Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miksi?

    Jos olin valo pimeydessäsi
    minä mietin
    mikset kulkenut valoon kanssani?

    Jos olin valo pimeydessäsi
    mikset kysynyt
    kulkisinko rinnallasi?

    Sinä olit valo silloin
    pimeässä yksinäisyydessäni.
    Kerta toisensa jälkeen torjuit
    ystävyytenikin
    ja minusta tuli arka.

    Tiesin, että pelkäsit
    niinkuin minäkin,
    vaikka rohkeaa esitin.
    Olin mielestäni typerä kuitenkin.

    Unohtaa tahtoisin
    mutta kysymykset seuraavat minua
    antamatta rauhaa
    Mieleni kysyy: miksi?

    Vaikka ymmärrän katsovani sinua
    kuin itseäni peilistä ja tiedän vastauksen.
    Siksi
    kaikki olisi ollut mahdotonta.
    Siksi
    koskaan ei olisi meitä.

    On vain sinä
    ja minä.
    Eri riveillä.



    Maalaan sinut
    pois sieluni seinältä.

    (Tai: yritän
    sillä edelleen, tiedän,
    välitän.)

    Olen pettynyt.

    ***
    **
    *

    Itseeni.
    2135
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    asioita, joita emme sillä hetkellä ymmärrä, eikä tarvitsekaan. Joskus myöhemmin taaksepäin katsoessaan saattaa nähdä koko kuvan monine muotoineen täydellisyydessään, ja ymmärtää, että näkökyky tuolloin on ollut rajallinen. Ei siitä pidä syyttää itseään.

    Äänestä

    • Syytän itseäni lähinnä siitä, etten pysty unohtamaan. Tiedän syyt, tiedän seuraukset ja hyväksyn ne. Tiedän kyllä senkin, että hätäilen ehkä suotta, kaikki avautuu ajastaan.

      Silti, vihaan itseäni, kun en pysty päästämään irti ja jatkamaan elämääni!

      Kaikella on tarkoituksensa, niinpä niin... mutta luulisi, että rajansa kaikella...

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    masokisti kirjoitti:

    Jos olin valo pimeydessäsi
    minä mietin
    mikset kulkenut valoon kanssani?

    Jos olin valo pimeydessäsi
    mikset kysynyt
    kulkisinko rinnallasi?

    Sinä olit valo silloin
    pimeässä yksinäisyydessäni.
    Kerta toisensa jälkeen torjuit
    ystävyytenikin
    ja minusta tuli arka.

    Tiesin, että pelkäsit
    niinkuin minäkin,
    vaikka rohkeaa esitin.
    Olin mielestäni typerä kuitenkin.

    Unohtaa tahtoisin
    mutta kysymykset seuraavat minua
    antamatta rauhaa
    Mieleni kysyy: miksi?

    Vaikka ymmärrän katsovani sinua
    kuin itseäni peilistä ja tiedän vastauksen.
    Siksi
    kaikki olisi ollut mahdotonta.
    Siksi
    koskaan ei olisi meitä.

    On vain sinä
    ja minä.
    Eri riveillä.



    Maalaan sinut
    pois sieluni seinältä.

    (Tai: yritän
    sillä edelleen, tiedän,
    välitän.)

    Olen pettynyt.

    ***
    **
    *

    Itseeni.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu