Katson peiliä. Se on tyhjä, vailla kuvajaista. Epäröin. Vain pieni kynttilä valaisee minut ja peilin luotaantyötävän pinnan, sekä sen kauniit ja silti niin kauhean julmat kehykset. Ympärilläni levittäytyy ääröten pimeys, johon vähäisinkin valo tuntuu hukkuvan.
Nostaan käteni,epäröin taas. Kosketan peilin sileää pintaa varovasti, ja vedän käteni pois pelästyneenä. Kylmyys kulki lävitseni peilistä. Katson peilin kehyksiä. Liu'utan sormeani sen kohokuvioilla. Kurtistan kulmiani ja painan käteni peilin lasille. Se on yhä kylmä, mutta nyt se imee voimiani itseensä. Melkein lysähdän kokoon. Painan pääni alas, vajoan polvilleni ja hengitän vaivalloisesti.
Kuulen vaimean äänen. Edessäni seisoo joku. Edessäni? Nostan pääni ja katson peiliä. Siihen ilmestyy kuva, ja hahmo on kaukaisesti tutun näköinen. Kuin joku, jonka tunnen hyvin, mutta jollain tapaa vääristyneenä. Se hymyilee minulle ilkeästi. Käännyn ja juoken loputtomaan pimeyteen. Jätän sen.
Kuvajaiseni.
Nostaan käteni,epäröin taas. Kosketan peilin sileää pintaa varovasti, ja vedän käteni pois pelästyneenä. Kylmyys kulki lävitseni peilistä. Katson peilin kehyksiä. Liu'utan sormeani sen kohokuvioilla. Kurtistan kulmiani ja painan käteni peilin lasille. Se on yhä kylmä, mutta nyt se imee voimiani itseensä. Melkein lysähdän kokoon. Painan pääni alas, vajoan polvilleni ja hengitän vaivalloisesti.
Kuulen vaimean äänen. Edessäni seisoo joku. Edessäni? Nostan pääni ja katson peiliä. Siihen ilmestyy kuva, ja hahmo on kaukaisesti tutun näköinen. Kuin joku, jonka tunnen hyvin, mutta jollain tapaa vääristyneenä. Se hymyilee minulle ilkeästi. Käännyn ja juoken loputtomaan pimeyteen. Jätän sen.
Kuvajaiseni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...oikein oli.
Rimasi taitaa olla aika matalalla.
Särmää, pituutta, mielikuvitusta lisää. Niin, että siitä syntyy tarina - joka ei oikeasti tapahtunut, mutta olisi voinut tapahtua.