Katson kasvojani peilistä.
Näky on ruma ja surullinen.
Minun päälläni täytyy olla jokin näkymätön harso,joka erottaa minut tästä maailmasta.
Minä olen kummajainen, jolla ei ole ystävää.
Sosiaalisesti kyvytön, ulkopuolinen.
Läpän heittoa, juoruilua, tunnen kuuluvani piiriin.
Kun tulee valinnan aika jään ulkopuolelle.
Mikä minussa on vikana?
Kyyneleet kirvelevät luomien alla.
Komennan ne takaisin,
tässä ei itsesääli auta.
Kukaan ei halua kuunnella sellaista rutinaa.
En vaan kuulu joukkoon
ja sen tosiasian kanssa on elettävä.
Joskus se vain on äärettömän tuskallista.
Pettyminen itseen ja pettyminen toisiin.
En halua näyttää sitä, että haavoituin.
Harso ympärilläni paksunee
ja kietoutuu tiiviimmin ympärilleni.
On vaikea hengittää.
Näky on ruma ja surullinen.
Minun päälläni täytyy olla jokin näkymätön harso,joka erottaa minut tästä maailmasta.
Minä olen kummajainen, jolla ei ole ystävää.
Sosiaalisesti kyvytön, ulkopuolinen.
Läpän heittoa, juoruilua, tunnen kuuluvani piiriin.
Kun tulee valinnan aika jään ulkopuolelle.
Mikä minussa on vikana?
Kyyneleet kirvelevät luomien alla.
Komennan ne takaisin,
tässä ei itsesääli auta.
Kukaan ei halua kuunnella sellaista rutinaa.
En vaan kuulu joukkoon
ja sen tosiasian kanssa on elettävä.
Joskus se vain on äärettömän tuskallista.
Pettyminen itseen ja pettyminen toisiin.
En halua näyttää sitä, että haavoituin.
Harso ympärilläni paksunee
ja kietoutuu tiiviimmin ympärilleni.
On vaikea hengittää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinä vai ITSE? Näetkö ITSESI? Oikean ITSESI?
Kuitenkin kirjoituksestasi ikäänkuin henkii rakkaus? Ehkä käsitän tuskasta kumpuavan kaipuun rakkautena?
ITSE kun olen ollut koko ikäni "erillinen".
Ei ehkä vika vaan kohtalo? Ehkä niin vain "kuuluu" olla?
Kuin "seinä erottaa minut muista".
Katselen Ihmisten "taakse".
Sinut Näen KAUNIINA!
Joka päivä maailma syntyy uudestaan sille, joka suhtautuu siihen oikealla tavalla.
En näe itseäni. Kuva on säpäleinä ja pirstaleina, pakka hajalla ja akka pihalla kuin lumiukko!
Oli aika jolloin kirosin herkkyyteni. Olisin halunnut olla niin kuin muutkin? Nykyään "heikkoudestani" on tullut voimavara.
Se auttaa tosiaan näkemään asioiden taakse.
Ulkopuolisuuden tunteesta en taida koskaan päästä eroon. En kuulu joukkoon en. Saatuani muutama päivä sitten näpeilleni oikein kunnolla aloin miettiä millainen ihminen itse olen, mistä haen hyväksyntää ja miksi? En tiedä oliko siitä kivusta mitään hyötyä. Ehkä se oli tarpeellinen muistus siitä, että minun pitäisi toimia toisin. En haluaisi satuttaa toista tällä tavalla ja silti olen satuttanut ja varmasti satutan.
Ehkä pakassa kortit asettuvat jonkinlaiseen järjestykseen. Kumma vaan, että kaikki täytyy tapahtua kivun kautta. Muuten ei asiat mene jakeluun. Kumma myös, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät koskaan koe kipua? Ei ymmärrä.
Kiitos kommentistasi.
Varsinkin viimeinen lause oli MAHTAVA!
Kehittyä Ihmisenä, opetella Ihmiseksi eli kehittää Itseäsi siksi ehkä koet Tuskaa?
(en ole sadisti). Mutta ainoastaan tuskan kautta Ihminen oppii YMMÄRTÄMÄÄN.
(en ole masokinistikaan). Olen oppinut "kiittämään" osakseni tullutta tuskaa.
Ihminen joka ei koskaan koe kipua ei kehity.
(en ole uskossa) uskonnollinen kyllä.
Siitä huolimatta:
ISÄ MEIDÄN rukous koostuu oikeastaan useasta lyhyestä rukouksesta.
Tapahtukoon SINUN tahtosi niinkuin taivaissa myös maan päällä.
Yrittäessään ymmärtää elämää ihminen tavallaan "vetää vaikeuksia puoleensa".
Ehkäpä toteutat kohtaloasi aivan niinkuin pitääkin. Älä murehdi, kellekään ei taakkaa liiaksi, vain se minkä jaksat kantaa.
Täytyy taas kertoa. Te äootte vaan vitun rumia sosssupummeja ja vielä saatanan mustia. Eikö teillä ole pesuaineita? Kysykää jos sossu antais,Sieltähän te tulonne saatte.
Elämä
tässä ja tänään, ihan niin,
pirun vaikea, kun tuntuu että
mitä sillä väliä?
elämä
tässä sasaa kertaa samanlaisena,
laittaa kaikki sairastamaan vaikka heräsimme
kauniina kesänä, ei lunta! keväänä pulpahtelee vetenä . kaikkialla jo kura kuivúnut, ei muista
miten tähän tultiin?
mutta kuitenkaan
en jättäisi
siitä pois
sinusta saamaani toivoa, sanojesi vank
i
pelkoa, toivoa
kriisiä, riskiä,
sairas mikä sairas, mutta
miksei kukaan ota mua tosissa?
sairastaa ja ahdasta
mutta miksen jaksa astua ulos?
missä ovat ystävät, kauniit elämän tosiasiat?
Olkoon hebreaa, tiedän että joskus olemme samalla laiturilla ja menemme yhteen suuntaan!
ole mua sitten vastassa
ole kanssani kaiken tämän jälkeen
ole sanomassa, helpottaa" rutistaa "
kaulasta kun pahaolo pyrkii kumpaankin silmä-
nurkkaan ja kuristaa kurkusta, ainakin luulin että näin
enkelin
sinne
päin
"!"
APua
herranjestas
."Yrittäessään ymmärtää elämää ihminen tavallaan "vetää vaikeuksia puoleensa".
annan sitten arjen tulla ja
olla ihan paskana,
tulen takasi
vanhana
harmaana
ja ruttana
ja sitten jatketaan taas aiheessa.ane
minä ajattelin
herättyäni
hyvä päivä, eilinen paska.
,ihan totta,
tietenkään ei voi olla tekemättä mitä muut vaatii'
mutta jos ei muuta teekään?
väsyttää
minua ahdisti maan perusteellisesti
on aina kaikki samaa...
ihan kohta, unohdan unelmani
toivon vain että muutkin menevät tiehensä!
olen karikossa
aallokossa
toivoisin että olisin aikoinani lähestynty mun tuskaani, inhoani ,sitä turvattomuutta ja toivottomuutta, mitä oma itseni teetättää.
kun rande aikoi sanoa
hyvä , olinkaukana olin niin hyvä
kun peikko katsoi aamulla yksin peiliin
oikeesti itki äitikin poikaansa
satoi ja taivaasta tuli saavista kaatamalla
yksinäisen tuvasta tuli vallaton savu
mieleni yhtä musta kuin hiili
nainen kätteli
Iskikö se silmää, vai olenko tullut hulluksi?
sanojasi takeltelen portailla,
hyvää jatko katselmusta sisimmän salvan
sisäpuolelta tiedän että löytyvät omat avaimet!
ajattelen, perhettä
poikaa, mesee , vettä, tuulta, lämpimien kesäisten yö elämästä palaavien halailua,
raadollista
mutta olen elänyt yhden kokonaisen elämän,
vain sinä puutut vielä kuvioista?
olisitpa tullut iltajunalla,
aikaa mulla olisi ,on,
minä toivon.
kuulemiin
kiitos
amore
play
hi"
!