"""""Tutkittu juttu
Nordic-man 17.5.2008 klo 12.36
Tiedemiehet ovat tutkineet Jeesus asian aika tarkasti löydettyään Jeeskuksen haudan. Asiassa paljastui seuraavia seikkoja, Jeesusksella oli poika jonka nimi oli Juudas ja vaimo oli Maria. He löytyivät kaikki samasta haudasta ja kun hauta kirjoituksia tutkittiin , niin nämä asiat selvisivät silloin. lisäksi Jeesus oli syntynyt muistaakseni yli 40 vuotta luultua aiemmin.
No tutkiat kylläkin saivat kesken kaiken äkkilähdön viranomaisten taholta , mutta asiaa yritettiin salata todella hartaasti.
Nämä uskon asiat ovat uskon asioita, mutta olisi tietenkin kiva saada vihdoinkin totuus selville.
Näistä asioista löytyy valtavat määrät tietoa netistä. """""""""""??????????????
Miksi miksi miksi, ja vielä jopa romani. Miksi miksi miksi, pilkaat elävää Jumalaa? Hei ,- olet liika sivistynyt tälle palstalle, ja vielä Oulusta kotoisin. Eikö sinun käsiisi ota kipiää, kun niillä kirjoitat pilkakirjeitä minun Herrastani?? Mikä on tutkittu juttu? Kerro sinä se! Vai oli Jeesuksella vaimo, ja poika! Ja tämmöistä tulee romanin turvasta ! Nyt on kyllä maailman kirjat sekaisin. Kyllä tosiaan paha riuhuu, tiedäen, että hänellä on vain vähän aikaa. Joka sortilla se yrittää eksyttää ihmisiä.
Vielä vähän aikaa, ja hänen pahuus loppuu.
Johdanto Johanneksen evankeliumiin
Kolmen synoptisen evankeliumin lisäksi UT sisältää yleisesti nuorimmaksi katsotun Johanneksen evankeliumin, joka poikkeaa synoptikoista monella eri tavalla.
Johanneksen evankeliumin tulkinnan kannalta ratkaiseva kysymys on kysymys teoksen taustalla olevasta perimätiedosta. Sen mukaan mitä tästä asiasta ajatellaan, määräytyy suhtautuminen evankeliumiin: Se on joko myöhäinen, varhaiskirkon julistusta heijasteleva teos tai sen taustalla on merkittävä alkukirkon hahmo ja evankeliumin taustalla on vahva, historialliseen Jeesukseen ulottuva perimätiedon virta.
Varhaiset lähteet mainitsevat alkukirkon jättiläisen. Vähä Aasian piispa Polykrates (n. 190) mainitsee Johanneksen, "joka nojasi Herran rintaa vasten ja josta tuli kilpeä kantava pappi, todistaja ja opettaja ja joka lepää Efesoksessa." Polykrates syntyi vuoden 125 vaiheilla ja hänellä oli vankka Vähän Aasian perimätiedon tuntemus. Tätä Johannesta hän ei siis väitä apostoliksi (toisin kuin myös mainitsemaansa Filipposta). Eirenaioksen (Irenaeuksen) mukaan Johannes, "Herran opetuslapsi, joka myös nojautui hänen rintaansa vasten, laati / julkaisi vielä hänkin evankeliumin asuessaan Vähän Aasian Efesoksessa." Eirenaioskaan ei sano tätä kirjoittajaa apostoliksi. Hierapoliin piispa näyttää maininneen n. v. 130 kaksi Johannesta: "mitä Andreas tai Pietari sanoi, tai mitä Filippos, Tuomas tai Jaakob, tai mitä Johannes tai Matteus tai joku muu Herran opetuslapsista sanoi, tai mitä Aristion ja vanhus Johannes, Herran opetuslapset sanovat". Ensimmäinen Johannes näyttäisi olevan opetuslapsi, jälkimmäinen "vanhus Johannes" vielä tuohon aikaan ihmisten muistissa oleva hahmo.
Johanneksen evankeliumin oman todistuksen mukaan Joh. tukeutuu vahvaan alkukirkon auktoriteettiin, joka uskaltaa asettaa itsensä Pietarin rinnalle ja ylikin. Perimätieto on syytä ottaa vakavasti: Tosin sen perusteella on vaikea arvioida, päädytäänkö yhteen Johannekseen vai kahteen, apostoliin ja samannimiseen vanhaan ja arvostettuun opettajaan.
Joh., 1.-3. Joh (ja osittain myös Ilm) sisältävät paljon yhteistä ja ne on helppo sijoittaa samaan johannekselaiseen kirjallisuuteen, vaikka on uskaliasta väittää niitä saman kirjoittajan laatimiksi (Ilm tuskin on). Joka tapauksessa kirjeet tekevät selväksi ympärillä vallitsevan opillisen hajoamisen, johon ne reagoivat hyvin voimakkaasti.
Johannes on evankeliumeista nuorin, ja perinteisesti on otaksuttu hänen tunteneen ja käyttäneen edeltäjiään. Käsitys on epäilemättä oikea, vaikka useat tutkijat katsovat nykyään, ettei Johannes tuntenut synoptikkoja. Yhteistä materiaalia on kuitenkin runsaasti, niin eri tavoin kuin Johannes sitä käyttääkin (esim. temppelinpuhdistus Jeesuksen toiminnan alussa, Joh. 2:13-16; Pietarin tunnustus Joh. 6:67-71; voiteleminen Betaniassa, 12:1-8; ihmeellinen kalansaalis, 21:1-14). Kaikkien evankelistojen mukaan Jeesuksen toiminta lähti liikkeelle Johannes Kastajan luota.
Markus ja häntä seuraten synoptikot kuvaavat Jeesuksen vaikuttaneen Galileassa ja lähiympäristössä ja lähteneen sitten ratkaisevalle matkalleen Jerusalemiin. Johanneksen evankeliumissa Jeesus käy Jerusalemissa usein (2:13; 5:1; 7:10). Toiminnan kuvaus asettuu siis huomattavasti pitemmälle ajanjaksolle (Johannes mainitsee kolme pääsiäisjuhlaa: 21:13; 6:4; 11:55). Tapahtumien sijoittaminen kartalle ei ole ongelmatonta: 3:22 Jeesus lähtee Juudeaan, jossa hän 2:23 mukaan jo oli, ja luvussa 5 hän on Jerusalemissa, mutta luvussa 6 Galileassa. Tämä ja esim. 14:31 jälkeen tapahtuma siirtymä lukuun jaksoon 15-16 antavat ymmärtää, että teosta ei ole huolellisesti jäsennetty. Jotkut tutkijat ovat olettaneet monimutkaisen ja kauan jatkuneen toimitusprosessin, toiset useita eri lähteitä.
Johanneksen evankeliumi on alkuhymnistään alkaen vahvasti teologinen teos. Tämä käy ilmi erilaisesta materiaalista, yhtä hyvin keskusteluista (Jeesus ja Nikodemos, Joh. 3) kuin ihmekertomuksista (esim. sokean parantaminen, Joh. 9) ja tietenkin kärsimyshistoriasta. Johannes yhdistää toisiinsa viimeisen tuomion (5:28-29; 12:48) ja ns. presenttisen eskatologian: Joka on löytänyt Jeesuksen, on jo siirtynyt kuolemasta elämään (4:23; 11:25-26). Kaste (luku 3) ja ehtoollinen (luku 6) esiintyvät, mutta verhotusti.
Teoksessa erottuu selvästi kaksi pääosaa: Luvut 1-12 esittävät Jumalan Pojan opetustoiminnan ihmisten parissa, luvut 12-20 kärsimyshistorian. Luku 21 on teoksen jälkikirjoitus. Jumala tuli Ihmiseksi
Johanneksen evankeliumi
Luku 1
Evankeliumin alkuhymni 1:1-18
Johanneksen evankeliumi alkaa huikealla tavalla, jopa hämmentävästi. Ilman mitään varoitusta tai johdantoa kirjoittaja tempaisee lukijansa - tai oikeammin kuulijansa huikeisiin korkeuksiin. Ensimmäiset kahdeksantoista jaetta muodostavat ns. logos-hymnin, ihanan virren Jumalan Sanasta ja siitä, miten Sana tuli lihaksi.
Ensimmäinen hymnin taustalla oleva Vanhan testamentin kohta ei ole kenellekään Raamatun lukijalle outo. Johanneksen evankeliumi alkaa häkellyttävästi melkein samoin sanoin kuin luomiskertomus. Sanoma on selvä: Nyt puhutaan aivan kaikkein perustavimmasta asiasta.
Toisen raamatunkohdan löytäminen vaatii jo hyvää Vanhan tstamentin tuntemusta. Sananlaskujen luku 8 tarjoaa valloittavan kauniin kuvan Viisaudesta, joka toimi Jumalan luomistyön välikappaleena. Nyt on puhe juuri tästä Viisaudesta, Sanasta. Logos-hymni opettaa näkemään, että tämä Viisaus on Jeesus, Jumalan ainoa Poika. Juuri tämän raamatunkohdan vuoksi Kirkko tunnustaa Kristuksesta, että "kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mikään, mikä syntynyt on." Näin logos-hymnin valtavat syvyydet alkavat aueta. Jumalan ainoa Poika astui kirkkaudestaan alas maailmaan valaisemaan sen synkkyyttä.
Valtaosa ihmisistä ei osannut nähdä hänen kirkkauttaan. Ne, joille Jumala lahjoitti näkökyvyn, tajusivat armollisen Jumalan tulleen oman kansansa keskelle. Mitä tämä merkitsee, tulee hämmästyttävimmin näkyviin koko hymnin viimeisessä jakeessa. Edellä (j. 14) on arvoituksellisesti puhuttu "ainosyntyisestä". Vasta jakeessa 18 kirjoittaja lisää tärkeän sanan: Jeesus on "ainosyntyinen Jumala".
Törmäämme heti ensimmäisissä jakeissa tyypilliseen Johanneksen teologiaan. Sen eräs keskeinen sanapari on "valkeus" ja "pimeys". Aivan sama sanapari esiintyy toistuvasti esim. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä. Koko maailma elää synnin takia sysisynkässä pimeydessä. Kristuksen saapuminen maailmaan merkitsi huikaisevaa kirkkautta, jonka jotkut käsittivät ja toiset eivät. Joka löytää Kristuksen, on siirtynyt pimeydestä valoon - tai, kuten Johannes sen toisaalla ilmaisee - kuolemasta elämään. Raamattumme (1992) kääntäjät ovat koettaneet selviytyä kauniin ja syvällisen hymnin kääntämisestä pyrkien yhtä aikaa runollisuuteen ja tarkkuuteen. Kerran runous on vienyt voiton tarkkuudesta. J. 3 ("Kaikki syntyi Sanan luomana") sisältää suoranaisen virheen. Sana ei ollut Luoja, vaan luomisen välikappale. Jakeessa 18 komitea on nähnyt Johannekselle tyypillisen kaksiselitteisyyden ja on pyrkinyt kääntämään "ainosyntyinen Jumala" niin, että myös sana "Poika" tulee mukaan käännökseen. Käännös on mahdollinen, mutta ei välttämättä oikea.
Johannes Kastajan todistus 1:19-28
Johannes Kastaja on kaikissa neljässä evankeliumissa ratkaisevan tärkeä henkilö. Jo ensimmäinen evankelista Markus aloittaa kuvauksen Jeesuksen toiminnasta nimenomaan Johanneksen kasteesta. Evankelista Johannes sijoittaa hänen todistuksensa osittain jo logos-hymnin sisäpuolelle. Evankelista näyttää juuri tässä edellyttävän lukijan tietävän jo paljon. Hän ei edes kerro Jeesuksen kasteesta, vaan suuntaa kaiken huomion Johanneksen todistukseen. Tämä on vain yksi esimerkki neljännen evankelistan vahvasta tyylittelevästä otteesta: kaikkea ei tarvitse kertoa, ainoastaan tapahtumien ydin ja sen merkitys.
Kastajan luo tulivat "juutalaiset" - tällä sanalla Johannes luonnehtii useimmiten Kristuksen torjuvia Valitun kansan jäseniä, usein erittelemättä enää kovin tarkkaan eri puolueita. Elettiin aikaa Jerusalemin hävityksen jälkeen ja esimerkiksi fariseusten, saddukeusten ja Herodeksen kannattajien ero oli menettänyt merkityksensä. Kastaja pannaan tenttiin, jossa hänen vastauksensa ovat yksiselitteisiä ja esimerkki myöhemmin uskoa tunnustaville ihmisille. Hän ei ole Kristus, ei Elia eikä Mooseksen lupaama profeetta (5 Moos 18:18). Kastaja oli Jesajan ennustama "Huutavan ääni" ja hänen tehtävänsä oli ilmoittaa itseään paljon suuremman Herran saapuminen.
Johannes Kastajan todistuksessa on mielenkiintoisia piirteitä. Epäilemättä merkityksensä on sillä, että hänen opetuslastensa joukko jatkoi toimintaansa opettajan kuoleman jälkeen. Evankelista suuntaa Kastajan sanat varmasti myös tälle ryhmälle. Toinen mielenkiintoinen piirre on kysymysten sarja ja erityisesti kaksi viimeistä kysymystä. Johannes kiistää olevansa Elia. Matteuksen mukaan hän kuitenkin oli Elia (Matt 11:14) ja ainakin hän toimi "Elian hengessä". Kolmas suuri hahmo on Mooseksen lupaama profeetta. Juutalaisten mutta erityisesti samarialaisten keskuudessa tähän hahmoon liittyi suuria odotuksia. Johannes torjuu kaikki nämä tittelit ja asettuu ennemmin hänen todistajakseen, joka oli juuri ilmestymässä.
Jumalan Karitsa 1:29-34
Seuraavana päivänä Johanneksen todistus täsmentyy. Nyt hän kohtasi Jeesuksen ja Jumala osoitti hänelle tämän miehen todellisen olemuksen. Juuri Jeesuksen takia Johannes oli alkanut koko toimintansa. Kastajan etusormi osoittaa ihmiseksi tullutta Jumalan Sanaa.
Puhuessaan Jumalan Karitsasta Johanneksella oli mielessään kaksi Vanhan testamentin sanaa. Ensimmäinen niistä liittyy pääsiäiseen. Kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta, hän antoi määräyksen syödä pääsiäisaterian. Sen keskuksessa oli karitsa, jonka verellä siveltiin israelilaisten talojen pihtipielet. Kun Jumalan lähettämä tuhooja surmasi Egyptin esikoiset, karitsan veri oli merkkinä siitä että talossa asui Jumalan kansaa. Heitä ei esikoisten surma kohdannut (2 Moos 12). Tämä kohta on taustalla myös myöhemmin (Joh 19:36). Toinen VT:n karitsasta puhuva kohta on Jesajan kirjan luku 53. Näin jo evankeliumin ensimmäisen luvun alkupuolisko asettaa Kristuksen oikealle paikalleen. Jeesus on Jumalan Poika ja itse Jumala, mutta samalla hän, joka pelastaa verellään syntiset ihmiset.
Ensimmäiset opetuslapset
Neljännen evankeliumin mukaan Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat alkuaan Johannes Kastajan opetuslapsia. Tämän vahvistaa tavallaan myös Luukas sanoessaan, että Juudaan tilalle piti valita apostoli siitä joukosta, joka oli ollut Jeesuksen seurassa "siitä alkaen, kun Johannes hänet kastoi" (Apt 1:22).
Johannes kuvaa tapahtumat yksityiskohtaisesti ja tavalla, jota on osin vaikea sovittaa yhteen synoptikkojen kanssa. Peruslinja on kuitenkin sama, nimittäin että Jeesus kutsui 12 opetuslasta (Joh 6:67) ja että Pietarilla oli heidän joukossaan erityisasema. Kaksi ensimmäistä opetuslasta seuraavat Johanneksen neuvosta Jeesusta. Toinen heistä on Andreas, toinen jää nimeämättä. Kirkko on vanhastaan nähnyt juuri tässä opetuslapsessa evankeliumin kirjoittajan. Tieto on hyvin epävarma, mutta ei suinkaan mahdoton. Andreaan mukana Jeesuksen seuraan tuli myös Simon, jolle Jeesus antoi nimen Keefas, kreikaksi Petros ja suomeksi Kallio. Panemme merkille taas eron synoptikkoihin, jotka liittävät nimen antamisen Pietarin tunnustukseen (Matt 16:16).
Jeesus jätti Jordan-joen laakson ja lähti Galileaan. Tälle matkalle häntä seurasi Filippus, joka kertoi Natanaelille löytäneensä Kristuksen. Natanael epäilee, mutta saa huomata Jeesuksen näkevän ihmeellisellä tavalla koko hänen elämänsä. Kohtaamme nyt ensimmäisen kerran jännitteen ihmeuskon ja oikean uskon välillä. Natanael lähtee seuraamaan Jeesusta ihmeen vuoksi. Se mahdollisuus hänelle toki suodaan, mutta ihmeeseen perustuva usko on vielä kovin pinnallista. Todellinen ja oikea uskontunnustus on kuultavissa esim. Martan suusta - ja mikä merkittävää, ennen hänen veljensä Lasaruksen herättämistä: "Uskon, Herra, minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan" (Joh 11:27). Jeesuksen opetuslapset eivät ole vielä siinä uskossa, joka kaikuu tässä tunnustuksessa ja myös ensimmäisen luvun alkupuolella, sekä alkuhymnissä että Johannes Kastajan todistuksessa. Silti he saivat jäädä Jeesuksen seuraan ja oppia hänen opetuslapsinaan jatkuvasti lisää
Jumalan tuli leviää
Johanneksen evankeliumi
Luku 2
Kaanaan häät 2:1-12
Johanneksen kertoma ensimmäinen ihmekertomus puuttuu kaikista muista evankeliumeista. Nyt liikutaan taas Galileassa, kaupungissa, jonka sijaintia emme tiedä. Kyseessä on itämainen hääjuhla jossa tarjoiltiin tukeva ateria. Viini loppuu kesken, mutta Jeesus pelastaa nuoren parin juhlat muuttamalla huippulaatuiseksi viiniksi 600 litraa vettä. Johannes kertoo opetuslasten nähneen Jeesuksen kirkkauden ja uskoneen häneen.
Mitä kertomus meille opettaa? Vanhassa testamentissa viinillä on symbolinen merkityksensä. Jumalan lahjoittamaan ihmeelliseen pelastukseen kuuluu yltäkylläisyys ja pidot (1 Moos 49:8-12). Kun Jeesus nyt pelastaa juhlan, Johannes ehkä viittaa tähän suuntaan: Jumalan kansan keskellä on nyt väkevä pelastaja. Toinen asia - mistä liian harvoin puhutaan - on se, miten Jeesus suhtautuu nuoreen pariin ja heidän hääjuhlaansa. Vaikka hän kutsuikin muutamia ihmisiä jättämään kaiken ja seuraamaan häntä, hän ei suinkaan halveksi perhettä. Päin vastoin normaali perhe-elämä saa selvästi hänen siunauksensa.
Suomessa kun olemme, meidän on ehkä hyvä ottaa puheeksi Raamatun suhtautuminen viiniin. Juopuminen on raskas synti, mutta absolutismia ei Raamattu vaadi. Se niin kuin muukin kurinalaisuus on erittäin hyvä ja suositeltava elämäntapa, mutta vaatimukseksi sitä ei saa kenelläkään asettaa. Näin kaidan tien portinpylväät on asetettu paikoilleen - jokainen arvioi itse omassatunnossaan, millä tien laidalla kulkee. On väärin ja turmiollista toimia omaa omaatuntoaan vastaan.
Välihuomautus: Johannes ja synoptikot
Johanneksen evankeliumia on välillä vaikea saada sopimaan yhteen kolmen ensimmäisen evankeliumin kanssa. Tämä tulee näkyviin mm. seuraavassa kertomuksessa: Kolme ensimmäistä evankelistaa kertovat Jeesuksen toiminnasta Galileassa, hänen matkastaan kohti Jerusalemia sekä hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Sen että Jeesus puhdisti temppelin Jerusalemissa, he sijoittavat kaikki Jeesuksen elämän viimeisiin päiviin. Kokonaan toisin näyttää asian kuvaavan Johannes. Jeesus käy useaan kertaan Jerusalemissa, myös pääsiäisjuhlilla eli toimii julkisesti usean vuoden ajan. Tämän julkisen toiminnan alkupuolelle Johannes sijoittaa temppelin puhdistamisen.
Tutkijat ovat erimielisiä siitä, onko Johannes historiallisesti luotettavampi kuin synoptikot vai päinvastoin. On hyvin mahdollista, että Jeesus opetti pienempää opetuslapsipiiriä kauemmin kuin muita ja astui vasta sitten lopullisesti julkisuuteen. Toisaalta Johannes on saattanut siirtää tarkoituksellisesti tapahtuman Jeesuksen toiminnan alkuun: Silloin ei ainakaan kukaan voi ymmärtää Jeesusta väärin, poliittiseksi johtajaksi.
Meidän on tyydyttävä suurien linjojen vetämiseen hukuttautumatta sinänsä mielenkiintoisiin yksityiskohtiin. Vain harva tarkkaavainen Raamatun lukija on huomannut eron Johanneksen ja synoptikkojen välillä. Kaikki neljä evankelistaa kertovat sekä temppelin puhdistamisesta että Jeesuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta. Elämäkertoja ne eivät ole, vaikka ne ovat tallettaneet paljon historiallisesti luotettavaa tietoa. Ne on kirjoitettu siksi, että uskoisimme Kristukseen. Neljän evankelistan todistus on jännitteistä huolimatta rikkaampi ja runsaampi kuin yhden kirjoittama kuvaus.
Jeesus puhdistaa temppelin 2:13-25
Niin antiikin aikana kuin nytkin temppelien ympärillä parveileva ihmismassa synnytti asiaankuuluvat markkinat. Kerjäläiset valtasivat oman paikkansa. Juutalaisilla oli vain yksi ainoa temppeli, jossa he saattoivat uhrata Jumalalle. Uhraajat tarvitsivat paljon uhrieläimiä, joita oli tarjolla epäilemättä huomattava määrä. Temppeliveron sai maksaa ainoastaan tietyllä juutalaisella rahalla, joten rahanvaihdolla ja kursseilla kilpailulla oli oma merkittävä osuutensa markkinahumussa. Ei mikään ihme, että temppelin varsinainen tarkoitus saattoi unohtua.
Temppelin puhdistaminen oli radikaali teko, josta sekä synoptikot että Johannes kertovat itse tapahtumasta varsin yhtäpitävästi. Jeesus ajoi ulos temppelistä koko markkinaväen, joka oli tehnyt pyhästä paikasta saalistamispaikan. Jokaisella VT:n tuntevalla juutalaisella oli mielessään profeetta Malakian sana: "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niin kuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa"; (Mal 3:1-4). Toinen tärkeä VT:n kohta on Ps 69:10, jonka opetuslapset myöhemmin tajusivat Jeesusta koskevaksi ennustukseksi.
Jeesuksen vastaus juutalaisille on neljännelle evankeliumille tyypillisesti tarkoituksellisen arvoituksellinen. Jokainen kuulija kuvitteli hänen puhuvan loistavasta temppelirakennuksesta, mutta todellisuudessa hän puhui omasta ruumiistaan. Näin Kristuksen kuolema ja ylösnousemus tulevat näkyviin jo evankeliumin tässä vaiheessa. Näemme tietyn yhtäläisyyden Markuksen Messiassalaisuuden kanssa: Kristus puhuu kylläkin avoimesti omasta herruudestaan, mutta ihmiset eivät puhetta käsitä.
Johanneksen tallettama ajoitus - 46 vuotta temppelinrakentamisen alkamisesta - on yllättävän yksityiskohtainen ja sen avulla pääsiäisjuhlan vuosi saadaan määritetyksi. Temppelin rakentaminen alkoi v. 20/19 e.Kr. Jos tieto pitää paikkansa, vuosi on 29 tai 30.
Luvun viimeisissä jakeissa törmäämme taas kysymykseen ihmeiden merkityksestä. Jeesus tekee tunnustekoja, joiden vuoksi ihmiset uskovat häneen. Näin siis ihmeillä on Johanneksen evankeliumissa oma tärkeä merkityksensä. Silti evankelista lisää samalla Jeesuksen arvion, joka panee ihmeuskon omalle paikalleen: Jeesus ei uskoutunut ihmisille, koska hän tiesi ihmisen uskon heikoksi.
Jumala pelastaa ihmiset
Johanneksen Evankeliumi
Luku 3
Esihuomautus: Johanneksen evankeliumi ja sakramentit
Johanneksen evankeliumin kolmas luku pakottaa nostamaan esille vaikean kysymyksen. Muista poiketen ei koko tämä evankeliumi puhu kertaakaan suoraan sakramenteista. Johannes ei toista kasteen asetussanoja eikä - mikä on hämmästyttävää - ollenkaan kerro ehtoollisen asettamisesta. Siitä huolimatta Jeesus puhuu kolmannessa luvussa epäilemättä kasteesta ja kuudetta lukua on mahdotonta käsittää muuten kuin ehtoollisesta käsin. Miksi neljäs evankelista puhuu asiasta näin viitteellisesti?
Päädymme samaan selitykseen kuin aikaisemmin: Johanneksen evankeliumille on tyypillistä voimakas tyylittely, melkein taiteellinen ote aineistoon. Kirjoittaja edellyttää sakramentit kuulijoilleen tutuksi ja rakentaa siis kaiken sen työn päälle, minkä ovat tehneet joko hänen edeltäjänsä tai muut alkukirkon opettajat.
Nikodemos Jeesuksen luona 3:1-21
Temppelin puhdistamisella Jeesus oli astunut lopullisesti julkisuuteen. Nyt Johannes kertoo kohtaamisesta hänen ja inhimillisesti ajatellen todellisen vaikuttajan kanssa.
Nikodemos oli fariseus ja suuren neuvoston jäsen. Tämä neuvosto oli juutalaisten korkein päättävä elin Rooman vallan aikana. Jeesuksen aikana siinä olivat enemmistönä saddukeukset, ennen kaupungin tuhoa fariseukset. Mielenkiintoista on, että juutalaiset lähteet mainitsevat miehen nimeltä Nakedeimon. Hän oli rikkain mies Jerusalemissa silloin, kun kaupunki hävitettiin v. 70. Meiltä puuttuvat mahdollisuudet ratkaista, olemmeko näin törmänneet Johanneksen mainitsemaan Nikodemokseen.
Öisen keskustelun kulku on Johanneksen evankeliumille tyypillinen. Todelliseen keskusteluun ei päästä koko aikana, sillä Nikodemos ei ymmärrä alkuunkaan Jumalan valtakunnan asioita. Hän puhuu aivan eri asioista kuin Jeesus, ja pian keskustelun alun jälkeen Nikodemos vaikenee ja antaa tilaa Jeesuksen puheelle. Muistamme prologin sanat siitä, miten Sana tuli omiensa luokse, mutta hänen omansa eivät ottaneet vastaan eivätkä käsittäneet häntä. Nikodemos tulee Jeesuksen luo yöllä, koska pelkää juutalaisia. Muitakin syitä keskustelun meille oudolle ajankohdalle on varmasti olemassa. Juutalaiset keskustelivat mielellään yöllä ja vuorokaudenaika antaa kuvaukselle aivan tiettyä hohtoa.
Jeesus katkaisee Nikodemoksen kiittävän arvion hänestä ja nostaa esille koko jakson ydinkysymyksen: Ihmisen täytyy syntyä uudelleen - kreikan sana tarkoittaa myös "ylhäältä" eikä sanavalinta ole sattuma. Nikodemos ei ymmärrä alkuunkaan ja siksi Jeesus selventää.
Ihminen on omassa varassaan täysin kelvoton Jumalan valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa. Hänen täytyy saada lahjaksi kokonaan uusi elämä. Tämä elämä lahjoitetaan ihmiselle siinä kasteessa, joka ei ole vain Johanneksen kaste, vaan jossa saadaan myös Pyhä Henki. Pyhää Henkeä ei kukaan voi käskeä eikä käsittää; yhtä vaikea kuin käsittää ja käskeä tuulta on käskeä Jumalan Henkeä. Jeesus puhuu tässä kristillisestä kasteesta, mutta omaan tyyliinsä. Sen ymmärrämme, että kasteessa Jumala lahjoittaa ihmiselle kokonaan uuden elämän. Tätä ihmettä Raamattu kutsuu uudestisyntymiseksi.
Nikodemoksen ollessa edelleen ymmällään Jeesus liittää kasteen ja uuden elämän tiiviisti omaan persoonaansa. Kerran erämaassa Israelin kansa ryhtyi kapinaan Jumalaa vastaan ja sai rangaistuksekseen keskelleen myrkkykäärmeitä. Jota käärme puri, kärsi tuskallisen kuoleman. Jumala armahti kansaansa ja käski Mooseksen ripustaa pronssikäärmeen seipään nenään. Joka siihen katsoi, parani eikä kuollut käärmeen myrkkyyn (4 Moos 21:9). Nyt Jeesus on kuin tämä pronssikäärme. Jumalan Poika, ihmiseksi tullut Sana, naulitaan ristille kaikkien pilkattavaksi. Näin hänestä tulee uusi pronssikäärme: Häneen katsova löytää sen uuden elämän, josta Jeesus puhui Nikodemokselle eikä näe kuolemaa. Näin usko Jeesukseen ja kaste kuuluvat yhteen. Molemmissa on kysymys siitä, että Jumala lahjoittaa kuoleman keskelle elämän. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan uudestisyntymisestä.
Jeesuksen puheen loppuosa tekee selväksi, että on vain kaksi mahdollisuutta. On vain pimeys ja valo, usko ja epäusko, totuus ja valhe. Jumalan valtava rakkaus koko syntistä maailmaa kohtaan tulee näkyviin siinä, että hän lähetti ainoan Poikansa pimeyden keskelle pelastamaan koko ihmiskunnan. Nyt jokaisen ihmisen elämän ja kuoleman kysymys on suhde Jeesukseen. Joka ei usko, on tuomion alla. Joka uskoo, hänet Jeesus Kristus on siirtänyt pimeydestä valoon.
Välihuomautus: Johannes ja ristin teologia
Erityisesti Markukselle ja Paavalille tyypilliseksi sanotaan ns. ristin teologiaa. Sen mukaan Jumala salaa tässä maailmassa kirkkautensa ja kätkee voimansa heikkouteen. Selvimmin tämä käy ilmi siinä, että Jeesus itse kulkee kirkkauden sijasta kuolemaan.
Johannes yhdistää ihmeellisesti ristin teologian huikeaan kunnian teologiaan. "Maasta korotettava" Jeesus vetää kaikki tykönsä. Tämä tapahtuu kahdella tavalla. Ensiksikin hänen "korotetaan" maasta metrin korkeudelle ja naulitaan ristiin kaikkien pilkattavaksi ja naurettavaksi. Toiseksi hänet korotetaan huikeaan Jumalan kirkkauteen, josta hän on lähtöisin ja jonne hän vetää kaikki tykönsä. Näin synkkä yö yhdistyy kirkkauteen ja korottaminen alentamiseen ja kaikki tapahtuu syntisen maailman pelastamiseksi.
Kaksi liikettä rinnakkain 3:22-24
Historiallisesti hyvin mielenkiintoinen on tieto, että hetken aikaa Johannes Kastajan ja Jeesuksen synnyttämät liikkeet toimivat rinnakkain. Myös Jeesus kastoi - tai oikeammin hänen opetuslapsensa (4:1). Tämän kasteen sisällöstä me emme voi sanoa mitään varmaa. Ilmeisesti se oli Johanneksen kasteen tapainen, Jumalan valtakunnan tuloa valmistava kaste. Kahden joukon rinnakkaisuus lakkasi vasta sitten, kun Herodes vangitsi Johanneksen. Synoptikkojen kerrontaa vasten katsottuna on yllättävää, että Jeesus kastoi Juudeassa eikä Galileassa.
He kaksi saivat toisensa ... 3:25-36
Kahden rinnakkaisen liikkeen esiintyminen herätti tietenkin kysymyksen, kummalla oli etusija. Niinpä Johannes Kastaja joutuu vastaamaan opetuslapsilleen, jotka huolestuneina katselivat ihmisten ryntäystä Jeesuksen luo. Johannes vastaa vertauksella, joka liittyy juurevasti Vanhan testamentin rikkaaseen kuvakieleen.
VT vertaa usein Jumalan ja Israelin suhdetta avioliittoon (Jer 3; Hes 16; Hes 23; Korkea Veisu). Tämä puhe lienee taustalla, kun Johannes ilman kateutta ja päinvastoin Jeesuksen menestyksestä iloiten ottaa itselleen sivuosan. Hän on sulhasen ystävä, puhemies, joka oli auttanut toimittamaan sulhasen väleihin oman kultansa kanssa. Nyt Kristus ja hänen Kirkkonsa olivat jo tutustumassa toisiinsa. Se täyttää Johanneksen suurella ilolla ja riemulla. - Sama kuva esiintyy UT:ssa usein, erityisesti Ilmestyskirjan viimeisissä luvuissa.
Kahden todistajan ero on huikea. Johannes oli ihminen ja lähtöisin maasta; myös hänen opetuksensa on maallista. Sen sijaan Jeesus oli tullut taivaasta ja hänen todistuksensa on taivaallinen. Se on tosi ja oikea, vaikka juuri kukaan ei ota sitä vastaan. Joka ottaa Jeesuksen sanat vastaan, näkee, että Isä on antanut oman Poikansa valtaan kaiken, mitään rajoja panematta. Näin Jeesus lahjoittaa omilleen iankaikkisen elämän. Joka sen torjuu, on Jumalan vihan alla. Näin Johanneksen todistuksessa palataan neljännelle evankeliumille tyypillisiin teemoihin: elämä ja kuolema (tai tällä kertaa Jumalan viha), taivaallinen totuus ja maallinen eksytys. Kaiken keskuksessa on Jeesus, Jumalan Poika. Suhteessa häneen ratkeaa koko meidän elämämme.
Jumala kohtaa ihmisen
Johanneksen Evankeliumi
Luku 4
Jeesus keskustelee miestennielijän kanssa 4:1-42
Kertomus samarialaisen naisen ja Jeesuksen keskustelusta on valloittava ja kaunis. Jo tuttuun tapaansa Johannes antaa naisen keskustella Jeesuksen kanssa niin, että keskustelusta muodostuu sarja naisen väärinymmärryksiä. Silti Jeesus suostuu keskustelemaan hänen kanssaan ja kertomuksen päättyessä hänen luoksensa tulevat paitsi nainen myös monet kaupungin asukkaat. Evankelista sallii siis tässäkin kertomuksessa hyvin puutteellisten ja ymmärtämättömien ihmisten olla Jeesuksen opetettavina.
Kertomuksen tärkeä sanoma on siinä, että kaikki tapahtuu Samariassa. Jeesus vetäytyy Juudeasta Galileaan. Kuka ei halunnut kulkea hiostavan kuumaa Jordanin laaksoa pitkin, joutui kulkemaan Samarian halki. Epämiellyttäväksi asian teki useimmille juutalaisille se, että samarialaiset ja juutalaiset inhosivat toisiaan.
Samarialaiskansan synty on kiistanalainen. Ehkä se perinteinen käsitys on oikea, että samarialaiset olivat v. 722 tapahtuneen Israelin hävityksen jälkeen paikalla elänyttä sekakansaa. Itse he pitivät itseään oikeina juutalaisina, mutta juutalaiset pitivät heitä pakanoina. Jerusalemin temppelin kanssa oli kilpaillut Garissimin vuorella aikanaan ollut temppeli. Juutalaiset olivat hävittäneet sen v. 128, mutta pyhä vuori oli edelleen tärkeä rukouspaikka. Viha juutalaisten ja samarialaisten välillä purkautui Jeesuksen aikoina usein, ja veri virtasi juutalaisten pyhiinvaeltajien ja samarialaisten selvitellessä välejään. Oikeauskoiset juutalaiset inhosivat syvästi samarialaisia eivätkä keskustelleet heidän kanssaan. Nyt Johannes tekee selväksi, että Jeesus teki aivan toisin ja että hänet myös otettiin vastaan.
On herättänyt useiden selittäjien huomiota, että nainen tulee kaivolle hakemaan vettä keskipäivällä ja kaupungin ulkopuolelta. Ehkä tämä on yhteydessä siihen, minkä Jeesus näkee hänen elämästään: Tämä nainen on syntinen ja omassa joukossaan halveksittu. Miestennielijän on parasta karttaa naisten joukkoa, joka hoiti arkipäivän rutiinit omalla kaivolla totuttuun aikaan. Jeesuksella olisi siis useita syitä karttaa naista, mutta siitä huolimatta hän alkaa keskustelun hänen kanssaan tämän suureksi hämmästykseksi. Lähi-Idän kuivilla seuduille vesi on arvokas luonnonvara. Keskustelu tapahtuu syvällä kaivolla, jonka Jaakob oli suuren työn tehnet aikoja sitten kaivanut.
Jeesuksen puhe elävästä vedestä on hämmästyttävää. Nainen ymmärtää sen heti väärin ja kuvittelee Jeesuksen tarkoittavan piilossa olevaa lähdettä. Jeesuksen tarkoittama vesi on kuitenkin jotain aivan muuta. Jeesus ei mainitse sanaa, mutta Johanneksen evankeliumin lukija tietää kyllä vastauksen: Herra tarkoittaa valoa, totuutta, Jumalalta lahjaksi saatua elämää. Joka kohtaa Jeesuksen, löytää elämän todellisen tarkoituksen eikä enää muuta pyydä.
Kuten Vanhan testamentin profeetat Jeesus näkee suoraan ihmisen sydämeen, läpi naisen hätävalheen. Nainen vaihtaa nopeasti puheen omasta elämästään turvallisemmalle alueelle ja nostaa esiin vanhan kiistakysymyksen: Missä Jumalaa pitää palvella, Garissimilla vai Jerusalemissa? Jeesuksen vastaus on tyypillistä Johanneksen evankeliumia: Ei täällä eikä tuolla, vaan hengessä ja totuudessa. Sanat saavat merkityksensä erityisesti Jerusalemin hävityksen jälkeen. Silloinkin kun ainoa Jumalan temppeli oli hävitetty, Jumalaa saattoi rukoilla missä hyvänsä. "Hengessä ja totuudessa" on vastakohta sille, että jumalanpalvelus sidotaan tiettyyn paikkaan. Johanneksen evankeliumia lukeneena tiedämme sanonnan merkityksen: Yhteydessä Poikaan Isää palvellaan oikein, huudettiinpa häntä sitten avuksi missä hyvänsä.
Naisen keskustelu Jeesuksen kanssa pääättyy juuri siihen hetkeen, jolloin Jeesus paljastaa itsensä hänelle Messiaaksi, Kristukseksi. Valon viejän tehtävä alkaa hänen kohdallaan välittömästi. Kun nainen on matkalla eikä ole vielä palannut muiden samarialaisten kanssa, on keskustelun aika. Tämän keskustelun kehykset ovat naisen lähtö ja paluu. Niiden keskelle, näennäisesti aivan eri asioihin liittyen, kuuluu puhe lähettämisestä. Jeesus ei tarvitse ruokaa - opetuslapset ymmärtävät taas kerran asian väärin - , sillä hänen ruokansa on tehdä Jumalan tahto. Isä on lähettänyt Pojan maailmaan eikä Poika tee mitään muuta kuin Lähettäjän tahdon. Aivan samoin kuin Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan, Poika lähettää opetuslapsensa. Työstä ei ole puutetta eikä odotella tarvitse. Hyvin paljon kärsivällisyyttä vaativa arkipäiväinen odottaminen oli odotus kylvämisen ja sadonkorjuun välillä. Vastenmieliseksi sen teki köyhän maalaisväestön jokavuotinen vieras, puute ja nälkä. Nyt ei opetuslasten tarvinnut odotella: Jeesus oli kylvänyt ja opetuslasten asia oli korjata sato talteen. Sanat koskettavat paitsi senhetkistä tilannetta myös myöhempää aikaa: Kun Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta saarnataan, tulosta ei tarvitse epäröiden odotella viimeiselle tuomiolle asti. Johon sana sattuu, se oppii tuntemaan Pojan ja siirtyy välittömästi kuolemasta elämään. Juuri näin kävi syntisille ja halveksituille Samarian ihmisille.
Virkamiehen usko 4:43-54
Palatessaan Galileaan Jeesus on suuren huomion kohteena. Aika jona hänet torjuttiin (vrt. Mark 6:1-6) on nyt takana. Johanneksen mukaan siis vaatimaton alku Galileassa sai uutta vauhtia Jerusalemin käynnistä. Kertomus Kapernaumissa asuvasta kuninkaan virkamiehestä saa pohtimaan, onko sillä yhteyttä Matt 8:5-13 ja Luuk 7:1-10 kerrottuun tapahtumaan. Siellä on kyseessä pakana, nyt siitä ei puhuta mitään. Kertomuksen ydin on siinä, miten tämä virkamies "uskoi". Jeesuksen vastaus miehen hätähuutoon on melkein töykeä. Ihmisen pitäisi uskoa Jeesukseen ilman ihmeitä, merkkejä ja tunnustekoja, pelkän sanan perusteella. Jeesus kuitenkin sanoo sanat, joihin mies takertuu. "Uskolla" tarkoitetaan tässä siis siihen luottamista, että poika on terve. Paluumatkalla Kaanasta Kapernaumiin häntä vastaan tulivat iloisen viestin tuojat: Poika oli parantunut juuri sillä hetkellä, kun Jeesus sanoi tärkeät sanat. Nyt isä "uskoi" ja muut hänen kanssaan, ja uskolla on nyt kokonaan toinen sisältö. Vaikka Johannes ei sitä laajemmin selitä, ymmärrämme hänen uskonsa kohdistuvan nyt Jeesuksen persoonaan. Näin saamme kerrata juuri Jeesuksen persoonaan ja hänen tehtäväänsä liittyviä asioita: Jeesus on Isän Poika, joka johdattaa pimeydestä valoon, valheesta totuuteen ja kuolemasta elämään.
Isä ja Poika ovat yhtä
Johanneksen Evankeliumi
Luku 5
5:1-18
Johannes kuvaa paikan, jonka rauniot on kaivettu esiin. Betesdan (alkuperäinen nimimuoto saattaa olla Bethzatha) lammikolla parveili eri tavoin sairaita ja vammautuneita. Tällaisten ihmisten osana oli Jeesuksen aikana jatkuvasti kasvava kurjuus, mikäli heidän sukunsa ei pitänyt heistä huolta.
Parantamisihme kerrotaan lyhyesti ja koruttomasti. Vaikka Johannes ei siihen tällä kertaa viittaa, jokaisen ramman ihmeparanemisen yhteyteen kuuluu läheisesti Jes 35:6. Jumala oli luvannut, että kerran tulisi pelastuksen aika. Silloin sokea näkee, kuuro kuulee ja rampa hyppii riemusta. Kun 38 vuotta sairastanut mies kulkee ympäri vuodemattoaan kantaen, Jumalan suuret lupaukset olivat toteutumassa.
Työllään Jeesus oli kuitenkin tallannut pyhintä, mitä erityisesti fariseukset tiesivät. Parantamisen päivä oli sapatti, ja käyvän lain tulkinnan mukaan minkä hyvänsä tavaran kantaminen oli ehdottomasti kielletty. Jeesus ei käskenyt miehen edes mennä kotiinsa, kuten usein synoptikkojen kertomuksessa, vaan kulkea ympäri vuodemattoaan kantaen. Jeesuksen toiminta näyttää siis olleen tarkoituksellisesti vastoin käypää opetusta ja se synnytti mustaa vihaa.
Jeesuksen perustelu omalle toiminnalleen sai vihan yhä yltymään. Jumala ei pidä sapatteja, vaan hän toimii jatkuvasti, päivästä päivään. Jumalan oma Poika tekee maailmassa aivan samoin. Jeesusta siis sitoo sapattikäsky yhtä vähän kuin Jumalaa. Tämän opetuksen jälkeen vilahtaa Johanneksen evankeliumissa ensimmäisen kerran juutalaisten halu tappaa Jeesus.
Isä ja Poika ovat yhtä 5:19-23
Johanneksen evankeliumille tyypilliseen tapaan luku jatkuu Jeesuksen pitkällä puheella eikä todellisella keskustelulla hänen ja juutalaisten välillä.
Ensimmäiset tämän puheen sanat ovat selitystä niille sanoille, mistä juutalaiset raivostuivat, nimittäin että Jeesus teki itsensä Jumalan vertaiseksi. Jeesuksen toiminnan perusta on se, että hän on Jumalan Poika ja että Isä on antanut Pojalleen kaiken vallan. Poika tarkkailee Isänsä tekoja ja tekee itse samoin. Ihmisten tuomittavana hän ei ole, päin vastoin Isä on antanut kaiken tuomiovallan Pojalleen. Jumalan tahto on, että Poikaa kunnioitetaan niin kuin Isää. Joka kunnioittaa Poikaa, kunnioittaa samalla myös Isää. Johanneksen evankeliumissa kaikuu nyt selkeä ja jyhkeä kristillinen sanoma. Se on ikään kuin selitystä siihen, minkä kaikille tuttu lähetyskäsky sanoo lyhyin ja täsmällisin sanoin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ..." (Matt 28:18).
Pojan valtuutuksen ydin on tuomiovalta 5:24-29
Jumala ei ole antanut Pojalleen valtaa vain muodon vuoksi eikä Jeesus pyörittele valtuuksiaan niiden itsensä vuoksi. Kaikella on selkeä tarkoitus, jonka Jeesus on jo ehtinyt kiteyttää pienoisevankeliumiin. Jumalan antaman valtuutuksen ydin on siirtää ihmiset tuomion ja kuoleman alta vapauteen ja elämään. Johanneksen evankeliumille on tyypillistä, että tämä tuomio tapahtuu kahdella tavalla. Se tapahtuu aikojen lopulla, mutta se tapahtuu myös jo nyt, kun Jeesuksen sanoja kuunnellaan. Johannes puhuu niukasti viimeisestä tuomiosta, mutta asia on tässäkin evankeliumissa itsestäänselvyys. Tulee kerran aika, jolloin kaikki haudassa olevat kuulevat Suuren Tuomarin äänen ja tulevat tuomiolle. Hyvää tehneet tuomitaan iankaikkiseen iloon, pahaa tehneet iankaikkiseen kadotukseen.
Taustalla on Danielin kirjan suuri näky (Dan 7:13; 12:1-3), jossa tuomarina on "Ihmisen pojan kaltainen", siis niin kuin ihminen. Näiden sanojen vuoksi odotettiin tuomariksi "Ihmisen Poikaa". Jeesus ilmoittaa, että hän, Jumalan Poika, on ennustettu Ihmisen Poika ja kaikkien ihmisten tuomari.
Toinen ja nimenomaan Johanneksen evankeliumille tyypillinen piirre on, että tuomio ei tapahdu vasta kerran aikojen lopulla. Isä on antanut tuomiovallan Pojalleen. Siksi tuomiota tai vapautusta ei tarvitse odottaa viimeiselle tuomiolle saakka, vaan jo nyt kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen ja saavat elämän. Iankaikkinen kohtalomme ratkaistaan jo nyt ja täällä, suhteessamme Kristukseen. Jos Kristus on omamme, meillä ei ole kuolemaa vaan pelkkää elämää. Jos Kristus ei ole omamme, meillä ei ole elämää vaan pelkkää kuolemaa.
Mikä todistaa, että Jeesus puhuu totta? 5:30-45
Jeesuksen sanat ovat tietenkin jokaisen juutalaisen korvissa ällistyttävät. Mistä kuulijat saattoivat tietää, että hän puhui totta? Todistajia ja todisteita oli useita:
a. Johannes Kastaja todisti Jeesuksesta, kuten ensimmäisessä ja kolmannessa luvussa on kerrottu.
b. Jeesuksen tunnusteot osoittavat, että hän oli Jumalan lähettämä - taustalle on taas ajateltava esim. Jes 35.
c. Jumala itse todistaa hänestä sanassaan, meidän termeillämme sanottuna Vanhassa testamentissa.
Nämä kolme todistajaa olisivat kyllin suuri syy tunnustaa Jeesuksen valtuutus ja uskoa häneen. Niin eivät juutalaiset kuitenkaan tehneet ja siksi he jäivät osattomiksi elämästä. Kaikkiin kolmeen todistajaan liittyy erittäin mielenkiintoisia näkökulmia. Johanneksella on taas erityisasemansa, joka on nähtävissä kaikissa evankeliumeissa. Jeesuksen tekemät ihmeet merkitsivät enemmän kuin yksittäisten ihmisten paranemista tai kummallista kutinaa katselijoiden vatsanpohjissa. Ne merkitsivät valtakirjaa, joka osoitti Jeesuksen olevan se joka hän sanoikin olevansa. Kolmas todistaja on tärkein. Jumala todistaa Jeesuksesta ja nimenomaan Vanhassa testamentissa. Juuri näin Jeesus ja apostolit lukivat Vanhaa testamenttia. Tietoisina siitä, että juutalaiset eivät osanneet häntä esim. Mooseksen kirjoista löytää, alkukirkko käytti Kristusta koko Raamatun avaimena.
Ehkä samalla on nostettava esiin asia, josta Jeesus, juutalaiset ja alkukirkko olivat yhtä mieltä, mutta joka nykyisin usein kiistetään. Jakeissa 37-40 samaistetaan Isän todistus ja Raamatun (Vanhan testamentin) sana. Kirkkomme tunnustaa, että Pyhä Henki on puhunut apostolien ja profeettojen kautta ja että näin koko Raamattu on Jumalan sanaa. Joka sen kiistää, on lähtenyt omille teilleen.
Viisaus kutsuu pitoihin
Johanneksen Evankeliumi
Luku 6
Olemme tämän luentosarjan aikana nähneet, että Johannes kulkee evankeliumissaan monessa kohdin eri polkuja kuin synoptikot. Nyt, kuudennessa luvussa, polut yhtyvät huomattavassa määrin. Ruokkimisihmettä seuraa Markuksellakin (Mark 6:40-52) Jeesuksen kulkeminen veden päällä. Samat aiheet toistuvat muutenkin: Jeesukselta vaaditaan merkkiä (Mark 8:11-13), Pietari tunnustautuu Kristukseen (Mark 8:27). Sekä Markuksella (Mark 6:27-38) että Johanneksella Kristuksen tie kääntyy nyt selkeästi kohti häpeää ja alennusta. Voimme siis olla lähes varmoja siitä, että Johannes on tuntenut Markuksen evankeliumin tai ainakin ne perimätiedot, jotka ovat hänen evankeliuminsa takana.
Kuudes luku on hämmästyttävää luettavaa sille, joka muistaa Johanneksen vaikenevan ehtoollisen asettamisesta. Evankelista ei puhu ehtoollisesta kertaakaan suoraan. Silti kuudetta lukua on mahdotonta ymmärtää muuten kuin niin, että siinä jatkuvasti viitataan ehtoollisen viettämiseen.
Tutkijat eivät ole kyenneet selittämään, miksi Johannes puhuu sekä ehtoollisesta että kasteesta vain verhotusti. Ehkä hän luotti edeltäjiensä - ennen muuta Markuksen työhön - ja tahtoi muutenkin puhua niille, joilla jo oli tarvittavat perustiedot. Tai sitten hän ei tahtonut levitellä Jumalan valtakunnan salaisuuksia kaikkien nähtäväksi.
Kuudes luku aukeaa viidennestä käsin. Viidennen luvun loppupuolella Jeesus puhuu siitä, miten jo Mooses todistaa hänestä. Vaikka juutalaiset eivät löytäneet tätä todistusta hänestä pyhistä kirjoituksistaan, Kristuksen työ ja persoona on nähtävissä jo Vanhan testamentin lehdillä. Juuri tähän liittyvät sekä ruokkimisihme että Jeesuksen kulkeminen veden päällä.
Ruokkimisihme 6:1-15
Muutama vuosisata sitten oppineille ihmisille oli liikaa ajatus siitä, että Jeesus olisi todella ruokkinut tuhansia ihmisiä. Ensinnäkin se olisi ollut ihme ja luonnonlakien vastainen asia eikä ihmeitä tapahdu. Toiseksi, niin ajateltiin, Jeesus oli toki jotain muuta ja enemmän kuin leipien monistaja. Niinpä ihme selitettiin olemattomaksi niin, että Jeesus ei todellisuudessa lisännyt leipien lukumäärää, vaan sai suurella esimerkillään ihmiset jakamaan omat leipänsä nälkäisille.
Todellisuudessa ruokkimisihmeen lukijan on syytä avata Vanha testamentti ja tällä kertaa 2 Kun 4:42-44. Tapahtumien kulku on keskustelua myöten lähes täysin sama kuin Johanneksen evankeliumissa. Nyt ymmärrämme myös sen, että ihmiset pitivät Jeesusta ihmeen vuoksi profeettana: Toistuivathan nyt Jumalan ikiaikoina tekemät suuret teot hänen kansansa keskuudessa. Ymmärrämme, mitä tämä merkitsi aikana, jolloin odotettiin innokkaasti Jumalan valtakunnan tulemista näkyvällä tavalla ihmisten keskelle.
Tapahtuman järkyttävä piirre on juuri menestyksen mukanaan tuoma onnettomuus. Ihmiset näkivät ihmeen, tunnustivat sen Jumalan aiheuttamaksi, mutta juuri niin tehdessään he torjuivat Jumalan Pojan. Jeesus ei ollut leipämessias. Häntä ei saanut etsiä vain sitä varten, että ulkonainen elämä tuli hoidetuksi. Ihmeetkin tähtäsivät sydämen valloittamiseen.
Jumala ilmestyy ihmisille 6:16-21
Israelin kansan vapautuessa Egyptin orjuudesta liittyivät toisiinsa mannaihme ja ihmeellinen pelastuminen, kun Kaislameri jakaantui kahtia israelilaisten edessä. Näin pyhät kirjoitukset todistavat Kristuksesta, joka toistaa vastaavat ihmeet. Tässä yhteys synoptikkoihin on selkeä. Johanneksen kertomuksessa ei ole kyseessä vain Jeesuksen ihmeellinen kulkeminen, vaan myös "rantautumisihme" - vaikka oli soudettu 5-6 kilometriä, vene tuli heti määräsatamaan Jeesuksen saapuessa.
Jeesuksen sanat ovat ihmeelliset. "Minä olen" muistuttavat Mooseksen saamaa ilmoitusta hänen kysyessään Jumalan nimeä. "Minä olen se, joka minä olen". Tässä kertomuksessa ei ole suinkaan kysymys arkisesta oikaisemisesta järven yli. Se on kertomus Kaikkivaltiaan ilmestymisestä - eli juuri siitä, mistä ensimmäisen luvun alkuhymni puhuu.
Jeesus, elämän leipä 6:22-59
Olemme jo tottuneet siihen, että Johannes ei kerro ihmekertomuksia vain siksi, että ihmeet ovat jännittäviä ja mielenkiintoisia. Jeesuksen tunnusteot viittaavat aina samalla syvempään ja suurempaan asiaan. Niin käy nytkin: Ruokkimisihmettä seuraa keskustelu elämän leivästä. Kertomuksen järkyttävä piirre on se, että juuri valtavan ihmeen tehdessään Jeesus joutuu väärin ymmärretyksi ja hylätyksi.
Voimme ottaa rikkaasta ja runsaasta jaksosta esille vain muutamia asioita. Kun Jeesus puhuu elämän leivästä, kertomuksessa on jatkuvasti ainakin kolme kerrosta: 1) Taustalla on ruokkimisihme ja leipä tarkoittaa aivan tavallista leipää. Juutalaiset ymmärtävät elämän leivän sellaiseksi maalliseksi leiväksi, joka ei lopu koskaan. 2) Taustalla on Snl 9 (erityisesti jakeet 1-6) ja puhe Viisauden pidoista. Muistamme, että evankeliumin prologissa Viisaus = Logos = Sana tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä. Näin Jeesus Kristus on juuri se henkilöity Viisaus, joka kutsuu ihmisiä hylkäämään eksymyksen ja astumaan ymmärryksen tielle. 3) Taustalla on uuden liiton ateria, Herran ehtoollinen. Johannes ei puhu siitä suoraan, mutta kyllin selvästi. Puhe Kristuksen lihan syömisestä ja iankaikkisesta elämästä liittyy juuri ehtoolliseen. Tämä käy ilmi jo siitä, että jakeessa 11 käytetyt sanat käyvät melkein yksiin ehtoollisen asetussanojen kanssa.
Juuri tapahtunut ruokkimisihme oli Jeesuksen opetuksen mukaan sivuseikka. Häntä oli turha etsiä pelkästään leivän vuoksi. Hänen todellinen tehtävänsä oli tuoda ihmisille Jumalan armo. Kaiken ytimenä on Kristuksen kuolema: Jeesus antaa tappaa itsensä koko maailman syntien vuoksi ja vuodattaa verensä maailman syntien sovitukseksi. Näin hän itse tulee elämän leiväksi. Näin hänen persoonassaan Viisaus kutsui pitoihinsa eli Jumala kutsui ihmisiä pois pimeydestä, elämään hänen valossaan. Joka on vieraana näissä pidoissa, on siirtynyt kuolemasta elämään.
Jakson todellinen huippukohta on 52-59, joka itse asiassa kertaa Johanneksen evankeliumin kaikkein keskeisimmän totuuden: Ihmisillä on täydellinen pelastus Kristuksessa ja vain hänessä.
Israelin kansa napisee erämaassa 6:60-71
Ruokkimisihme ei suinkaan luo uskoa, vaan on päinvastoin omiaan tuhoamaan sitä. Kansanjoukot olivat tulvineet Jeesuksen luo, mutta yhtä lukuisina he nyt kulkivat kokonaan toiseen suuntaan. Jeesuksen puhe elämän leivästä oli loukannut ja karkottanut ihmisiä. Jeesus tietää, ettei kukaan voi tulla hänen luokseen omasta aloitteestaan ja että pidätteleminen on siis turhaa. Jopa kaksitoista opetuslasta epäröivät. Aivan vastaavasti kuin Markuksen mukaan Filippuksen Kesareassa niin nyt Johanneksen mukaan Kapernaumissa Pietari tunnustautuu rohkeasti ja päättäväisesti Kristukseen.
Niin kuin kerran Israel kapinoi Moosesta vastaan niin kansanjoukot nytkin olivat Jumalan lähettämää pelastajaa vastaan. Viisauden pitoihin kutsutaan kaikkia, mutta vain harvat haluavat niihin tulla ja heidänkin joukossaan häilähtää kavalluksen musta varjo. Markuksen korostama Messias-salaisuus on täyttä todellisuutta myös Johanneksen evankeliumissa. Siitä huolimatta Jumalan suunnitelma on toteutumassa juuri niin kuin Herramme sen suunnitteli.
Elämän vettä
Johanneksen Rvankeliumi
Luku 7
Lähteekö Jeesus juhlille vai ei? 7:1-13
Lehtimajajuhla oli historioitsija Josefoksen mukaan suurin ja pyhin kaikista juutalaisten juhlista. Sitä vietettiin Mooseksen lain säädöksen mukaan seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä eli syys-lokakuussa. Silloin maa sai yleensä sateen, joka teki kaiken hedelmälliseksi. Juhla-aika kesti kahdeksan päivää ja oli sävyltään hyvin riemullinen.
Juhlan kulku on selitetty 3 Moos 23:23-44. Sen aikana asuttiin lehvistä tehdyissä majoissa sen muistoksi, että Israel ajoi väliaikaisissa asunnoissa kulkiessaan Egyptistä Luvattuun maahan. Sakarjan kirjan luvut 9-14 liittävät toisiinsa lehvämajajuhlan ja Herran päivän (erit. 14:16-21). Sakarja välittää lupauksen, että Herran päivänä "elävät vedet" virtaavat Jerusalemista (14:8) ja että Herran toiminnan päivänä Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla on oleva "avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan" (13:1). Näin siis lehtimajajuhla on ollut luonteeltaan lopunajallisen odotuksen läpitunkema kiitosjuhla. Juuri siihen liittyi myös Sakarjan kirjan ennustus aasilla ratsastavasta kuninkaasta (9:9).
Jeesuksen veljet eivät uskoneet Jeesukseen, mutta antoivat hänelle hyvän neuvon. Juuri lopunajallista odotusta kihisevä lehtimajajuhla olisi oikea paikka levittää hänen liikettään. Jeesus ei piittaa erinomaisesta liikkeenjohdollisesta neuvosta, vaan odottaa Jumalan antamaa oikeaa ajankohtaa ja kieltäytyy toimimasta ennen sitä. Saattaa olla, että hänen sanoissaan on taas Johanneksen evankeliumille tyypillinen kaksiselitteisyys - Jeesus ei "nouse ylös juhlille" eikä siis myöskään "nouse ylös taivaan kirkkauteen". Kuitenkin hän lähtee liikkeelle, mutta ei näkyvästi pyhiinvaeltajajoukon keskipisteenä, vaan salaa ja hiljaisuudessa.
Kuka rikkoo Mooseksen lakia vastaan? 7:14-24
Tullessaan juhlille Jeesus esiintyy voimakkain valtuuksin. Kuulijat ymmärsivät, ettei hän kuulu mihinkään tunnettuun koulukuntaan, vaan opetti omaa opetustaan. Jeesuksen kehotti epäilijöitä noudattamaan Jumalan tahtoa nähdäkseen, oliko hänen opetuksensa todella peräisin vain häneltä itseltään. Esille nousee välittömästi - Jeesuksen omasta aloitteesta - edellä (5. luvussa) esillä ollut aihe: Jeesus ei voi olla Jumalan lähettämä, koska hän rikkoo lakia kohtaan (nimittäin parantaessaan sapattina).
Jeesus vetoaa juutalaisten omaan käytäntöön. Poikalapsen ympärileikkaus piti lain mukaan toimittaa kahdeksantena päivänä hänen syntymästään (3 Moos 12:3). Jos tämä päivä sattui sapatiksi, oli vastakkain kaksi käskyä. Kumpi asetettiin etusijalle? Juutalaiset ratkaisivat asian niin, ettei siinä tapauksessa ympärileikkaus merkinnyt sapattirikosta. "Suuri on ympärileikkaus, joka kumoaa ankaran sapattilain", sanottiin. Jos kerran sallittiin ympärileikkaus, miksi ei sitten koko ihmisen terveeksitekeminen? Jeesus osoittaa siis näin sapattikäskyn ydintä aivan vastaavasti kuin synoptikoilla: Jumala ei ole antanut ihmistä sapattia varten, vaan sapatin ihmistä varten.
Kuka Jeesus on? 7:25-36
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa Messias oli hahmo, johon liittyi paljon arveluja ja yleisiä uskomuksia. Eräs niistä, joka esiintyy myös Vanhan testamentin ulkopuolisessa juutalaisessa kirjallisuudessa, oli että Messias pysyy piilossa siihen asti, että hänen hetkensä tulee. Tämä ei sopinut ollenkaan yhteen sen kanssa, että Jeesuksen syntyperä tiedettiin vallan hyvin.
Tyypilliseen arvoitukselliseen tyyliinsä Johannes antaa ihmisten puhua näin - todellisuudessa juutalaiset eivät lainkaan tienneet kuka Jeesus on ja mistä hän on peräisin. Tai oikeammin, todellisuudessa he tiesivät jotakin oikein, luulivat tietävänsä jotain muuta ja olivat täysin tietämättömiä lopusta. He tiesivät hänet kyllä tavallisten ihmisten lapsiksi, luulivat hänen syntyneen Nasaretissa ja olivat täysin tietämättömiä hänen taivaallisesta alkuperästään. Jeesuksen taivaallista alkuperää he eivät tunne, koska eivät tunne Isää.
Jeesuksen sanat saavat taas aikaan murhanhimoa. Se saa Jeesuksen ennustamaan kuolemansa ja paluunsa Isän luo. Kuten Johanneksen evankeliumissa usein, Jeesuksen keskustelukumppanit eivät ollenkaan tajua, mistä on puhe. Pilkkaa tai ironiaa heidän puheensa tuskin heijastavat, vaan ennemminkin täydellistä sokeutta Jumalan totuudelle.
Janoiselle elämän vettä! 7:37-52
Lehtimajajuhla huipentui viimeisenä päivänään. Epäilemättä juuri silloin myös lopunajallinen pohdinta kipusi huippuunsa.
Muistamme Sakarjan sanat elävän veden virroista (Sak 14:8). Juhlaan liittyvän vesiseremonian aikana laulettiin ilmeisesti Jesajan sanaa: "Te saatte iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä" (Jes 12:3). Juuri tämä muodostaa taustan sille, että Jeesus esiintyy julkisesti: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni. Juokoon se, joka uskoo minuun. Kirjoituksissa sanotaan: 'Hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat'". Jeesus asettaa siis itsensä elävän veden lähteeksi. Kirkkoraamattu 1992 valinnut kahdesta keskenään kilpailevasta tulkinnasta toisen, mutta raamatunkäännöskomitea ehdotti toista: Sen mukaan elävän veden virrat eivät virtaa uskovan ihmisen sisimmästä, vaan Jeesuksesta. Nyt Johannes selventää elävän veden tarkoittavan Pyhää Henkeä.
Suorastaan huikaiseva osoitus Johanneksen tavasta käsitellä aineistoaan on Jeesuksesta väittelevien juutalaisten lopunajallista odotusta tiukkuva keskustelu. Onko Jeesus "se profeetta" (5 Moos 18:18)? Vai Messias? Vai huijari? Johannes ei kerro Luukkaan ja Matteuksen tavoin siitä, että Jeesus syntyi Beetlehemissä. Siitä syystä usein sanotaan, ettei Johannes tuntenut näitä traditioita ollenkaan. Nyt hän antaa Jeesuksen vastustajien torjua Jeesuksen sillä "tiedolla", ettei Jeesus ollut syntynyt Beetlehemissä. Voiko paremmin käydä ilmi, että Johanneksen evankeliumi, niin avara ja valloittava kuin se lukijalle onkin, on samalla syvästi sisäpiirin kirja? Johannes olettaa ilman muuta lukijoidensa tietävän, että juutalaiset ovat kokonaan väärässä.
Jakson lopussa käydään mielenkiintoinen ja tärkeä keskustelu. Vain yksi piirre on se, että Nikodemos uskaltaa nyt päivänvalossa esittää moitteensa kysymyksen muodossa. Vielä tärkeämpi on toisten hänelle antama vastaus: Halveksitusta Galileasta ei ole ennustettu nousevaksi profeettaa, siis Jeesus on väärä Messias. Juuri tähän lauseeseen Jeesus palaa ensimmäisessä opetuksessaan kahdeksannen luvun jakeessa 12. Jos kirjoitukset vaikenevatkin Galileasta nousevasta profeetasta, toisiinsa kuuluvat Galilea ja valo (Jes 8:23-9:6).
Galileasta tulee maailman valkeus
Johanneksen Evankeliumi
Luku 8
Mistä ovat peräisin jakeet 8:1-11?
Johanneksen evankeliumin 8. luku alkaa monille kristityille rakkaalla kerrtomuksella siitä, miten Jeesus armahti syntisen naisen. Tämä kertomus saattaa meidät ottamaan esille kysymyksen Raamatun käsikirjoituksista.
Kaikki antiikin ajan kirjat - yhtä hyvin Ciceron puheet kuin Paavalin kirjeet - ovat säilyneet meille käsikirjoituksina. Ennen kirjapainotaitoa ainoa mahdollisuus saada itselleen kappale evankeliumia oli hankkia siitä käsin kirjoitettu kopio. Kopiosta tuli harvoin jos koskaan täysin samanlainen kuin originaalista. Yksittäinen kirjain tai kokonainen lause saattoi jäädä pois tai tulla kirjoitetuksi väärään paikkaan. Kopioitsija saattoi myös ottaa alkuaan sivun reunaan kirjoitetun huomautuksen mukaan tekstiin tai lisätä ulkomuistista tuttuun kohtaan jotakin hänen mielestään siihen kuuluvaa. Vaikeat sanat tai kohdat saattoivat saada selventävän huomautuksen. Kun antiikin tutkija haluaa selvittää, miten Cicero tai Paavali ovat alkuaan kirjoittaneet, hän on haastavan tehtävän edessä. Hän vertailee käsikirjoituksia ja pyrkii näin selvittämään alkuperäisen tekstimuodon. Kyseessä on työ, joka vaatii antiikin tutkimuksen alueella rautaista ammattitaitoa. UT:n kirjojen kyseessä ollen tarvitaan lisäksi erinomaista Raamatun tuntemusta. Näin syntyy kaikkien vaikeuksien jälkeen esim. Uuden testamentin alkutekstin kriittinen laitos, jossa on useimmiten varsin suurella varmuudella eroteltu toisistaan alkuperäinen teksti ja joskus satoja vuosia myöhemmin tehdyt lisäykset.
Seisooko siis kristillinen usko epävarmalla perustalla, kun käsikirjoituksia on satoja, jopa tuhansia. Ei suinkaan. Mikään uskomme kannalta ratkaisevan tärkeä asia ei ole käsikirjoitusten vuoksi kiistanalainen. Sen sijaan kaksi tärkeää ja rakasta tekstijaksoa ovat sellaisia, jotka eivät kuulu alkuperäisiin UT:n kirjoihin. Toinen niistä on Mark 16:9-20, joka on yhdistelmä muiden evankeliumien ja UT:n kirjojen ylösnousemuskertomuksesta. Toinen on nyt puheena oleva Joh 7:53-8:11.
Johanneksen evankeliumiin tähän kohtaan kopioitu teksti ei ole satoja vuosia UT:ta nuorempaa, vaan se on vanhaa evankeliumitraditiota. Ilmeisesti tekstin mainitsee jo Hierapoliin piispa n. vuonna 130. Eusebios sijoittaa sen UT:n ulkopuoliseen Heprealaisevankeliumiin. Ilmeisesti kyseessä on siis varhainen evankeliumikatkelma, joka ei välttämättä kuulu mihinkään meille säilyneeseen evankeliumiin. Jotta emme rikkoisi Johanneksen evankeliumin ajatuksenkulkua, käsittelemme jakson vasta luvun lopussa.
Galileasta loistaa valo 8:12-20
Palaamme 7. luvun loppuun. Siellä Jeesuksen vastustajat torjuivat hänet sanoen, ettei Galileasta ennusteta nousevaksi profeettaa. Näin he unohtavat erittäin tärkeän messiaanisen tekstin: Jesajan kirjassa ennustetaan, että halveksitty Sebulonin ja Naftalin maa tulee näkemään suuren valkeuden (Jes 8:23). Juuri tätä ennustusta seuraa joulun profetia, jonka mukaan Rauhanruhtinas tulee vapauttamaan kansansa: "Sillä lapsi on meille syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus" (Jes 9:5).
Näin evankelista, joka edellä on viitannut Messiaan syntyvän Beetlehemissä, yhdistää yhdellä ainoalla Jeesuksen sanalla kaksi odotusta: Messiaan piti tulla sekä Beetlehemistä että Galileasta. Aivan samoin hän yhdistää Jeesuksen persoonassa kaksi puolta: Vaikka ihmiset tiesivät Jeesuksen inhimillisen syntymän, toisin kuin Messiaasta odotettiin, hänen jumalallista alkuperäänsä he eivät tietäneet eivätkä tunnustaneet. Ja koska he eivät tunteneet Isää, he eivät voineet tuntea myöskään Poikaa, vaan vihasivat häntä ja etsivät tilaisuutta sammuttaakseen Jumalan lähettämän valon. Palaamme taas kerran alkuhymniin: "Ja valkeus loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt".
"Minä olen" - Jeesuksen todellinen olemus 8:21-30
Jeesus puhuu poismenostaan, ja taas kerran juutalaiset ymmärtävät Jeesuksen puheen väärin. Taaskaan kyse ei ilmeisesti ole pilkasta, vaan täydellisestä sokeudesta ja kyvyttömyydestä nähdä Jumalan valkeus. Yhtä käsittämättömäksi kuulijoille jää koko Jeesuksen opetuksen huippukohta. Missään muualla ei Johannes samaista niin selkeästi Isää ja Poikaa kuin tässä.
VT kertoo, miten hämmästynyt Mooses kysyi Jumalan nimeä. Vastaukseksi hän sai Jumalan sanat: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen lähetti minut teidän luoksenne'" (2Moos 3:14). Nyt Jeesus käyttää itsestään juuri tätä nimitystä vaikeasti suomennettavissa lauseissa. "Ellette usko, että 'Minä olen' te kuolette synteihinne." Joka ei ymmärrä, että Isä ja Poika ovat yhtä, jää synnin vuoksi kuoleman omaksi. Joka ymmärtää tämän yhteyden, tunnustaa Pojan lähteneen Isän luota maailman valkeudeksi ja löytää syntien anteeksiantamuksen. Toiset tunnustavat Jeesuksen oikean olemuksen, toiset kiiistävät sen eivätkä sitä näe. Sen mukaan arvioidaan myös Jeesuksen "poismeno" ja "korottaminen". Joka kiistää Kristuksen ja Jumalan yhteyden, näkee hänen poismenossaan vain Jumalan pilkkaajan kuoleman ja hänen korottamisessaan vain sen, että julkijumalaton korotetaan kaikkien ihmisten pilkattavaksi. Se jonka silmät Jumala on avannut näkemään Isän ja Pojan yhteyden, näkee hänen poismenossaan siirtymisen Isän kirkkauteen ja hänen ristissään suuren kerskumisen aiheen.
Aabrahamin vai Perkeleen lapsia? 8:31-59
Nyt esillä oleva jakso on ratkaisevan tärkeä puhuttaessa Israelin asemasta Jeesuksen saavuttua maailmaan. Jeesus puhuu juutalaisille - sana "juutalaiset" tarkoittaa Johanneksen kielenkäytössä usein vain niitä juutalaisia, jotka torjuivat hänet. Nyt Jeesus puhuu niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, mutta keskustelu saattaa kaiken aivan uuteen valoon.
"Usko" - Johanneksen evankeliumissa hyvin monimerkityksinen sana - on ollut luonteeltaan hyvin pinnallista. Se ei ollut sitä uskoa, jossa Jeesus tunnustetaan Jumalan Pojaksi, maalman syntien sovittajaksi ja pimeydessä elävien ihmisten ainoaksi valoksi. Keskustelijat ajautuvat hyvin pian suureen erimielisyyteen. Juutalaiset torjuvat Jeesuksen ja vetoavat siihen, että he ovat Abrahamin lapsia. Näin heidän mielestään heille kuuluivat kaikki ne lupaukset, jotka Jumala oli antanut Abrahamille.
Jeesus torjuu tämän väitteen yksiselitteisesti ja hyvin karkeasti: Vastustajat eivät olleet Abrahamin, vaan Perkeleen lapsia. Abraham näki etukäteen Kristuksen ilmestymisen maailmaan ja iloitsi siitä. Sen sijaan juutalaiset torjuivat Kristuksen ja pyrkivät tappamaan hänet. Mitään todellista yhteyttä Abrahamiin ei ole olemassa niillä juutalaisilla, jotka torjuvat Kristuksen eivätkä usko hänen tulleen Isän luota.
Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen aikoihin näillä sanoilla oli oma ajankohtaisuutensa. Eliväthän kristityt silloinkin tilanteessa, jossa Jumalan kansa torjui Jeesuksen. Epäilemättä silloinkin vedottiin siihen, että he olivat Abrahamin lapsia. Mitä hyötyä siis oli siitä, että ihminen kuului Jumalan kansaan? Nyt käsiteltävän jakson vastaus on yksiselitteinen: Jos ihminen torjuu Kristuksen, kuuluminen Valittuun kansaan ei ole hänelle minkäänlaiseksi hyödyksi.
Johanneksen välittämä todistus on siis aivan sama kuin Paavalin, joka lainaa Jesajaa: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös" (Room 9:27).
Keskustelun alkaessa Jeesus puhui ihmisille, jotka uskoivat häneen. Opetuksen ytimenä oli hänen todellinen olemuksensa. Tämän opetuksen juutalaiset torjuivat ja pyrkivät tappamaan Jeesuksen. Heiltä ei siis onnistu sen enempää Jeesuksen uskominen kuin hänen tappamisensakaan - ei ole kovin helppoa saada Jeesuksesta otetta.
Jeesus ja aviorikkojanainen 7:53-8:11
Kertomus Jeesuksesta ja avionrikkojanaisesta on siis irrallinen helmi eikä se kuuu siihen helminauhaan, jonka sommittelija on evankelista Johannes. Siitä huolimatta teksti on erinomaisen puhutteleva ja kaunis. Sen ydinajatus on se, että Jeesus on syntisten ystävä. Siksi mon
Nordic-man 17.5.2008 klo 12.36
Tiedemiehet ovat tutkineet Jeesus asian aika tarkasti löydettyään Jeeskuksen haudan. Asiassa paljastui seuraavia seikkoja, Jeesusksella oli poika jonka nimi oli Juudas ja vaimo oli Maria. He löytyivät kaikki samasta haudasta ja kun hauta kirjoituksia tutkittiin , niin nämä asiat selvisivät silloin. lisäksi Jeesus oli syntynyt muistaakseni yli 40 vuotta luultua aiemmin.
No tutkiat kylläkin saivat kesken kaiken äkkilähdön viranomaisten taholta , mutta asiaa yritettiin salata todella hartaasti.
Nämä uskon asiat ovat uskon asioita, mutta olisi tietenkin kiva saada vihdoinkin totuus selville.
Näistä asioista löytyy valtavat määrät tietoa netistä. """""""""""??????????????
Miksi miksi miksi, ja vielä jopa romani. Miksi miksi miksi, pilkaat elävää Jumalaa? Hei ,- olet liika sivistynyt tälle palstalle, ja vielä Oulusta kotoisin. Eikö sinun käsiisi ota kipiää, kun niillä kirjoitat pilkakirjeitä minun Herrastani?? Mikä on tutkittu juttu? Kerro sinä se! Vai oli Jeesuksella vaimo, ja poika! Ja tämmöistä tulee romanin turvasta ! Nyt on kyllä maailman kirjat sekaisin. Kyllä tosiaan paha riuhuu, tiedäen, että hänellä on vain vähän aikaa. Joka sortilla se yrittää eksyttää ihmisiä.
Vielä vähän aikaa, ja hänen pahuus loppuu.
Johdanto Johanneksen evankeliumiin
Kolmen synoptisen evankeliumin lisäksi UT sisältää yleisesti nuorimmaksi katsotun Johanneksen evankeliumin, joka poikkeaa synoptikoista monella eri tavalla.
Johanneksen evankeliumin tulkinnan kannalta ratkaiseva kysymys on kysymys teoksen taustalla olevasta perimätiedosta. Sen mukaan mitä tästä asiasta ajatellaan, määräytyy suhtautuminen evankeliumiin: Se on joko myöhäinen, varhaiskirkon julistusta heijasteleva teos tai sen taustalla on merkittävä alkukirkon hahmo ja evankeliumin taustalla on vahva, historialliseen Jeesukseen ulottuva perimätiedon virta.
Varhaiset lähteet mainitsevat alkukirkon jättiläisen. Vähä Aasian piispa Polykrates (n. 190) mainitsee Johanneksen, "joka nojasi Herran rintaa vasten ja josta tuli kilpeä kantava pappi, todistaja ja opettaja ja joka lepää Efesoksessa." Polykrates syntyi vuoden 125 vaiheilla ja hänellä oli vankka Vähän Aasian perimätiedon tuntemus. Tätä Johannesta hän ei siis väitä apostoliksi (toisin kuin myös mainitsemaansa Filipposta). Eirenaioksen (Irenaeuksen) mukaan Johannes, "Herran opetuslapsi, joka myös nojautui hänen rintaansa vasten, laati / julkaisi vielä hänkin evankeliumin asuessaan Vähän Aasian Efesoksessa." Eirenaioskaan ei sano tätä kirjoittajaa apostoliksi. Hierapoliin piispa näyttää maininneen n. v. 130 kaksi Johannesta: "mitä Andreas tai Pietari sanoi, tai mitä Filippos, Tuomas tai Jaakob, tai mitä Johannes tai Matteus tai joku muu Herran opetuslapsista sanoi, tai mitä Aristion ja vanhus Johannes, Herran opetuslapset sanovat". Ensimmäinen Johannes näyttäisi olevan opetuslapsi, jälkimmäinen "vanhus Johannes" vielä tuohon aikaan ihmisten muistissa oleva hahmo.
Johanneksen evankeliumin oman todistuksen mukaan Joh. tukeutuu vahvaan alkukirkon auktoriteettiin, joka uskaltaa asettaa itsensä Pietarin rinnalle ja ylikin. Perimätieto on syytä ottaa vakavasti: Tosin sen perusteella on vaikea arvioida, päädytäänkö yhteen Johannekseen vai kahteen, apostoliin ja samannimiseen vanhaan ja arvostettuun opettajaan.
Joh., 1.-3. Joh (ja osittain myös Ilm) sisältävät paljon yhteistä ja ne on helppo sijoittaa samaan johannekselaiseen kirjallisuuteen, vaikka on uskaliasta väittää niitä saman kirjoittajan laatimiksi (Ilm tuskin on). Joka tapauksessa kirjeet tekevät selväksi ympärillä vallitsevan opillisen hajoamisen, johon ne reagoivat hyvin voimakkaasti.
Johannes on evankeliumeista nuorin, ja perinteisesti on otaksuttu hänen tunteneen ja käyttäneen edeltäjiään. Käsitys on epäilemättä oikea, vaikka useat tutkijat katsovat nykyään, ettei Johannes tuntenut synoptikkoja. Yhteistä materiaalia on kuitenkin runsaasti, niin eri tavoin kuin Johannes sitä käyttääkin (esim. temppelinpuhdistus Jeesuksen toiminnan alussa, Joh. 2:13-16; Pietarin tunnustus Joh. 6:67-71; voiteleminen Betaniassa, 12:1-8; ihmeellinen kalansaalis, 21:1-14). Kaikkien evankelistojen mukaan Jeesuksen toiminta lähti liikkeelle Johannes Kastajan luota.
Markus ja häntä seuraten synoptikot kuvaavat Jeesuksen vaikuttaneen Galileassa ja lähiympäristössä ja lähteneen sitten ratkaisevalle matkalleen Jerusalemiin. Johanneksen evankeliumissa Jeesus käy Jerusalemissa usein (2:13; 5:1; 7:10). Toiminnan kuvaus asettuu siis huomattavasti pitemmälle ajanjaksolle (Johannes mainitsee kolme pääsiäisjuhlaa: 21:13; 6:4; 11:55). Tapahtumien sijoittaminen kartalle ei ole ongelmatonta: 3:22 Jeesus lähtee Juudeaan, jossa hän 2:23 mukaan jo oli, ja luvussa 5 hän on Jerusalemissa, mutta luvussa 6 Galileassa. Tämä ja esim. 14:31 jälkeen tapahtuma siirtymä lukuun jaksoon 15-16 antavat ymmärtää, että teosta ei ole huolellisesti jäsennetty. Jotkut tutkijat ovat olettaneet monimutkaisen ja kauan jatkuneen toimitusprosessin, toiset useita eri lähteitä.
Johanneksen evankeliumi on alkuhymnistään alkaen vahvasti teologinen teos. Tämä käy ilmi erilaisesta materiaalista, yhtä hyvin keskusteluista (Jeesus ja Nikodemos, Joh. 3) kuin ihmekertomuksista (esim. sokean parantaminen, Joh. 9) ja tietenkin kärsimyshistoriasta. Johannes yhdistää toisiinsa viimeisen tuomion (5:28-29; 12:48) ja ns. presenttisen eskatologian: Joka on löytänyt Jeesuksen, on jo siirtynyt kuolemasta elämään (4:23; 11:25-26). Kaste (luku 3) ja ehtoollinen (luku 6) esiintyvät, mutta verhotusti.
Teoksessa erottuu selvästi kaksi pääosaa: Luvut 1-12 esittävät Jumalan Pojan opetustoiminnan ihmisten parissa, luvut 12-20 kärsimyshistorian. Luku 21 on teoksen jälkikirjoitus. Jumala tuli Ihmiseksi
Johanneksen evankeliumi
Luku 1
Evankeliumin alkuhymni 1:1-18
Johanneksen evankeliumi alkaa huikealla tavalla, jopa hämmentävästi. Ilman mitään varoitusta tai johdantoa kirjoittaja tempaisee lukijansa - tai oikeammin kuulijansa huikeisiin korkeuksiin. Ensimmäiset kahdeksantoista jaetta muodostavat ns. logos-hymnin, ihanan virren Jumalan Sanasta ja siitä, miten Sana tuli lihaksi.
Ensimmäinen hymnin taustalla oleva Vanhan testamentin kohta ei ole kenellekään Raamatun lukijalle outo. Johanneksen evankeliumi alkaa häkellyttävästi melkein samoin sanoin kuin luomiskertomus. Sanoma on selvä: Nyt puhutaan aivan kaikkein perustavimmasta asiasta.
Toisen raamatunkohdan löytäminen vaatii jo hyvää Vanhan tstamentin tuntemusta. Sananlaskujen luku 8 tarjoaa valloittavan kauniin kuvan Viisaudesta, joka toimi Jumalan luomistyön välikappaleena. Nyt on puhe juuri tästä Viisaudesta, Sanasta. Logos-hymni opettaa näkemään, että tämä Viisaus on Jeesus, Jumalan ainoa Poika. Juuri tämän raamatunkohdan vuoksi Kirkko tunnustaa Kristuksesta, että "kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mikään, mikä syntynyt on." Näin logos-hymnin valtavat syvyydet alkavat aueta. Jumalan ainoa Poika astui kirkkaudestaan alas maailmaan valaisemaan sen synkkyyttä.
Valtaosa ihmisistä ei osannut nähdä hänen kirkkauttaan. Ne, joille Jumala lahjoitti näkökyvyn, tajusivat armollisen Jumalan tulleen oman kansansa keskelle. Mitä tämä merkitsee, tulee hämmästyttävimmin näkyviin koko hymnin viimeisessä jakeessa. Edellä (j. 14) on arvoituksellisesti puhuttu "ainosyntyisestä". Vasta jakeessa 18 kirjoittaja lisää tärkeän sanan: Jeesus on "ainosyntyinen Jumala".
Törmäämme heti ensimmäisissä jakeissa tyypilliseen Johanneksen teologiaan. Sen eräs keskeinen sanapari on "valkeus" ja "pimeys". Aivan sama sanapari esiintyy toistuvasti esim. Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä. Koko maailma elää synnin takia sysisynkässä pimeydessä. Kristuksen saapuminen maailmaan merkitsi huikaisevaa kirkkautta, jonka jotkut käsittivät ja toiset eivät. Joka löytää Kristuksen, on siirtynyt pimeydestä valoon - tai, kuten Johannes sen toisaalla ilmaisee - kuolemasta elämään. Raamattumme (1992) kääntäjät ovat koettaneet selviytyä kauniin ja syvällisen hymnin kääntämisestä pyrkien yhtä aikaa runollisuuteen ja tarkkuuteen. Kerran runous on vienyt voiton tarkkuudesta. J. 3 ("Kaikki syntyi Sanan luomana") sisältää suoranaisen virheen. Sana ei ollut Luoja, vaan luomisen välikappale. Jakeessa 18 komitea on nähnyt Johannekselle tyypillisen kaksiselitteisyyden ja on pyrkinyt kääntämään "ainosyntyinen Jumala" niin, että myös sana "Poika" tulee mukaan käännökseen. Käännös on mahdollinen, mutta ei välttämättä oikea.
Johannes Kastajan todistus 1:19-28
Johannes Kastaja on kaikissa neljässä evankeliumissa ratkaisevan tärkeä henkilö. Jo ensimmäinen evankelista Markus aloittaa kuvauksen Jeesuksen toiminnasta nimenomaan Johanneksen kasteesta. Evankelista Johannes sijoittaa hänen todistuksensa osittain jo logos-hymnin sisäpuolelle. Evankelista näyttää juuri tässä edellyttävän lukijan tietävän jo paljon. Hän ei edes kerro Jeesuksen kasteesta, vaan suuntaa kaiken huomion Johanneksen todistukseen. Tämä on vain yksi esimerkki neljännen evankelistan vahvasta tyylittelevästä otteesta: kaikkea ei tarvitse kertoa, ainoastaan tapahtumien ydin ja sen merkitys.
Kastajan luo tulivat "juutalaiset" - tällä sanalla Johannes luonnehtii useimmiten Kristuksen torjuvia Valitun kansan jäseniä, usein erittelemättä enää kovin tarkkaan eri puolueita. Elettiin aikaa Jerusalemin hävityksen jälkeen ja esimerkiksi fariseusten, saddukeusten ja Herodeksen kannattajien ero oli menettänyt merkityksensä. Kastaja pannaan tenttiin, jossa hänen vastauksensa ovat yksiselitteisiä ja esimerkki myöhemmin uskoa tunnustaville ihmisille. Hän ei ole Kristus, ei Elia eikä Mooseksen lupaama profeetta (5 Moos 18:18). Kastaja oli Jesajan ennustama "Huutavan ääni" ja hänen tehtävänsä oli ilmoittaa itseään paljon suuremman Herran saapuminen.
Johannes Kastajan todistuksessa on mielenkiintoisia piirteitä. Epäilemättä merkityksensä on sillä, että hänen opetuslastensa joukko jatkoi toimintaansa opettajan kuoleman jälkeen. Evankelista suuntaa Kastajan sanat varmasti myös tälle ryhmälle. Toinen mielenkiintoinen piirre on kysymysten sarja ja erityisesti kaksi viimeistä kysymystä. Johannes kiistää olevansa Elia. Matteuksen mukaan hän kuitenkin oli Elia (Matt 11:14) ja ainakin hän toimi "Elian hengessä". Kolmas suuri hahmo on Mooseksen lupaama profeetta. Juutalaisten mutta erityisesti samarialaisten keskuudessa tähän hahmoon liittyi suuria odotuksia. Johannes torjuu kaikki nämä tittelit ja asettuu ennemmin hänen todistajakseen, joka oli juuri ilmestymässä.
Jumalan Karitsa 1:29-34
Seuraavana päivänä Johanneksen todistus täsmentyy. Nyt hän kohtasi Jeesuksen ja Jumala osoitti hänelle tämän miehen todellisen olemuksen. Juuri Jeesuksen takia Johannes oli alkanut koko toimintansa. Kastajan etusormi osoittaa ihmiseksi tullutta Jumalan Sanaa.
Puhuessaan Jumalan Karitsasta Johanneksella oli mielessään kaksi Vanhan testamentin sanaa. Ensimmäinen niistä liittyy pääsiäiseen. Kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta, hän antoi määräyksen syödä pääsiäisaterian. Sen keskuksessa oli karitsa, jonka verellä siveltiin israelilaisten talojen pihtipielet. Kun Jumalan lähettämä tuhooja surmasi Egyptin esikoiset, karitsan veri oli merkkinä siitä että talossa asui Jumalan kansaa. Heitä ei esikoisten surma kohdannut (2 Moos 12). Tämä kohta on taustalla myös myöhemmin (Joh 19:36). Toinen VT:n karitsasta puhuva kohta on Jesajan kirjan luku 53. Näin jo evankeliumin ensimmäisen luvun alkupuolisko asettaa Kristuksen oikealle paikalleen. Jeesus on Jumalan Poika ja itse Jumala, mutta samalla hän, joka pelastaa verellään syntiset ihmiset.
Ensimmäiset opetuslapset
Neljännen evankeliumin mukaan Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat alkuaan Johannes Kastajan opetuslapsia. Tämän vahvistaa tavallaan myös Luukas sanoessaan, että Juudaan tilalle piti valita apostoli siitä joukosta, joka oli ollut Jeesuksen seurassa "siitä alkaen, kun Johannes hänet kastoi" (Apt 1:22).
Johannes kuvaa tapahtumat yksityiskohtaisesti ja tavalla, jota on osin vaikea sovittaa yhteen synoptikkojen kanssa. Peruslinja on kuitenkin sama, nimittäin että Jeesus kutsui 12 opetuslasta (Joh 6:67) ja että Pietarilla oli heidän joukossaan erityisasema. Kaksi ensimmäistä opetuslasta seuraavat Johanneksen neuvosta Jeesusta. Toinen heistä on Andreas, toinen jää nimeämättä. Kirkko on vanhastaan nähnyt juuri tässä opetuslapsessa evankeliumin kirjoittajan. Tieto on hyvin epävarma, mutta ei suinkaan mahdoton. Andreaan mukana Jeesuksen seuraan tuli myös Simon, jolle Jeesus antoi nimen Keefas, kreikaksi Petros ja suomeksi Kallio. Panemme merkille taas eron synoptikkoihin, jotka liittävät nimen antamisen Pietarin tunnustukseen (Matt 16:16).
Jeesus jätti Jordan-joen laakson ja lähti Galileaan. Tälle matkalle häntä seurasi Filippus, joka kertoi Natanaelille löytäneensä Kristuksen. Natanael epäilee, mutta saa huomata Jeesuksen näkevän ihmeellisellä tavalla koko hänen elämänsä. Kohtaamme nyt ensimmäisen kerran jännitteen ihmeuskon ja oikean uskon välillä. Natanael lähtee seuraamaan Jeesusta ihmeen vuoksi. Se mahdollisuus hänelle toki suodaan, mutta ihmeeseen perustuva usko on vielä kovin pinnallista. Todellinen ja oikea uskontunnustus on kuultavissa esim. Martan suusta - ja mikä merkittävää, ennen hänen veljensä Lasaruksen herättämistä: "Uskon, Herra, minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan" (Joh 11:27). Jeesuksen opetuslapset eivät ole vielä siinä uskossa, joka kaikuu tässä tunnustuksessa ja myös ensimmäisen luvun alkupuolella, sekä alkuhymnissä että Johannes Kastajan todistuksessa. Silti he saivat jäädä Jeesuksen seuraan ja oppia hänen opetuslapsinaan jatkuvasti lisää
Jumalan tuli leviää
Johanneksen evankeliumi
Luku 2
Kaanaan häät 2:1-12
Johanneksen kertoma ensimmäinen ihmekertomus puuttuu kaikista muista evankeliumeista. Nyt liikutaan taas Galileassa, kaupungissa, jonka sijaintia emme tiedä. Kyseessä on itämainen hääjuhla jossa tarjoiltiin tukeva ateria. Viini loppuu kesken, mutta Jeesus pelastaa nuoren parin juhlat muuttamalla huippulaatuiseksi viiniksi 600 litraa vettä. Johannes kertoo opetuslasten nähneen Jeesuksen kirkkauden ja uskoneen häneen.
Mitä kertomus meille opettaa? Vanhassa testamentissa viinillä on symbolinen merkityksensä. Jumalan lahjoittamaan ihmeelliseen pelastukseen kuuluu yltäkylläisyys ja pidot (1 Moos 49:8-12). Kun Jeesus nyt pelastaa juhlan, Johannes ehkä viittaa tähän suuntaan: Jumalan kansan keskellä on nyt väkevä pelastaja. Toinen asia - mistä liian harvoin puhutaan - on se, miten Jeesus suhtautuu nuoreen pariin ja heidän hääjuhlaansa. Vaikka hän kutsuikin muutamia ihmisiä jättämään kaiken ja seuraamaan häntä, hän ei suinkaan halveksi perhettä. Päin vastoin normaali perhe-elämä saa selvästi hänen siunauksensa.
Suomessa kun olemme, meidän on ehkä hyvä ottaa puheeksi Raamatun suhtautuminen viiniin. Juopuminen on raskas synti, mutta absolutismia ei Raamattu vaadi. Se niin kuin muukin kurinalaisuus on erittäin hyvä ja suositeltava elämäntapa, mutta vaatimukseksi sitä ei saa kenelläkään asettaa. Näin kaidan tien portinpylväät on asetettu paikoilleen - jokainen arvioi itse omassatunnossaan, millä tien laidalla kulkee. On väärin ja turmiollista toimia omaa omaatuntoaan vastaan.
Välihuomautus: Johannes ja synoptikot
Johanneksen evankeliumia on välillä vaikea saada sopimaan yhteen kolmen ensimmäisen evankeliumin kanssa. Tämä tulee näkyviin mm. seuraavassa kertomuksessa: Kolme ensimmäistä evankelistaa kertovat Jeesuksen toiminnasta Galileassa, hänen matkastaan kohti Jerusalemia sekä hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Sen että Jeesus puhdisti temppelin Jerusalemissa, he sijoittavat kaikki Jeesuksen elämän viimeisiin päiviin. Kokonaan toisin näyttää asian kuvaavan Johannes. Jeesus käy useaan kertaan Jerusalemissa, myös pääsiäisjuhlilla eli toimii julkisesti usean vuoden ajan. Tämän julkisen toiminnan alkupuolelle Johannes sijoittaa temppelin puhdistamisen.
Tutkijat ovat erimielisiä siitä, onko Johannes historiallisesti luotettavampi kuin synoptikot vai päinvastoin. On hyvin mahdollista, että Jeesus opetti pienempää opetuslapsipiiriä kauemmin kuin muita ja astui vasta sitten lopullisesti julkisuuteen. Toisaalta Johannes on saattanut siirtää tarkoituksellisesti tapahtuman Jeesuksen toiminnan alkuun: Silloin ei ainakaan kukaan voi ymmärtää Jeesusta väärin, poliittiseksi johtajaksi.
Meidän on tyydyttävä suurien linjojen vetämiseen hukuttautumatta sinänsä mielenkiintoisiin yksityiskohtiin. Vain harva tarkkaavainen Raamatun lukija on huomannut eron Johanneksen ja synoptikkojen välillä. Kaikki neljä evankelistaa kertovat sekä temppelin puhdistamisesta että Jeesuksen kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta. Elämäkertoja ne eivät ole, vaikka ne ovat tallettaneet paljon historiallisesti luotettavaa tietoa. Ne on kirjoitettu siksi, että uskoisimme Kristukseen. Neljän evankelistan todistus on jännitteistä huolimatta rikkaampi ja runsaampi kuin yhden kirjoittama kuvaus.
Jeesus puhdistaa temppelin 2:13-25
Niin antiikin aikana kuin nytkin temppelien ympärillä parveileva ihmismassa synnytti asiaankuuluvat markkinat. Kerjäläiset valtasivat oman paikkansa. Juutalaisilla oli vain yksi ainoa temppeli, jossa he saattoivat uhrata Jumalalle. Uhraajat tarvitsivat paljon uhrieläimiä, joita oli tarjolla epäilemättä huomattava määrä. Temppeliveron sai maksaa ainoastaan tietyllä juutalaisella rahalla, joten rahanvaihdolla ja kursseilla kilpailulla oli oma merkittävä osuutensa markkinahumussa. Ei mikään ihme, että temppelin varsinainen tarkoitus saattoi unohtua.
Temppelin puhdistaminen oli radikaali teko, josta sekä synoptikot että Johannes kertovat itse tapahtumasta varsin yhtäpitävästi. Jeesus ajoi ulos temppelistä koko markkinaväen, joka oli tehnyt pyhästä paikasta saalistamispaikan. Jokaisella VT:n tuntevalla juutalaisella oli mielessään profeetta Malakian sana: "Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niin kuin pesijäin saippua. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean ja sitten he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa"; (Mal 3:1-4). Toinen tärkeä VT:n kohta on Ps 69:10, jonka opetuslapset myöhemmin tajusivat Jeesusta koskevaksi ennustukseksi.
Jeesuksen vastaus juutalaisille on neljännelle evankeliumille tyypillisesti tarkoituksellisen arvoituksellinen. Jokainen kuulija kuvitteli hänen puhuvan loistavasta temppelirakennuksesta, mutta todellisuudessa hän puhui omasta ruumiistaan. Näin Kristuksen kuolema ja ylösnousemus tulevat näkyviin jo evankeliumin tässä vaiheessa. Näemme tietyn yhtäläisyyden Markuksen Messiassalaisuuden kanssa: Kristus puhuu kylläkin avoimesti omasta herruudestaan, mutta ihmiset eivät puhetta käsitä.
Johanneksen tallettama ajoitus - 46 vuotta temppelinrakentamisen alkamisesta - on yllättävän yksityiskohtainen ja sen avulla pääsiäisjuhlan vuosi saadaan määritetyksi. Temppelin rakentaminen alkoi v. 20/19 e.Kr. Jos tieto pitää paikkansa, vuosi on 29 tai 30.
Luvun viimeisissä jakeissa törmäämme taas kysymykseen ihmeiden merkityksestä. Jeesus tekee tunnustekoja, joiden vuoksi ihmiset uskovat häneen. Näin siis ihmeillä on Johanneksen evankeliumissa oma tärkeä merkityksensä. Silti evankelista lisää samalla Jeesuksen arvion, joka panee ihmeuskon omalle paikalleen: Jeesus ei uskoutunut ihmisille, koska hän tiesi ihmisen uskon heikoksi.
Jumala pelastaa ihmiset
Johanneksen Evankeliumi
Luku 3
Esihuomautus: Johanneksen evankeliumi ja sakramentit
Johanneksen evankeliumin kolmas luku pakottaa nostamaan esille vaikean kysymyksen. Muista poiketen ei koko tämä evankeliumi puhu kertaakaan suoraan sakramenteista. Johannes ei toista kasteen asetussanoja eikä - mikä on hämmästyttävää - ollenkaan kerro ehtoollisen asettamisesta. Siitä huolimatta Jeesus puhuu kolmannessa luvussa epäilemättä kasteesta ja kuudetta lukua on mahdotonta käsittää muuten kuin ehtoollisesta käsin. Miksi neljäs evankelista puhuu asiasta näin viitteellisesti?
Päädymme samaan selitykseen kuin aikaisemmin: Johanneksen evankeliumille on tyypillistä voimakas tyylittely, melkein taiteellinen ote aineistoon. Kirjoittaja edellyttää sakramentit kuulijoilleen tutuksi ja rakentaa siis kaiken sen työn päälle, minkä ovat tehneet joko hänen edeltäjänsä tai muut alkukirkon opettajat.
Nikodemos Jeesuksen luona 3:1-21
Temppelin puhdistamisella Jeesus oli astunut lopullisesti julkisuuteen. Nyt Johannes kertoo kohtaamisesta hänen ja inhimillisesti ajatellen todellisen vaikuttajan kanssa.
Nikodemos oli fariseus ja suuren neuvoston jäsen. Tämä neuvosto oli juutalaisten korkein päättävä elin Rooman vallan aikana. Jeesuksen aikana siinä olivat enemmistönä saddukeukset, ennen kaupungin tuhoa fariseukset. Mielenkiintoista on, että juutalaiset lähteet mainitsevat miehen nimeltä Nakedeimon. Hän oli rikkain mies Jerusalemissa silloin, kun kaupunki hävitettiin v. 70. Meiltä puuttuvat mahdollisuudet ratkaista, olemmeko näin törmänneet Johanneksen mainitsemaan Nikodemokseen.
Öisen keskustelun kulku on Johanneksen evankeliumille tyypillinen. Todelliseen keskusteluun ei päästä koko aikana, sillä Nikodemos ei ymmärrä alkuunkaan Jumalan valtakunnan asioita. Hän puhuu aivan eri asioista kuin Jeesus, ja pian keskustelun alun jälkeen Nikodemos vaikenee ja antaa tilaa Jeesuksen puheelle. Muistamme prologin sanat siitä, miten Sana tuli omiensa luokse, mutta hänen omansa eivät ottaneet vastaan eivätkä käsittäneet häntä. Nikodemos tulee Jeesuksen luo yöllä, koska pelkää juutalaisia. Muitakin syitä keskustelun meille oudolle ajankohdalle on varmasti olemassa. Juutalaiset keskustelivat mielellään yöllä ja vuorokaudenaika antaa kuvaukselle aivan tiettyä hohtoa.
Jeesus katkaisee Nikodemoksen kiittävän arvion hänestä ja nostaa esille koko jakson ydinkysymyksen: Ihmisen täytyy syntyä uudelleen - kreikan sana tarkoittaa myös "ylhäältä" eikä sanavalinta ole sattuma. Nikodemos ei ymmärrä alkuunkaan ja siksi Jeesus selventää.
Ihminen on omassa varassaan täysin kelvoton Jumalan valtakuntaan ja hänen kirkkauteensa. Hänen täytyy saada lahjaksi kokonaan uusi elämä. Tämä elämä lahjoitetaan ihmiselle siinä kasteessa, joka ei ole vain Johanneksen kaste, vaan jossa saadaan myös Pyhä Henki. Pyhää Henkeä ei kukaan voi käskeä eikä käsittää; yhtä vaikea kuin käsittää ja käskeä tuulta on käskeä Jumalan Henkeä. Jeesus puhuu tässä kristillisestä kasteesta, mutta omaan tyyliinsä. Sen ymmärrämme, että kasteessa Jumala lahjoittaa ihmiselle kokonaan uuden elämän. Tätä ihmettä Raamattu kutsuu uudestisyntymiseksi.
Nikodemoksen ollessa edelleen ymmällään Jeesus liittää kasteen ja uuden elämän tiiviisti omaan persoonaansa. Kerran erämaassa Israelin kansa ryhtyi kapinaan Jumalaa vastaan ja sai rangaistuksekseen keskelleen myrkkykäärmeitä. Jota käärme puri, kärsi tuskallisen kuoleman. Jumala armahti kansaansa ja käski Mooseksen ripustaa pronssikäärmeen seipään nenään. Joka siihen katsoi, parani eikä kuollut käärmeen myrkkyyn (4 Moos 21:9). Nyt Jeesus on kuin tämä pronssikäärme. Jumalan Poika, ihmiseksi tullut Sana, naulitaan ristille kaikkien pilkattavaksi. Näin hänestä tulee uusi pronssikäärme: Häneen katsova löytää sen uuden elämän, josta Jeesus puhui Nikodemokselle eikä näe kuolemaa. Näin usko Jeesukseen ja kaste kuuluvat yhteen. Molemmissa on kysymys siitä, että Jumala lahjoittaa kuoleman keskelle elämän. Tätä tarkoitetaan, kun puhutaan uudestisyntymisestä.
Jeesuksen puheen loppuosa tekee selväksi, että on vain kaksi mahdollisuutta. On vain pimeys ja valo, usko ja epäusko, totuus ja valhe. Jumalan valtava rakkaus koko syntistä maailmaa kohtaan tulee näkyviin siinä, että hän lähetti ainoan Poikansa pimeyden keskelle pelastamaan koko ihmiskunnan. Nyt jokaisen ihmisen elämän ja kuoleman kysymys on suhde Jeesukseen. Joka ei usko, on tuomion alla. Joka uskoo, hänet Jeesus Kristus on siirtänyt pimeydestä valoon.
Välihuomautus: Johannes ja ristin teologia
Erityisesti Markukselle ja Paavalille tyypilliseksi sanotaan ns. ristin teologiaa. Sen mukaan Jumala salaa tässä maailmassa kirkkautensa ja kätkee voimansa heikkouteen. Selvimmin tämä käy ilmi siinä, että Jeesus itse kulkee kirkkauden sijasta kuolemaan.
Johannes yhdistää ihmeellisesti ristin teologian huikeaan kunnian teologiaan. "Maasta korotettava" Jeesus vetää kaikki tykönsä. Tämä tapahtuu kahdella tavalla. Ensiksikin hänen "korotetaan" maasta metrin korkeudelle ja naulitaan ristiin kaikkien pilkattavaksi ja naurettavaksi. Toiseksi hänet korotetaan huikeaan Jumalan kirkkauteen, josta hän on lähtöisin ja jonne hän vetää kaikki tykönsä. Näin synkkä yö yhdistyy kirkkauteen ja korottaminen alentamiseen ja kaikki tapahtuu syntisen maailman pelastamiseksi.
Kaksi liikettä rinnakkain 3:22-24
Historiallisesti hyvin mielenkiintoinen on tieto, että hetken aikaa Johannes Kastajan ja Jeesuksen synnyttämät liikkeet toimivat rinnakkain. Myös Jeesus kastoi - tai oikeammin hänen opetuslapsensa (4:1). Tämän kasteen sisällöstä me emme voi sanoa mitään varmaa. Ilmeisesti se oli Johanneksen kasteen tapainen, Jumalan valtakunnan tuloa valmistava kaste. Kahden joukon rinnakkaisuus lakkasi vasta sitten, kun Herodes vangitsi Johanneksen. Synoptikkojen kerrontaa vasten katsottuna on yllättävää, että Jeesus kastoi Juudeassa eikä Galileassa.
He kaksi saivat toisensa ... 3:25-36
Kahden rinnakkaisen liikkeen esiintyminen herätti tietenkin kysymyksen, kummalla oli etusija. Niinpä Johannes Kastaja joutuu vastaamaan opetuslapsilleen, jotka huolestuneina katselivat ihmisten ryntäystä Jeesuksen luo. Johannes vastaa vertauksella, joka liittyy juurevasti Vanhan testamentin rikkaaseen kuvakieleen.
VT vertaa usein Jumalan ja Israelin suhdetta avioliittoon (Jer 3; Hes 16; Hes 23; Korkea Veisu). Tämä puhe lienee taustalla, kun Johannes ilman kateutta ja päinvastoin Jeesuksen menestyksestä iloiten ottaa itselleen sivuosan. Hän on sulhasen ystävä, puhemies, joka oli auttanut toimittamaan sulhasen väleihin oman kultansa kanssa. Nyt Kristus ja hänen Kirkkonsa olivat jo tutustumassa toisiinsa. Se täyttää Johanneksen suurella ilolla ja riemulla. - Sama kuva esiintyy UT:ssa usein, erityisesti Ilmestyskirjan viimeisissä luvuissa.
Kahden todistajan ero on huikea. Johannes oli ihminen ja lähtöisin maasta; myös hänen opetuksensa on maallista. Sen sijaan Jeesus oli tullut taivaasta ja hänen todistuksensa on taivaallinen. Se on tosi ja oikea, vaikka juuri kukaan ei ota sitä vastaan. Joka ottaa Jeesuksen sanat vastaan, näkee, että Isä on antanut oman Poikansa valtaan kaiken, mitään rajoja panematta. Näin Jeesus lahjoittaa omilleen iankaikkisen elämän. Joka sen torjuu, on Jumalan vihan alla. Näin Johanneksen todistuksessa palataan neljännelle evankeliumille tyypillisiin teemoihin: elämä ja kuolema (tai tällä kertaa Jumalan viha), taivaallinen totuus ja maallinen eksytys. Kaiken keskuksessa on Jeesus, Jumalan Poika. Suhteessa häneen ratkeaa koko meidän elämämme.
Jumala kohtaa ihmisen
Johanneksen Evankeliumi
Luku 4
Jeesus keskustelee miestennielijän kanssa 4:1-42
Kertomus samarialaisen naisen ja Jeesuksen keskustelusta on valloittava ja kaunis. Jo tuttuun tapaansa Johannes antaa naisen keskustella Jeesuksen kanssa niin, että keskustelusta muodostuu sarja naisen väärinymmärryksiä. Silti Jeesus suostuu keskustelemaan hänen kanssaan ja kertomuksen päättyessä hänen luoksensa tulevat paitsi nainen myös monet kaupungin asukkaat. Evankelista sallii siis tässäkin kertomuksessa hyvin puutteellisten ja ymmärtämättömien ihmisten olla Jeesuksen opetettavina.
Kertomuksen tärkeä sanoma on siinä, että kaikki tapahtuu Samariassa. Jeesus vetäytyy Juudeasta Galileaan. Kuka ei halunnut kulkea hiostavan kuumaa Jordanin laaksoa pitkin, joutui kulkemaan Samarian halki. Epämiellyttäväksi asian teki useimmille juutalaisille se, että samarialaiset ja juutalaiset inhosivat toisiaan.
Samarialaiskansan synty on kiistanalainen. Ehkä se perinteinen käsitys on oikea, että samarialaiset olivat v. 722 tapahtuneen Israelin hävityksen jälkeen paikalla elänyttä sekakansaa. Itse he pitivät itseään oikeina juutalaisina, mutta juutalaiset pitivät heitä pakanoina. Jerusalemin temppelin kanssa oli kilpaillut Garissimin vuorella aikanaan ollut temppeli. Juutalaiset olivat hävittäneet sen v. 128, mutta pyhä vuori oli edelleen tärkeä rukouspaikka. Viha juutalaisten ja samarialaisten välillä purkautui Jeesuksen aikoina usein, ja veri virtasi juutalaisten pyhiinvaeltajien ja samarialaisten selvitellessä välejään. Oikeauskoiset juutalaiset inhosivat syvästi samarialaisia eivätkä keskustelleet heidän kanssaan. Nyt Johannes tekee selväksi, että Jeesus teki aivan toisin ja että hänet myös otettiin vastaan.
On herättänyt useiden selittäjien huomiota, että nainen tulee kaivolle hakemaan vettä keskipäivällä ja kaupungin ulkopuolelta. Ehkä tämä on yhteydessä siihen, minkä Jeesus näkee hänen elämästään: Tämä nainen on syntinen ja omassa joukossaan halveksittu. Miestennielijän on parasta karttaa naisten joukkoa, joka hoiti arkipäivän rutiinit omalla kaivolla totuttuun aikaan. Jeesuksella olisi siis useita syitä karttaa naista, mutta siitä huolimatta hän alkaa keskustelun hänen kanssaan tämän suureksi hämmästykseksi. Lähi-Idän kuivilla seuduille vesi on arvokas luonnonvara. Keskustelu tapahtuu syvällä kaivolla, jonka Jaakob oli suuren työn tehnet aikoja sitten kaivanut.
Jeesuksen puhe elävästä vedestä on hämmästyttävää. Nainen ymmärtää sen heti väärin ja kuvittelee Jeesuksen tarkoittavan piilossa olevaa lähdettä. Jeesuksen tarkoittama vesi on kuitenkin jotain aivan muuta. Jeesus ei mainitse sanaa, mutta Johanneksen evankeliumin lukija tietää kyllä vastauksen: Herra tarkoittaa valoa, totuutta, Jumalalta lahjaksi saatua elämää. Joka kohtaa Jeesuksen, löytää elämän todellisen tarkoituksen eikä enää muuta pyydä.
Kuten Vanhan testamentin profeetat Jeesus näkee suoraan ihmisen sydämeen, läpi naisen hätävalheen. Nainen vaihtaa nopeasti puheen omasta elämästään turvallisemmalle alueelle ja nostaa esiin vanhan kiistakysymyksen: Missä Jumalaa pitää palvella, Garissimilla vai Jerusalemissa? Jeesuksen vastaus on tyypillistä Johanneksen evankeliumia: Ei täällä eikä tuolla, vaan hengessä ja totuudessa. Sanat saavat merkityksensä erityisesti Jerusalemin hävityksen jälkeen. Silloinkin kun ainoa Jumalan temppeli oli hävitetty, Jumalaa saattoi rukoilla missä hyvänsä. "Hengessä ja totuudessa" on vastakohta sille, että jumalanpalvelus sidotaan tiettyyn paikkaan. Johanneksen evankeliumia lukeneena tiedämme sanonnan merkityksen: Yhteydessä Poikaan Isää palvellaan oikein, huudettiinpa häntä sitten avuksi missä hyvänsä.
Naisen keskustelu Jeesuksen kanssa pääättyy juuri siihen hetkeen, jolloin Jeesus paljastaa itsensä hänelle Messiaaksi, Kristukseksi. Valon viejän tehtävä alkaa hänen kohdallaan välittömästi. Kun nainen on matkalla eikä ole vielä palannut muiden samarialaisten kanssa, on keskustelun aika. Tämän keskustelun kehykset ovat naisen lähtö ja paluu. Niiden keskelle, näennäisesti aivan eri asioihin liittyen, kuuluu puhe lähettämisestä. Jeesus ei tarvitse ruokaa - opetuslapset ymmärtävät taas kerran asian väärin - , sillä hänen ruokansa on tehdä Jumalan tahto. Isä on lähettänyt Pojan maailmaan eikä Poika tee mitään muuta kuin Lähettäjän tahdon. Aivan samoin kuin Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan, Poika lähettää opetuslapsensa. Työstä ei ole puutetta eikä odotella tarvitse. Hyvin paljon kärsivällisyyttä vaativa arkipäiväinen odottaminen oli odotus kylvämisen ja sadonkorjuun välillä. Vastenmieliseksi sen teki köyhän maalaisväestön jokavuotinen vieras, puute ja nälkä. Nyt ei opetuslasten tarvinnut odotella: Jeesus oli kylvänyt ja opetuslasten asia oli korjata sato talteen. Sanat koskettavat paitsi senhetkistä tilannetta myös myöhempää aikaa: Kun Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta saarnataan, tulosta ei tarvitse epäröiden odotella viimeiselle tuomiolle asti. Johon sana sattuu, se oppii tuntemaan Pojan ja siirtyy välittömästi kuolemasta elämään. Juuri näin kävi syntisille ja halveksituille Samarian ihmisille.
Virkamiehen usko 4:43-54
Palatessaan Galileaan Jeesus on suuren huomion kohteena. Aika jona hänet torjuttiin (vrt. Mark 6:1-6) on nyt takana. Johanneksen mukaan siis vaatimaton alku Galileassa sai uutta vauhtia Jerusalemin käynnistä. Kertomus Kapernaumissa asuvasta kuninkaan virkamiehestä saa pohtimaan, onko sillä yhteyttä Matt 8:5-13 ja Luuk 7:1-10 kerrottuun tapahtumaan. Siellä on kyseessä pakana, nyt siitä ei puhuta mitään. Kertomuksen ydin on siinä, miten tämä virkamies "uskoi". Jeesuksen vastaus miehen hätähuutoon on melkein töykeä. Ihmisen pitäisi uskoa Jeesukseen ilman ihmeitä, merkkejä ja tunnustekoja, pelkän sanan perusteella. Jeesus kuitenkin sanoo sanat, joihin mies takertuu. "Uskolla" tarkoitetaan tässä siis siihen luottamista, että poika on terve. Paluumatkalla Kaanasta Kapernaumiin häntä vastaan tulivat iloisen viestin tuojat: Poika oli parantunut juuri sillä hetkellä, kun Jeesus sanoi tärkeät sanat. Nyt isä "uskoi" ja muut hänen kanssaan, ja uskolla on nyt kokonaan toinen sisältö. Vaikka Johannes ei sitä laajemmin selitä, ymmärrämme hänen uskonsa kohdistuvan nyt Jeesuksen persoonaan. Näin saamme kerrata juuri Jeesuksen persoonaan ja hänen tehtäväänsä liittyviä asioita: Jeesus on Isän Poika, joka johdattaa pimeydestä valoon, valheesta totuuteen ja kuolemasta elämään.
Isä ja Poika ovat yhtä
Johanneksen Evankeliumi
Luku 5
5:1-18
Johannes kuvaa paikan, jonka rauniot on kaivettu esiin. Betesdan (alkuperäinen nimimuoto saattaa olla Bethzatha) lammikolla parveili eri tavoin sairaita ja vammautuneita. Tällaisten ihmisten osana oli Jeesuksen aikana jatkuvasti kasvava kurjuus, mikäli heidän sukunsa ei pitänyt heistä huolta.
Parantamisihme kerrotaan lyhyesti ja koruttomasti. Vaikka Johannes ei siihen tällä kertaa viittaa, jokaisen ramman ihmeparanemisen yhteyteen kuuluu läheisesti Jes 35:6. Jumala oli luvannut, että kerran tulisi pelastuksen aika. Silloin sokea näkee, kuuro kuulee ja rampa hyppii riemusta. Kun 38 vuotta sairastanut mies kulkee ympäri vuodemattoaan kantaen, Jumalan suuret lupaukset olivat toteutumassa.
Työllään Jeesus oli kuitenkin tallannut pyhintä, mitä erityisesti fariseukset tiesivät. Parantamisen päivä oli sapatti, ja käyvän lain tulkinnan mukaan minkä hyvänsä tavaran kantaminen oli ehdottomasti kielletty. Jeesus ei käskenyt miehen edes mennä kotiinsa, kuten usein synoptikkojen kertomuksessa, vaan kulkea ympäri vuodemattoaan kantaen. Jeesuksen toiminta näyttää siis olleen tarkoituksellisesti vastoin käypää opetusta ja se synnytti mustaa vihaa.
Jeesuksen perustelu omalle toiminnalleen sai vihan yhä yltymään. Jumala ei pidä sapatteja, vaan hän toimii jatkuvasti, päivästä päivään. Jumalan oma Poika tekee maailmassa aivan samoin. Jeesusta siis sitoo sapattikäsky yhtä vähän kuin Jumalaa. Tämän opetuksen jälkeen vilahtaa Johanneksen evankeliumissa ensimmäisen kerran juutalaisten halu tappaa Jeesus.
Isä ja Poika ovat yhtä 5:19-23
Johanneksen evankeliumille tyypilliseen tapaan luku jatkuu Jeesuksen pitkällä puheella eikä todellisella keskustelulla hänen ja juutalaisten välillä.
Ensimmäiset tämän puheen sanat ovat selitystä niille sanoille, mistä juutalaiset raivostuivat, nimittäin että Jeesus teki itsensä Jumalan vertaiseksi. Jeesuksen toiminnan perusta on se, että hän on Jumalan Poika ja että Isä on antanut Pojalleen kaiken vallan. Poika tarkkailee Isänsä tekoja ja tekee itse samoin. Ihmisten tuomittavana hän ei ole, päin vastoin Isä on antanut kaiken tuomiovallan Pojalleen. Jumalan tahto on, että Poikaa kunnioitetaan niin kuin Isää. Joka kunnioittaa Poikaa, kunnioittaa samalla myös Isää. Johanneksen evankeliumissa kaikuu nyt selkeä ja jyhkeä kristillinen sanoma. Se on ikään kuin selitystä siihen, minkä kaikille tuttu lähetyskäsky sanoo lyhyin ja täsmällisin sanoin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ..." (Matt 28:18).
Pojan valtuutuksen ydin on tuomiovalta 5:24-29
Jumala ei ole antanut Pojalleen valtaa vain muodon vuoksi eikä Jeesus pyörittele valtuuksiaan niiden itsensä vuoksi. Kaikella on selkeä tarkoitus, jonka Jeesus on jo ehtinyt kiteyttää pienoisevankeliumiin. Jumalan antaman valtuutuksen ydin on siirtää ihmiset tuomion ja kuoleman alta vapauteen ja elämään. Johanneksen evankeliumille on tyypillistä, että tämä tuomio tapahtuu kahdella tavalla. Se tapahtuu aikojen lopulla, mutta se tapahtuu myös jo nyt, kun Jeesuksen sanoja kuunnellaan. Johannes puhuu niukasti viimeisestä tuomiosta, mutta asia on tässäkin evankeliumissa itsestäänselvyys. Tulee kerran aika, jolloin kaikki haudassa olevat kuulevat Suuren Tuomarin äänen ja tulevat tuomiolle. Hyvää tehneet tuomitaan iankaikkiseen iloon, pahaa tehneet iankaikkiseen kadotukseen.
Taustalla on Danielin kirjan suuri näky (Dan 7:13; 12:1-3), jossa tuomarina on "Ihmisen pojan kaltainen", siis niin kuin ihminen. Näiden sanojen vuoksi odotettiin tuomariksi "Ihmisen Poikaa". Jeesus ilmoittaa, että hän, Jumalan Poika, on ennustettu Ihmisen Poika ja kaikkien ihmisten tuomari.
Toinen ja nimenomaan Johanneksen evankeliumille tyypillinen piirre on, että tuomio ei tapahdu vasta kerran aikojen lopulla. Isä on antanut tuomiovallan Pojalleen. Siksi tuomiota tai vapautusta ei tarvitse odottaa viimeiselle tuomiolle saakka, vaan jo nyt kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen ja saavat elämän. Iankaikkinen kohtalomme ratkaistaan jo nyt ja täällä, suhteessamme Kristukseen. Jos Kristus on omamme, meillä ei ole kuolemaa vaan pelkkää elämää. Jos Kristus ei ole omamme, meillä ei ole elämää vaan pelkkää kuolemaa.
Mikä todistaa, että Jeesus puhuu totta? 5:30-45
Jeesuksen sanat ovat tietenkin jokaisen juutalaisen korvissa ällistyttävät. Mistä kuulijat saattoivat tietää, että hän puhui totta? Todistajia ja todisteita oli useita:
a. Johannes Kastaja todisti Jeesuksesta, kuten ensimmäisessä ja kolmannessa luvussa on kerrottu.
b. Jeesuksen tunnusteot osoittavat, että hän oli Jumalan lähettämä - taustalle on taas ajateltava esim. Jes 35.
c. Jumala itse todistaa hänestä sanassaan, meidän termeillämme sanottuna Vanhassa testamentissa.
Nämä kolme todistajaa olisivat kyllin suuri syy tunnustaa Jeesuksen valtuutus ja uskoa häneen. Niin eivät juutalaiset kuitenkaan tehneet ja siksi he jäivät osattomiksi elämästä. Kaikkiin kolmeen todistajaan liittyy erittäin mielenkiintoisia näkökulmia. Johanneksella on taas erityisasemansa, joka on nähtävissä kaikissa evankeliumeissa. Jeesuksen tekemät ihmeet merkitsivät enemmän kuin yksittäisten ihmisten paranemista tai kummallista kutinaa katselijoiden vatsanpohjissa. Ne merkitsivät valtakirjaa, joka osoitti Jeesuksen olevan se joka hän sanoikin olevansa. Kolmas todistaja on tärkein. Jumala todistaa Jeesuksesta ja nimenomaan Vanhassa testamentissa. Juuri näin Jeesus ja apostolit lukivat Vanhaa testamenttia. Tietoisina siitä, että juutalaiset eivät osanneet häntä esim. Mooseksen kirjoista löytää, alkukirkko käytti Kristusta koko Raamatun avaimena.
Ehkä samalla on nostettava esiin asia, josta Jeesus, juutalaiset ja alkukirkko olivat yhtä mieltä, mutta joka nykyisin usein kiistetään. Jakeissa 37-40 samaistetaan Isän todistus ja Raamatun (Vanhan testamentin) sana. Kirkkomme tunnustaa, että Pyhä Henki on puhunut apostolien ja profeettojen kautta ja että näin koko Raamattu on Jumalan sanaa. Joka sen kiistää, on lähtenyt omille teilleen.
Viisaus kutsuu pitoihin
Johanneksen Evankeliumi
Luku 6
Olemme tämän luentosarjan aikana nähneet, että Johannes kulkee evankeliumissaan monessa kohdin eri polkuja kuin synoptikot. Nyt, kuudennessa luvussa, polut yhtyvät huomattavassa määrin. Ruokkimisihmettä seuraa Markuksellakin (Mark 6:40-52) Jeesuksen kulkeminen veden päällä. Samat aiheet toistuvat muutenkin: Jeesukselta vaaditaan merkkiä (Mark 8:11-13), Pietari tunnustautuu Kristukseen (Mark 8:27). Sekä Markuksella (Mark 6:27-38) että Johanneksella Kristuksen tie kääntyy nyt selkeästi kohti häpeää ja alennusta. Voimme siis olla lähes varmoja siitä, että Johannes on tuntenut Markuksen evankeliumin tai ainakin ne perimätiedot, jotka ovat hänen evankeliuminsa takana.
Kuudes luku on hämmästyttävää luettavaa sille, joka muistaa Johanneksen vaikenevan ehtoollisen asettamisesta. Evankelista ei puhu ehtoollisesta kertaakaan suoraan. Silti kuudetta lukua on mahdotonta ymmärtää muuten kuin niin, että siinä jatkuvasti viitataan ehtoollisen viettämiseen.
Tutkijat eivät ole kyenneet selittämään, miksi Johannes puhuu sekä ehtoollisesta että kasteesta vain verhotusti. Ehkä hän luotti edeltäjiensä - ennen muuta Markuksen työhön - ja tahtoi muutenkin puhua niille, joilla jo oli tarvittavat perustiedot. Tai sitten hän ei tahtonut levitellä Jumalan valtakunnan salaisuuksia kaikkien nähtäväksi.
Kuudes luku aukeaa viidennestä käsin. Viidennen luvun loppupuolella Jeesus puhuu siitä, miten jo Mooses todistaa hänestä. Vaikka juutalaiset eivät löytäneet tätä todistusta hänestä pyhistä kirjoituksistaan, Kristuksen työ ja persoona on nähtävissä jo Vanhan testamentin lehdillä. Juuri tähän liittyvät sekä ruokkimisihme että Jeesuksen kulkeminen veden päällä.
Ruokkimisihme 6:1-15
Muutama vuosisata sitten oppineille ihmisille oli liikaa ajatus siitä, että Jeesus olisi todella ruokkinut tuhansia ihmisiä. Ensinnäkin se olisi ollut ihme ja luonnonlakien vastainen asia eikä ihmeitä tapahdu. Toiseksi, niin ajateltiin, Jeesus oli toki jotain muuta ja enemmän kuin leipien monistaja. Niinpä ihme selitettiin olemattomaksi niin, että Jeesus ei todellisuudessa lisännyt leipien lukumäärää, vaan sai suurella esimerkillään ihmiset jakamaan omat leipänsä nälkäisille.
Todellisuudessa ruokkimisihmeen lukijan on syytä avata Vanha testamentti ja tällä kertaa 2 Kun 4:42-44. Tapahtumien kulku on keskustelua myöten lähes täysin sama kuin Johanneksen evankeliumissa. Nyt ymmärrämme myös sen, että ihmiset pitivät Jeesusta ihmeen vuoksi profeettana: Toistuivathan nyt Jumalan ikiaikoina tekemät suuret teot hänen kansansa keskuudessa. Ymmärrämme, mitä tämä merkitsi aikana, jolloin odotettiin innokkaasti Jumalan valtakunnan tulemista näkyvällä tavalla ihmisten keskelle.
Tapahtuman järkyttävä piirre on juuri menestyksen mukanaan tuoma onnettomuus. Ihmiset näkivät ihmeen, tunnustivat sen Jumalan aiheuttamaksi, mutta juuri niin tehdessään he torjuivat Jumalan Pojan. Jeesus ei ollut leipämessias. Häntä ei saanut etsiä vain sitä varten, että ulkonainen elämä tuli hoidetuksi. Ihmeetkin tähtäsivät sydämen valloittamiseen.
Jumala ilmestyy ihmisille 6:16-21
Israelin kansan vapautuessa Egyptin orjuudesta liittyivät toisiinsa mannaihme ja ihmeellinen pelastuminen, kun Kaislameri jakaantui kahtia israelilaisten edessä. Näin pyhät kirjoitukset todistavat Kristuksesta, joka toistaa vastaavat ihmeet. Tässä yhteys synoptikkoihin on selkeä. Johanneksen kertomuksessa ei ole kyseessä vain Jeesuksen ihmeellinen kulkeminen, vaan myös "rantautumisihme" - vaikka oli soudettu 5-6 kilometriä, vene tuli heti määräsatamaan Jeesuksen saapuessa.
Jeesuksen sanat ovat ihmeelliset. "Minä olen" muistuttavat Mooseksen saamaa ilmoitusta hänen kysyessään Jumalan nimeä. "Minä olen se, joka minä olen". Tässä kertomuksessa ei ole suinkaan kysymys arkisesta oikaisemisesta järven yli. Se on kertomus Kaikkivaltiaan ilmestymisestä - eli juuri siitä, mistä ensimmäisen luvun alkuhymni puhuu.
Jeesus, elämän leipä 6:22-59
Olemme jo tottuneet siihen, että Johannes ei kerro ihmekertomuksia vain siksi, että ihmeet ovat jännittäviä ja mielenkiintoisia. Jeesuksen tunnusteot viittaavat aina samalla syvempään ja suurempaan asiaan. Niin käy nytkin: Ruokkimisihmettä seuraa keskustelu elämän leivästä. Kertomuksen järkyttävä piirre on se, että juuri valtavan ihmeen tehdessään Jeesus joutuu väärin ymmärretyksi ja hylätyksi.
Voimme ottaa rikkaasta ja runsaasta jaksosta esille vain muutamia asioita. Kun Jeesus puhuu elämän leivästä, kertomuksessa on jatkuvasti ainakin kolme kerrosta: 1) Taustalla on ruokkimisihme ja leipä tarkoittaa aivan tavallista leipää. Juutalaiset ymmärtävät elämän leivän sellaiseksi maalliseksi leiväksi, joka ei lopu koskaan. 2) Taustalla on Snl 9 (erityisesti jakeet 1-6) ja puhe Viisauden pidoista. Muistamme, että evankeliumin prologissa Viisaus = Logos = Sana tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä. Näin Jeesus Kristus on juuri se henkilöity Viisaus, joka kutsuu ihmisiä hylkäämään eksymyksen ja astumaan ymmärryksen tielle. 3) Taustalla on uuden liiton ateria, Herran ehtoollinen. Johannes ei puhu siitä suoraan, mutta kyllin selvästi. Puhe Kristuksen lihan syömisestä ja iankaikkisesta elämästä liittyy juuri ehtoolliseen. Tämä käy ilmi jo siitä, että jakeessa 11 käytetyt sanat käyvät melkein yksiin ehtoollisen asetussanojen kanssa.
Juuri tapahtunut ruokkimisihme oli Jeesuksen opetuksen mukaan sivuseikka. Häntä oli turha etsiä pelkästään leivän vuoksi. Hänen todellinen tehtävänsä oli tuoda ihmisille Jumalan armo. Kaiken ytimenä on Kristuksen kuolema: Jeesus antaa tappaa itsensä koko maailman syntien vuoksi ja vuodattaa verensä maailman syntien sovitukseksi. Näin hän itse tulee elämän leiväksi. Näin hänen persoonassaan Viisaus kutsui pitoihinsa eli Jumala kutsui ihmisiä pois pimeydestä, elämään hänen valossaan. Joka on vieraana näissä pidoissa, on siirtynyt kuolemasta elämään.
Jakson todellinen huippukohta on 52-59, joka itse asiassa kertaa Johanneksen evankeliumin kaikkein keskeisimmän totuuden: Ihmisillä on täydellinen pelastus Kristuksessa ja vain hänessä.
Israelin kansa napisee erämaassa 6:60-71
Ruokkimisihme ei suinkaan luo uskoa, vaan on päinvastoin omiaan tuhoamaan sitä. Kansanjoukot olivat tulvineet Jeesuksen luo, mutta yhtä lukuisina he nyt kulkivat kokonaan toiseen suuntaan. Jeesuksen puhe elämän leivästä oli loukannut ja karkottanut ihmisiä. Jeesus tietää, ettei kukaan voi tulla hänen luokseen omasta aloitteestaan ja että pidätteleminen on siis turhaa. Jopa kaksitoista opetuslasta epäröivät. Aivan vastaavasti kuin Markuksen mukaan Filippuksen Kesareassa niin nyt Johanneksen mukaan Kapernaumissa Pietari tunnustautuu rohkeasti ja päättäväisesti Kristukseen.
Niin kuin kerran Israel kapinoi Moosesta vastaan niin kansanjoukot nytkin olivat Jumalan lähettämää pelastajaa vastaan. Viisauden pitoihin kutsutaan kaikkia, mutta vain harvat haluavat niihin tulla ja heidänkin joukossaan häilähtää kavalluksen musta varjo. Markuksen korostama Messias-salaisuus on täyttä todellisuutta myös Johanneksen evankeliumissa. Siitä huolimatta Jumalan suunnitelma on toteutumassa juuri niin kuin Herramme sen suunnitteli.
Elämän vettä
Johanneksen Rvankeliumi
Luku 7
Lähteekö Jeesus juhlille vai ei? 7:1-13
Lehtimajajuhla oli historioitsija Josefoksen mukaan suurin ja pyhin kaikista juutalaisten juhlista. Sitä vietettiin Mooseksen lain säädöksen mukaan seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä eli syys-lokakuussa. Silloin maa sai yleensä sateen, joka teki kaiken hedelmälliseksi. Juhla-aika kesti kahdeksan päivää ja oli sävyltään hyvin riemullinen.
Juhlan kulku on selitetty 3 Moos 23:23-44. Sen aikana asuttiin lehvistä tehdyissä majoissa sen muistoksi, että Israel ajoi väliaikaisissa asunnoissa kulkiessaan Egyptistä Luvattuun maahan. Sakarjan kirjan luvut 9-14 liittävät toisiinsa lehvämajajuhlan ja Herran päivän (erit. 14:16-21). Sakarja välittää lupauksen, että Herran päivänä "elävät vedet" virtaavat Jerusalemista (14:8) ja että Herran toiminnan päivänä Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla on oleva "avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan" (13:1). Näin siis lehtimajajuhla on ollut luonteeltaan lopunajallisen odotuksen läpitunkema kiitosjuhla. Juuri siihen liittyi myös Sakarjan kirjan ennustus aasilla ratsastavasta kuninkaasta (9:9).
Jeesuksen veljet eivät uskoneet Jeesukseen, mutta antoivat hänelle hyvän neuvon. Juuri lopunajallista odotusta kihisevä lehtimajajuhla olisi oikea paikka levittää hänen liikettään. Jeesus ei piittaa erinomaisesta liikkeenjohdollisesta neuvosta, vaan odottaa Jumalan antamaa oikeaa ajankohtaa ja kieltäytyy toimimasta ennen sitä. Saattaa olla, että hänen sanoissaan on taas Johanneksen evankeliumille tyypillinen kaksiselitteisyys - Jeesus ei "nouse ylös juhlille" eikä siis myöskään "nouse ylös taivaan kirkkauteen". Kuitenkin hän lähtee liikkeelle, mutta ei näkyvästi pyhiinvaeltajajoukon keskipisteenä, vaan salaa ja hiljaisuudessa.
Kuka rikkoo Mooseksen lakia vastaan? 7:14-24
Tullessaan juhlille Jeesus esiintyy voimakkain valtuuksin. Kuulijat ymmärsivät, ettei hän kuulu mihinkään tunnettuun koulukuntaan, vaan opetti omaa opetustaan. Jeesuksen kehotti epäilijöitä noudattamaan Jumalan tahtoa nähdäkseen, oliko hänen opetuksensa todella peräisin vain häneltä itseltään. Esille nousee välittömästi - Jeesuksen omasta aloitteesta - edellä (5. luvussa) esillä ollut aihe: Jeesus ei voi olla Jumalan lähettämä, koska hän rikkoo lakia kohtaan (nimittäin parantaessaan sapattina).
Jeesus vetoaa juutalaisten omaan käytäntöön. Poikalapsen ympärileikkaus piti lain mukaan toimittaa kahdeksantena päivänä hänen syntymästään (3 Moos 12:3). Jos tämä päivä sattui sapatiksi, oli vastakkain kaksi käskyä. Kumpi asetettiin etusijalle? Juutalaiset ratkaisivat asian niin, ettei siinä tapauksessa ympärileikkaus merkinnyt sapattirikosta. "Suuri on ympärileikkaus, joka kumoaa ankaran sapattilain", sanottiin. Jos kerran sallittiin ympärileikkaus, miksi ei sitten koko ihmisen terveeksitekeminen? Jeesus osoittaa siis näin sapattikäskyn ydintä aivan vastaavasti kuin synoptikoilla: Jumala ei ole antanut ihmistä sapattia varten, vaan sapatin ihmistä varten.
Kuka Jeesus on? 7:25-36
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa Messias oli hahmo, johon liittyi paljon arveluja ja yleisiä uskomuksia. Eräs niistä, joka esiintyy myös Vanhan testamentin ulkopuolisessa juutalaisessa kirjallisuudessa, oli että Messias pysyy piilossa siihen asti, että hänen hetkensä tulee. Tämä ei sopinut ollenkaan yhteen sen kanssa, että Jeesuksen syntyperä tiedettiin vallan hyvin.
Tyypilliseen arvoitukselliseen tyyliinsä Johannes antaa ihmisten puhua näin - todellisuudessa juutalaiset eivät lainkaan tienneet kuka Jeesus on ja mistä hän on peräisin. Tai oikeammin, todellisuudessa he tiesivät jotakin oikein, luulivat tietävänsä jotain muuta ja olivat täysin tietämättömiä lopusta. He tiesivät hänet kyllä tavallisten ihmisten lapsiksi, luulivat hänen syntyneen Nasaretissa ja olivat täysin tietämättömiä hänen taivaallisesta alkuperästään. Jeesuksen taivaallista alkuperää he eivät tunne, koska eivät tunne Isää.
Jeesuksen sanat saavat taas aikaan murhanhimoa. Se saa Jeesuksen ennustamaan kuolemansa ja paluunsa Isän luo. Kuten Johanneksen evankeliumissa usein, Jeesuksen keskustelukumppanit eivät ollenkaan tajua, mistä on puhe. Pilkkaa tai ironiaa heidän puheensa tuskin heijastavat, vaan ennemminkin täydellistä sokeutta Jumalan totuudelle.
Janoiselle elämän vettä! 7:37-52
Lehtimajajuhla huipentui viimeisenä päivänään. Epäilemättä juuri silloin myös lopunajallinen pohdinta kipusi huippuunsa.
Muistamme Sakarjan sanat elävän veden virroista (Sak 14:8). Juhlaan liittyvän vesiseremonian aikana laulettiin ilmeisesti Jesajan sanaa: "Te saatte iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä" (Jes 12:3). Juuri tämä muodostaa taustan sille, että Jeesus esiintyy julkisesti: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni. Juokoon se, joka uskoo minuun. Kirjoituksissa sanotaan: 'Hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat'". Jeesus asettaa siis itsensä elävän veden lähteeksi. Kirkkoraamattu 1992 valinnut kahdesta keskenään kilpailevasta tulkinnasta toisen, mutta raamatunkäännöskomitea ehdotti toista: Sen mukaan elävän veden virrat eivät virtaa uskovan ihmisen sisimmästä, vaan Jeesuksesta. Nyt Johannes selventää elävän veden tarkoittavan Pyhää Henkeä.
Suorastaan huikaiseva osoitus Johanneksen tavasta käsitellä aineistoaan on Jeesuksesta väittelevien juutalaisten lopunajallista odotusta tiukkuva keskustelu. Onko Jeesus "se profeetta" (5 Moos 18:18)? Vai Messias? Vai huijari? Johannes ei kerro Luukkaan ja Matteuksen tavoin siitä, että Jeesus syntyi Beetlehemissä. Siitä syystä usein sanotaan, ettei Johannes tuntenut näitä traditioita ollenkaan. Nyt hän antaa Jeesuksen vastustajien torjua Jeesuksen sillä "tiedolla", ettei Jeesus ollut syntynyt Beetlehemissä. Voiko paremmin käydä ilmi, että Johanneksen evankeliumi, niin avara ja valloittava kuin se lukijalle onkin, on samalla syvästi sisäpiirin kirja? Johannes olettaa ilman muuta lukijoidensa tietävän, että juutalaiset ovat kokonaan väärässä.
Jakson lopussa käydään mielenkiintoinen ja tärkeä keskustelu. Vain yksi piirre on se, että Nikodemos uskaltaa nyt päivänvalossa esittää moitteensa kysymyksen muodossa. Vielä tärkeämpi on toisten hänelle antama vastaus: Halveksitusta Galileasta ei ole ennustettu nousevaksi profeettaa, siis Jeesus on väärä Messias. Juuri tähän lauseeseen Jeesus palaa ensimmäisessä opetuksessaan kahdeksannen luvun jakeessa 12. Jos kirjoitukset vaikenevatkin Galileasta nousevasta profeetasta, toisiinsa kuuluvat Galilea ja valo (Jes 8:23-9:6).
Galileasta tulee maailman valkeus
Johanneksen Evankeliumi
Luku 8
Mistä ovat peräisin jakeet 8:1-11?
Johanneksen evankeliumin 8. luku alkaa monille kristityille rakkaalla kerrtomuksella siitä, miten Jeesus armahti syntisen naisen. Tämä kertomus saattaa meidät ottamaan esille kysymyksen Raamatun käsikirjoituksista.
Kaikki antiikin ajan kirjat - yhtä hyvin Ciceron puheet kuin Paavalin kirjeet - ovat säilyneet meille käsikirjoituksina. Ennen kirjapainotaitoa ainoa mahdollisuus saada itselleen kappale evankeliumia oli hankkia siitä käsin kirjoitettu kopio. Kopiosta tuli harvoin jos koskaan täysin samanlainen kuin originaalista. Yksittäinen kirjain tai kokonainen lause saattoi jäädä pois tai tulla kirjoitetuksi väärään paikkaan. Kopioitsija saattoi myös ottaa alkuaan sivun reunaan kirjoitetun huomautuksen mukaan tekstiin tai lisätä ulkomuistista tuttuun kohtaan jotakin hänen mielestään siihen kuuluvaa. Vaikeat sanat tai kohdat saattoivat saada selventävän huomautuksen. Kun antiikin tutkija haluaa selvittää, miten Cicero tai Paavali ovat alkuaan kirjoittaneet, hän on haastavan tehtävän edessä. Hän vertailee käsikirjoituksia ja pyrkii näin selvittämään alkuperäisen tekstimuodon. Kyseessä on työ, joka vaatii antiikin tutkimuksen alueella rautaista ammattitaitoa. UT:n kirjojen kyseessä ollen tarvitaan lisäksi erinomaista Raamatun tuntemusta. Näin syntyy kaikkien vaikeuksien jälkeen esim. Uuden testamentin alkutekstin kriittinen laitos, jossa on useimmiten varsin suurella varmuudella eroteltu toisistaan alkuperäinen teksti ja joskus satoja vuosia myöhemmin tehdyt lisäykset.
Seisooko siis kristillinen usko epävarmalla perustalla, kun käsikirjoituksia on satoja, jopa tuhansia. Ei suinkaan. Mikään uskomme kannalta ratkaisevan tärkeä asia ei ole käsikirjoitusten vuoksi kiistanalainen. Sen sijaan kaksi tärkeää ja rakasta tekstijaksoa ovat sellaisia, jotka eivät kuulu alkuperäisiin UT:n kirjoihin. Toinen niistä on Mark 16:9-20, joka on yhdistelmä muiden evankeliumien ja UT:n kirjojen ylösnousemuskertomuksesta. Toinen on nyt puheena oleva Joh 7:53-8:11.
Johanneksen evankeliumiin tähän kohtaan kopioitu teksti ei ole satoja vuosia UT:ta nuorempaa, vaan se on vanhaa evankeliumitraditiota. Ilmeisesti tekstin mainitsee jo Hierapoliin piispa n. vuonna 130. Eusebios sijoittaa sen UT:n ulkopuoliseen Heprealaisevankeliumiin. Ilmeisesti kyseessä on siis varhainen evankeliumikatkelma, joka ei välttämättä kuulu mihinkään meille säilyneeseen evankeliumiin. Jotta emme rikkoisi Johanneksen evankeliumin ajatuksenkulkua, käsittelemme jakson vasta luvun lopussa.
Galileasta loistaa valo 8:12-20
Palaamme 7. luvun loppuun. Siellä Jeesuksen vastustajat torjuivat hänet sanoen, ettei Galileasta ennusteta nousevaksi profeettaa. Näin he unohtavat erittäin tärkeän messiaanisen tekstin: Jesajan kirjassa ennustetaan, että halveksitty Sebulonin ja Naftalin maa tulee näkemään suuren valkeuden (Jes 8:23). Juuri tätä ennustusta seuraa joulun profetia, jonka mukaan Rauhanruhtinas tulee vapauttamaan kansansa: "Sillä lapsi on meille syntynyt ja poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus" (Jes 9:5).
Näin evankelista, joka edellä on viitannut Messiaan syntyvän Beetlehemissä, yhdistää yhdellä ainoalla Jeesuksen sanalla kaksi odotusta: Messiaan piti tulla sekä Beetlehemistä että Galileasta. Aivan samoin hän yhdistää Jeesuksen persoonassa kaksi puolta: Vaikka ihmiset tiesivät Jeesuksen inhimillisen syntymän, toisin kuin Messiaasta odotettiin, hänen jumalallista alkuperäänsä he eivät tietäneet eivätkä tunnustaneet. Ja koska he eivät tunteneet Isää, he eivät voineet tuntea myöskään Poikaa, vaan vihasivat häntä ja etsivät tilaisuutta sammuttaakseen Jumalan lähettämän valon. Palaamme taas kerran alkuhymniin: "Ja valkeus loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt".
"Minä olen" - Jeesuksen todellinen olemus 8:21-30
Jeesus puhuu poismenostaan, ja taas kerran juutalaiset ymmärtävät Jeesuksen puheen väärin. Taaskaan kyse ei ilmeisesti ole pilkasta, vaan täydellisestä sokeudesta ja kyvyttömyydestä nähdä Jumalan valkeus. Yhtä käsittämättömäksi kuulijoille jää koko Jeesuksen opetuksen huippukohta. Missään muualla ei Johannes samaista niin selkeästi Isää ja Poikaa kuin tässä.
VT kertoo, miten hämmästynyt Mooses kysyi Jumalan nimeä. Vastaukseksi hän sai Jumalan sanat: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen lähetti minut teidän luoksenne'" (2Moos 3:14). Nyt Jeesus käyttää itsestään juuri tätä nimitystä vaikeasti suomennettavissa lauseissa. "Ellette usko, että 'Minä olen' te kuolette synteihinne." Joka ei ymmärrä, että Isä ja Poika ovat yhtä, jää synnin vuoksi kuoleman omaksi. Joka ymmärtää tämän yhteyden, tunnustaa Pojan lähteneen Isän luota maailman valkeudeksi ja löytää syntien anteeksiantamuksen. Toiset tunnustavat Jeesuksen oikean olemuksen, toiset kiiistävät sen eivätkä sitä näe. Sen mukaan arvioidaan myös Jeesuksen "poismeno" ja "korottaminen". Joka kiistää Kristuksen ja Jumalan yhteyden, näkee hänen poismenossaan vain Jumalan pilkkaajan kuoleman ja hänen korottamisessaan vain sen, että julkijumalaton korotetaan kaikkien ihmisten pilkattavaksi. Se jonka silmät Jumala on avannut näkemään Isän ja Pojan yhteyden, näkee hänen poismenossaan siirtymisen Isän kirkkauteen ja hänen ristissään suuren kerskumisen aiheen.
Aabrahamin vai Perkeleen lapsia? 8:31-59
Nyt esillä oleva jakso on ratkaisevan tärkeä puhuttaessa Israelin asemasta Jeesuksen saavuttua maailmaan. Jeesus puhuu juutalaisille - sana "juutalaiset" tarkoittaa Johanneksen kielenkäytössä usein vain niitä juutalaisia, jotka torjuivat hänet. Nyt Jeesus puhuu niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, mutta keskustelu saattaa kaiken aivan uuteen valoon.
"Usko" - Johanneksen evankeliumissa hyvin monimerkityksinen sana - on ollut luonteeltaan hyvin pinnallista. Se ei ollut sitä uskoa, jossa Jeesus tunnustetaan Jumalan Pojaksi, maalman syntien sovittajaksi ja pimeydessä elävien ihmisten ainoaksi valoksi. Keskustelijat ajautuvat hyvin pian suureen erimielisyyteen. Juutalaiset torjuvat Jeesuksen ja vetoavat siihen, että he ovat Abrahamin lapsia. Näin heidän mielestään heille kuuluivat kaikki ne lupaukset, jotka Jumala oli antanut Abrahamille.
Jeesus torjuu tämän väitteen yksiselitteisesti ja hyvin karkeasti: Vastustajat eivät olleet Abrahamin, vaan Perkeleen lapsia. Abraham näki etukäteen Kristuksen ilmestymisen maailmaan ja iloitsi siitä. Sen sijaan juutalaiset torjuivat Kristuksen ja pyrkivät tappamaan hänet. Mitään todellista yhteyttä Abrahamiin ei ole olemassa niillä juutalaisilla, jotka torjuvat Kristuksen eivätkä usko hänen tulleen Isän luota.
Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen aikoihin näillä sanoilla oli oma ajankohtaisuutensa. Eliväthän kristityt silloinkin tilanteessa, jossa Jumalan kansa torjui Jeesuksen. Epäilemättä silloinkin vedottiin siihen, että he olivat Abrahamin lapsia. Mitä hyötyä siis oli siitä, että ihminen kuului Jumalan kansaan? Nyt käsiteltävän jakson vastaus on yksiselitteinen: Jos ihminen torjuu Kristuksen, kuuluminen Valittuun kansaan ei ole hänelle minkäänlaiseksi hyödyksi.
Johanneksen välittämä todistus on siis aivan sama kuin Paavalin, joka lainaa Jesajaa: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös" (Room 9:27).
Keskustelun alkaessa Jeesus puhui ihmisille, jotka uskoivat häneen. Opetuksen ytimenä oli hänen todellinen olemuksensa. Tämän opetuksen juutalaiset torjuivat ja pyrkivät tappamaan Jeesuksen. Heiltä ei siis onnistu sen enempää Jeesuksen uskominen kuin hänen tappamisensakaan - ei ole kovin helppoa saada Jeesuksesta otetta.
Jeesus ja aviorikkojanainen 7:53-8:11
Kertomus Jeesuksesta ja avionrikkojanaisesta on siis irrallinen helmi eikä se kuuu siihen helminauhaan, jonka sommittelija on evankelista Johannes. Siitä huolimatta teksti on erinomaisen puhutteleva ja kaunis. Sen ydinajatus on se, että Jeesus on syntisten ystävä. Siksi mon
Vastaukset 7
Vanhimmat
anteeksi, ei mulla todellakaan ollut tarkoitus loukata ketään. Sillä palstalla oli vain aiheeseen liittyviä kirjoituksia mihin minä poloinen vastasin. Minä totesin vain että tiedemiehet ovat tälläisen löydön tehneet, en minä. Olisinhan minä toki voinut olla kirjoittamattakin jos olisin ollut viisaampi, mutta kadun tekoani suuresti, vielä kerran anteeksi.
""Jeesusksella oli poika jonka nimi oli Juudas ja vaimo oli Maria.
He löytyivät kaikki samasta haudasta """
Vai löytyivät kaikki samasta hautasta? Voi kaihiaa, -samasta hautasta, ja vielä jopa hyvässä kunnossa!!! HAAH HAAAH HAAH Löytyikö heidän kissa myös?? Haah haaaah
""No tutkiat kylläkin saivat kesken kaiken äkkilähdön viranomaisten taholta , mutta asiaa yritettiin salata todella hartaasti.""
Vai saivat tutkijat äkkilähdön..... Haaah haaah haah
Etkö sinä jeero tiedä, ETTÄ TIEDEMIEHET EIVÄT SAA MITÄÄN ÄKKILÄHTÖJÄ TUTKIMILTAAN ALUEELTA.
Sinun täytyy olla sairas , kun edes tollaisia viitsit kirjoitaa.
p.s. pane linkki mistä muka löysit tuon juttusi.
ETKÖ SINÄ RAUKKA SITÄ TIEDÄ , ETTÄ JEESUKSEN HAUTA ON OLLUT TYHJÄNÄ JO 2000 VUOTTA. JA SE ON TODISTETTU JUTTU VIRALLISESTI. JEESUS ISTUU ISÄN OIKIALLA PUOLEN TAIVAASSA, JA RUKOILEE JATKUVASTI MEIDÄN HÖPÖRÖIDEN PUOLESTA
Lainaus suoraan Tiede.fi lehden nettisivulta.
James Cameron uskoo, että 2000 vuotta vanhat, Jerusalemista löydetyt kiviset uurnat sisältävät Jeesuksen ja hänen perheensä luut.
Uurnissa on ohjaajan mukaan myös Maria Magdalenan ja Jeesuksen pojan luita. Cameronin mukaan Magdalena ja Jeesus olivat pariskunta, jolle syntyi Judas -niminen poika. Yhdessä uurnassa jopa lukee: Judas, Jeesuksen poika.
Cameronin mukaan dna-todisteet vahvistavat hänen väitteensä.
Hän on tehnyt aiheesta dokumentin The Lost Tomb of Christ (suom. Kristuksen kadonnut hauta) Discovery-kanavalle. Dokumentti esitetään Yhdysvalloissa 4. maaliskuuta.
- Tämä on valtavan suuri löytö. Me olemme tehneet läksymme ja nyt kaikki voivat tutkia, pitävätkö väitteemme paikkaansa, Cameron sanoi Sky Newsin mukaan.
Discoveryn tiedottajan mukaan kyseessä voi olla "historian suurin arkeologinen löytö".
Minä kaivan vielä sen alkuperäisversion mistä minä tämän ensikerran luin, mutta tähän kiireeseen en kerinnyt.
Nämä asiat vain siksi kun minua aletaan täällä sairaaksi haukkumaan ja vielä uskovaisten toimesta. Vielä kerran en minä näitä ole keksinyt.
Tässä alukuperäiset linkit mistä olen jutun aikoinani lukenut, toivottavasti tämä riittää tästä aiheesta. Toista kertaa en samasta asiasta ala anteeksi pyytelemään.
http://dsc.discovery.com/news/2007/02/25/tomb_arc.html?category=archaeology
MEE SINNE USKOVAISTEN PALSTALLE, ÄLÄKÄ TÄÄLLÄ HIHHULOI!
painu itse jullien palstalle,s tämä on mustalaipalsta sika valkolainen.
ookkos oululanen vai valkoinen julli, sika