#LOMAVINOKAS (Pleurotus holidayrios)
Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy koko kesän, mutta erityisen yleinen juhannuksesta alkaen elokuun puoliväliin saakka. Viihtyy terasseilla, vesialueiden rannoilla, peitteisillä pientareilla jopa kosteissa sisätiloissa. Olemus turpea, punakka, lakki vinossa. Esiintyy yksin tai pienissä ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Katoaa maisemista kesälomakauden jälkeen.
#RANTASIITAKE (Lentinus bikinikus)
Maan etelä- ja keskiosissa yleinen viinaa imevä sieni. Viihtyy hiekkaisilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla pienissä ja isoissa ryhmissä. Häviää nopeasti auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja notkea. Väri varsinkin loppukesällä paahtuneen ruskehtava, joskus palaneen punainen. Lakki värikäs, usein niskassa. Vaatii erittäin runsaasti nestettä.
#TUURIJUOPOKAS (Hygrophorus intervalligus)
Alkoholia imevistä sienistämme eräs tavanomaisimmista. Esiintyy tavallisimmin suurten juhlapyhien jälkeen, jolloin se juurtuu sitkeästi ravitsemusliikkeisiin, joutoväen kansoittamiin peräkammareihin ja kolmannen luokan kuppiloihin. Tunnistaa kalvakkaasta ulkoasusta, tyypillisesti pistävästä hajusta ja hontelosta jalasta.
#RÄKÄNULJASKA (Comphidius spyttagus)
Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa harmahtavasta ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti rinnuksilla, lakki silmillä. Yleinen kaikkialla maassa koko satokauden. Kannattaisi korjata talteen, mutta hapahkon tuoksunsa ja epämääräisen ryhdittömän ja luotaantyöntävän muotonsa takia jää usein omaan arvoonsa. Huom!! aina ryöpättävä.
#KOTKASEITIKKI (Cortinarius feminius)
Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta löytyy yleensä yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko varsi, hompsuinen ulkoasu. Lakki epämääräinen (voi olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein leveät ja roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillisen eltaantunut hajuvesi. Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa, viihtyy ravinneköyhässä
ympäristössä, mutta vaatii paljon nestettä. Huom! erittäin vaarallinen, varsinkin kieli terävä ja myrkyllinen.
#KAAPPIJUOPOKAS (Clitocybe fingerporilus)
Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni koko maassa, mutta vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten esiintymispaikkojensa takia jää usein huomaamatta. Viihtyy kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on nestettä (sitä ei tarvita paljoa kerrallaan, mutta sitä on oltava saatavilla koko ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja suora, mutta nenä
punertava. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman pistävä. Tavanomainen, harmiton lajike.
#AAMUVALMUSKA (trichloma dagenefterum)
Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan tavallisimmin aamupäivisin. Pinta tyypillisen maitomainen ja niljakas. Haju tympeä ja läpitunkeva. Jalka raskas ja huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä tuntomerkit kuitenkin väistyvät, kun lajike saa lisää nestettä.
SYYSHAPERO (Russula dogalus)
Viinaa imevien sienien syyslajike. Ilmaantuu kesälomakauden jälkeen työpaikan nurkkiin ja hiljaisiin katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti turvonnut ja pöhöttynyt varsi, himmeäpintainen ja/tai punertavan läikikäs. Malto hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka väsähtänyt, muoto haalistunut ja kulahtanut. Saavuttaa ryhtinsä vai erittäin hitaasti. Hyöty työpaikoilla vain vähäinen.
Ei muuta kuin poimimaan sato talteen!
Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy koko kesän, mutta erityisen yleinen juhannuksesta alkaen elokuun puoliväliin saakka. Viihtyy terasseilla, vesialueiden rannoilla, peitteisillä pientareilla jopa kosteissa sisätiloissa. Olemus turpea, punakka, lakki vinossa. Esiintyy yksin tai pienissä ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Katoaa maisemista kesälomakauden jälkeen.
#RANTASIITAKE (Lentinus bikinikus)
Maan etelä- ja keskiosissa yleinen viinaa imevä sieni. Viihtyy hiekkaisilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla pienissä ja isoissa ryhmissä. Häviää nopeasti auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja notkea. Väri varsinkin loppukesällä paahtuneen ruskehtava, joskus palaneen punainen. Lakki värikäs, usein niskassa. Vaatii erittäin runsaasti nestettä.
#TUURIJUOPOKAS (Hygrophorus intervalligus)
Alkoholia imevistä sienistämme eräs tavanomaisimmista. Esiintyy tavallisimmin suurten juhlapyhien jälkeen, jolloin se juurtuu sitkeästi ravitsemusliikkeisiin, joutoväen kansoittamiin peräkammareihin ja kolmannen luokan kuppiloihin. Tunnistaa kalvakkaasta ulkoasusta, tyypillisesti pistävästä hajusta ja hontelosta jalasta.
#RÄKÄNULJASKA (Comphidius spyttagus)
Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa harmahtavasta ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti rinnuksilla, lakki silmillä. Yleinen kaikkialla maassa koko satokauden. Kannattaisi korjata talteen, mutta hapahkon tuoksunsa ja epämääräisen ryhdittömän ja luotaantyöntävän muotonsa takia jää usein omaan arvoonsa. Huom!! aina ryöpättävä.
#KOTKASEITIKKI (Cortinarius feminius)
Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta löytyy yleensä yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko varsi, hompsuinen ulkoasu. Lakki epämääräinen (voi olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein leveät ja roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillisen eltaantunut hajuvesi. Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa, viihtyy ravinneköyhässä
ympäristössä, mutta vaatii paljon nestettä. Huom! erittäin vaarallinen, varsinkin kieli terävä ja myrkyllinen.
#KAAPPIJUOPOKAS (Clitocybe fingerporilus)
Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni koko maassa, mutta vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten esiintymispaikkojensa takia jää usein huomaamatta. Viihtyy kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on nestettä (sitä ei tarvita paljoa kerrallaan, mutta sitä on oltava saatavilla koko ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja suora, mutta nenä
punertava. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman pistävä. Tavanomainen, harmiton lajike.
#AAMUVALMUSKA (trichloma dagenefterum)
Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan tavallisimmin aamupäivisin. Pinta tyypillisen maitomainen ja niljakas. Haju tympeä ja läpitunkeva. Jalka raskas ja huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä tuntomerkit kuitenkin väistyvät, kun lajike saa lisää nestettä.
SYYSHAPERO (Russula dogalus)
Viinaa imevien sienien syyslajike. Ilmaantuu kesälomakauden jälkeen työpaikan nurkkiin ja hiljaisiin katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti turvonnut ja pöhöttynyt varsi, himmeäpintainen ja/tai punertavan läikikäs. Malto hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka väsähtänyt, muoto haalistunut ja kulahtanut. Saavuttaa ryhtinsä vai erittäin hitaasti. Hyöty työpaikoilla vain vähäinen.
Ei muuta kuin poimimaan sato talteen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Unohdit Pultsaruipukan. Kuten tiedät, esiintyy siltojen ja veneitten alla. Jalka epäkeskeisesti vino ja siniviiruinen. Lakki jo nuorena nuhjaantuneen oloinen. Tuoksu epämiellyttävä ikäänkuin virtsainen. Ei ole poimisen arvoinen.