Meillä oli vuosia sitten 4luppakorvakania. isä, äiti ja 2 poikasta.
Kun eränää päivänä mentiin koulun jälkeen isosiskon kanssa niitä ruokkimaan mä juoksin iloisena edellä.
kuka olisi arvannut mikä näky tulee olemaan.
mä näin Nuuskamuikkusen(isä) ja niiskuneidin(äiti) raadeltuina siinä häkissä.
Mun isosisko sit juoksi äkkiä ku se kuuli mun itkun. sit sekin rupes itkeen. (me oltiin sillon ala-asteella) sit ku meiän toiseksvanhin ja vanhin tuli yläasteelta kotiin ne soitti äitille töihin että se lähtis ku me oltiin kuulemma ihan shokissa..en kyllä yhtään ihmettele miks..ne oli meille niin rakkaitta ne nuuska ja niisku..
no sit isä rupes selvittää et mikä ne oli raadellu, niin meiän lähin naapuri oli ikkunasta nähny 2 mustaa koiraa meiän häkin luona..
isä sit soitti parin kilsan päähän toiseen naapuriin (ku niil oli sillo 2 koiraa)
isä sit kysy minkä värisii niitten koirat o ja onko ne ollu karkuteillä...naapuri sit sanoi "2 mustaa koiraa. on ne ollu jossain mutta kyllä ne on jo kotona..."
isä sit kertoi mitä ne oli tehny ja se naapuri rupes vänkäämään ettei varmasti...mut ku se toinen naapuri kävi isän kaa kattoo niit koiria ja tunnisti ne nii kyl se koirien omistaja sit maksoi isälle korvauksen niistä kaneista...
no me sit mietittii et missä ne poikaset ois, mutta tultiin siihen tulokseen että ne kun oli niin pieniä että koirat varmaan söi ne...¨
illalla kuitenki vein pihan toisella puolella olevaan varastoon jotain purkkeja, niin huomasin vanhan nojatuolin päällä valkosen hiiren näköisen otuksen ja hihkaisin:"Kalle!! Miten sä täällä oot?" (se mun valkonen kani oli nimittäin kalle) sit mä juoksin äkkiä sisälle ja huusin ovella että poikaset on varastossa!
Me kaikki mentiin sit kattoon sinne ja lopulta minä ja isä sit tehtiin niille semmonen pesä talveksi...
onneksi ne pikkuiset löyty...
Kun eränää päivänä mentiin koulun jälkeen isosiskon kanssa niitä ruokkimaan mä juoksin iloisena edellä.
kuka olisi arvannut mikä näky tulee olemaan.
mä näin Nuuskamuikkusen(isä) ja niiskuneidin(äiti) raadeltuina siinä häkissä.
Mun isosisko sit juoksi äkkiä ku se kuuli mun itkun. sit sekin rupes itkeen. (me oltiin sillon ala-asteella) sit ku meiän toiseksvanhin ja vanhin tuli yläasteelta kotiin ne soitti äitille töihin että se lähtis ku me oltiin kuulemma ihan shokissa..en kyllä yhtään ihmettele miks..ne oli meille niin rakkaitta ne nuuska ja niisku..
no sit isä rupes selvittää et mikä ne oli raadellu, niin meiän lähin naapuri oli ikkunasta nähny 2 mustaa koiraa meiän häkin luona..
isä sit soitti parin kilsan päähän toiseen naapuriin (ku niil oli sillo 2 koiraa)
isä sit kysy minkä värisii niitten koirat o ja onko ne ollu karkuteillä...naapuri sit sanoi "2 mustaa koiraa. on ne ollu jossain mutta kyllä ne on jo kotona..."
isä sit kertoi mitä ne oli tehny ja se naapuri rupes vänkäämään ettei varmasti...mut ku se toinen naapuri kävi isän kaa kattoo niit koiria ja tunnisti ne nii kyl se koirien omistaja sit maksoi isälle korvauksen niistä kaneista...
no me sit mietittii et missä ne poikaset ois, mutta tultiin siihen tulokseen että ne kun oli niin pieniä että koirat varmaan söi ne...¨
illalla kuitenki vein pihan toisella puolella olevaan varastoon jotain purkkeja, niin huomasin vanhan nojatuolin päällä valkosen hiiren näköisen otuksen ja hihkaisin:"Kalle!! Miten sä täällä oot?" (se mun valkonen kani oli nimittäin kalle) sit mä juoksin äkkiä sisälle ja huusin ovella että poikaset on varastossa!
Me kaikki mentiin sit kattoon sinne ja lopulta minä ja isä sit tehtiin niille semmonen pesä talveksi...
onneksi ne pikkuiset löyty...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikeesti hyi hirveetä. Enkä mä ihmettele jos shokissa olisitte olleetkin. Mun kani kuoli mun sylii ja se oli mulle niin paha shokki että melkeimpä vuos siinä meni ennenku alko pääsee yli. Voin kyl kuvitella miltä teistä tuntu, ihan hirveetä !! Tää nyt ei tavallaan liity tähän mitenkään, mutta mulla on fretti ja naapurissa asuu terrieri joka metsästää supia. Se on semmonen ärsyttävä rakki että se juoksentelee toisten pihoissa jopa meijän niin kyllä jänskättää aina pitää frettiäni pihalla häkissä ja valjaissa kun ulkoiluttaa niin saa aina olla varuillaa et millon se rakki tulee meijän pihaa..
Hui! Voi raukkoja :( Ei ihme että olitte shokissa. Onneks löysit pikkukanit :D Varmaan ne sitten autto pääsemään niitten kanien kuoleman yli.
ne poikaset oli meillä vielä ainaki vuoden... mut sit me muutettii n.500km päähän ni me annettiin ne jolleki...en muista sitä kuka se oli...siitä on melkein 10 vuotta aikaa...
Oli mulla sen jälkeen vielä yx luppakorvakani.. Mutta isä vei sen naapuriin ku me ei sit voitukaa pitää sitä talven yli...Naapureilla on itelläki kaneja ni ne otti sen mielellään sinne...
Mutta kyllä Nuuskaa ja Niiskuu ja Kallea on ikävä.. Aina jos vanhoissa valokuvissa tulee kuva jostain niistä ni tulee kyllä tippa linssiin.. :(
Mutta ihana muisto niistä jäi.
Mä olin pienenä ärripurri ja jos mulla oli todella paha olo, niin isotsiskot toi kanit meiän takapihalle. Ja mä rauhotuin heti ku mä näin ne.. :) AAAAHHH!! voi niitä aikoja...