Olen aika ajoin kertoillut täällä lapseni kotiutuksen sujumisesta ja ajattelin taas kirjoitella missä tällä hetkellä mennään.
Eli maaliskuussa oli palaveri, tapaamisia lisättiin niin että nykyään poika on luonani joka toinen viikko 5 vrk, eli lisättiin vrk:lla.Menemme taas tänä kesänä sossujen järjestämälle leirille joka on tarkoitettu sijoitetuille lapsille ja heidän biologisille vanhemmilleen. Kesällä poika on luonani noiden tapaamisien lisäksi vajaat kaksi viikkoa ja sovimme palaverissa että kerromme sijaisvanhempien kanssa tuon loman aikana/jälkeen lapselleni kotiutuksesta. Elokuussa on seuraava palaveri ja sovimme jo tässä neuvottelussa että silloin tapaamiset käännetään "nurinpäin" eli lapsi on luonani enemmän kuin sijaisperheessä. Ennen joulua hänet sijoitetaan luokseni ja huosta puretaan siitä 6 kk:n päästä.Pikkuhiljaa mennään, mutta koko ajan edetään. Viisi vuotta kerkeää poika olla sijoitettuna ennenkuin pääsee kotiin, pitkä on ollut taival.
Neuvottelu oli mukava, keskustelimme reilusti yli kaksi tuntia ja oli sellainen tasavertainen ilmapiiri koko neuvottelussa.
Yksi asia joka kummastutti sekä sijaisäitiä että minua oli se, että vieläkään soskut ei kysyneet koska heidän sopisi nähdä lastani. Viime kerrasta on kuitenkin jo yli kaksi vuotta. Tämä johtuu varmasti resursseista, mutta lainvastaistahan se on. Poikani sijaisäiti kyllä sanoi, että onneksi meillä on selkeä tilanne ja luotto pelaa joka suuntaan niin ei ole suuri vahinko. Mutta kertoo kyllä paljon siitä, kuinka vaikea on soskujen nähdä jokaista sijoitusta yksilöllisesti, kun sijoitettukin on vain nimi paperissa. Stressaa varmasti myös soskuja.Kuinka usein käytännössä nuo tapaamiset yleensäkään toteutuu?
Itselläni on tosi valoisa mieli koko tilanteesta, on tullut rauhallinen olo, kun on tehty tarkkaa suunnitelmaa. Pääsin itse opiskelemaan ammattia, melkein koko kesä koulua, olin hetken aikaa osa-aikatöissäkin määräaikaisella sopimuksella eri alalla kylläkin mitä nyt opiskelen. Valmistua pitäisi vajaan kahden vuoden päästä.
Pojalla oli aiemmin keväällä kova takertumisvaihe ja pelkoja. Ei olisi päästänyt mua silmistään ja pelkäsi mörköjä ja yksinjäämistä. Onneksi poika rauhoittui puhumalla niistä, viimeksi kotona ollessaan oli tosi seesteisen ja iloisen oloinen.
Pitäisi varmaan alkaa kirjoittamaan päiväkirjaa, ihmeesti selkiinnyttää ajatuksia kun saa ne "paperille".
Hyvää alkavaa kesää kaikille palstalaisille, nokka kohti aurinkoa ja lämmintä mieltä! Mä jään lämmittelemään tähän hyvään oloon ja helpotuksen tunteisiin, jaksaa taas ne raskaammatkin päivät kun ei jaksaisi niin valoisa ja kärsivällinen olla.
Eli maaliskuussa oli palaveri, tapaamisia lisättiin niin että nykyään poika on luonani joka toinen viikko 5 vrk, eli lisättiin vrk:lla.Menemme taas tänä kesänä sossujen järjestämälle leirille joka on tarkoitettu sijoitetuille lapsille ja heidän biologisille vanhemmilleen. Kesällä poika on luonani noiden tapaamisien lisäksi vajaat kaksi viikkoa ja sovimme palaverissa että kerromme sijaisvanhempien kanssa tuon loman aikana/jälkeen lapselleni kotiutuksesta. Elokuussa on seuraava palaveri ja sovimme jo tässä neuvottelussa että silloin tapaamiset käännetään "nurinpäin" eli lapsi on luonani enemmän kuin sijaisperheessä. Ennen joulua hänet sijoitetaan luokseni ja huosta puretaan siitä 6 kk:n päästä.Pikkuhiljaa mennään, mutta koko ajan edetään. Viisi vuotta kerkeää poika olla sijoitettuna ennenkuin pääsee kotiin, pitkä on ollut taival.
Neuvottelu oli mukava, keskustelimme reilusti yli kaksi tuntia ja oli sellainen tasavertainen ilmapiiri koko neuvottelussa.
Yksi asia joka kummastutti sekä sijaisäitiä että minua oli se, että vieläkään soskut ei kysyneet koska heidän sopisi nähdä lastani. Viime kerrasta on kuitenkin jo yli kaksi vuotta. Tämä johtuu varmasti resursseista, mutta lainvastaistahan se on. Poikani sijaisäiti kyllä sanoi, että onneksi meillä on selkeä tilanne ja luotto pelaa joka suuntaan niin ei ole suuri vahinko. Mutta kertoo kyllä paljon siitä, kuinka vaikea on soskujen nähdä jokaista sijoitusta yksilöllisesti, kun sijoitettukin on vain nimi paperissa. Stressaa varmasti myös soskuja.Kuinka usein käytännössä nuo tapaamiset yleensäkään toteutuu?
Itselläni on tosi valoisa mieli koko tilanteesta, on tullut rauhallinen olo, kun on tehty tarkkaa suunnitelmaa. Pääsin itse opiskelemaan ammattia, melkein koko kesä koulua, olin hetken aikaa osa-aikatöissäkin määräaikaisella sopimuksella eri alalla kylläkin mitä nyt opiskelen. Valmistua pitäisi vajaan kahden vuoden päästä.
Pojalla oli aiemmin keväällä kova takertumisvaihe ja pelkoja. Ei olisi päästänyt mua silmistään ja pelkäsi mörköjä ja yksinjäämistä. Onneksi poika rauhoittui puhumalla niistä, viimeksi kotona ollessaan oli tosi seesteisen ja iloisen oloinen.
Pitäisi varmaan alkaa kirjoittamaan päiväkirjaa, ihmeesti selkiinnyttää ajatuksia kun saa ne "paperille".
Hyvää alkavaa kesää kaikille palstalaisille, nokka kohti aurinkoa ja lämmintä mieltä! Mä jään lämmittelemään tähän hyvään oloon ja helpotuksen tunteisiin, jaksaa taas ne raskaammatkin päivät kun ei jaksaisi niin valoisa ja kärsivällinen olla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hienoa kuulla että teidän asiat selkiytyy ja kotiutus eteenee hienosti ja kaikki sujunut noin hyvin.
tosi hienosti tilanteeseen. Sulla on oikeanlainen ote tilanteeseen. Malta samanlailla niin hyvä tulee, Lapsi kerkiää sopeutua muutokseen. Onnea paljon ja voimia kotiutuksen odotukseen. Itse olen sijaisvanhempana käynyt samat tilanteet läpi. Loppu hyvin kaikki hyvin,