Minulla on nyt hieman päälle vuoden ikäinen rodultaan herkempiluonteinen koirakaveri. Valmistauduin hyvin koiran tuloon, luin monenlaista kirjallisuutta ja mieleen jäi päälimmäisenä johtajuus. johtajuuden koin suurimmaksi haasteeksi myös tuttavapiirien koiratouhuja katsellessa - niitä kurittomia piskejä.
opetin koirani todella tottelevaiseksi. en rangaissut fyysisesti vaan äänellä (dramaattisilla äänillä niin onnistumis kuin epäonnistumistilanteissakin) ja eleillä. koiran koulutus onnistui siis melkeinpä "täysin arvosanoin". ymmärrämme toisiamme ja se tuntuu ymmärtävän puhettani (äänensävyäni kaiketi), hakee katsekontaktia minuun ja hakeutuu seuraani.
olen alkanut nyt kuitenkin miettimään, että olinko liian ankara... koirani on todella herkkä ja se ottaa itseensä ihan pienestäkin - se siis loukkaantuu todella helposti ja sitten vetäytyy. se on epävarma, pysyttelee lähelläni ja ikinä ei lähde ulkona niin kauas että menettäisi näköyhteyden minuun. koirani kokee minut täysin johtajakseen, se tottelee aina. vaikka en ole fyysiesti rangaissut (paitsi muutamassa tapauksessa eli kun koira alkoi tapella toisen koiran kanssa) niin luulen että koira vähän "pelkää" minua. tai sitten se ajattelee että tuo on pomo, tota pitää varoa (?). en kuitenkaan tarkottanut olla pomo jota pitäisi pelätä.
tämä on ongelmallista kun yritän opettaa koiralle jotakin uutta. sen asenne tuntuu aralta niissä tilanteissa, vaikka minä siis mielestäni toimin johdonmukaisesti ja vain äänellä ilmoitan kun se tekee oikein/väärin. yritän kehua ja kannustaa koiraa oppimistilanteessa, mutta välillä se suorastaan kävelee/on kyyryssä ja häntä koipien välissä...
opetin koirani todella tottelevaiseksi. en rangaissut fyysisesti vaan äänellä (dramaattisilla äänillä niin onnistumis kuin epäonnistumistilanteissakin) ja eleillä. koiran koulutus onnistui siis melkeinpä "täysin arvosanoin". ymmärrämme toisiamme ja se tuntuu ymmärtävän puhettani (äänensävyäni kaiketi), hakee katsekontaktia minuun ja hakeutuu seuraani.
olen alkanut nyt kuitenkin miettimään, että olinko liian ankara... koirani on todella herkkä ja se ottaa itseensä ihan pienestäkin - se siis loukkaantuu todella helposti ja sitten vetäytyy. se on epävarma, pysyttelee lähelläni ja ikinä ei lähde ulkona niin kauas että menettäisi näköyhteyden minuun. koirani kokee minut täysin johtajakseen, se tottelee aina. vaikka en ole fyysiesti rangaissut (paitsi muutamassa tapauksessa eli kun koira alkoi tapella toisen koiran kanssa) niin luulen että koira vähän "pelkää" minua. tai sitten se ajattelee että tuo on pomo, tota pitää varoa (?). en kuitenkaan tarkottanut olla pomo jota pitäisi pelätä.
tämä on ongelmallista kun yritän opettaa koiralle jotakin uutta. sen asenne tuntuu aralta niissä tilanteissa, vaikka minä siis mielestäni toimin johdonmukaisesti ja vain äänellä ilmoitan kun se tekee oikein/väärin. yritän kehua ja kannustaa koiraa oppimistilanteessa, mutta välillä se suorastaan kävelee/on kyyryssä ja häntä koipien välissä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
... että elämä koiran kanssa ei ole pelkkää kouluttamista.
Koiran kanssa myös leikitään, telmitään, peuhataan ja tehdään kaikkea muutakin koiralle mielusta yhdessä..
Todennäköisesti teettekin, mutta tulipahan mieleeni kertoa silti kirjoituksesi luettuani =)
Jos on kyseessä herkkä tai arka koira, pitää enempi keskittyä onnistumisien kehumiseen, kuin epäonnistumisien kieltämiseen..
Liika kieltäminen juuri herkillä roduilla lannistaa koiraa, ja antaa sinusta laumanjohtajana ankaramman kuvan, kuin mitä itse haluat..
Hyvähän se on ettei koira jätä sinua ns. missään tilanteessa, vaan pysyy lähettyvilläsi ja tottelee =)
Mutta eipä se kai mieltä ylennä jos näyttää, että koira sinua pelkää..
Uutta opettaessasikin älä ole liian tiukka tai äänensävyltäsi ankara, vaan opetelkaa yhdessä iloisin mielin ja löysin rantein..
En tiedä oliko tästä nyt yhtään apua, vai pelkkää kotkotusta, muuta hauskaa kesää teille silti siitäkin huolimatta! =)
Mahdoton on ulkopuolisena saada tarkkaa kuvaa tilanteesta, vaikka yksityiskohtaisesti kirjoitatkin. Koirasi lienee ainakin todella herkkä.. Johtajuus on nimenomaan se kaikkein tärkein asia koiran kanssa elämisessä, eli sikäli olet mielestäni toiminut mallikkaasti.
Kuulostaa siltä, että koirasi myös tottelee kuin kone. Kannattaa miettiä, miksi koira tottelee. Suorittaako koira saadut käskyt palkkionhakuisesti. Tekeekö koira koska tietää että siitä seuraa jotain hyvää, jotain tavoittelemisenarvoista. Vai totteleeko koira vain pyrkiäkseen välttämään jonkin ikävän asian?
Herkkä ja pehmeä koira on oikeastaan todella haastava. Se ei anna ohjaajan virheitä anteeksi, se muistaa ikävät asiat lopun ikänsä. Kouluttaminen on vaikeaa kun pienikin pakote tai rankaisu voi saada koiran täysin lukkoon ja passivoitumaan.
En usko, että koirasi varsinaisesti "pelkää" sinua. Se vaan herkkänä ja pehmeänä yksilönä viestii asemaansa hyvin vahvoin signaalein. Pieni itseluottamuksen lisäys koiralle ei kuitenkaan varmaan olisi pahitteeksi.
Itse olen kouluttanut koiraani hyvin yksinkertaisella periaatteella: Oikeasta suorituksesta seuraa palkkio, väärä/huono suoritus jätetään huomiotta. Toisin sanoen, kun koira tekee niin kuin haluan sen tekevän se saa palkkioksi namin, leikkiä tms.. Kun koira tekee toisin kuin haluan, seuraa "rangaistus". Rangaistus on se, että palkkion mahdollisuus poistuu. Toimii mielestäni erittäin hyvin varsinkin herkillä ja pehmeillä koirilla. Pitää koiran aktiivisena ja itsevarmana kun sen ei tarvitse pelätä epäonnistumista.
Tälle menetelmälle on olemassa hieno nimikin: "Operantti ehdollistaminen positiivisen vahvisteen ja negatiivisen rankaisun avulla."
Aiheesta hyvä tiivistelmä: http://ctc-finland.com/naksutin.html
En yritä olla mikään itämaan tietäjä, en edes tiedä miten koiraasi koulutat, mutta kannattaa ainakin tutustua tuohon menetelmään. Useimmat virkakäyttöön koulutettavat koirat esimerkiksi koulutetaan juuri tuolla menetelmällä.
Ei me ihmiset ollakkaan niin erilaisia koiriin nähden. Samaa menetelmää käytetään ihmisillä. Jotenki kuulosti tutulta "Operantti ehdollistaminen positiivisen vahvisteen ja negatiivisen rankaisun avulla". Sitten huomasin, että tuotahan opeteltiin koulussa. :D Olen siis sosiaalialaa opiskellut ja työskentelen ihmisten parissa.
Kyllähän se järkikin sanoo, että noin kannattaa toimia. On vaan kyse kärsivällisyydestä.
P.S. Komppaan edellisiä. Rankaisu pois arkaa koiraa koulutettaessa. Omistajan pitää kannustaa koiraa ja saada sen itseluottamus kasvamaan.
Komppaan edellisiä ja lisään vähän omaa.
Onneksi tässä koiran ja ihmisen välisessä suhteessa on aika paljon pelivaraa ja pallo aika lailla ihmisen käsissä. Meinaan että jos jotain haluaa suhteessa muuttaa niin yleensä se kyllä onnistuu. Koira on vastaanottavainen ja sopeutuvainen. Edellä sait hyviä vinkkejä. Siitä vain tekemään suhteestanne juuri sellaisen kuin haluat. Teillä kaikesta päätellen niin hyvällä mallilla asiat.
kuulosti muuten hyvältä, mutta komppaan jke:a erityisesti yhdessä asiassa.
Miksi ihmeessä rankaiset koiraa (äänellä) kun opettelette uutta?!
Ns. väärä suoritus jätetään tietenkin vain huomiotta, joten koira uskaltaa kokeilla kaikenlaista ja keksiä näin itse "oikean ratkaisun."
Totteleeko koirasi sinua, koska se on kivaa ja hauskaa, vai koska sen on pakko?