Tapauksesta on ainakin kymmenen vuotta aikaa mutta vieläkin karvat nousee pystyyn kun muistelen sitä. Selailin jotain viikkolehteä ja siinä oli vanha luokkakuva. Heti välähti mielessä että meidän luokka! Muistin ne kaksostytöt meidän luokalta, jaa tuolla kierosilmäisellä ei ollut silmälaseja vielä tällä luokalla. Opettajan villatakki oli väriltään vihreä ja siitä puuttui alin nappi. Silloin silmäni osuivat kuvatekstiin jossa kerrottiin että luokkakuva on otettu 1953!!! Enhän minä ollut silloin edes vielä syntynyt!!! Ja oli otettu ihan muuallapäin Suomea, ei lähelläkään kotikaupunkiani. Vapisin ja tärisin. Oli jotenkin epätodellinen olo. Kun sitten järkytykseltäni toivuin ja katsoin uudelleen kuvaa se oli minulle täysin vieras kuva. Kukaan ei enää näyttänytkään tutulta. Katsoin opettajan villatakkia ja siitä tosiaan puuttui alimmainen nappi!
Olinko minä siinä luokkakuvassa? En tiedä, en saanut sitä tuttuuden tunnetta enää takaisin. Mutta siitä olen varma että tuttua kuvaa olin katsonut, tuttuja kasvoja. Jotain yliluonnollista siinä oli, mutta mitä, en tiedä. Osaisiko joku selittää tai onko vastaavaa sattunut muille?
0Äänestä
OV.ke
...toissa päivänä,maanantaina. On aika taas käydä hammaslääkärissä,ajattelin että jos nyt soitan ajanvaraukseen,saan ehkä ajan marras-joulukuussa. Sain ajan ensi perjantaiksi. Ei tätä ihmismieli ymmärrä;)
0Äänestä
Poppis-ukko
Kerron nyt tämän.Olin käymässä yksin synnyin kodissani, istuin siinä tuvan pöydän päässä iltapimeällä. Vasemmalta huoneen seinän läpi ilmestyi täysin valkoisiin pukeutunut kohtelias ja minulle tuntematon herrasmies ja vaati minua lähtemään mukaansa.Hetken siinä keskusteltuamme en suostunut hänen vaatimukseensa, hän sitten poistui samaa reittiä kuin oli tullutkin. Kun palasin omaan vakio kotiini, sain tietää että eräs sukulainen tulee käymään kylässä esittelemässä uutta mies ystäväänsä jota en ole vielä nähnyt.Ovikello soi just sovitulla ajalla ja kukas siellä olikaan, aivan sama mies joka kävi minun luona mailla pyytämässä mukaansa. Samaan liittyen näin sitten unta kuinka sama mies taasen valkoisessa puvussaan ripusti valkoisia lakanoita ja pyyheliinoja ulos narulle kuivumaan.
Jokusen päivän päästä siitä, mies sai sydän infarktin ja joutui sairaalaan. Viimeisillä hetkillään hän pyysi minut tulemaan luokseen. Kun saavuin häntä tapaaman, hän yritti sanoa minulle kovin jotakin, en saanut sanoista enää selvää kun hänellä oli jo voimat niin vähissä. Vähän jäi vaivaamaan mitä hän olisi kertonut.
0Äänestä
Pirre*
ihoni nousi ihan kananlihalle, poppis.:(
Näetkö enteitä useamminkin?
0Äänestä
Utelias kun olen
että puhuitko oikeasti valkopukuisen miehen kanssa????Siis ihan ääneen!Minulle ei ole koskaan sattunut semmosia mutta sukulaisille on.Mikä siinä on että jotku näkee ja taas toiset ei??
0Äänestä
Poppis-ukko
Utelias kun olen kirjoitti:
että puhuitko oikeasti valkopukuisen miehen kanssa????Siis ihan ääneen!Minulle ei ole koskaan sattunut semmosia mutta sukulaisille on.Mikä siinä on että jotku näkee ja taas toiset ei??
Kun tapahtumasta alkaa olla jo kymmenen vuotta.Olen joskus miettinyt tapahtumaa.Olisinko nukahtanut ja nähnyt unta, ainakin olin valveilla välittömästi ja valvoin melkein koko yön.
0Äänestä
Poppis-ukko
Pirre* kirjoitti:
ihoni nousi ihan kananlihalle, poppis.:(
Näetkö enteitä useamminkin?
Harmi vain kun tälläisiä ikäviä asioita.Iloiset uutiset puuttuu, lotto rivistä puhumattakaan.
0Äänestä
torivahti
oli sellainen, että menetin uskoni tähän maahan. Lapseni määrättiin äidilleen, koska "tällöin säilyy tuttu kasvuympäristö". Miksei se olisi säilynyt, jos minä olisin jäänyt asumaan (itse rakentamaani) kotiin lasteni kanssa? Kolme kuukautta myöhemmin ex-muija muutti 300 kilometrin päähän. Yritin uutta huoltajuusoikeudenkäyntiä hoviin saakka, mutta tuloksetta. Kyllä tuntui yliluonnolliselta semmoinen meininki!
0Äänestä
HTZA
jotain kokeneena. Mutta muista että täällä "useimmat" kokevat sen luonnollisena ilmiönä. Eiväthän yliopistotkaan halua menettää rahaa uudellenjärjestelyillä, jos nyt olet lehtiä lukenut.
0Äänestä
torivahti
HTZA kirjoitti:
jotain kokeneena. Mutta muista että täällä "useimmat" kokevat sen luonnollisena ilmiönä. Eiväthän yliopistotkaan halua menettää rahaa uudellenjärjestelyillä, jos nyt olet lehtiä lukenut.
...sittemmin, että kyseessä olikin normaali suomalainen käytäntö. Mutta silloin (10 vuotta sitten)se tuntui "yliluonnolliselta" (aloitukseen viitaten). Sinänsä pieni episodi tämän päivän menoon verrattuna.
0Äänestä
merkittävä
kokemus oli neljä vuotiaana, kun meinasin hukkua. Selviytymistä pidettiin ihmeenä. Muistan kun näin erittäin kirkasta valoa, kuin kirkkaalla auringonpaisteella, oli kuin pitkän käytävän päässä... Sitten muistikuvat ovat kun yritin saada hengitettyä ja minua elvytettiin... Se oli sanoin kuvaamattoman vaikeaa, hengittäminen. Siellä käytävän päässä ei ollut yhtään vaikeaa..
0Äänestä
Erk..lä
Muistatte varmasti junaonnettomuuden Jyväskylässä,keväällä -98? Minulla oli tarkoitus matkustaa juuri tuolla junalla Jyväskylään,paikkalippukin oli hankittu. Jostain syystä,en edes tiedä miksi,sain ajatuksen että lähdenkin jo torstaina,siis edellisenä iltana. Ehkäpä tuon päähänpiston takia olen vielä olemassa;)
0Äänestä
olin kärsinyt
kovista vatsakivuista ja tulehdusarvot oli korkeat. Syötettiin antibioottia monet kuurit ja lopulta sitten sairaalassa jouduin ultraäänikuvauksiin. Lääkäri alkoi siellä huutamaan suoraa huutoa, että miksi tätä rouvaa ei ole laitettu kuvauksiin aikaisemmin, täällähän on kasvain. Sain sillä reissulla ajan puolentoista viikon päähän, että koepala otettaisiin. Elin kovan jännityksen alla sen ajan. Edellisenä yönä nukuin tosi huonosti, ennen sairaalaan menoa. Aamulla vaivuin horrokseen, joku kuiskasi minulle, että ei siellä mitään ole. Minulle tuli hyvin rauhallinen olo, jännitys oli lähes tulkoon pois. Heräsin kesken operaation leikkauspöydällä lääkärin sanoihin, en ymmärrä mihin kasvain on joutunut, hän oli tulkinnut kuvat aivan samalla tavalla kuin ylilääkärikin. Silloinkin otettiin kahdella eri laitteella, siis eri paikoissa. Veivät sieltä leikkurista uudestaan ultraan ja aivan erilaiset kuvat oli tuloksena. Olisivat kuulemma saman tien leikannut, jos olisi todettu kasvain.
0Äänestä
namisuku
....Vietiin VaariKullan Uurnaa Haudattavaksi autolla, yhtäkkiä sieltä uurnasta pöllähti "tuhkaPilvi" syliini? Olikohan KultaVaari-Isin viimeinen Moikkaus-Hyvästijättö... Taas itkettää....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tapauksesta on ainakin kymmenen vuotta aikaa mutta vieläkin karvat nousee pystyyn kun muistelen sitä.
Selailin jotain viikkolehteä ja siinä oli vanha luokkakuva. Heti välähti mielessä että meidän luokka! Muistin ne kaksostytöt meidän luokalta, jaa tuolla kierosilmäisellä ei ollut silmälaseja vielä tällä luokalla. Opettajan villatakki oli väriltään vihreä ja siitä puuttui alin nappi.
Silloin silmäni osuivat kuvatekstiin jossa kerrottiin että luokkakuva on otettu 1953!!!
Enhän minä ollut silloin edes vielä syntynyt!!!
Ja oli otettu ihan muuallapäin Suomea, ei lähelläkään kotikaupunkiani.
Vapisin ja tärisin. Oli jotenkin epätodellinen olo. Kun sitten järkytykseltäni toivuin ja katsoin uudelleen kuvaa se oli minulle täysin vieras kuva. Kukaan ei enää näyttänytkään tutulta. Katsoin opettajan villatakkia ja siitä tosiaan puuttui alimmainen nappi!
Olinko minä siinä luokkakuvassa? En tiedä, en saanut sitä tuttuuden tunnetta enää takaisin. Mutta siitä olen varma että tuttua kuvaa olin katsonut, tuttuja kasvoja.
Jotain yliluonnollista siinä oli, mutta mitä, en tiedä. Osaisiko joku selittää tai onko vastaavaa sattunut muille?
...toissa päivänä,maanantaina. On aika taas käydä hammaslääkärissä,ajattelin että jos nyt soitan ajanvaraukseen,saan ehkä ajan marras-joulukuussa. Sain ajan ensi perjantaiksi. Ei tätä ihmismieli ymmärrä;)
Kerron nyt tämän.Olin käymässä yksin synnyin kodissani, istuin siinä tuvan pöydän päässä iltapimeällä.
Vasemmalta huoneen seinän läpi ilmestyi täysin valkoisiin pukeutunut kohtelias ja minulle tuntematon herrasmies ja vaati minua lähtemään mukaansa.Hetken siinä keskusteltuamme en suostunut hänen vaatimukseensa, hän sitten poistui samaa reittiä kuin oli tullutkin.
Kun palasin omaan vakio kotiini, sain tietää että eräs sukulainen tulee käymään kylässä esittelemässä uutta mies ystäväänsä jota en ole vielä nähnyt.Ovikello soi just sovitulla ajalla ja kukas siellä olikaan, aivan sama mies joka kävi minun luona mailla pyytämässä mukaansa.
Samaan liittyen näin sitten unta kuinka sama mies taasen valkoisessa puvussaan ripusti valkoisia lakanoita ja pyyheliinoja ulos narulle kuivumaan.
Jokusen päivän päästä siitä, mies sai sydän infarktin ja joutui sairaalaan. Viimeisillä hetkillään hän pyysi minut tulemaan luokseen.
Kun saavuin häntä tapaaman, hän yritti sanoa minulle kovin jotakin, en saanut sanoista enää selvää kun hänellä oli jo voimat niin vähissä.
Vähän jäi vaivaamaan mitä hän olisi kertonut.
ihoni nousi ihan kananlihalle, poppis.:(
Näetkö enteitä useamminkin?
että puhuitko oikeasti valkopukuisen miehen kanssa????Siis ihan ääneen!Minulle ei ole koskaan sattunut semmosia mutta sukulaisille on.Mikä siinä on että jotku näkee ja taas toiset ei??
Kun tapahtumasta alkaa olla jo kymmenen vuotta.Olen joskus miettinyt tapahtumaa.Olisinko nukahtanut ja nähnyt unta, ainakin olin valveilla välittömästi ja valvoin melkein koko yön.
Harmi vain kun tälläisiä ikäviä asioita.Iloiset uutiset puuttuu, lotto rivistä puhumattakaan.
oli sellainen, että menetin uskoni tähän maahan. Lapseni määrättiin äidilleen, koska "tällöin säilyy tuttu kasvuympäristö". Miksei se olisi säilynyt, jos minä olisin jäänyt asumaan (itse rakentamaani) kotiin lasteni kanssa? Kolme kuukautta myöhemmin ex-muija muutti 300 kilometrin päähän. Yritin uutta huoltajuusoikeudenkäyntiä hoviin saakka, mutta tuloksetta. Kyllä tuntui yliluonnolliselta semmoinen meininki!
jotain kokeneena.
Mutta muista että täällä "useimmat" kokevat sen luonnollisena ilmiönä.
Eiväthän yliopistotkaan halua menettää rahaa uudellenjärjestelyillä, jos nyt olet lehtiä lukenut.
...sittemmin, että kyseessä olikin normaali suomalainen käytäntö. Mutta silloin (10 vuotta sitten)se tuntui "yliluonnolliselta" (aloitukseen viitaten). Sinänsä pieni episodi tämän päivän menoon verrattuna.
kokemus oli neljä vuotiaana, kun meinasin hukkua.
Selviytymistä pidettiin ihmeenä.
Muistan kun näin erittäin kirkasta valoa, kuin
kirkkaalla auringonpaisteella, oli kuin pitkän
käytävän päässä...
Sitten muistikuvat ovat kun yritin saada hengitettyä ja minua elvytettiin...
Se oli sanoin kuvaamattoman vaikeaa, hengittäminen.
Siellä käytävän päässä ei ollut yhtään vaikeaa..
Muistatte varmasti junaonnettomuuden Jyväskylässä,keväällä -98? Minulla oli tarkoitus matkustaa juuri tuolla junalla Jyväskylään,paikkalippukin oli hankittu. Jostain syystä,en edes tiedä miksi,sain ajatuksen että lähdenkin jo torstaina,siis edellisenä iltana. Ehkäpä tuon päähänpiston takia olen vielä olemassa;)
kovista vatsakivuista ja tulehdusarvot oli korkeat. Syötettiin antibioottia monet kuurit
ja lopulta sitten sairaalassa jouduin ultraäänikuvauksiin. Lääkäri alkoi siellä
huutamaan suoraa huutoa, että miksi tätä rouvaa
ei ole laitettu kuvauksiin aikaisemmin, täällähän on kasvain.
Sain sillä reissulla ajan puolentoista viikon päähän, että koepala otettaisiin.
Elin kovan jännityksen alla sen ajan.
Edellisenä yönä nukuin tosi huonosti, ennen sairaalaan menoa.
Aamulla vaivuin horrokseen,
joku kuiskasi minulle, että ei siellä mitään ole.
Minulle tuli hyvin rauhallinen olo, jännitys oli
lähes tulkoon pois. Heräsin kesken operaation
leikkauspöydällä lääkärin sanoihin, en ymmärrä
mihin kasvain on joutunut, hän oli tulkinnut
kuvat aivan samalla tavalla kuin ylilääkärikin.
Silloinkin otettiin kahdella eri laitteella, siis eri paikoissa.
Veivät sieltä leikkurista uudestaan ultraan ja aivan erilaiset kuvat oli
tuloksena. Olisivat kuulemma saman tien leikannut, jos olisi todettu kasvain.
....Vietiin VaariKullan Uurnaa Haudattavaksi autolla, yhtäkkiä sieltä uurnasta pöllähti "tuhkaPilvi" syliini?
Olikohan KultaVaari-Isin viimeinen Moikkaus-Hyvästijättö...
Taas itkettää....