Joo

ei pidä paikkaansa jos sanotaan että 11 vuotiaat
on lapsia mutta siis nämä aivan pienet ovatkin
sitten eri asia

et voi olla tuollainen! jyrsijät ovat sopivia
kaikille ihmisille!! lasta voi OPETTAA olemaan
jyrsijälle HELLÄ! tuo isovelijuttu oli kyllä
päästäsi keksitty!

H!
Jokaisen eläimen hankinta pitäisi olla harkittua.
Aikuiset (joskus tuntuu, että ikävä kyllä) voivat
ostaa lemmikin monesti oman mielensä mukaan, mutta
lapsen lemmikin pitäisi aina olla vanhemman
harkinnassa.

On kuitenkin väärin sanoa, että lapselle ei saisi
ostaa jyrsijää. Sanotaanko näin, että asia on
aikalailla puhtaasti ihmisen luonteesta ja
vastuullisuudesta kiinni, on niitä nimittäin
meissä aikuisissakin (hui, olenkos minä jo
aikuinen =), joille ei lemmikkiä pitäisi antaa
missään tapauksessa.

Aikuisen ja lapsen välinen olennainen ero on
kuitenkin siinä, että lapsen kohdalla voidaan
paljoa virheitä perustella sillä, että
lemmikinomistaja on lapsi, mutta aikuisen sen
sijaan pitäisi pystyä kantamaan vastuu eläimestä
jos sellaisen kerran päättää ottaa.

Viestisi esimerkki on surullinen ja herää kysymys,
että minkä ikäisistä lapsista on kyse. Toisaalta
viestisi sävyn huomioon ottaen luulisin sinunkin
olevan nuori. Kuitenkin olen itse nähnyt
matkallani monia onnistuneita
"jyrsijä-lapsi"-suhteita, enkä todellakaan ymmärrä
miksi lapselle ei saisi ostaa jyrsijää. Kuitenkin
sanoisin, että näissä onnistuneissa tapauksissa on
aina ollut mukana eläinrakkaan vanhemman vastuu.
Jos eläin ostetaan lapselle vain siksi, että se
kitisee sitä ja vanhempi ei halua sotkeutua asiaan
sen jälkeen millään tavalla ja mahdollisesti
inhoaa koko "rottaa", niin ollaan todella huonolla
pohjalla.

Itselläni on ollut lemmikkejä koko ikäni. Ensin ne
tietysti olivat perheen lemmikkejä, mutta
ensimmäinen jyrsijäkaverini oli marsu, joka saapui
meille, kun olin 3v. Minulla on 9 vuotta vanhempi
isosisko ja marsun hoito oli tietysti pitkälle
hänen vastuullaan aluksi, mutta sen marsun kanssa
minä kasvoin eläinten hoitoon. Kissa meille tuli
kun olin 8v ja ensimmäiset ihan omat jyrsijät sain
ollessani 12, kaksi pientä gerbiiliä. Sen jälkeen
minulla oli monia eläimiä, parhaimmillaan 11
hamsteria, kolme rottaa, kaksi gerbiiliä, marsu ja
kissa. Moni varmasti ajatteli, että äitini ei
osannut hallita minua tai jotain, kun salli
tuollaisen eläinmäärän pitämisen, mutta näin ei
kuitenkaan ollut. Kaikki eläimet tulivat taloon
pitkällisen pohdinnan ja vanhempieni hyväksynnän
kautta. Siskoni olisi aina halunnut koiraa, sitä
me emme koskaan saaneet, koska äitini oli sitä
mieltä, että ei halua hoitoonsa koiraa, eikä
luottanut siihen, että me voisimme hoitaa sen
keskenämme. Myös kanin äitini tiesi
suuritöisemmäksi hoidettavaksi ja minä sainkin
odottaa 14 vuotiaaksi ennen kuin toiveeni omasta
kanista toteutui.

Gerbiilien kasvatuksen myötä mieleeni on painunut
kaksi hyvää esimerkkiä lemmikistä ja lapsista.
Molemmissa tapauksissa oli kyse hyvin nuorista
tytöistä ja toisessa oli alkuun jopa ongelmia, kun
tytöllä ei taidot tahtoneet riittää eläimen
käsittelyyn. Nuoresta iästään huolimatta, nämä
tytöt kuitenkin hoitivat eläimensä aivan
loisteliaasti. Toinen tytöistä kävi gerbiilinsä
kanssa jopa näyttelyissä ja eläin pärjäsi todella
hyvin, kiitos hyvän hoidon. Noiden tyttöjen
gerbiilit ovat myös aina olleet kesyimmästä päästä
eläimiä, niitä kun on rakkaudella hellitty vaikka
kuinka paljon. En siis menisi sanomaan, että lapsi
olisi jotenkin huonompi hoitaja kuin aikuinen,
mutta vastuullisen aikuisen olisi aina oltava
mukana eläimen hankinnassa.

-minttis

Ei kaikki lapset todellakaan ole tommoisia. Esim.
yhellä mun serkulla, joka on melkeen 7 v., on
ollut 3 gerbiiliä kohta vuoden (sai 6-
vuotislahjaks...), eikä mitään ongelmia oo
esiintynyt. Se hoitaa niitä pääasiassa ihan itse,
osaa käsitellä niitä varovasti ja todella
ymmärtää, että nekin on tuntevia olentoja siinä
missä sekin. Pikkulapsetkin voi hyvin olla
vastuuntuntoisia lemmikin omistajia. Mielestäni
olis väärin olla antamatta eläintä niinkin
upeelle lapselle ku Marialle vedoten siihen, että
se on vielä niin pieni. Se on saanut mun uutta
kaniani ottaa syliin jo kanin ollessa 7-
viikkonen, ja oon jopa jättänyt ne ihan
kahdestaan mun huoneeseeni. "Vieraille"
pikkulapsille, kuten esim. pikkusiskon/-veljen
kavereille, joitten suhtautumisesta eläimeen ei
oo varmuutta, en omiani antais syliin ellei ois
joku hätätapaus, mutta älkää nyt hyvät ihmiset
kuitenkaan tuomitko ihmisiä iän perusteella ja
sen, että jos yks paiskoo eläimiä miten tahtoo ni
miksei muutkin. On meinaan aika hatarat
perustelut noi.

Ensinnäkin se kirjoitetaan J-Y-R-S-I-J-Ä...sulla
taitaa olla yksi mutta sitäkin karmaisevampi
kokemus lapsi jyrsijä-aiheesta.Jokaisen tulisi
tietää ettei jyrsijä ole ihan pikku lapsen
lemmikki ja tämä isoveljen (sinusta vanhemman ja
viisaamman) kosto oli todella raaka.Näille
jutuille ei voi mitään ainakaan täällä
internetissä vaan aikuisten on opittava tietämään
milloin lapsi on valmis saamaan oman lemmikin.