20.5.1973

Liekö ollut joku saman tasoinen kaatuilija kuin Mika Kallio? Ikävä kyllä silloin ei moisesta koheltamisesta selvinnyt huonojen varusteiden ja ratojen turvattomuuden takia niin vähällä kuin nykyisin.

joka muuten selostaa nykyisin motogp-kisoja telkkarissa, ja on vuosikymmenet seurannut lajia, näytti minulle kerran kuvia siitä kohtalokkaasta Curva Grandesta. Ne olivat siltä ajalta, ei tosin juuri tuolta päivältä (onneksi).

Siinä ei ulkokurvin puolella ollut kuin ehkä metrin verran "turva-aluetta", ja sitten oli paksut kaiteet. Nykyisin tuommoisessa pitäisi olla kymmeniä metrejä leveät turva-alueet. Ei mikään ihme, että tuohon aikaan tuli pahaa jälkeä kaatuessa.

Silti todella ikävää, että nuoren kaverin elämä ja ura katkesi noin (ja kuolihan siinä samassa onnettomuudessa toinenkin kuljettaja, Renzo Pasolini). Moni on varmasti miettinyt, mitä Jarno olisikaan voinut vielä saavuttaa ajajana. Varmaan aika paljon.

35 vuotta on kulunut tuosta järkyttävästä iltapäivästä, kun avasin televisioruudun alkuillan uutiset nähdäkseni: Heti uutisten aluksi kuvaruudulle tuli Jarno Saarisen kasvokuva mustin surureunoin varustettuna. Tuntui että sydän pysähtyi rinnassa.

Olen varmasti tutkinut kaiken mahdollisen materiaalin vuosien varrella tuosta onnettomuudesta. Kuvani tapahtumista poikkeaa siitä, mitä aluksi tiedotettiin öljyläikkään ajosta:

Kaksipuolikkaiden lähtöä edelsi kolmepuolikkaiden kisa. Lähdössä Walter Villan tehdas-Benelli vuoti öljyä, Villa tuli sen vuoksi varikollekin. Tallipäällikkö kuitenkin patisti Villan takaisin radalle hakemaan tarjolla olleet jäännöspisteet öljyvuodosta huolimatta.

Huomatkaa, että kukaan kolmepuolikkaiden lähdössä EI kaatunut radalla olleeseen öljyyn.

Benellin väki kertoi myöhemmin, että koneen noin 2,5 litrasn öljymäärästä oli lähdön loputtua jäljellä noin litra.
Jos puuttuvan 1,5- 2 litraa öljyä valuttaa Mondan noin 5 km pituiselle radalle, sitä ei riitä mihinkään kohtaan suurta määrää. Vaikka öljy olisi valunut katteista radalle nimenomaan kallistuksissa, tuota puuttuvaa öljymäärää olisi vaikea edes löytää radalta! Puhumattakaan että hyrrävoimien pystyssä pitämä pyörä siihen kaatuisi.

Syy onnettomuuteen onkin Renzo Pasolinin Harley-Davidsonissa.

Renzon pyörä ei ollut osoittautunut ilmajäähdytteisenä tarpeeksi nopeaksi uusille vesi-Yamahoille vuoden 1973 alussa. Siksi kauden aikana siihen jouduttiin nopeasti kehittämään vesijäähdytteiset kannet. Pyörän viritysastetta saatiin nostettua, mutta ilmeni paha luotettavuusongelma: männät pyrkivät leikkaamaan kiinni.

Nopeaa apua tehdas haki mm. Yamahan kilpurin männistä. Tehdas-Aermacci oli siis Monzassa varustettu kilpailevan merkin männillä! ( Asiasta ei siksi ymmärrettävästi haluttu pitää turhaa meteliä).

Kun Pasolinin Aermacchi-HarleyDavidsonin toinen mäntä leikkasi kiinni heti lähdön jälkeisessä Curva Grandessa, Jarno oli Yamahallaan noin metrin päässä Renzon takapyörästä ohitusta valmistellen.

Jälkikäteen silminnäkijät kertoivat, kuinka Renzon pyörä kääntyi yhtäkkiä poikittain hetkeä ennen onnettomuutta. Tämä johtui luultavasti siitä, että Jarno ajoi hänen takapyöräänsä.

Siitä eteenpäin tapahtumat muistuttavat kaavaa, joka nähtiin alkukauden 2008 GP250 kilpailussa, kun johtoasemassa ollut Bautista ja Simoncelli ajoivat yhteen Bautistan Aprilian leikattua kiinni.

Jarno linkoutui korkealle ilmaan highsiderilla ja tipahti keskelle rataa. Hän ennätti vielä pyrkiä pystyyn, mutta takaa tullut Chas Mortimer osui Jarnoa suoraan päähän. Jarnon kypärä pirstaloitui ja eräs Suomen kaikkien aikojen suurimmista urheilijoista oli lopullisesti poissa.

Jarnoa yhä muistaen. RIP.

Italiassa muuten pyörii vieläkin Jarno Saarinen fan club.

http://www.motoclubjarnosaarinen.com/

Kuka sitten ymmärtää italiaa, on toinen asia.

Voi kai todeta, että traaginen kuolema teki legendan miehestä, joka ei kerennyt saavuttaa kaikkea, mitä olisi voinut saavuttaa. Enkä tarkoita, että tämä yhtään vähentäisi kyseisen henkilön arvostettavuutta.

Kuinkas monessa eri luokassa Saarinen kilpaili samaan aikaan yhden kauden aikana? Kolmessa? Ja ajeli kaikissa voittoja. Ajat oli erilaiset.

Hetken hiljaisuus myös samassa onnettomuudessa kuolleen italialaisen Renzo Pasolinin muistolle.

Jarno Saarinen tulee olemaan ikuisesti Suomen paras moottoripyöräilijä sillä juuri hän voitti ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruuden ja sitä ei kukaan hänen jälkiään seuraava voi ylittää.
Ilman hänen esimerkkiään ei olisi nykyisiäkään tähdenalkuja.