ei riviäkään
ei sanaakaan paperilla
etten muistaisi
tai unohtaisi
aika päättyy
viimeisenä kuiskiva hiljaisuus;
poissa
sydänmeren yllä aallot vielä lyövät rantaan
ei sanaakaan paperilla
etten muistaisi
tai unohtaisi
aika päättyy
viimeisenä kuiskiva hiljaisuus;
poissa
sydänmeren yllä aallot vielä lyövät rantaan
Vastaukset 4
Vanhimmat
jotenkin menetyksen tunne,
yritin kirjoittaa vastausrunon
mutta.. (vaikea tulkita runosi sanomaa)
Vaikka hiljaisuus kuiskii
mikään ei ole lopullisesti
poissa
Hienoa taas kerran niinkuin
sinulta odottaakin!
Ei tunnu edelleenkään muuttuvan runoissasi tämä
melankolia, värisevä yksinäinen sointu ei.
Mutta taidokkaasti olet nytkin runosi silti puno-
nut.
Kirjoitit itsesi sydämeeni juuri...
Joskus syntyy runo jos toinenkin - kiitos sanoistanne.