTA HEIDÄN KANSSAAN. VOIT JOPA MUUTTAA HEILLE JOS SE VAIN KÄY. HE VARMASTI AUTTAVAT.