Mäyräkoirapojallani on useampia kasvaimia löydetty. Mahdollisesti leikkaus saattaisi auttaa (tai sitten vain pahentaa tilannetta..), mutta emme halua siihen lähteä. Koira ei ole mikään nuori eikä muutenkaan aivan täysin terve.
Rakastan koiraani suunnattomasti, mutta olemme nyt mieheni kanssa tulleet tulokseen, että sen aika täällä on tullut päätökseensä. Poika on toki vielä pirteä, mutta toiminko mielestänne väärin, kun en halua odottaa siihen saakka, että se rupeaa kärsimään, vaan päästän sen pois jo nyt, "terveenä".
Onko jollain tietoa asiasta, tarvitseeko eläinlääkärille mentäessä jotain todistuksia tms. vai lopettavatko koiran vaan kauheasti kyselemättä?
Rakastan koiraani suunnattomasti, mutta olemme nyt mieheni kanssa tulleet tulokseen, että sen aika täällä on tullut päätökseensä. Poika on toki vielä pirteä, mutta toiminko mielestänne väärin, kun en halua odottaa siihen saakka, että se rupeaa kärsimään, vaan päästän sen pois jo nyt, "terveenä".
Onko jollain tietoa asiasta, tarvitseeko eläinlääkärille mentäessä jotain todistuksia tms. vai lopettavatko koiran vaan kauheasti kyselemättä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei, etkö sitten mene samalle lääkärille joka todennut ne kasvaimet?? Ei kyllä minun mielestä tarvitse mitään todistuksia, siis lopetusta varten. Omalla koiralla kasvaimia myös, mutta kokeilen vielä homeopattista lääkettä. Koirani myös iäkäs, ja virkeä vielä. Oen päättänyt että annan sen elää niin kauna kuin näen että elämästä nauttii. Toivon että kuolisi ns. luonnollisn kuoleman kotona, mutta jos kipuja tulee niin tottakai vien lopetukselle.
Mielestäni jokainen koiranomistaja tekee päätöksen koiransa parhaaksi. Et voi toimia väärin, minun mielestäni ainakaan. Sinä tiedät mikä on koirallesi parasta, päätös on sinun.
Joissa, koira on ollut täysin virkeä ja eloisa (niin ettei ole ollut edes syytä tutkituttaa lääkärillä), kunnes yhtenä päivänä yksin kotona ollessaan kuollut kasvaimiin... Vuotanut verta ja muuta, jälkiä pitkin asuntoa, joten tuskia on varmasti ollut ja pitkän ajan. Eli varoituksena tämä sen luonnollisen kuoleman odotuksen kanssa. Pahimmillaan koira on tuskissaan ja yksin. Lopetus ns. oikealla hetkellä, vielä kun koira näyttää olevan "kunnossa" on varmasti tuota vaihtoehtoa miellyttävämpi sekä omistajalle, että koiralle. Sen oikean hetken määrittäminen on sitten se vaikea asia. Itse alkaisin sopeuttamaan itseäni koirasta luopumiseen heti, jos kasvaimia todetaan, seuraisin tarkasti sen oloa ja sitten kun tunnen olevani rauhassa päätökseni kanssa veisin koiran lopetettavaksi. Mutta jokainen tavallaan. Toivon syvästi koirillenne ja teille hyviä viimeisiä aikoja.
Sairaan koiran tila saattaa hetkessä muuttua. Meidän yhdellä koiralla oli kasvaimia myös vähän joka puolella ja ikää 16 vuotta. Leikkausta ei voinut tehdä heikon sydämmen takia.
Koira oli virkeän oloinen aamulla ja jäi hoitajan kanssa kotiin, kun läksimme töihin.
Parin tunnin päästä hoitaja soitti minulle, että tule äkkiä kotiin, Pennillä on kovat tuskat.
Tullessani soitin lääkärille ja kotona annoin vielä vahvan kipulääkkeen koiralle. Tunnin kuluttua Penni siirtyi koirien taivaaseen.
Onneksi tuo poloinen ei ollut yksin kotona, työaikaa olisi ollut vielä 7 h. jäljellä.
Tottakai jokainen päättää itse, mitä tekee ja jos koira ei ole yksin, kaikki ok.
Tämä on nyt sitten vaan minun mielipiteeni, mutta
sairasta koiraa ei saa jättää yksin kotiin, vaan siellä pitää olla hoitaja paikalla kokoajan.
kuin rohkeutta mennä sinne lääkäriin joka nukuttaa koirasi pois. Itse vaan voit arvioida ajankohdan. Jokunen vuosi sitten meidän Roope sai epilepsia kohtauksen. Olin aiemmin toisen koiran kanssa törmännyt samaan. Meni vähän toista vuotta siitä ekasta kohtauksesta ja niitä rupesi tulemaan aika tiuhaan. Jalat eivät enää olleet hyvät aikoihin mutta ajateltiin että koira on 12 vuotias, voi jo kuulua ikään. Sitten yhtenä päivänä päästin koirat ulos (niitä oli 2 niin kuin nytkin) ja mieheni seurasi ikkunasta niiden menoa. Asumme omakotitalossa jossa piha on aidattu. Mieheni rupesi itkemään ja kun kysyin mitä nyt, hän sanoi että Roopen yksi takajalka raahasi perässä, se ei enää kantanut. Roope oli halvaantunut. Ennen sitä se seisoessaan tai kävellessään horjui välillä niin että ovet kolisi. Silloin ajattelin että se on epilepsian tuomaa horjuntaa. Nyt se ei enää ollut sitä.
Välitön päätös Roopen lopettamisesta syntyi heti. Meidän Roope ei ollut tuommoinen. Mieheni ja poikani lähtivät viemään sitä pieneläinklinikalle.
Taustat ja muut ottaen huomioon lopetus Roopella 12 vuoden iässä oli oikeutettu. Lääkäri sanoi miehelleni klinikalla että päätös hänenkin mielestään on oikea. Meille jäi vain yksi. Moneen päivään ei ajatukset kulkeneet kuin Roopen ympärillä. Mitä se teki silloin ja miten se oli silloin.'Niin kuin nytkin puhuttaessa koirasta joka pitää lopettaa.
Päätös on sinun ja vain sinun. Et tarvtse siihen toisten ihmisten hyväksyntää.
Tein saman päätöksen ja maanantaina luovuin rakkaasta koirastani juuri samankaltaisista syistä. En halunnut odottaa, että koira on tavattoman kipeä ja alkaa kärsiä.
Jos kerrot kasvaimista ell. he eivät juuri kysele. Itse en tarvinnut itään todistuksia/rek otteita tms.
Koiran lähtö oli kivuton ja kaunis.
Voimia sinulle
Ikävää, että mäyräkoirasi on kipeä.
Omasta mielestäni on parempi antaa sen mennä. Otat vaikka yhden päivän ennen lopetusta vapaata kaikesta muusta, ja käyt koiran lempipaikoissa sen kanssa, annat herkkuruokaa ja annat kaiken aikasi sille.
Näin meillä tehtiin kun sen aika oli.
Meillä koira "aavisti" kun viimeisen kerran kotoa lähdettiin ell luo. Se haroi vastaan, ulisi ja muutenkin oli paniikissa. Oli itsellä kyllä kamala olo...Mutta kyllä se päätös on osattava tehdä niin ajoissa, että koiran ei tarvitse kärsiä, varsinki jos paranemisen mahdollisuutta ei juurikaan ole.
Oikein paljon voimia raskaaseen päätökseen.