Mulla on todella paha olla viikon ennen kuukautisten alkua. Kauhean raivo ja kireä olo.
Kävin joskus lääkärillä asian takia. Hän ehdotti mielialalääkettä vaivaan. Nyt en enää muista, että minkänimistä se olisi ollut, kun en silloin asialle lämmennyt.
Onko ketään, joka käyttäisi mielialalääkettä premenstruaalioireisiin?
En käytä hormonaalista ehkäisyä, ei ole koskaan sopinut.
Tuntuu, että olen kuukaudesta viikon työkyvytön ja silti on pakko jaksaa.
Ikää 40 , kaksi synnytystä. PMS-oireet alkoivat käydä sietämättömiksi jo alle kolmivitosena. Mitään vaihdevuosiin viittaavaa ei kokeissa löytynyt.
Kävin joskus lääkärillä asian takia. Hän ehdotti mielialalääkettä vaivaan. Nyt en enää muista, että minkänimistä se olisi ollut, kun en silloin asialle lämmennyt.
Onko ketään, joka käyttäisi mielialalääkettä premenstruaalioireisiin?
En käytä hormonaalista ehkäisyä, ei ole koskaan sopinut.
Tuntuu, että olen kuukaudesta viikon työkyvytön ja silti on pakko jaksaa.
Ikää 40 , kaksi synnytystä. PMS-oireet alkoivat käydä sietämättömiksi jo alle kolmivitosena. Mitään vaihdevuosiin viittaavaa ei kokeissa löytynyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuulostaa kovin ikävältä vaivalta, joskus kärsin samasta, tosin se kesti yleensä vain päivän.
oletko kokeillut kuinka montaa eri hormonivalmistetta? niistä tosiaan ehkä kannattaa lähteä ensin kokeilemaan useita vaihtoehtoja, mutta jos ne ei auta, niin sitten ovat varmaan nuo mielialalääkkeet seuraavana vuorossa.
kehottaisin sua menemään ihan gynekologille, ja kertomaan ihan kaikista näistä oireista ja kaikista sun tuntemuksista sille, ja sitten YHDESSÄ mietitte oikean ratkaisun sinulle.
kyllä ihan kalenteriin merkitseminen - kun itse tiesi, milloin on "ne" päivät, pystyi suhtautumaan mielialoihinsa positiivisemmin. Toinen, mikä vaikutti, oli ravinto - PMS-aikana verensokeri heittelee herkemmin eli karppi ruokavalio tai säännöllisesti pieniä aterioita, mitä tasaisempi verensokeri, sitä tasaisempi mieli.
Olen syönyt mielialalääkettäkin, en tosin PMS-oireeseen pelkästään. Kyllähän ne vaikuttavat myös PMS:n osalta sillä tavalla, että mikään tunne ei ole ihan niin terävä, voi harmittaa mutta ei vituta. Toisaalta ne vaikuttavat myös esim. libidoon, ruokahaluun ja orgasmikykyyn eli en nyt ihan ensimmäisenä lähtisi niillä leikkimään pelkän PMS:n takia. (Ja tiedän kyllä, mitä on paha PMS, olen hajoittanut useamman tuhannen edestä elektroniikkaa, ovia ja peilejä PMS-raivossani..)
Syön siis Seroniliä ovulaatiosta kuukautisten alkuun saakka, n. 14 päivää. Tunnistan itse ovulaation sekä sen mukanaan tuoman apatian, jolloin tiedän, että on aika aloittaa Seronil. Gyne suositteli syömään jatkuvasti, mutta pelkään tuota orgasmittomuutta, joten syön nyt näin. Lisäksi otan saman ajan iltaisin Lugestronia (keltarauhashormooni?), joka hiukan rauhoittaa ja antaa unen. Muuten olen rauhoittavan tai unilääkkeen varassa, kun PMS vie myös yöunet.
Mielialalääkettä en voi ottaa kuin minimiannoksen, muuten sivuoireet (pahoinvointi lähinnä) menee pahoiksi. Mutta näin selviän ilman, että riehun, raivoan, itken ja vajoan totaalimasennukseen ja apatiaan.
Toki elintavoissanikin on parantamisen varaa, mutta on jo vaikea lähteä tekemään muutoksia, kun on kaksi viikkoa kuukaudesta ihan pois pelistä. Ei paljon ruokavaliot ja liikunnat jaksa kiinnostaa, kun on ihmispelokas raivohullufiilis päällä.
Hormoonit eivät käy mullekaan, monet pillerit kokeiltu. Ikää mulla vasta 33, joten saapa nähdä minkälaiseksi hirviöksi sitten vaihdevuosien aikaan muutun. Huokaus itselleni ja tsemppiä sinulle!