En ollut
isän tyttö,
isän syli oli
pikkusiskoja varten.
En ollut
äidin tyttö,
äidin kädet olivat
työtä täynnä
syliin mahtui vain nuorin.
En ollut
kenenkään lapsi,
en muista koskaan tunteneeni
sylin lämpöä
hellien käsien kosketusta.
Kukaan ei puhunut
lapsityövoiman käytöstä
kun polvillani rämmin
kuumalla kokkareisella pellolla
tai heinäntekoaikaan,
kaivaen essuntaskusta
tappeja heinäseipäisiin,
sanottiin vain
nopeammin, nopeammin.
Anteeksi äiti ja isä,
olin niin pieni
olin niin uupunut
olisin halunnut leikkiä
niin kuin lapset leikkivät.
En ollut
kenenkään lapsi
sylissäpidettävä,
lapsi jota kannustetaan
lapsi jota kiitetään
lapsi jota rakastetaan
lapsi jolle luetaan iltasatu
lapsi joka saatetaan
kilometrien koulumatkalle
pimeälle, kylmälle tielle
leipäpalat ja maitopullo repussaan.
Oliko lasten
tunnettava syyllisyyttä
olemassaolostaan,
siitä että vanhemmat
joutuivat raatamaan
jotta olisimme pysyneet
hengissä!
Se oli aikaa,
jolloin lapset olivat
Herran lahja
eivätkä kuitenkaan
minkään arvoisia...
Yhä vieläkin
etsin syliä
joka olisi minua varten,
edes hetken.
isän tyttö,
isän syli oli
pikkusiskoja varten.
En ollut
äidin tyttö,
äidin kädet olivat
työtä täynnä
syliin mahtui vain nuorin.
En ollut
kenenkään lapsi,
en muista koskaan tunteneeni
sylin lämpöä
hellien käsien kosketusta.
Kukaan ei puhunut
lapsityövoiman käytöstä
kun polvillani rämmin
kuumalla kokkareisella pellolla
tai heinäntekoaikaan,
kaivaen essuntaskusta
tappeja heinäseipäisiin,
sanottiin vain
nopeammin, nopeammin.
Anteeksi äiti ja isä,
olin niin pieni
olin niin uupunut
olisin halunnut leikkiä
niin kuin lapset leikkivät.
En ollut
kenenkään lapsi
sylissäpidettävä,
lapsi jota kannustetaan
lapsi jota kiitetään
lapsi jota rakastetaan
lapsi jolle luetaan iltasatu
lapsi joka saatetaan
kilometrien koulumatkalle
pimeälle, kylmälle tielle
leipäpalat ja maitopullo repussaan.
Oliko lasten
tunnettava syyllisyyttä
olemassaolostaan,
siitä että vanhemmat
joutuivat raatamaan
jotta olisimme pysyneet
hengissä!
Se oli aikaa,
jolloin lapset olivat
Herran lahja
eivätkä kuitenkaan
minkään arvoisia...
Yhä vieläkin
etsin syliä
joka olisi minua varten,
edes hetken.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo sylin etsiminenkin on tuttua nuoruudesta.
Jotenkin vapaa ja kevyt olla, kun enää ei tarvitse etsiä mitään väliaikaista. Itse asiassa olisi hirveää, jos vielä näin vanhemmiten hyppäisi sylistä syliin!
Ei Orpo.Likkakaan enää hyppele " sylistä syliin".
Tämä on vain runo, muisteloa ajasta jolloin
olisi tehnyt mieli leikkiä, niin kuin lasten kuuluu.
Kiitos kommentistasi!
mutta sehän oli vain minun tuntemukseni viimeisistä lauseistasi.
Lapsuus ja lapsien ilot tulivat, kun ensimmäinen lapsi kirkaisi/kirmasi elämään. Niin on hyvä. Aika monessa lapsuuden valokuvassa olen hymy korvissa, silti. Ihmeellistä.