Puutarhaan tuli kirjosieppo
sanovat että se on onnen lintu
ei kuulemma saa häätää
Tai tulee onnettomuus
Kuuntelen sen laulua
kirkasta ja määräilevää
poika sanoi, että ei saa edes nukuttua
kun linnut karjuu
Mutta onnen takia
pitää kestää yhtä ja toista
kirjosieppo lienee
kuitenkin pieni vaiva
sanovat että se on onnen lintu
ei kuulemma saa häätää
Tai tulee onnettomuus
Kuuntelen sen laulua
kirkasta ja määräilevää
poika sanoi, että ei saa edes nukuttua
kun linnut karjuu
Mutta onnen takia
pitää kestää yhtä ja toista
kirjosieppo lienee
kuitenkin pieni vaiva
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tuulee pohjoisesta
sataa,
kylmää niin on
aika mataa.
Vesi rantakivillä
kiiltäen
Sorsapoikue emoineen
luona sen.
Kymmen päinen joutsenparvi
lepäillen,
kelluu meren pinnalla
ruokaillen.
Kaunis sukellus vain
pyrstö sen,
näkyy pintaveestä
hetkisen.
Lokki liitää siivin
liukuvin,
lähiluotoon laskeutuu
se sittenkin.
Pilvi siirtyy eestä
auringon.
säteitään tuo maahan
lämmin on.
hullu käki
raikui moni mäki
kun kukkui hullu käki
huonosti nukkui koko väki
yötä päivää kukkui hullu käki
harva sitä silloin näki
niin kukkui hullu käki.
Ennen oli suo ja Jussi
Jussi kuokkaa heilutti,
sitten tuli Jussin tupa,
vaimo lasta keinutti.
Keinui lapsi, äiti lauloi
Jussi suota kuokki,
Jussin poika kenkää pauloi
äiti lasta ruokki.
Monta leipää leivottu
tuvassa ruuan tuoksu,
kuokka suohon unohdettu
huulilla piippu vuoltu.
Väsymys täyttää miehen mielen
perhe on työstä loppu,
Iltavellin aika ollut äsken
nyt on jo unille hoppu.
Mitäs tuosta täytyy juosta
kun ei kävelemällä ehdi
antaa mennä kun ei lennä
lastut mistään enää
juoksee, kusee , kutoo sukkaa
kuten muorit ennen
hoppu, hoppu lorun loppu
piste perään nakkaa.
Lauluksi laittaa satakieli
kuoronjohtajaksi sillä mieli.
Kirjosieppo huutaa naaraalleen
"Tule katsomaan mitä tarjoilen".
Harakka haaveillen aidalla
pysyy taa'immalla laidalla
hyvää ääntä kun ei sille suotu
koreaksi vain on luotu.
Harmaasieppo vahtii pesäpuuta,
pian on jo monta suuta
hyönteisiä huutamassa
isommiksi kasvamassa.
Kuoroon pyrkii talitiainen
"ti tyy, ti tyy, sijainen
voisin olla solisteille
aariankin laulajille".
Varis touhuissansa tiellä
mukaantuloaan ei kiellä,
jos saa paikan eturiviin.
Käki puuttuu silloin peliin;
"Kukkuu, kukkuu," toistaa kaiku,
"kenen ääni kaukaa raiku,
etuoikeus on kai mulla
kesäkuoroon mukaan tulla.
Teillä muilla pesän teko
minulla jo munakeko
levitetty pitkin metsää
hetken ehkä kestää
ennenkuin on suku uusi
viisi, ehkä kuusi,
teillä uutta ruokittavaa...
Kukkuu... minä munin vaan".
Leppälintu sirkuttaa;
"Minut sentään huomataan
kun pensaikossa havaitaan,
toista on tuon mustarastaan,
viheltää vain ainoastaan."
Siitä aika poru syntyy
riitelemään linnut yltyy.
Erota ei kukaan eää
kuka laulaa oikein...
kuka ainoastaan aukoo nenää.
Oikein taputtamaan aloi, kun luin runosi.
Vaimo siihen:
- Joo, ukko on hurahtanut lopullisesti.
:)
Kauan seisoo kurki paikoillaan
siinä seuloo suota katseellaan,
Rantasipi ääntelee jo tuolla
mut kurki, seisoo yhä suolla!
Katsellen kuunnellen,
väliin päätään käännellen
yhtään virhettä ei saa
tulla,,, kurki saalistaa.
Jostain ääni sammakon
erottaa on mahdoton,
lemmenlaulun kurnutus
kuuluun niin kuin kutsumus.
Sammakko ei vielä huomaa
yhden jalan kurki kuomaa,
eipä huomaa kurkikaan
makupalaa ollenkaan.
Siinä suuntaa katseen itään,
näkyä ei tahdo mitään,
aurinko tuo liian kirkas
mielikuvitus niin vilkas.
Nälkä kurnii kurjen vatsaa,
kaiku kaukaa siihen vastaa,
Tässä olis karpaloita,
eihän niitä mikään voita
Taispas mennä kilpalaulannaksi. Kuka kenet suohon laulaa?
On vain kiva hassutella !
Leikkiä sanoilla,
............Seikkailija...............??
............. :D .................
Mikä tökkii
runo jatkuu
ilman ilkeyksien katkuu
vaikka olis kilpa
mitä sitten
lukea on hauska
runo parempi
tai huonompi
aivan tosissaan
liekö kukaan
ihmettelen vaan
mitä aikaan saan.
Mikäpä tässä elellessä
kesän ääniä ihmettelemässä.
Seison mäellä, Puulan rannalla,
pääskynen visersi puhelin langalla
käkikin kukkui takana lahden
seurasin liikkeitä linnun kahden
västäräkki pari kun pihalla hääri
kuivia korsia kimpuksi kääri
nokassaan niitä pesäänsä kantoi
iloa päivääni tänäänkin antoi.
Mehiläinen selvitti siipiään
oli lentänyt sisälle lämpimään.
Rae kuuro lankesi maahan silloin
tuleeko kesä, se tuleeko milloin.
Kukkamaata käänsin
multaa ylös väänsin.
Matoja yks ja kaks
maan tekee kuohkeaks.
Pakoon luikertelivat
mullan hoitajat.
Tuulen henki kylmää
voisko siemeniä kylvää.
Harakka-herra hienona niin
pukeutuu juhlavaatteisiin,
nauruksi muuttuu arkinen työ
arki juhlalle kättä lyö.
Männyn latvassa oksien haara
vaikea siihen pesää saada,
risuja heiniä harakka kantaa,
tyylille muodolle piut paut antaa.
Munia muutama valmiiseen pesään
hommia riittää koko kesään,
kolmisen viikkoa haudonta kestää
ei perheen lisäystä mikään voi estää.
Kova on kiire kun lapsia monta
isä emoa auttaa onnetonta,
nälkä on kova pojilla aina
aina on syötävä, myös sunnuntaina.
Poikaset oppii naurun taidon
samalla siinä elämän aidon,
ruoka on se josta aina pulaa,
jätski ois poikaa, se suussa sulaa !
Vain muutamalla sanallaankin
saa hän hymyn huulilleni
salaisessa piilossamme
toisiamme odotamme
alla puiden
kukkivien.
mummo istui ihmeissänsä
pihakeinun nyökynnässä
mikä on tuo ääni
kuuluu tuolta yltäpääni
todentotta aikajoin
kuulin kuin mäkätyksen
johan näinkin linnun syöksyn
taivaanvuohen pyrstösulan
aiheuttaman mäkätyksen
Kiitä tänäänkin, kiitä elämästä.
Miksi huolehtisit enemmästä
kun puhtautta on ja ruokaa sulla
anna kiitollisuuden mieleesi vain tulla.
Silloin jaksat nähdä hymyn lahjoitetun,
ihan oudon huulilla, tai ehkä tutun
joka sinut kohtaa tänään vastaantulijana.
Enkä ilouutistenkin olet kuulijana.
Tänäänkin, on aihe kiitoksia antaa
katkeruutta kannata ei mistään kantaa.
Tänään onkin retki päivä
metsässä on kiva käydä,
kahvi, kaakao ja maito
mukaan, sekä tunne aito,
Lapset pakkaa tavaroita
luontoa ei mikään voita.
Eväsreppu sitten selkään,
autoon kaikki sitten mennään
kohti tuttuja kallioita,
hiekkarinteitä ja soita.
Hyvä kartta mukaan vielä
jotta tarkentaa voi tietä.
Linnut laulaa metsä soi
niistä nauttia nyt voi,
kävyt kattaa polun reunaa
oravakin meitä seuraa.
Nyt jo siintää järven sini
nousu ottaa pohkeisiini,
maitohapotko ne siellä
vaanii mua metsätiellä?
Eipä haittaa voimat kantaa
kuljemme nyt kohti rantaa,
järvenselkä tyyni niin
peittyy valon säteisiin.
Harakka menoa seuraa
häiriten myös peuraa.
Nauraa räkättää kovin
lentäin pienen tovin.
Varis oksalla puun
liittyy menon ihailuun.
Mukaan tahtois tulla,
lapsella kun on pulla...
Pullan nappaa lapsen suusta
ilkkuu ilkeästi puusta
ritsan poika vuolee
jokohan harakka kuolee...
Äiti nappaa pojan ritsan
antaa hänelle käteen pitsan
tukkapöllyn hänelle antaa
poika äidille kukat kantaa
sitten vielä halitaan
kaikki aneeks annetaan
ja taas lintujen touhuja seurataan.
Salaa pitsaa palastaa
lintujonoa kalastaa.
Varpuset perässä pomppivat
palasia nokkivat.
Äiti huomaa puuhat pojan
hypätessää yli ojan.
Syöttämästä kieltää
poika näyttää mieltään.
Kysyy kuitenkin miksi,
tulevatko sairahiksi.
Äiti katsoo lastaan
ja sanoo ainoastaan...
Nenä vuotaa, silmiä kirvelee
siitepölyä ilmassa pilveilee,
kattaa keltaisenaan pintaa veen
tunkee hengitykseen
minne tahansa meen.
Auto ihan uuden värin saa
toistaa samaa väriä pihamaa.
Pinta ikkunan peilikirkas
sateen jäljiltä ihan juovikas.
Tarttuu pestyyn lakanaan
ulkona tuulessa kuivuvaan
tuo siitepöly, vaiva astmaisen.
Kesän vuoksi siedän oireet sen.
Otan pillerin suuhun ja ulos
nuha siltikin on lenkkini tulos
kesän vuoksi tai siitä huolimatta
ei voi terveenä elää, liikkumatta.
Huomenta Suomeeni
luontoon ja mieleen
aurinko noussut jo on,
liikkumaan poluille
jossa soi konsertti
aivan vallaton.
Aistit on herkkänä
sydän lyö rinnassa
jalat vie eteenpäin,
sireenit kukkii
käki kukkuu jossain
kesä on tässä näin.
Matkaani jatkan
mieleeni palaa
lapsuuden hiekkatie,
mielessä muistot
kauniina säilyy
askeleet eteenpäin vie.
Monta on ollut
poluilla vaaraa
mutt' uhmaten eteenpäin,
päästy on aina
kiviset paikat
niistäkin muistot jäi.
Paljon on takana
elämän tietä
kaikki on kullannut aika,
edessä siintää
aamun koitto
ja tulevan suuri taika.
Kotiinpäin käännyn
kuuntelen nautin
suurinta ihmettä maan
Mustasta mullasta
vesi ja valo
saa kukkaset kumartamaan.
Kastetta nurmikolla, pieni tuulen vire
kimalainen kukassa.
Tuuli kuljettaa kevyen tuoksahduksen
kukista sireenien.
Ulapalla tuulee, puuskittain, voimistuen,
pilviä etelä taivaalla.
Ihmiset kiiruhtavat, eteenpäin, työhön,
kukaan ei halua myöhästyä.
Koululaiset eivät pidä kiirettä,
hyppäävät 'ruutua' reppuselässä.
Vielä muutama lämmin kesäinen päivä,
Tuhansilla alkaa odotettu kesäloma,
Lapset päästetään lomalle mummolaan,
jutellaan, nautitaan, uidaan ja saunotaan.
Vaari kaivaa matoja ja tarinoi,
kalajuttuja, nehän suurimmat pääsi karkuun.
Hiljaiselon mummola on saanut elämän,
ääntä, pienet jalat käy vilkkaasti nurmikoilla.
Tuulet tuoksuja tuovat,
mettiset kukista juovat,
apilan purppuraa
läntinen huojuttaa.
Vainiot valossa makaa,
kaukaa korpien takaa
käkönen viimeinen
kukahti kaihoten.
Laajat on auringon alat,
joutukaa, kädet ja jalat,
joutukaa niittohon,
auringon liittohon.
Taivaan pilvilaivat
tuulen mukaan saivat,
liikkua ja soutaa
ennustaen poutaa.
Kesäpäivä kaunein on
ruusu saanut kukinnon,
hyvä olla ihmislapsen
nuoren sekä harmaahapsen.
Järvensineen heijastuu
mielikuvan satupuu,
kauniin antaa kukinnon
mieli niin kuin luonto on.
Siksi muista tulevaa
että meidän lapset saa,
ymmärtää ja nähdä tämän
kauneuden niin herkistävän.
Olen herännyt
kahvi tuoksuu,
aamuaurinko
ulos jo kutsuu.
Kaduilla liikettä
lapset juoksee
heillä on kiire
kavereiden luokse.
Päivä vielä,
koulua heillä
sitten on juhlaa
myös meillä.
Maistelen kahvia
katselen ulos,
koneesta pulppuaa
runollinen tulos.
Pensasto heiluu
tuulen tahtiin,
maahisen laitoin
kukkia vahtiin.
Kääpiö tonttukin
nurmella makaa,
siinä se ohjeita
neuvoja jakaa.
Omenapuissa on
miljoonan kukkaa,
pörriäistyö ei
nyt mene hukkaan.
Sireeni tuoksuu
huumaavasti,
hommia riittää
iltaan asti
vatsa kipeänä
kynä ripeänä
ystävälle hyvälleni
hälle tärkeälleni
tuolle kuulijalleni
lausuin runoistani
varmaan ei hyviäkään
kun ymmärrä en itsekään.