Tyttömme 2v3kk on todennäköisesti tullut uhmaikään, sillä hän on alkanut panemaan vastaan jokaisessa mahdollisessa asiassa. Uhmailun muiden piirteiden kanssa tulen jokseenkin toimeen, mutta KIRKUMISESTA on tullut sietämätön ongelma enkä tiedä kuinka siihen pitäisi reagoida.
Tyttö osaa kirkua uskomattoman kovaa, korkealta ja kauan, ja se on tosiaan niin voimakasta, että jos sattuu sylissä aloittamaan, niin korvat soivat vielä 10 minuutin päästäkin. Omat hermoni eivät tätä tahdo kestää, mutta myös kerrostalomme naapureita käy sääliksi, joten jotenkin se pitäisi saada loppumaan tai edes vähenemään.
Mikä on siis paras tapa reagoida? Jos olen kuin en kuulisikaan, raastaa tyttö hermoni riekaleiksi ( hän voi kirkua tunninkin!) enkä lopulta enää vastaa teoistani... Jos taas yritän kiltisti puhua ja suunnata huomion muualle, niin ei kun yltyy vaan eikä tunnu edes kuulevan mitä sanon. Jos suutun, niin yltyy myös, ja vaikka en lyö, tms. niin kirkuminen saa helposti sellaisen äänensävyn kuin tekisin hänelle jotain pahaa. Pelottaa naapurien väärinymmärrys, kun eräästä toisestakin naapurista ovat vihjailleet, että pitäisiköhän soittaa poliisille, kun sillä lailla lapsi kirkuu (epäilivät siis väkivaltaa).
Pahin kirkumisaika on, kun pitäisi mennä nukkumaan. Ennen unipuuhat sujuivat hienosti, mutta nyt tyttö vain kapuaa pois sängystä ja kun hänet vie sinne takaisin, niin aloittaa konsertin. Iltakirkuminen kestää useimmiten mahtavat kaksi tuntia (!), vaikka lapsi olisi kuolemanväsynyt, ja siihen aikaan olen itsekin jo niin uupunut, etten millään jaksaisi kuunnella. Isä ja isoveli tarvitsisivat unta, kun aamulla on aikainen nousu, joten paine lapsen hiljentämiseen on kova. MUTTA MITEN??????
Tyttö osaa kirkua uskomattoman kovaa, korkealta ja kauan, ja se on tosiaan niin voimakasta, että jos sattuu sylissä aloittamaan, niin korvat soivat vielä 10 minuutin päästäkin. Omat hermoni eivät tätä tahdo kestää, mutta myös kerrostalomme naapureita käy sääliksi, joten jotenkin se pitäisi saada loppumaan tai edes vähenemään.
Mikä on siis paras tapa reagoida? Jos olen kuin en kuulisikaan, raastaa tyttö hermoni riekaleiksi ( hän voi kirkua tunninkin!) enkä lopulta enää vastaa teoistani... Jos taas yritän kiltisti puhua ja suunnata huomion muualle, niin ei kun yltyy vaan eikä tunnu edes kuulevan mitä sanon. Jos suutun, niin yltyy myös, ja vaikka en lyö, tms. niin kirkuminen saa helposti sellaisen äänensävyn kuin tekisin hänelle jotain pahaa. Pelottaa naapurien väärinymmärrys, kun eräästä toisestakin naapurista ovat vihjailleet, että pitäisiköhän soittaa poliisille, kun sillä lailla lapsi kirkuu (epäilivät siis väkivaltaa).
Pahin kirkumisaika on, kun pitäisi mennä nukkumaan. Ennen unipuuhat sujuivat hienosti, mutta nyt tyttö vain kapuaa pois sängystä ja kun hänet vie sinne takaisin, niin aloittaa konsertin. Iltakirkuminen kestää useimmiten mahtavat kaksi tuntia (!), vaikka lapsi olisi kuolemanväsynyt, ja siihen aikaan olen itsekin jo niin uupunut, etten millään jaksaisi kuunnella. Isä ja isoveli tarvitsisivat unta, kun aamulla on aikainen nousu, joten paine lapsen hiljentämiseen on kova. MUTTA MITEN??????
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä poika 2v5kk kirkuu myös. Joka tilanteessa. Kun puetaan, syödään, lähdetään ulos, tullaan sisälle, ollaan rattaissa, pitää lopettaa leikki, mennä nukkumaan... Minuakin mietityttää mitä naapurit mahtavat ajatella! Varsinkin pihalla tuo kirkuminen on aika ikävää, aina ilmestyy päitä ikkunaan kurkistelemaan. Myös kaupassa, kaupungilla ym. käynti on aika hankalaa, koska poika kirkuu melkein koko ajan. Nykyään yhä enemmän ihmiset tulevat huomauttelemaan (!), että voisi pitää pienempää ääntä tai kysymään enkö saa lasta hiljaiseksi. No en saa!
Enpä siis osaa neuvoa mitä pitäisi tehdä, mutta voimia sinulle, tiedän tarkkaan miten raskasta tuo on. Toivotaan että tämä on vaan vaihe, mikä menee pian ohi!
Laitat tytön toiseen huoneeseen kirkumaan ja sanot että saa tulla pois kun osaa olla kirkumatta. Ei se varmaan yksin jaksa kiljua kun kukaan ei ole kuuntelemassa vieressä.
Tässä se taas todetaan lasten viisaus, hänhän on keksinyt mitä parhaimman tavan vaikuttaa vanhempiinsa - takuuvarmaa huomiota ja jopa usein oman tahtomansa.
Ihan ensimmäiseksi suosittelen "tahtolasten" ja muiden vanhemmille Kiukku-kirjaa, sitä saa ostaa esim. väestöliitosta (http://www.vaestoliitto.fi/julkaisut/nettikauppa/vanhemmuus/ )
Teille neuvoksi antaisin selkeät ja yksinkertaiset rajat. "Ei saa kiljua. Kiljuminen on ruma tapa. Täällä ei kukaan muukaan kilju, vai oletko kuullut isin tai mummin tai Sanna-serkun (lapsen ihailemia henkilöitä) kiljuvan tuolla tavalla? Eikä Muumeissakaan (lapsen lempiohjelma) kiljuta yhtään. Isot, taitavat tytöt ei kilju, vauvat vaan."
Mikäli sanallinen kielto ei auta, pitää kiljumisen lopettaminen tehdä palkitsevammaksi kuin sen jatkaminen. Joillekin sopii jäähy sopivan tylsässä ympäristössä, jolloin pidettävä huolta, että sinne tarvittaessa palataan välittömästi kiljumisen alettua uudelleen - ja poikkeuksetta.
Palvelut kiljumisen voimalla on lopetettava. Ulos ei pääse, jos kiljuu. Ulkona keinuun ei nosteta, jos kiljuu.
Positiivista palautetta paljon, kun menee hyvin. Lapselle kannattaa myös tarjota "luvallisia" tilanteita tehdä valintoja ja omia päätöksiä pitkin päivää.
Joillekin mainio juttu on keskustelu hyvällä hetkellä ja palkintotaulun laatiminen: jaetaan päivä osiin ja joka kiljumattomasta osasta saa tarran (mahdollisimman hienon) ja etukäteen sovitusta määrästä tarroja jonkin isomman jutun. Tai esim. just iltatoimien sujumisesta.
Lapsen kanssa voisi yhdessä sopia, mitä iltatoimiin kuuluu (hampaanpesu, yöpuvunlaitto, haluaisiko hän, että peittelyn yhteydessä luetaan lyhyt satu, loru tai laulu). Illalla kerrataan nämä toimet ja ilmoitetaan, ettei sitten muuta "yhtään ei sängystä kurkistella, vaan ruvetaan nukkumaan. Äiti ja isi katsoo uutiset ja menee sitten kans nukkumaan". Tämä todetaan tylsästi, mutta lempeästi joka kerta, kun sänkyyn palautetaan. Lisätoiveisiin ei suostuta, vaan kerrotaan, että loru/satu/laulu on jo luettu, huomen illalla sitten uudestaan.
Pääasia on, että vanhemmat ottavat tilanteen haltuun ja laittavat huudolle stopin. Naapurien suhteen väärinymmärrys on aina mahdollinen ja ehkä se kannattaa ottaa puheeksi, kuin myös, että olette koittaneet miettiä keinoja tilanteen korjaamiseksi.
rauhoitella laittamalla rappukäytävän ilmoitustaululle lapun jossa ilmoitat että teidän perheessä "vietetään" uhmaikää sen kummempia selittelemättä. Ja kannattaa muistaa että te itse kasvatatte lapsenne, ei naapurit, eli naapuruston takia EI pitäisi joutua hiljentämään lasta keinolla millä hyvänsä esim. mehu/maitopullo kun oikein kiukuttaa.
Jaksamisia!!
nukkumaan meneminen huudatuttaa voi päivällä rauhallisella hetkellä kysellä ja jutella lapselle nukkumisesta ja nukkumaan menemisestä, Unista jne. Tuohon ikään alkaa lapsi nähdä unia jotka voivat pelottaa lasta. Tai yhtäkkiä lasta alkaa pelottaa muuten vaan ero vanhemmista.
Voidaan ostaa yö valo kun lapsi osaa mennä hienosti nukkumaan niin ei niin paljon pelota yöllä havahtua hereille kun huoneessa on vähän valoa.
Mutta jos kyse on vaan huutamisen ilosta niin kannattaa käyttää tuota mene muualle huutamaan ei kukaan tuommoista halua kuunnella. Taktiikkaa.
Huutakoon vaikka kolme tuntia mutta usko pois kyllä se muutaman kerran jälkeen loppuu jos vanhemmat pysyvät lujana.