Tuntuu että kaikilla muilla menisi paremmin ja hyvin.
Äidilläni on uusi mies, isäni menee pian naimisiin, siskollani on perhe (mies ja lapsia), isoveljelläni on tyttöystävä. Minulla taas ei ole ketään. Tuntuu että kaikilla menisi minua paremmin. Ja ei, en nyt tarkoita että olisin masentunut, koska minulla ei ole poikaystävää, ei se siitä johdu. Vaikka alankin olemaan jo turhautunut ihastumiseen yms. omalla kohdallani.
En omista edes montaa ystävää. Vain muutaman. Yhden "ystävän" kanssa pistin poikki n. puoli vuotta sitten, koska en voinut luottaa häneen enään. Hän vain valehteli ja petti lupauksensa koko ajan. Vaikka minun kauttani hän sai paremman tietokoneen (HALVALLA), kuin hänen edelisensä oli, eikä vaivautunut edes kiittämään ! Petti vain entistä enemmän minua ! Annoin hänelle lahjaksi korun, hyvää hyvyyttäni ! Ei ollut edes merkkipäivä tms.
En voi tajuta tuollaista käyttäytymistä, joten päätin, että parempi olisi pistää koko ystävyys poikki, kuin satuttaa itseäni enempää.. Jos luopuu vanhast, saa jotain parempaa tilalle.
Normaali arki jatkui ja sain poikaystävän. Ja tämä suhde oli jotain aivan kamalaa.. Poika halusi vain seksiä. Puhui siitä koko ajan, eikä suostunut ymmärtämään, etten halua. Jätin hänetkin, koska hän vain ahdisteli minua. Hän jäi roikkumaan kiinni minuun, mutta pian hän kuitenkin ymmärsi, etten ole enään kiinnostunut. Hänelläkin ilmeisesti on uusi tyttöystävä.
Pian tämän jälkeen muutin ulkomaille. Aluksi kaikki oli ihanaa. Erilainen kulttuuri, erilaiset tavat ja kaikkea. Nyt minua vain ahdistaa. On minulla yksi kaveri täällä, mutta olemme aivan erilaisia. Hän haluaa mennä baariin, minä en. Tai jos suostun menemään baariin, mutta en halua juoda, tämä tyttö suuttuu ! Osaan kyllä viettää aikaa yksin, mutta näin pidemmän päälle se alkaa olla aika masentavaa ja ahdistavaa. En tiedä mistä voisin löytää kavereita, sillä "pelkään" hieman puhua englantia, jos en ymmärtäisikään mitä minulle sanotaan.
Ymmärrän kyllä, että netissä ollan ilkeitä yms, mutta minulla on käyttäjätunnukset eräällä toisella keskustelupalstalla, enkä ole sanonut kenellekään mitään pahaa, niin kyllä minulle ollaan sielläkin oltu ilkeitä :/ Esim, Anna (nick muutettu) kysyy, että mitä tapahtui eilisessä Salkkareitten jaksossa. (tällä keskustelupalstalla on tapana kopioda edellisen viesti, jos haluaa vastausken samaan kysymykseen) Kopioin siis Annan tekstin ja kysin samaa. Noh, kyylä tähän vastattiin, mutta siitä oli jätetty pois tuo, että Anna oli kysynyt sitä myös ja vain minulle oli osoitettu tämä ilkeäksi tarkoitettu vastaus:"Näyttää sinulla olevan netti käytössä, joten googleta !"
En ole koskaan kenellekään halunnut / tarkoittanu / mielestäni tehnyt mitään pahaa, mutta silti se olen aina MINÄ, jolle ollaan ilkeitä ja jota kiusataan.. Miksi ? En voi ymmärtää tätä. En enään vaan jaksa tätä kaikkea... EI minulle koskaan tapahdu mitään hyvää... Olen vain liian väsynyt tähän kaikkeen.
Kiitos, jos jaksoitte lukea ja VAIN ASIALLISIA kommentteja kiitos !
Äidilläni on uusi mies, isäni menee pian naimisiin, siskollani on perhe (mies ja lapsia), isoveljelläni on tyttöystävä. Minulla taas ei ole ketään. Tuntuu että kaikilla menisi minua paremmin. Ja ei, en nyt tarkoita että olisin masentunut, koska minulla ei ole poikaystävää, ei se siitä johdu. Vaikka alankin olemaan jo turhautunut ihastumiseen yms. omalla kohdallani.
En omista edes montaa ystävää. Vain muutaman. Yhden "ystävän" kanssa pistin poikki n. puoli vuotta sitten, koska en voinut luottaa häneen enään. Hän vain valehteli ja petti lupauksensa koko ajan. Vaikka minun kauttani hän sai paremman tietokoneen (HALVALLA), kuin hänen edelisensä oli, eikä vaivautunut edes kiittämään ! Petti vain entistä enemmän minua ! Annoin hänelle lahjaksi korun, hyvää hyvyyttäni ! Ei ollut edes merkkipäivä tms.
En voi tajuta tuollaista käyttäytymistä, joten päätin, että parempi olisi pistää koko ystävyys poikki, kuin satuttaa itseäni enempää.. Jos luopuu vanhast, saa jotain parempaa tilalle.
Normaali arki jatkui ja sain poikaystävän. Ja tämä suhde oli jotain aivan kamalaa.. Poika halusi vain seksiä. Puhui siitä koko ajan, eikä suostunut ymmärtämään, etten halua. Jätin hänetkin, koska hän vain ahdisteli minua. Hän jäi roikkumaan kiinni minuun, mutta pian hän kuitenkin ymmärsi, etten ole enään kiinnostunut. Hänelläkin ilmeisesti on uusi tyttöystävä.
Pian tämän jälkeen muutin ulkomaille. Aluksi kaikki oli ihanaa. Erilainen kulttuuri, erilaiset tavat ja kaikkea. Nyt minua vain ahdistaa. On minulla yksi kaveri täällä, mutta olemme aivan erilaisia. Hän haluaa mennä baariin, minä en. Tai jos suostun menemään baariin, mutta en halua juoda, tämä tyttö suuttuu ! Osaan kyllä viettää aikaa yksin, mutta näin pidemmän päälle se alkaa olla aika masentavaa ja ahdistavaa. En tiedä mistä voisin löytää kavereita, sillä "pelkään" hieman puhua englantia, jos en ymmärtäisikään mitä minulle sanotaan.
Ymmärrän kyllä, että netissä ollan ilkeitä yms, mutta minulla on käyttäjätunnukset eräällä toisella keskustelupalstalla, enkä ole sanonut kenellekään mitään pahaa, niin kyllä minulle ollaan sielläkin oltu ilkeitä :/ Esim, Anna (nick muutettu) kysyy, että mitä tapahtui eilisessä Salkkareitten jaksossa. (tällä keskustelupalstalla on tapana kopioda edellisen viesti, jos haluaa vastausken samaan kysymykseen) Kopioin siis Annan tekstin ja kysin samaa. Noh, kyylä tähän vastattiin, mutta siitä oli jätetty pois tuo, että Anna oli kysynyt sitä myös ja vain minulle oli osoitettu tämä ilkeäksi tarkoitettu vastaus:"Näyttää sinulla olevan netti käytössä, joten googleta !"
En ole koskaan kenellekään halunnut / tarkoittanu / mielestäni tehnyt mitään pahaa, mutta silti se olen aina MINÄ, jolle ollaan ilkeitä ja jota kiusataan.. Miksi ? En voi ymmärtää tätä. En enään vaan jaksa tätä kaikkea... EI minulle koskaan tapahdu mitään hyvää... Olen vain liian väsynyt tähän kaikkeen.
Kiitos, jos jaksoitte lukea ja VAIN ASIALLISIA kommentteja kiitos !
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanosin aluks sen et kun saa netis vastauksia kysymyksiin niin murto-osa on asiallisia.
Monet vaan laittaa huvin vuoks ilkeitä viestejä kun ajattelee et se on hauskaa.
Ei niistä pidä välittää.
Ei ne ole yleensä ikinä kohdistettu juuri sinulle suoraan vaan ihan muiden kiusaks vaan.
Sen voin sanoo et monilla muilla on ihan samat ongelmat.
Et voit huokaista helpotuksesta että et ole yksin :)
Jos tämä uusi ystäväsi suuttuu sinulle kun et juo baarissa niin keskustele asia selväksi.
Ehkä hän vain luulee että se on tapasi olla ilkeä hänelle kun et juokkaan baarissa.
Vaikea sanoa.
Mut olisi hyvä jos neuvottelisitte että mitä voisitte tehdä yhdessä et molemmilla olisi hauskaa.
Ymmärrän et exästäs saattoi jäädä huono kuva mut ei uusi poikaystävä välttämättä ole samalainen.
Englantia oppii puhumalla.
Kyllä sinua ymmärretään.
Ei sinun huoo tuurisi ikuisuuksin jatku.
Kyllä uusia ystäviä tulee lisää.
Tsempiä :)
;< mulla on ollu ihan samanlainen olo, viime keväänä, ja vähän aikaa sitten. tuntui että kaikki kaatuu päälle ja kaikki menee huonosti, eikä kukaan ottanut vakavasti kun kerroin heille että olen masentunut, he vain nauroivat. mutta aika parantaa haavat, ja onnistuin keräämään omatuntoni rippeet ja pääsin jaloilleni, kyllä se siitä, voin sanoa, tarvitset aikaa ja omaa rauhaa vain, ole rohkea
MULLA OLI AIKOINAAN SAMANLAISIA TUNTEMUKSIA KUN OLIN VIIMEISTÄ VUOTTA KOULUSTA ETTÄ TOISET CONTROLOI