Pentu-palstalla kirjoitetaan, miten 8-viikkoisen pennun kanssa "menee hermot" ja suihkepullot on jo ahkerassa käytössä.
Hyvät ihmiset, hermojen tulee kestää edes se ensimmäinen viikko - koiranpentu ei ole heikkohermoisia ja laiskoja varten. Pentu ei valinnut tulla hankaloittamaan Sinun elämääsi, vaan sinä halusit itsellesi koiran. Muistatko vielä miksi? Et kai kuvitellut ensi kuukausien olevan siistejä, hajuttomia, leppoisia, säännöllisiä ja vailla haasteita?
Koira ei ole tahallaan paha.
Ulkoile ja touhua paljon pennun kanssa, ja katso tänä keväänä vähemmän tv:tä. Näin säästyt ETUKÄTEEN monelta harmilta, sillä pentu ei edes ala tehdä pahojaan, vaan on rauhallisempi ja lepäilee enemmän. Harhauta ja keksi muuta, älä kokoajan vain kiellä ja karju.
Koiranpentu on aktiivinen otus ja sen on saatava purkaa energiaansa. Kun se saa tehdä sen sallitulla tavalla, energiaa ei jää kikkailuun.
kehu pentua sen ollessa rauhallinen ja itsekseen. Se oppii saamaan huomiotasi ja kehujasi kauniilla käytöksellä. Nythän sinä aktivoidut vain, kun on taas kieltojen ja suihkepullon aika.
Koiranpennun lihaksisto ja motoriikka ei ole vielä aivan hallussa, kuten sen liikkumisesta ja etenkin juoksemisesta huomaa. Pentu kellahtelee välillä ja kurvit "menevät pitkiksi." Kaikki me näemme tämän ja se on itsestään selvää. Jokohan alkaisimme ajatella sisäsiisteysasiaa tässä valossa: lihaksisto ei kertakaikkiaan vielä pelaa, myös me ihmiset olimme jokainen samasta syystä vaipoissa. Pissaamisista ei tule kehua eikä torua. Pahinta on torua sisällä ja kehua ulkona - annat itsestäsi todella epäluotettavan kuvan.
Kun pentu haukkuu, ota selvää, onko se peloissaan. Pelkäävää pentua ei saa kiskoa hihnasta, läpsiä kuonolle. Pelkäävää pentua rauhoitellaan ja rohkaistaa!
Palauta vielä mieleesi, miksi halusit koiran ja mitä suunnittelit sen kanssa touhuavasi?
Iloitaan uusista ystävistämme, me itse ne itsellemme halusimme.
Kivan kautta. Kehuen ja kannustaen, oikeasta käytöksestä palkiten.
Hyvät ihmiset, hermojen tulee kestää edes se ensimmäinen viikko - koiranpentu ei ole heikkohermoisia ja laiskoja varten. Pentu ei valinnut tulla hankaloittamaan Sinun elämääsi, vaan sinä halusit itsellesi koiran. Muistatko vielä miksi? Et kai kuvitellut ensi kuukausien olevan siistejä, hajuttomia, leppoisia, säännöllisiä ja vailla haasteita?
Koira ei ole tahallaan paha.
Ulkoile ja touhua paljon pennun kanssa, ja katso tänä keväänä vähemmän tv:tä. Näin säästyt ETUKÄTEEN monelta harmilta, sillä pentu ei edes ala tehdä pahojaan, vaan on rauhallisempi ja lepäilee enemmän. Harhauta ja keksi muuta, älä kokoajan vain kiellä ja karju.
Koiranpentu on aktiivinen otus ja sen on saatava purkaa energiaansa. Kun se saa tehdä sen sallitulla tavalla, energiaa ei jää kikkailuun.
kehu pentua sen ollessa rauhallinen ja itsekseen. Se oppii saamaan huomiotasi ja kehujasi kauniilla käytöksellä. Nythän sinä aktivoidut vain, kun on taas kieltojen ja suihkepullon aika.
Koiranpennun lihaksisto ja motoriikka ei ole vielä aivan hallussa, kuten sen liikkumisesta ja etenkin juoksemisesta huomaa. Pentu kellahtelee välillä ja kurvit "menevät pitkiksi." Kaikki me näemme tämän ja se on itsestään selvää. Jokohan alkaisimme ajatella sisäsiisteysasiaa tässä valossa: lihaksisto ei kertakaikkiaan vielä pelaa, myös me ihmiset olimme jokainen samasta syystä vaipoissa. Pissaamisista ei tule kehua eikä torua. Pahinta on torua sisällä ja kehua ulkona - annat itsestäsi todella epäluotettavan kuvan.
Kun pentu haukkuu, ota selvää, onko se peloissaan. Pelkäävää pentua ei saa kiskoa hihnasta, läpsiä kuonolle. Pelkäävää pentua rauhoitellaan ja rohkaistaa!
Palauta vielä mieleesi, miksi halusit koiran ja mitä suunnittelit sen kanssa touhuavasi?
Iloitaan uusista ystävistämme, me itse ne itsellemme halusimme.
Kivan kautta. Kehuen ja kannustaen, oikeasta käytöksestä palkiten.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voi kuinka oikeassa oletkaan, olen monesti ajatellut samaa noita juttuja lukiessani.
Olettekos koskaan ajatelleet että ei pidä ottaa niin vakavasti mitä täällä kirjoitetaan! luuletko todella että jollain jolla oikeasti olisi mennyt hermot viikossa kirjoittaisi tänne ja vuodattaisin asiaa!? Voisiko olla vaan nimimerkki niin että kiinnostus heräisi..? Oletko ajatellut aisiaa tältä kantilta?
Voisiko olla niin että ihmiset täältä hakevat vinkkejä toisilta koiranomistajilta jotka ovat tai ovat olleet samantapaisessa tilanteessa? Niillähän on sitä kokemusta... Eli älkää alkako kritisoida jotain keskustelua kaikkialle kun se ei teitä liikuta eikä koske teitä mitenkään!
... olen sinun kanssasi samaa mieltä =)
Ei kai tänne nyt kirjoittele sellaiset ihmiset, joilta on hermot todellakin menneet ja kolkuttelevat samalla psykiatrin ovea..
Minun käsitykseni on myös se, että täältä haetaan muilta koiraihmisiltä käytännön vinkkejä ja neuvoja tilanteissa, joissa moni koiranomistaja on itsekin vähintään kertaalleen ollut..
Eiköhän näiden palstojen tarkoitus ole juuri se?
Jos jotain inhottaa ihmisten avuntarve koiriin liittyen, tai neuvojen kyseleminen, kannattaisiko silloin itse häipyä näiltä palstoilta?
Elämä koiran kanssa on ELÄMÄÄ, välillä on ylämäkiä ja välillä taas painetaan tukka putkella alamäkeen..
Jokaisella on oikeus hermojensa palamiseen, se ei kuulu kenellekään muulle, ja jokainen täysjärkinen samassa tilanteessa kenties hermonsa kerran menettänyt osaa ja haluaa antaa vinkkejä vastaaviin tilanteisiin..
Jos se on jollekin liian vaikea pala purtavaksi, sulje tietokone ja mene ostamaan kookospähkinä..
Kirjoitukseni tarkoitus olikin herätellä uusia koiranomistajia rauhoittumaan, eikä kokeilemaan heti ensimmäisellä viikolla suihkepulloja, sitruunapantoja ja kolinapurkkeja. Näitä neuvojahan täältä paljon saa. Jotkut näemmä näihin "neuvoihin" heti tarttuvatkin. Palstan tarkoitus toki onkin kysyä ja saada neuvoa, ja minä ehdotin neuvoksi ennaltaehkäisyä suihkepullojen sijaan. Neuvoa saan kai siis minäkin. Jotkut kun haluavat kokeilla ensin harhauttamista ja sallittua toimintaa, eikä keskittyä pelkkään rankaisemiseen. Onhan se nyt vähintäänkin outoa, ettei älykkyys riitä tulemaan toimeen 8-viikkoisen kanssa. Kättä pidempää kehiin vaan.
Ja "hermot menee"- nimimerkille: Kyllä minua liikuttaa, että jossain suihkutellaan 8-viikkoista.
Minua liikuttaa tosin moni muukin asia, joten lähdenpä ostamaan itselleni hieman kookosta. Sillä on mukava turruttaa mielensä, ja kova kuori muistuttaa näppärästi kovettamisesta tämän ajan tapoja ja arvoja vastaavaksi. Sohjoa sisältä.
Et valitettavasti pysty yksin valvomaan kaikkien koirien kasvatusmetodeja tässäkin maassa, mutta hyvä että välität..
En minäkään tarkoita, että mainitsemaasi 8 -viikkoista saa retuuttaa ja piestä ja hakata koska se ei tottele, EI MISSÄÄN NIMESSÄ, mutta oikeus hermojen palamiseen pysyy silti..
Eihän tuon ikäinen pentu tietenkään vielä osaa toimia oikein, eikä kuulu heti tarttuakaan suihkepulloihin tai muihin "kättä pidempiin", vaan keskittyä palkitsemaan ja kehumaan, kun siihen on tilaisuus..
Mutta osta nyt kuitenkin sitä kookosta.
Ihan se terveellistä on... =)
Lämmin kiitos sinulle fiksusta tekstistäsi. Taivas tietää että olen kaivannut sinunlaistasi tervepäistä ihmistä näille palstoille.
Kahden koiran omistajana voin sanoa, että koskaan en ole joutunut tilanteeseen missä olisin menettänyt hermoni. Olen opettanut molemmat nimenomaan kuuntelemaan normaali ääntä ja koskaan ei ole ollut ongelmia. Kyseessä on ns. normaalisti vilkkaat metsästyskoirat, mutta meillä ollaan kotioloissa rauhallisesti. Ei haukkumista, paikkojen tuhoamista, varastelua.
Miten se onnistuu? Selkeät rutiinit, paljon mielekästä liikuntaa ja turvallinen ympäristö.
Rakastan koiriani. Se riittää.
entä jos rakkaus koiriin on lopahtanut??
Entä jos koirat ovat perheenlisäyksen johdosta jääneet "koiran asemaan" ja vailla aikaa, iloa ja rakkautta johon ennen tottuneet...
meillä kaksi isoa koiraa, miehen omistamia, mutta minähän se yritän jaksaa pienokaisen kanssa kotona kaiket päivät ja ikäväkseni joudun toteamaan että koirat riesananani.
mies sinulla on riesana... lemppaa hiiteen moinen ukko koirineen!
toisia mihinkään tyhmyyksiin. Tässä maassa on jo ihan tarpeeksi yh-äitejä rasittamassa sosiaalihuoltoa ja sukulaisia sekä vokottelemassa naapurin miestä.
jos mies on niin kehno ettei hoida lastaan eikä koiriaan, on naisen parempi olla yksin.
Joopa jop, älli puhuu täällä taas. Arki on arkea, ja ymmärrän täysin Hermot menee tilannetta.
Mutta tilanne on aivan normaalia elämää,kun lapsi kasvaa, tulee hieman enemmän aikaa. Mutta yksi keino on ajankäytön uudelleen järjestäminen, Kun saa arkeensa rutiineja, aikaakin löytyy. Ei tuonkokoinen perhe vielä mikään mahdottomuus ole. Itse ainakin ottaisin tilanteen niin, että esim koirien kanssa ulkoilu olisi sitä ns. omaa aikaa. Pää tuulettuu, ja sitten taas jaksaa.