Meillä itketään enemmän ku koskaan aikaisemmin on itketty. Ennen saatto olla vaa pientä kiukkua ku masuu kivisti. Nyt lähes kaikki ajat menee kitisten. kuumetta ei ole, lääkäri todennu muutenkin terveeksi. Itkua on jatkunut nyt pari viikkoa, illat on pahimpia. Saattaa mennä se pari tuntia putkeen hysteeristä huutamista. Vaipat on kuivat, on syönny, vähä ollaan nukuttu (tosin se parin tunnin huuto pistää vaavan "aika" väsyks). Vaava yrittää välil nukahtaa mut uni ei vaa tule ja sit taas huudetaan. Lopulta tulee nälkä mut tissi ei kelpaa eikä kelpaa pullokaan. Tutin ottaa hetkeksi suuhun ja sylkee pois. Sit lopulta taistelun jälkeen nukahtaa ja nukkuu noin ½h ja herää syömään. Sen jälkeen nukkuu ihan hyvin koko yön. Päivällä taas pientä kitinää ja klo 7-9 huudetaan. Niin nukutan vaavan syliin, kun ei suostu muuten nukahtamaan.
Siinä se toinen pulma. Ku vauva ei halua nukahtaa muualle ku syliin tai autoon. Kärryissä saattaa huutaa päivällä yli tunnin, mut ei nukahda. Syliin ku ottaa ja laittaa tutin suuhun ni uni tulee melkein heti. Sänkyyn olen koittanut nukuttaa mut ei huutaa vaa. Aika meillä meneekin vauvan kanssa olemiseen. Tai siis mulla menee. Mies on toissä ja kotiin tullessaa ihan poikki. Sen hermot ei kestä vauvan huutoa raskaan työpäivän jälkeen. Ja mä oon sit vaa vaavankaa. Syötän, vaihan vaippaa, seurustelen se hetken ku hää jaksaa olla ilonen ja nukuttelen. Päivälläkii ku omaan sänkyyn siirtää nukkumaan ku on ensin syliin nukahtanu, ni hää herää noin 15-30 min päästä. Ei sit nuku millään omassa sängyssä yksin. Pitäis vaa olla sylis. Sit nukkuu tunnin kevyest. Huh!
KOSKA TÄMÄ VAIHE MENEE OHI?
Omat voimavarat alkaa olla aika loppu. Suhde rakoilee ku aika ei riitä ku vaavankaa olemiseen. Oon itekkii itkeny/turhautunu ku tuntuu ettei vauvalle mikään kelpaa. En ymmärrä sitä enkä osaa lohduttaa.
Voi hyvät ihmiset kertokaa kuinka teillä on selvitty ja mitä keinoja voisi olla tilanteen rauhottamiseen ja kuinka kauan tätä tilannetta tullaan vielä kestämään. Kiitokset vastanneille!
Siinä se toinen pulma. Ku vauva ei halua nukahtaa muualle ku syliin tai autoon. Kärryissä saattaa huutaa päivällä yli tunnin, mut ei nukahda. Syliin ku ottaa ja laittaa tutin suuhun ni uni tulee melkein heti. Sänkyyn olen koittanut nukuttaa mut ei huutaa vaa. Aika meillä meneekin vauvan kanssa olemiseen. Tai siis mulla menee. Mies on toissä ja kotiin tullessaa ihan poikki. Sen hermot ei kestä vauvan huutoa raskaan työpäivän jälkeen. Ja mä oon sit vaa vaavankaa. Syötän, vaihan vaippaa, seurustelen se hetken ku hää jaksaa olla ilonen ja nukuttelen. Päivälläkii ku omaan sänkyyn siirtää nukkumaan ku on ensin syliin nukahtanu, ni hää herää noin 15-30 min päästä. Ei sit nuku millään omassa sängyssä yksin. Pitäis vaa olla sylis. Sit nukkuu tunnin kevyest. Huh!
KOSKA TÄMÄ VAIHE MENEE OHI?
Omat voimavarat alkaa olla aika loppu. Suhde rakoilee ku aika ei riitä ku vaavankaa olemiseen. Oon itekkii itkeny/turhautunu ku tuntuu ettei vauvalle mikään kelpaa. En ymmärrä sitä enkä osaa lohduttaa.
Voi hyvät ihmiset kertokaa kuinka teillä on selvitty ja mitä keinoja voisi olla tilanteen rauhottamiseen ja kuinka kauan tätä tilannetta tullaan vielä kestämään. Kiitokset vastanneille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
saako korviketta?Oisko maitoallergiaa?Kannattaa myös neuvolasta kysyä neuvoa tuohon ongelmaan!
jotain sopimatonta mikä saa vaikka lapsen masun kipeeks?
Juu imetän. Samoja ruokia on tullu syötyä lapsen syntymästä lähtien jo raskaana ollessa. Ihan tavallista koti ruokaa. Ja silloin ku vaavalla on ollu maha pipi ni on ns. kouristellu, vetäny ittesä sillai kippuraan. Cuplatonia ja rela-tippoja on saannu jo pitkän aikaa. Ja ne on toiminutkin, ei oo enää samal taval kippuraan vetäny eikä läheskään niin usein. Se ilta huutokii on vaa huutoa, ei vedä itteään kippuraan. Oikeastaa tekee päin vastoin välil. Vetää ittesä iha suoraks, ihan ku venyttelis. Ja välil vaa huutaa oli asento mikä tahansa.
On hää sitte pystyssä olkapäällä, masullaan, sylissä tai ittekseen sängyllä, kapalossa tai ilman. Huuto vaan jatkuu. Välillä vähä hengähtää ja taas jatkuu. Ku en ymmärrä. Tulee niin pahamieli katsoa ku toinen vaa huutaa enkä osaa hepottaa toisen oloa. :(
Jos syöt suklaata, niin kokeile ja jätä se kokonaan pois, siis ihan kaikki missä on kaakaota! Suklaa/kaakao oli meillä se ainut mikä aiheutti ihan kauheita vatsanpuruja! Mutta mikä hassuinta, tummasuklaa mikä on tosi vahvaa verrattuna maitosuklaaseen, niin ei aiheuttanut mitään.. Liekö sittenkin perää sillä että tummasuklaa voisi olla "terveellistä"?
Mutta mieti, onko ruokavaliosi jollain tapaa muuttunut nyt tänä aikana kun vauva on huutanut? Ihan jo joku pikkunenkin ruoka-aine muutos on voinut aiheuttaa vauvalle kipeät vatsanpurut..
kaiken maidon, juuston ja voin pois (ehkä mtös muna kannattaa jättää). Maito on hyvin usein ongelmana pienten vauvojen suolisto-ongelmissa. Kannattaa kokeilla mutta muista ottaa kalsium esim. purkista tai käytä vaikka kauramaitoa. Soija allergisoi helposti, sitä en itse uskalla käyttää.
Meillä tuli kyllä sitten myöhemmin muitakin allergioita, joita nyt sitten selvitellään:)
kun vauva, joka nyt 2,5kk, ei suostunut nukahtamaan millään. tai yritti nukahtaa ja oli väsynyt mutta kun sängys oli niin joko tutti tippui tai heilautti käsiään niin että säpsähti hereille. aloin nukuttamaan poikaa meidän välissä. laitoin viltin pojan alle ja käänsin viltin pojan ympäri tiukasti, ettei voinut käsiään heilauttaa ja pidin sitä omalla kädellä tiukasti kii ja samalla kädellä pidän myös tuttia pojan suussa. siis ennemminkin tuen tuttiä kädelläni, ettei se vahingossa pääse putoamaan. yhdellä kädellä teen kaksi asiaa siis ja poika nukahtaa siihen.siis nukkuu meidän välissä.
toinen nukkumiskeino meillä on syöttää vauva illalla just ennen nukkumaanmenoa ihan täyteen ja nukahtaa syliin, oottelen pienen hetken ja sitten siirrän omaan sänkyyn nukkumaan.
toinen tapa iltasin meill o nukttaa vaavi äsikän masun päällä kun ite samal makoilee soffal telkkua kattellen, sit mies auttaa mut vaavin kera pystyyn ja vien nukkuvan vauvan sänkyyn nukkumaan.
meillä myös syö pulloa ja tissiä...kun kunnon nälkä tulee ni tisu ei kelpaa millään.oon alkanu huijaan vauvaa et ekaks anna sen hetken aikaa imeä pulloa ja sit vaihdan nopeasti tissiin niin johan tissikin maittaa eikä mitään huutoja kuulu.
niin ja miehelle korvatulpat päähän, jollei meinaa huutoa kestää.
Vaikka nyt tuntuu siltä että hermot palaa ja kaikki on päin brinkkalaa, niin se menee ohi! Tiedän tiedän että tuossa vaiheessa kun kaikki sanovat että se loppuu 3-4 kk iässä. se tuntuu ikuisuudelta ja voisi olla yhtä hyvin 3 vuotta, mutta... se menee todellakin ohi ja elämä alkaa hymyillä. Parit ekat kuukaudet voi olla järkyttäviä. Jaksa vaan vielä sinnitellä, meistä äideistä löytyy sellasta alkukantasta voimaa että sitä ei miehet tai lapsettoamt tajua!
...ja pitää vielä lisätä että meillä myös nukuttiin välissä ekat 3,5 kk, nukkui hyvin siinä, omassa sängyssä ei lainkaan. Cuplaton auttoi, mutta parasta oli vyöhyketerapia, sillä loppui huuto!