Olen lapsesta asti pelännyt kummituksia ja yliluonnollista lähes neuroottisesti. En ole kuitenkaan koskaan (onneksi!!) joutunut kohtaamaan mitään selittämätöntä. Pelkään kuitenkin joutuvani, vaikka en ole edes varma uskonko kummituksiin tai henkiolentoihin.
Pelko on joskus elämääni rajoittava ja toisinaan unohdan pelätä, mutta sitten kun tulen ajatelleeksi asiaa alan taas pelätä. Tykkään liikkua luonnossa, mutta joskus talvipimeällä en uskalla katsoa esimerkiksi metsään päin kun pelkään näkeväni jotain.
Tämä voi kuullostaa todella lapselliselta, mutta haluaisin uskaltaa reippaasti mennä esimerkiksi pyykkitupaan kellariin yksin (asun kerrostalossa).
Onko kellään mitään neuvoja, miten voisin vaikka muuttaa suhtautumistapaa asiaan? Tai miten voisin rauhoittaa mieleni sellaisessa tilanteessa missä pelkään?
Pelko on joskus elämääni rajoittava ja toisinaan unohdan pelätä, mutta sitten kun tulen ajatelleeksi asiaa alan taas pelätä. Tykkään liikkua luonnossa, mutta joskus talvipimeällä en uskalla katsoa esimerkiksi metsään päin kun pelkään näkeväni jotain.
Tämä voi kuullostaa todella lapselliselta, mutta haluaisin uskaltaa reippaasti mennä esimerkiksi pyykkitupaan kellariin yksin (asun kerrostalossa).
Onko kellään mitään neuvoja, miten voisin vaikka muuttaa suhtautumistapaa asiaan? Tai miten voisin rauhoittaa mieleni sellaisessa tilanteessa missä pelkään?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pienenä minulla oli öisin voimakkaita tuntemuksia, että en ole huoneessa yksin. Koko talossa tuntui kummittelevan tyyliin, joku kosketti, tai kuiskii korvaan tyynyn kohdalta jne.
Itse olen mediotoinut sen verran, että en pelkää enää henkiä ymsn..
Mutta ehkä paras ja helpoin keinom joka ei horjuta mieltä on rukoilla suojaa Jumalalta tai tältä Jeesukselta, joka on melko kova sana henkimaailmassa. Kun tunnet tai tiedät saaneesi suojan ja vastauksen sinun ei pitäisi enää pelätä näitä henkimaailman juttuja..
Jumalaa tai Jeesusta kun en oikein tunne kristinuskoa omakseni. Kiitos kuitenkin!
Ymmärrän ajattelusi ja itsekin olen kirkkoa ja sen muodollisuuksia vastaan. Suurin osa kirkon jäsenistä ei edes ymmärrä itsekään opetuksiaan ja ovat alistuneet siihen yhteen muottiin ja liturgoihin, joka taasen ajaa maallistumiseen ja yhteyden menettämiseen suurimmissa osissa tapauksissa.
Tarvitaanko kristinuskoa, jotta voi uskoa Jumalaan? Tuo on mielestäni aika outo väite, ja tottakai jokaisen kannattaa löytää yhteys Jumalaan omimmalla tavalla.
Lisätietona vain, että olen itse harrastanut satanistisia meditaatioita, jotka avasivat yhteyden henkimaailmaan todella nopeasti ja tulin melko tutuksi näiden ilmiöiden kanssa..
Tuo Jeesus nyt oli vain yksi esimerkki tämän "henkimaailman" voimahahmoista, mutta epäilen, että taitaa olla Jumalan jälkeen voimakkaimpia. Kehoitan ehdottomasti kokeilemaan rukoilua, sillä voin sanoa, että jos Jumala on puolellasi niin mikään henkimaailmassa ei voi olla sinua vastaan..
Rukoilla voi toki ihan vain mielessään, mutta yhteyden saaminen on helpompaa kädet ristissä, sillä se avaa tiettyjä sielun ominaisuuksia ja se kait vaikuttaa jollain tavalla chakroihin kuljettamalla energiaa, josta en ole sitten täysin varma.. Tiedän kuitenkin sen että tietyillä käsien asennoilla voidaan vaikuttaa todella paljon ihmisen sielun energiakeskuksiin.
Mutta pointti oli, että kokeile ihmeessä rukoilua ja koita päästä keskusteluun Jumalan tai oppaasi kanssa vaikka tämä mitä luultavammin kuulostaa vain hullun puheelta.. :)
Pelkää rauhassa, lopulta kyllästyt pelkoihisi ja silloin alkaa helpottaa.
Vinkkinä voisi todeta tilanteisiin joissa ahdistaa sen, että hengitä syvään muutaman kerran[baby] niin rauhoitut.
lainkaan, tavoitan ajatuksesi tietyllä tavalla kyllä. Kiitos vinkeistä!
Miten alottaisin asian kertomisen.
Ok unohda nyt ainakin uskonnollinen ja jumala jutut alkuun koska ne ei vaikuta henkiolentojen ilmaantumiseen. Koska henkiolento, kummitus, haamu, demoni mitä ikinä nimiä on erillaisille henkiolennoille jotka ovat edes menneiden energiaa joka on jäänyt muistoon eli missä henkilö eli, asui, vietti aikaa, rakasti, kaipasi yms. yms. niin niissä paikoissa on mahdollista nähdä tai kokea henkiolennon läsnä olon ja saada todisteita teknologian avulla. Ja onhan niitä "meedioita" jotka näkee henkimaailmaan yms.
Mutta itse pelkoon. Voin vain sanoa että turhaan pelkäät koska ne eivät voi vahingoittaa sua mitenkään koska ne ovat vain energiaa jotka pystyvät näkymään varjoina ja joskus koko ruumis ilmentyminä. Mutta tuskin sanat "älä pelkää turhaa" auttaa mitenkään vaan ota asioista selvää niin pelko katoaa samaan aikaan kun alkaa ymmärtämään pelkonsa kohdetta koska joskun on viisas mies sanonut että "Pelko on tietämättömyyttä" eli jos pelkäät pimeää niin et tiedä mitä siellä pimeässä odottaa jos käyt paikan valot päällä ensin läpi ja sit sammutat valot niin tiedät että siellä pimeessä ei ole mitään niin tieto vei pelon pois.
Eli ota selvää näistä pelon kohteista niin asiaan saat selvyyttä että ei ne olekkaan kamalia. Itse haluan päästä paikkaan missä oikeasti saisi tallennettua yliluonnollista asioita ja tulevaisuudessa aijonkin alkaa paikkoja kiertää laitteiston kanssa.
Mutta toivon että sait jotain lohtua tekstistä ja voin kertoa enenmmänkin jos se helpottaa... :)
ko. asiaan. Yksi ongelman ytimestä piileekin siinä, että minua pelottaa eniten silloin kun olen juuri lukenut tai kuullut joitain juttuja henkiolennoista.
Olen joskus järkeillyt asioita itse siten, että jos näen kummituksen, en voi sille mitään. Turha murehtia sellaista mille ei voi mitään. Mutta useimmiten se ei auta itse pelkotilanteessa.
Pelot tuntuvat liittyvän aina siihen, että minua satutettaisiin tai vainottaisiin jollain lailla. Ahdistavalta tuntuvat myös nuo jutut missä jonkun kotona esineet vaihtavat itsekseen paikkaa, ovet aukeilevat itsekseen ja paikat kolisevat jne.
Pelot ovat voimistuneet siitä lähtien kun eräs läheinen sukulainen kertoi nähneensä henkiolennon. Kyseessä on vielä ihminen joka ei ikipäivänä olisi ennen sitä kokemusta uskonut kyseiseen ilmiöön. Silloin tuli sellainen olo, että toivottavasti minun ei tarvitse koskaan todistaa mitään vastaavaa.
Ehkä minä olen tällainen vainoharhainen höperö, jonka pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja reipastua, mutta aina pelko voittaa aina kuitenkin.
Niinhän se on että jos lukee, kuulee tai katsoo jotain kummitus juttuja niin totta kai lähtee mielikuvitus liikkeelle ja aiheuttaa pelkoa.
Joo sille ei voi mitään jos henkiolento näyttäytyy vaan valmistautuu siihen mielenkiinnolla jos pelko antaa periksi. Tai kun kerroinkin aikasemmin että ottaa asiasta selvää enemmän niin ymmärtää tilannetta jos henkiolento näyttäytyy ettei siinä ole pelättävää.
Poltergeist ilmiö (räyhähenki) on simmoinen joka saa jo ovia liikkumaan ja tavaroita tippumaan mutta nekään eivät voisi vahingoittaa ketään koska niillä ei ole siihen vaadittavia voimia koska ovat pelkkää energiaa.
Kuulin tarinan kerran missä oli vanha talo jossa kuultiin askeleita aina iltaisin ja niihin ei löytynyt selitystä mitenkään ja talon omistaja purki talon ja rakensi uuden tilalle ja askeleet kuuluivat silti. Mutta siinä ei tapahtunut muuta vain askeleet kuuluivat aina tiettyyn aikaan illalla koska vanha asukas jossakin talon historiassa oli varmaan kulkenut useasti siitä ja se jatkui hänen kuoltuaan.
Omasta mielestä kaverisi on onnekas kun on nähnyt. Itse haluisin myös. Mutta onko kaverisi kertonut tilanteen kamalalla tavalla tyyliin "näis sen ****** kummituksen ja se ****** tuli kohti ja yritti tappaa" vai oliko se paremmin tyyliin "näin illalla kummituksen jota en osaa tarkemmin selittää mutta siellä se seisoi ja katseli minuun päin" kun jos pelkää muutenkin niin kaverin kertomus voi pahentaa sitä.
Ei se vainoharhautta ole. Ota vain selvää niistä enemmän vaikka alkuun kuulostaa pelottavalta kaikki tarinat mutta kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa. :)
Olen samanlainen pelkoperse. Pyykkituvat, pitkät käytävät ym. on lähes sietämättömiä paikkoja välillä. Joskus kun olen painavaa pyykkikoria raahannut pitkin käytäviä ja pelko on iskenyt päälle, niin olen suuttunut! Jumaliste, jos tähän tulee joku zombi vielä irvistelemään kaiken paskan päälle, niin potkaisen päähän!!! Auttaa, eikä "mörköjen" läsnäolo tunnu läheskään samalla tavalla.... Toisinaan täytyy keskittää asiat tekemiseen, kuten pyykkien raahaamiseen...
Älä pelkää, sanon ensimmäiseksi sinulle. Kauhuelokuvajutut voit unohtaa.
N. kaksivuosikymmentä sitten minulla oli paljon ns. kummittelukokemuksia, joiden alkuperäksi epäilen, että veljeni ehkä harrasti spiritismiä (teki myöhemmin itsemurhan), ainakin kummittelut jotenkin monesti liittyivät häneen.
Kokemuksesta sanon ettei kummittelua koskaan esiinny, jos olet peloissasi tai muistat olla kummitusten kanssa varuillasi. Kokemani kummittelut aina loppuivatkin siihen, kun havahduin ettei nämä ilmiöt ole tästä maailmasta. Mutta jos hermot kesti kuunnella kävelyjä, ettet mitenkään paljastanut havainneesi asiaa, kummittelu vain lisääntyi, myönnän, hermo ei kauaa kestänyt.
En silti pelkää kummitteluja, asun samassa rakennuksessa ja uskallan olla yksinkin kotona, tosin kahteenkymmeneen vuoteen mitään ei ole tapahtunut..
mullakin...olen lapsesta asti pelännyt niitä ja pelkään yhä...tosin tässä nykyisessä asunnossani on tapahtunut niin paljon outoja juttuja että niihinkin tavallaan turtuu...mutta jos näkisin joskus jotakin niin en tiedä miten siihen reagoisin...ja ajatus siitä pelottaa tosi paljon!
Minulla nämä pelot johtuu varmaankin siitä että olen kokenut paljon outoja asioita lapsuudesta ihan nykypäivään asti...
Ja vaikka mitään pahaa ei ole tapahtunut silti se pelottaa...varmasti juuri siksi kun ei tarkalleen tiedä mitä ne ovat...ja mitä ne voi tehdä...
Mutta mukava huomata että en olekaan yksin pelkoineni :)
On käyttää jonkinlaista uskonnollista yms. suojelevaa symbolia koruna.
Tämä on vanhan kansan juttuja mutta usein todistettu toimivaksi. Isoäitini joskus neuvoi, että jos henget alkavat liikaa ahdistamaan eikä halua nähdä mitään yliluonnollista, niin hopearisti piti laittaa pariksi vuorokaudeksi raamatun väliin ja sitten kaulaan. Tämä jotenkin vain ns. hiljensi ympäristön enkä itse ole uskovainen, joten puhtaasti pelkästään symbolin kanto/uskonnollisen pyhän kirjan paino teki tehtävänsä.
Toisaalta yliluonnolliseen törmää harvoin ja silloin yleensä vain kerran elämässään. Pitää olla joko synnynnäistä taipumusta tai vakaata pyrkimystä henkien yhteyteen, ennen kuin alkaa oikeasti tapahtumaan yhtään mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Toisaalta myös useimmat kauhuleffoista tutut paikat/tapahtumat ovat vääriä tai liioiteltuja. Harvemmin mitkään aaveet käytävissä ja kellareissa lymyilevät, ellei sitten sinne olisi jostain syystä kuollut joku yms. vainajalle rakasta tavaraa. Useinkaan aaveet eivät edes huomaa ihmistä ja täytyykin olla aika herkkä, että semmoisia havaitsee.
Niille jotka tykkäävät luonnossa liikkumisesta, voin kertoa, ettei siellä pahemmin aaveisiin törmää. Metsänhenkiä siellä toki on, mutta ne ovat arkoja eivätkä tule yleensä lähelle ihmisiä. Pimeä metsä on ns. yliluonnollisessa mielessä paljon turvallisempi kuin rakennukset, sillä siellä kiertokulku ei ole yhtä häiriintynyt. Taisi tästäkin olla isoäitini sanonut joskus minulle pienenä, että "mikä hätä meillä täällä (pimeässä) metsässä, täällä nukkuvat kaikki linnut, jänikset, ja muutkin metsäneläimet. Jos joku hätä (aaveet, möröt, yms.) tulisi, niin kyllä ne eläimet ensimmäiseksi reagoisivat ja lähtisivät liikehtimään ennen kuin me mitään edes vielä huomattaisiin."
Rohkeutta toivottelen ja suosittelen, että jos yliluonnollinen pelottaa, anna kauhuleffojen jäädä äläkä lue ko. aiheeseen littyviä juttuja. On aivan normaalia ja yleistä elää lainkaan piittaamatta tuonpuoleista ja ymmärtämättä siitä pätkääkään. Jos yliluonnollinen on rasite elämälle siitä pääsee vain eroon sillä, että keskittyy tähän hetkeen ja maalliseen elämään.