10-15 klassikkokirjaa?

http://www2.hs.fi/klik/klassikkoautomaatti/klassikkoautomaatti.html

Klassikkoautomaatti on suunnattu niille, jotka ovat kiinnostuneet kaunokirjallisuudesta, mutta eivät syystä tai toisesta tiedä, minkälaisia kirjoja olisi hyvä lukea.

Klassikkoautomaatin tarkoituksena ei ole julistaa tiettyjä kirjoja maailman parhaimmiksi. Tavoitteena on antaa vinkkejä teoksista, joista lukija voisi pitää. Automaatilla voi myös testata, osuuko oma ja koneen maku yksiin.

Tällä hetkellä tietokantaan on talletettu tiedot vajaasta neljästä sadasta maailmankirjallisuuden merkkiteoksesta.

jos kriteerinä on että kirjojen pitäisi olla sekä tunnettuja että tunnustettuja, laadullisesti korkeatasoisia ja että kokonaisuutena (noin 15 kirjaa) antaisivat jonkinlaisen kuvan maailmankirjallisuuden mestareista? Mielelläni käyttäisin sen verran kompromissia, että kirja ei ehkä kuulu kuuluisimpiin klassikoihin mutta muuten puolustaa paikkaansa hyvin kirjoitettuna ja/tai muuten merkittävänä, lukemisen arvoisena maailmankirjallisuuden proosateoksena. Erityisesti keskityn moderneihin klassikkoihin. Tässä äkkiseltään muutamia mitkä näillä kriteereillä pompahtaa mieleen...



1. DOSTOJEVSKI: RIKOS JA RANGAISTUS.
Dostojevskilta voisi vallan hyvin valita muutakin, hyviä vaihtoehtoja Rikokselle ja rangaistukselle ovat mm. Kirjoituksia kellarista ja Karamazovin veljekset.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Fjodor_Dostojevski


2. CAMUS, ALBERT: S.... RUTTO.
Meinasin kirjoittaa SIVULLINEN, mikä on ehdoton mestariteos ja varmasti modernin kirjallisuuden klassikkoja, mutta kirjoitinkin Rutto koska siinä on enempi lukemista. Muitakin vaihtoehtoja olisi... Rutto ei ole Camus'n paras teos, mutta mielenkiintoinen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Albert_Camus


3. SARTRE, JEAN-PAUL: INHO.
Tekstinä ei laadukkainta kärkeä, mutta kirjallisena teoksena kait tärkeä kokonaisuus, ehdottomasti ainakin klassikko... Ja syventää kokonaiskuvaa, siksi viidentoista joukkoon. Häpeäkseni myönnän etten muista kirjasta yhtään mitään. Ostin kirjan nuoruudessani ja se oli useita vuosia kirjahyllyssäni, muistikuvieni mukaan myös aloitin kirjan lukemisen pari kertaa ja mahdollisesti jopa luin sen. Mitään ei vain ole jäänyt mieleen. Pelkkä nimi, niin ja Keltaisen kirjaston kansipaperit. Esa Saarisen SARTRE - PELON, INHON JA VALINNAN FILOSOFIA oli minulle tärkeä ilmestyessään vuonna 1983.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Paul_Sartre


4. GOGOL: PÄÄLLYSTAKKI.
Hyviä vaihtoehtoja Mielipuolen päiväkirja ja Nenä. Ja tietysti Kuolleet sielut, mutta valitsin Päällystakin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Gogol


5. ORWELL, GEORGE: 1984.
Vuonna 1948 kirjoitettu teos ei esittelyjä kaivanne? Klassikko mikä klassikko.

http://fi.wikipedia.org/wiki/George_Orwell


6. TOLSTOI: SOTA JA RAUHA.
Pakollinen maailmankirjallisuuden klassikko?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Leo_Tolstoi


7. ROLLAND, ROMAIN: KAKSI RAKASTAVAISTA.
Rollandin tunnetuin on varmasti Jean-Cristophe, massiivinen kehitystarina musikaalisesta nuorukaisesta, hänen kasvustaan. Rollandin pääteos toi Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1915. Mutta suosittelen kirjaa Kaksi rakastavaista, Wsoy 1921, 122 sivua; hellyttävä, lukukokemuksena miellyttävä pienoisromaani ja ehkä voitaneen pitää jonkinlaisena pasifistisena klassikkona.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Romain_Rolland


8. HUGO, VICTOR: NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA.
KURJAT on klassikkona enemmän klassikko ja ilmeisesti suurempia kirjallisia ansioita, joten suosittelen sitä, mutta sittenkin suosittelen jo suosittelemaani äh, kultturellin vaikutuksen vuoksi.


9. ZOLA, ÉMILE: GERMINAL.
Zolalta valitsen tämän. Suomennos ilmestyi Kansankulttuurin toimesta kaksiosaisena 1958.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Emile_Zola


10. TSEHOV, ANTON. Jokin laajahko novellikokoelma.
Hieno novellisti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Anton_Tšehov

http://www.tsehov.info/index.php


11. HAMSUN, KNUT: NÄLKÄ.
Hamsunilla saattaa olla "parempiakin" vaihtoehtoja eurooppalaisen maailmankirjallisuuden kiinnostaviin teoksiin, jonkin verran hänen tuotantoa tuli luettua nuoruudessa alle 20-vuotiaana, siis yli 20 vuotta sitten. Valitsen teoksen Nälkä - varmaankin sen tehokkaan vaikutelman ansiosta, mikä on jäänyt mieleeni.

http://wiki.kirjastot.fi/index.php/Nälkä_(Knut_Hamsun)


12. FITZGERALD, F. S.: YÖ ON HELLÄ.
Alkuteos Tender is the Night ilmestyi 1934. Fitzgeraldin (1896-1940) keskeisimpiä teoksia, vahvasti kirjailijan omiin elämänkokemuksiin perustuva kuvaus - kuohuvalta ja kuplivalta, hullaannuttavalta mutta samalla juurettomalta, irrallisuudessaan traagiselta 1920-luvulta. Pentti Saarikosken suomennos, ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1975. Viidennen painoksen kansipaperista: ”Teos henkii samanlaista katkeransuloista tunnelmaa kuin eräät Hemingwayn varhaisteokset. Sen päähenkilöiden, menestyvän nuoren psykiatrin ja hänen rikkaan kuvankauniin potilaansa rakkaustarina kuvastelee paljolti Fitzgeraldin omaa elämää...”

http://fi.wikipedia.org/wiki/F._Scott_Fitzgerald

http://fi.wikipedia.org/wiki/Zelda_Fitzgerald


13. BECKETT, SAMUEL.
Itse olen tältä hepulta lukenut vain MOLLOYN ja MILLAISTA ON mutta niitäkään en välttämättä kokonaan ja muistikuvani ovat hatarat; jostain syystä olen vakuuttunut että Beckett kuuluu tähän joukkoon. Vanha kunnon Beckett... Huomenna hän tulee...


14. MILLER, HENRY: RUUSUINEN RISTIINNAULITSEMINEN.
Osat: Sexus, Plexus, Nexus. Lähinnä tyylinsä vuoksi. Ja vaikuttajana Miller on kyllä merkittävä nimi... Jonkinlainen uusien urien aukoja amerikkalaiseen, miksei eurooppalaiseenkin kirjallisuuteen. Hyvässä ja pahassa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Henry_Miller


15. MARQUEZ: SADAN VUODEN YKSINÄISYYS.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sadan_vuoden_yksinäisyys



Seuraavaksi voitaisiin ottaa mm.
DICKENS, CHARLES. Oliver Twist. HEMINGWAY, ERNEST useita vaihtoehtoja. Erityisesti mieleeni nousevat nämä kolme: Kenelle kellot soivat, Vanhus ja meri, Ja aurinko nousee. Kun nyt klassikkoja haetaan... sikäli, varmasti Vanhus ja meri. STEINBECK, JOHN useita vaihtoehtoja; kun Rollandilta valittiin Kaksi rakastavaista (pieni on kaunista): Helmi on HELMI. Tähän väliin kiilaa JOYCE, JAMES: ODYSSEUS (kuuluisi kyllä 15 joukkoon, mutta syrjäytin Beckettin eduksi ja meinasin sitten unohtaa kokonaan). MALAMUD, BERNARD: JUMALAN ARMO. 1980-luvun klassikoihin lukeutuu JOHN IRVING (Kaikki isäni hotellit). Tietystikin KURT VONNEGUT (vaikkapa Äiti yö, Teurastamo 5, Sähköpiano, Kalmansilmä). Myöskin JOHN UPDIKEN run rabbit run -sarjan ottaisin mukaan (Autokauppiaan unelmat). Tietysti (???) sitten myös SELBY, HUBERT JR.: PÄÄTEPYSÄKKI BROOKLYN; oman lajinsa klassikkokirjailija, jonka nostan tässä esimerkiksi William S. Burroughsin ohi joka kirjailijana ei ole mainittava. Vielä nostalgiana oman nuoruuteni henkilökohtaisista klassikoista PHILLIPS, JAYNE ANNE: MUSTAT KUVIOT; lisäpisteitä kirjan alkumotosta Van Morrisonin Streets of Arklow biisistä, ja suomeksi se meni muistaakseni tähän tapaan: "sielumme olivat puhtaat, mutta ruoho ei kasvanut".

http://www.mukkula.org/vanhat/mukkula_vanha/kirjailijat/esittelyt/phillips-j-a-suomi.htm


Kolmanteen kategoriaan JEAN GENET: RUUSUN IHME. CLAUDE SIMON: FLANDERIN TIE (tämä kuuluisi kyllä edelliseen kategoriaan, Hemingwayn jälkeen mutta Selbyä ennen). Hyppy kauemmas historiaam ANATOLE FRANCE: koko tuotanto. BALZAC: useita merkittäviä teoksia. HEINRICH VON KLEIST: Mikael Kohlhaas. Unohtamatta täysin nimiä... mikä se oli se Susikoira Roin... ei kun Kazanin kirjoittaja? Jack London. Muistanko oikein että nimi oli Kazan? Myös SUDEN POIKA ja MERISUSI, omalla tavallaan SALAMURHATOIMISTO; dekkarien puolelle jos mentäisiin tulisi liikaa dekkaristien klassikkosälää, rajatapauksena mainittakoon JOSEPH CONRADIN Anarkistit, mutta Conrad minun piti mainita jo aiemminkin, kategoriaan kaksi jonnekin Bernard Malamudin tai John Updiken tietämille - voitte aivan hyvin vaihtaa Updiken ja Malamudin paikkoja, joka tapauksessa Conradin PIMEYDEN SYDÄN kuuluu moderneihin klassikkoihin.

Kazanista mieleen Elia Kazan, mutta hänpä onkin elokuvaohjaaja ja mielleyhtymä EEDENISTÄ ITÄÄN (Steinbeck on jo mainittu) ei aivan tuulen viemää: Margaret Mitchellin "klassikko" paremmin tunnettu elokuvaklassikkona.

- - -


Vanhemmista maailmankirjallisuuden vaikuttajista tietysti... älä siis unohda näitäkään, kun saat ensin luettua nuo tärkeimmät. ;)
JANE AUSTEN: Ylpeys ja ennakkoluulo (myös Emma, sekä Järki ja tunteet).
D. H. LAWRENCE: Lady Chatterleyn rakastaja (hiljattain selailin teosta LEPPÄKERTTU JA MUITA NOVELLEJA, niminovelli vaikutti sen verran kiinnostavalta että tuli luettua).

Herman Melville: Moby Dick (omassa lajissaan klassikko TAIPII).

Nuorisokirjailijoista pakko ottaa mukaan Jules Verne.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jules_Verne

Muita nuorisokirjallisuuden klassikkoja joilla merkitystä kaunokirjallisuuden vaikuttajina yleensä ja/tai nuorisokirjallisuuden luojina

GRAHAME, KENNETH: KAISLIKOSSA SUHISEE.

DOYLE, ARTHUR CONAN: Baskervillen koira. (Tästä mieleen "klassikko-hahmo" Sherlock Holmes; ja viiden-kuudenkymmenen tärkeän luettavan klassikkokirjan joukkoon luettavaksi vaikkapa HALKIHUULINEN KERJÄLÄINEN, siis Baskervillen koiran lisäksi).

RUDYAR KIPLING: VIIDAKKOKIRJA.

LEWIS CARROLL: LIISA IHMEMAASSA.

TOLKIEN: TARU SORMUSTEN HERRASTA. (Fantasia-kirjallisuuden perusklassikko, varmaan kaikkien tuntema?)
Tästä mieleen C. S. Lewisin NARNIA-sarja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narnia

SAINT-EXUPERY: PIKKU PRINSSI.
http://vi.wikipedia.org/wiki/Antoine_de_Saint-Exupéry

MONTGOMERY: Runotyttö-sarja.


- - -


Ja jos ehkä nämä - kyseenalaista? - luetaan Klassikkoihin (lue ja päättele itse!):

Dante: Jumalainen näytelmä. (Päätin kyllä etten ota runoutta, mutta tämä menee lyriikan ja proosan välimaastoon kertovana, juonellisena teoksena, joten - ole hyvä ja lue, jos et ole jo lukenutkin.) Näin ollen mukaan otetaan myös HOMEROS: ODYSSEIA. Hyvänä johdatuksena James Joycen Odysseukseen? Ja ennen Homeroksen Odysseiaa tai sen kanssa rinnan luettavaksi ALF HENRIKSON: ANTIIKIN TARINOITA (ihan totta! sitä paitsi klassikko tämäkin). Walter Scott, mm. Ivanhoe. Taas hyppy historiassa taaksepäin BOCCACCIO: Decamerone. Ja vielä ennen Walter Scottia CERVANTES ja Don Quijote.

William Shakespearea ja Goethea täysin unohtamatta.

Goethesta (nuoren Wertherin kärsimykset) jonkin assositaation kautta kielen päällä pyörii... vaan ei tule mieleen... pakenee, joten jääköön mainitsematta. Jokin Kariston Helmi-sarjassa ilmestynyt teos oli kyseessä; joten siitä tuleekin mieleeni mm... hmm, kyllähän niitä olisi vaan ei jaksa enempää. No, ainakin tuo Gogolin NENÄ ilmestyi Helmi-sarjassa jos en väärin muista, vai oliko se Päällystakki? Kyllä oli Nenä! Muistaakseni. Ja kuinka unohdimme Kafkan? Rothin RINTA ei kuulu klassikkoihin, mutta edustaa hyvää jatkumoa Muodonmuutokselle.

KAFKA: MUODONMUUTOS.

Tässä ne 15 tärkeintä varmaan jo tulikin?

Pienenä lisäyksenä! Mary Shelley: FRANKENSTEIN. Stevenson: TOHTORI JEKYLL JA MR. HYDE (tämä kuuluu kyllä kahdenkymmenen "tärkeimmän" joukkoon). Mitä vielä?

Don Quijoten ja Ivanhoen väliin (en jaksa muistaa jos ehkä ajallisesti, mutta ainakin merkitykseltään) kuuluu JONATHAN SWIFT: GULLIVERIN RETKET.

Ja jos kiinalaisilta tai intialaisilta (bhagavadgita hylätään liian uskonnollisena sanon minä, mutta ainakin se, en nyt muista, sellainen sankarieepos, kysy kirjastosta; nykykirjailijoista mm. TAGORE, sai Nobelin... täytyy tarkistaa wikipediasta... 1913). Nytpä muistui nimi mieleen MAHABRATA tai sinnepäin. Osittain uskonnollinen tietysti sekin niin kuin kaikki pre-antiikkiset (sic!) teokset; pitääkö nyt mainita myös GILGAMES? Raamattu (useista kirjoista koostuvana kokoelmana) on tietysti sekä itämaisen että länsimaisen kirjallisuuden klassikko - ja mainituista kirjoista (parhaillaan käytävässä puolileikillisessä höpinämonologissani) ainoa mitä TODELLA jaksan lukea, sekin lähinnä muista kuin kirjallisista syistä; tosin kun mainitaan vanhoja itämaisia mestariteoksia ihan kirjallisten ansioidenkin vuoksi voit tutustua JOBIN KIRJA ja KORKEA VEISU (uudemmassa raamatunkäännöksessä Laulujen laulu).

Olin sanomassa...
Jos kiinalaisilta tai intialaisilta kysytään, klassikko-lista näyttäisi toki toiselta.

Huom. TAGOREN perään nykyajasta RUSHDIE: SAATANALLISET SÄKEET on tavallaan klassikko sensaatioarvonsa vuoksi. Kirjailijanakin mainittava tämä Salman Rushdie.
Ja Turkista tulee Yashar Kemal, jota en aivan maailmankirjallisuuden vaikuttajaklassikoihin nosta, mutta HAUKKANI MEMED (esimerkiksi) voisi sijoittua jonnekin Mary Shelleyn Frankensteinin paikkeille, niin että ensin JEKYLL JA HYDE, sitten FRANKENSTEIN ja sen jälkeen MEMED.

Lisää kiinalaisesta kirjallisuudesta - nämä ovat myös länsimaissa saavuttaneet sellaisen aseman, että kannattaa lukea maailmankirjallisuuden klassikkoina:

aaaa... en saanu nimiä mieleen ja netistä kyllä olisi varmaan löytynyt muistinvirkistystä. Ehkä kuitenkin lopetan, ennen kuin paisuu kovin pitkäksi tämä?


- - -


Hans Falladan laitoin viidentoista joukkoon, kahdeksannelle sijalle, mutta lopuksi tipautan vihoviimeiseksi hänet, kas näin. Mietin laitanko Falladan tilalle kahdeksannelle sijalle Victor Hugon vai Charles Dickensin (esimerkiksi Oliver Twist, yleisen merkittävyytensä vuoksi). Valitsen Hugon, ja Dickens pällistelköön loppumaininnoissa.

FALLADA, HANS: JOKA KERRAN KEKSITÄÄN...
Fallada ei ihan kuulu maailmankirjallisuuden mestarikirjailijoihin, mutta yksi hänellä on mitä voitanee sanoa klassikoksi: MIKÄ NYT ETEEN, PINNEBERG? Valitsen kuitenkin listalle toisen teoksen, mikä Falladan tuotannosta (sen verran kuin olen siihen tutustunut) on suosikkini; tästä kirjasta olen sanonut: "Kirpeän realistinen kuvaus saksalaisesta 30-luvun vankilaelämästä ja rikollisen toivottomasta taistelusta päästä takaisin yhteiskuntakelpoisuuteen: Willi Kufalt tekee kaikkensa saadakseen työtä ja kodin, mutta merkityn miehen leima pitää hänet normaalin sosiaalisen elämän ulkopuolella, pakottaen taas rikoksiin." Kustantaja Wsoy, 1934. 537 sivua. Pinnebergin ja Joka kerran keksitään -kirjan lisäksi nostaisin esiin synkän mutta realistisen Kukin kuolee itsekseen, suom. Mantere 1949, 637 sivua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Fallada


Nytpä haen toisen kupin TWININGSin Vanillaa. En osaa sanoa onko Lapsang Souchong objektiivisesti tarkastellen parempaa, ainakin se maistuu paremmalta. Mutta sitä ei valitettavasti nyt ole. Tyydyn siis Vanilja-teehen. Ja kehtaanko edes tunnustaa: pussiteetä. Pitäisi olla kannussahaudutettu irtotee... Äh, kuinka tämä tähän meni? Piti vain yksinkertaisesti todeta että haen toisen kupin Twiningsin Vanillaa.

Hörps.


Ja neljättä kuppia hörppiessä...

Seitsemänkymmenen tärkeän klassikon joukkoon
KEROUAC, JACK: MATKALLA.
ALDOUS HUXLEY: ULJAS UUSI MAAILMA.
BULGAKOV: SAATANA SAAPUU MOSKOVAAN.
HERMAN HESSE: LASIHELMIPELI, myös AROSUSI.
HEINRICH BÖLL: NAINEN RYHMÄKUVASSA, BILJARDIA PUOLI KYMMENELTÄ.
ALEXANDER SOLZHENITSYNin tuotanto, erityisesti VANKILEIRIEN SAARISTO, ENSIMMÄINEN PIIRI ja miksei myös SYÖPÄOSASTO.
THOMAS MANN: KUOLEMA VENETSIASSA.
GÜNTER GRASS, mm. PELTIRUMPU - ja siitä tuleekin mieleen BERLIN ALEXANDERPLATZ, kirjoittaja hävinnyt mielestä... ymmmm... Döblin (katsoin netistä).

TANIZAKI? Itse olen lukenut Tanizakilta vain romaanin AVAIN, mikä tapahtui noin 3 vuotta sitten, yksi harvoja proosateoksia mitä viime vuosina olen jaksanut lukea, mielestäni mielenkiintoinen nykykirjallisuuden teos. Klassikkoainesta? Täytyy kurkata wikipediaan. Jaa, eipä tästä paljon apua:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jun'ichirō_Tanizaki

Ei siis laiteta Tanizakia seitsemänkymmenen tärkeän klassikon joukkoon... Laitetaan muuten vaan tärkeiden nykykirjailijoiden joukkoon.

Italo Calvino? William Faulkner? Saul Bellow?

Yhdeksänkymmenen "nykyklassikon" joukkoon mm.
DOUGLAS ADAMS: Linnunradan käsikirja liftareidelle... (enemmän kyllä diggasin Soundi-sarjassa, niin muistaisin, ilmestyneestä MARSILAISET MENKÄÄ KOTIIN, tekijän nimi... täytyy luntata netistä... juu, Fredric Brown). Heh, tulipas kirjoitusvirhe (oikeasti!!) liftareidelle; siis

ADAMS, DOUGLAS: LINNUNRADAN KÄSIKIRJA LIFTAREILLE.
SALINGER: SIEPPARI RUISPELLOSSA.
BORCHERT: OVIEN ULKOPUOLELLA. Kannattaa tsekata tämä.
ZWEIG: SHAKKITARINA.

Ainakin sadanviidenkymmenen joukkoon
STRINDBERG, AUGUST (ehkä kahdeksankymmenen tai sadan "vaikuttavimman" eurooppalaisen "klassikon" kastiin). BLIXEN, KAREN: lyhyet tarinat esimerkiksi EHRENGARD JA MUITA KERTOMUKSIA (miksei myös Varjoja ruohikolla, tai jopa Eurooppalaisena Afrikassa). MARCEL PROUST (kyseenalaista kuuluuko tämä klassikkona kolmenkymmenen vai sadankolmenkymmenen tärkeän joukkoon).

Viiden-kuudenkymmenen tärkeän joukkoon olisi vielä pitänyt laittaa
OSCAR WILDE: DORIAN GRAYN MUOTOKUVA (joidenkin mielestä kuuluisi kolmenkymmenen ja joidenkin mielestä ehkä jopa niiden viidentoista joukkoon).
JOHN GALSWORTHY: FORSYTEIN TARU (sekä pikkukiva Omenapuun alla jos oikein muistan että tämäkin on Galsworthyä, pitäisikö tarkistaa netin kautta... olkoon, luotan muistikuvaan; siis Omenapuun alla todennäköisesti on Galsworthyä).

Seitsemänkymmenen tärkeän klassikkokirjailijan joukkoon lisätään W. S. MAUGHAM... ja mihin kohtaan sijoittuu DUMAS? Hörps hörps

OHO. Kuluihan tässäkin...

Aivan välttämätön klassikko on Tuhat laulujen vuotta. Teos on sikälikin erikoinen, että suomennosten rinnalla on alkukieliset versiot.


Kirjailija ja runoilija Väinö Kirstinä kertoo Kiiltomadossa tarkemmin tästä mahtavasta antologiasta:
http://www.kiiltomato.net/?rcat=K%E4%E4nn%F6skirjallisuus&rid=817

04.08.2004 Väinö Kirstinä
Kesäklassikko: Hyvä pitkän ajan kumppani

Aale Tynni (toim. ja suom.): Tuhat laulujen vuotta, Valikoima länsimaista lyriikkaa. Uusittu ja täydennetty lait 2004

Aale Tynnin valikoima Tuhat laulujen vuotta sisältää "länsimaista lyriikkaa, alkuperäisiä runoja suomennoksineen, noin tuhannen vuoden ajalta", kuten Tynni ilmoitti esipuheessaan vuoden 1974 laitokseen. Runot edustavat Länsi-Eurooppaa, Yhdysvaltoja, Latinalaista Amerikkaakin, niiden moninaisia runotyylejä. WSOY on tehnyt palveluksen kaikille lyriikan harrastajille julkaisemalla tämän teoksen uutena painoksena 30 vuoden jälkeen. Teos on ollut minulle hyvä klassikko seuraksi kesän 2004 alkukuukausina, mutta se on myös entuudestaan vanha tuttu vuosikymmenten takaa.

Tynnin toimittama runosuomennosten valikoima ilmestyi ensi kerran 1957. Se on sittemmin julkaistu toisena, uudistettuna laitoksena 1974 ja nyt 2004 kolmantena painoksena.

...

1. Thomas Mann, Tohtori Faustus
2. Oscar Wilde, Dorian Grayn muotokuva
3. Eeva-Liisa Manner, Kuolleet vedet
4. Maria Jotuni, Kun on tunteet
5. Tove Jansson, Vaarallinen juhannus
6. Christer Kihlman, Kallis prinssi
7. Albert Camus, Sivullinen
8. Erno Paasilinna, Rohkeus
9. Minna Canth, Anna-Liisa
10. Jean Genet, Querelle
11. Pentti Holapppa, Ystävän muotokuva
12. James Baldwin, Huone Pariisissa
13. J.R.R. Tolkien, Taru sormusten herrasta
14. Annie Proulx, Lyhyt kantama
15. Christa Wolf, Medeia

Edellä on jo lueteltu hyvä joukko klassikkoja. Niissä on vain se vika, että jos ei ole lukenut vielä kovin paljon, voi olla että nuo hyvin rankkojen seulojen jälkeen yksinäiselle vuorenhuipulle päässeet tukahduttavat orastavan lukuinnon.

Ainakin minulle kävisi niin, jos olisin lukenut viihteellisempää aineistoa ja joku sitten sanoisi, no mutta luepa Danten Jumalainen näytelmä!
Tai Joycen Odysseus. Jonka joka tapauksessa vain harvat ovat lukeneet vielä harvemmat ymmärtäneet.

Joten ota mukaasi Austenia, Brontën sisaruksia, jos Dostojevskin niin aloita Idiootista tai Kirjoituksia kellarista, Thomas Mannilta Buddenbrookit, George Eliotin Middlemarchin ja juu, kyllä tuon Galsworthyn Forsytein tarun.

Oikeastaan noilla kuluu kesä jo varsin tehokkaasti, vähän kaikki ovat isoja, eeppisiä tarinoita, paljon tunteita, ja aikakauden elämän ehtoja siten, silti perusihmisyyttä hukkaamatta.

Tanizakilta ottaisin vielä Makiokan sisaret, jälleen tiiliskivi, mutta sen jälkeen ymmärrät Japania ja japanilaisia.
Japanista pieniä helmiä tarjoavat myös Kawabata ja Ishiguro.

Nykykirjailijoista voi ottaa Atwoodin Ryövärimorsiamen, Kissankellon ja Kivettyneet leikit, sitten vaikka Alice Munron Julkisia salaisuuksia. Ja vielä kanadalaisista Robertson Daviesin kaikki suomennetut teokset.

Siinähän niitä. Ja kotimaa jää jo sikseen.

Klassikoita, onko heitä...
Ovatko nämä kaikista sitten klassikoita tai ei, niin ainakin ihan lukemisen arvoisia opuksia:

Gustave Flaubert: Rouva Bovary
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde
Margaret Mitchell: Tuulen viemää
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani
William Golding: Kärpästen herra
F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
William Styron: Sofien valinta
J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta, Hobitti
Richard Adams: Ruohometsän kansa
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa (suosittelen uutta suomennosta!)
L. M. Montgomery: Anna- ja Runotyttö-sarjat
Vladimir Nabokov: Lolita (minkä jälkeen saman Lumooja)

Krooh eihän näitä enempää jaksa...

Sitten se kysymys - te jotka aina innolla suosittelette klassikoita niitä kyseleville: oletteko aina ihan oikeasti lukeneet kaikki suosituksenne? Vai annatteko ymmärtää vain? Nimittäin melkomoisia listauksia näillä palstoilla aina näkee..;)

http://www.satakirjaa.fi/100kirjaa.php

Asiantuntijat ovat miettineet...

Tuulen viemää on ehdottomasti lukemisen arvoinen, suosittelen!

Ehdottomasti paras koskaan lukemani klassikko on Monte-Criston kreivi. Unohtakaa muut tylsimykset ja aloittakaa siitä.

Mjaa...