ISO asiaa

Valotukseen vaikuttavat seuraavat tekijät: valon voimakkuus, aukko, suljinaika ja kennon (tai filmin) herkkyys eli ISO-arvo.

Oletetaan, että tietyssä valaistuksessa aukon 5.6, suljinajan 1/50 s ja ISO-arvon 1600 yhdistelmä antavat oikean valaistuksen. Jos ISO-arvo tuplataan (1600), kennolle tarvitaan vähemmän valoa. Tämä saadaan aikaan joko lyhentämällä suljinaikaa tai pienentämällä aukkoa. Jos aukko pidetään ennallaan (5.6), suljinajan voi puolittaa eli lyhentää 1/100 sekuntiin. Tällöin kameran tärinästä aiheutuva liike-epäterävyys pienenee ja kuvasta tulee terävämpi. Jos pitää suljinajan ennallaan, voi aukon koon puolittaa eli pienentää arvoon 8. Tällöin syväterävyysalue kasvaa.

ISO-arvon kasvattaminen lisää kohinaa eli kuvan rakeisuutta. Tämän havaitsee yleensä vasta, kun teettää A3-kokoisia tai suurempia kuvia.

Suosittelen tutkimusmatkaa kirjastoon. Etsi sieltä joku valokuvausta käsittelevä perusteos. Sitä lukemalla kuvauksen tekniset perusasiat avautunevat.

Noin lyhykäisyydessään, ISO vaikuttaa siihen, miten hämärässä voi kuvata ilman salamaa.

Ketjun edellinen viesti on asiallinen. Suunnilleen noin se menee. Ja huomioi myös tulostekoko, sillä edellisen kirjoittajan kuvaamin tavoin, yllättävän isoilla ISO-arvoilla saa yllättävän siistejä kuvia isoissakin tulosteissa.

Käytännön esimerkkinä johon moni törmää, voisin käyttää erilaisia perhetilaisuuksia tavanomaisissa suomalaisissa kirkoissa, ruokaravintoloissa, seurakuntasaleissa yms. silloin kun ulkona on hämärää.

Kaava menee suunnilleen näin. Kun ISO-arvo on 800-1250, aukolla f 2.0 tai suuremmalla saa hyviä kuvia ilman salamaa. Valotusaika on silloin n. 1/100 sekuntia. Ja jos aukkoa voi kasvattaa tuosta (eli pienentää f-lukua), aina parempi. Sillä saa aikaan varsin mielenkiintoisia kuvia, joissa syväterävyysalue on erittäin rajoittunut.

Ehkä omista perhekuvausotoksistani yksi onnistuneimmista on kuva morsiammesta halaamassa sulhasen siskoa. Optiikka oli polttoväliltään 85 mm, aukko 1.2. Kameran rajauskerroin 1.3. Kuvassa morsiammen silmät ovat kyyneleistä kosteat ja ainoa kuvan terävä osa. ISO-arvo oli tasan 800, valotusaika 1/250 sekuntia. Enkä olisi voinut toivoa täydellisempää lopputulosta. Loppujen lopuksi hääparille päätyi tuosta 20 x 30 cm kuva, josta ei oltu edes poistettu kohinaa ja kiitokset olivat - no, sanotaan ylitsevuotavia.

Eli. Suuria ISO-arvoja on turha pelätä. Niitä kannattaa käyttää ilman empimistä, varsinkin jos kuvaa RAW-formaattiin. Kun noihin vielä yhdistää nopean/suuren aukon optiikan, yllättävän hyviä lopputuloksia saa aikaan yllättävän hankalissa olosuhteissa (aluksi itselleni tuotti ongelmia se, että olin tottunut filmien rakeisuuteen, enkä uskaltanut mennä ISO 400-arvoa korkeammalla - tähän on kuitenkin turha rajoittua nykyisillä kameroilla).

... ja tarkoitat että onko merkitystä mikä on maksimiherkkyys niin vastaus on että eipä juur mitään.

Normaaliharrastajan kameroissa (niin järjestelmä- kuin kompaktikamerat) kenno kohisee sen verran että ISO 800 alkaa tuottaa jo kyseenalaista jälkeä. Kohina ilmenee siten että mustaan alkaa ilmestymään erivärisiä pisteitä ja väripinnat eivät ole tasaisia. ISO 1600 on jo todella kova luku.

Ammattilaiskamerat voi olla asia erikseen.

" Elikkä mitä vaikutusta on ISO(max) luvulla että onko se 3200 vai 1600"

Eipä sillä ome muuta vaikutusta, kun et valmistaja on todennut syystä tai toisesta, et ei halua kameran säätöihin laittaa kun tietyn ISO-arvoskaalan.

Tuo lukuhan kuvaa "herkkyyttä".
Eli sitä, et kuin paljon kenno kaipaa valoa toimiakseen.
Isompi luku ---> herkempi(suurempi vahvistus) ----> pienempi valontarve.

Herkkyyden kasvattaminen lisää kuvassa esiintyvää kohinaa, koska SNR(signal to noise ratio) heikkenee.

Se, et minka tasoista kuvaa milläkin ISO-arvolla saa, on kameramallikohtaista.
Tähän vaikuttaa kennon fyysinen koko sekä se, et kuinka paljon pikseleitä kennolle on tungettu(eli siis pikselin fyysinen koko).
Kuten myös kennon tekninen toteutustapa ja kameran ohjelmistopohjainen toiminta.

Saat ISO3200-tyyppisiä kuvia kuvaamalla ISO1600-tilassa siten, että alivalotat aukon verran ja kuvankäsittelyvaiheessa lisäämällä RAW-kuvan 'valotusta' yhden aukon verran.