Opettaja oli pyytänyt hiljaisuutta luokassa. Kaksi oppilasta jatkoivat häiritsemistä ja opettaja komensi heitä vielä erikseen: "Tarvitaan hiljaisuus luokassa". Yksi oppilaista vastasi: "Haist-vittu".
Opettaja sai nuhteita siitä että hän halusi toisille oppilaille keskittymisrauhan.
Opettaja ei ollut huonolla tuulella. Niin voi toisin ollakin, mutta nyt ei niin ollut.
Onko ope aina huonolla tuulella silloin kun hän valvoo luokassa vallitsevaa keskittymisrauhaa, ja onko ope silloin hyvällä tuulella kun oppilaat saavat leikkiä merirosvoleikkiä loikkimalla pulpettejen päällä, ja jokunen pulpetti voi kaatua pahoine seurauksineen?
Vanhemmille tiedoksi: Lapsenne saattaa nuhdella opettajaa sanoen hänelle "haist-vittu" tms.
Opettaja sai nuhteita siitä että hän halusi toisille oppilaille keskittymisrauhan.
Opettaja ei ollut huonolla tuulella. Niin voi toisin ollakin, mutta nyt ei niin ollut.
Onko ope aina huonolla tuulella silloin kun hän valvoo luokassa vallitsevaa keskittymisrauhaa, ja onko ope silloin hyvällä tuulella kun oppilaat saavat leikkiä merirosvoleikkiä loikkimalla pulpettejen päällä, ja jokunen pulpetti voi kaatua pahoine seurauksineen?
Vanhemmille tiedoksi: Lapsenne saattaa nuhdella opettajaa sanoen hänelle "haist-vittu" tms.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja se, että lapsi vastaa epäasiallisesti takaisin johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei häntä ole kasvatettu.
Vanhemmilta tuntuu unohtuneen se asia, että he ovat lapsensa kasvattajia, eivät opettajat tai päivähoitohenkilökunta. Vanhempien velvollisuus on auttaa läksyjen teossa, viedä harrastuksiin ja myös olla siellä mukana ja heidän velvollisuutensa on nimenomaan olla läsnä.
Katsokaa vanhemmat itseänne peiliin ja miettikää miten ja kuinka paljon viitsitte omia lapsianne kasvattaa.
Eivätkö kasvatustieteitä opiskelleet kasvatusalan ammattilaiset halua enää ottaa vastuuta lasten kasvatuksesta? Totta kai koti ja vanhemmat kasvattavat lapsiaan parhaansa mukaan mutta kasvatusvastuuta riittää myös niille henkilöille ja niille yhteisöille joissa lapset viettävät huomattavan suuren osan elämästään. Kyllä vanhempien tulisi saada luottaa siihen että kasvatusalan ammattilaiset panevat omat kortensa kekoon ja osallistuvat kasvatustyöhön täysipainoisesti.
Opettajan kuten vanhempienkin kasvatustehtävään kuuluu, että tilanteissa, joissa lapsi ei itse kykene ohjaamaan toimintaansa tilanteen mukaan, aikuinen ottaa hallinnan ja ohjaa lasta siihen. Eli joskus kyseessä on juuri esimerkkisi mukainen tapaus. Jos lapsi reagoi kuten esimerkissäsi kerroit, se johtuu siitä, että vanhemmat eivät ole hänelle selvästi aikuisen asemaa opettaneet ja näyttäneet, voidaan puhua myös rajojen asettamisesta. Rajat on rakkautta ja ensisijainen kasvatustehtävä on aina vanhemmilla. Ja mikä "ihaninta", kasvatustyössä rajojen asettaminen on jatkuvaa, toiset lapset tarvitsevat tiukemmin oman toiminnan ohjausapua kuin toiset eli jotkut lapset ovat "työläämpiä". Se riski aikuisen lapsia tehdessä olisi tiedostettava: lapsi vaatii työtä, hän ei ole harrastus, ei ainakaan sellainen, jonka pariin mennään silloin, kun huvittaa.
Opettaja toimi oikein ja uskon, että hän myös reagoi tilanteeseen siihen kuuluvalla vakavuudella eli jatkoi asian työstämista pojan kanssa paitsi samantien myös tunnin jälkeen sekä oli yhteydessä kotiväkeen.
tulivat??
Siltä oppilaaltako??