sitä maailman ihaninta naista itselleen? Sitä omaa maailmanihaninta naista? Ovatko nämä suhteet onnistuneet? Voivatko ne onnistua?
Itse olen jo niin menettänyt toivoni. Ne joihin itse ihastun ovat heteroita tai vakiintuneessa parisuhteessa toisen naisen kanssa. Jotka ihastuvat minuun eivät sytytä.
Taidan olla ikuisesti tuomittu rakastamaan mutta saamatta vastarakkautta.
Onko täällä heitä jotka ovat "ryöstäneet" toisen naisen toiselta naiselta? Oma moraalini ei vastaavaan antaisi minulle lupaa.
Itse olen jo niin menettänyt toivoni. Ne joihin itse ihastun ovat heteroita tai vakiintuneessa parisuhteessa toisen naisen kanssa. Jotka ihastuvat minuun eivät sytytä.
Taidan olla ikuisesti tuomittu rakastamaan mutta saamatta vastarakkautta.
Onko täällä heitä jotka ovat "ryöstäneet" toisen naisen toiselta naiselta? Oma moraalini ei vastaavaan antaisi minulle lupaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oon mä kerran ryöstäny yhdeltä mieheltä naisen..
Jääköön viimeiseksi kerraksi,että ryöstän yhtään kenenltäkään.
En vaan voinut vastustaa kiusausta,koska mies oli niin herra täydellisyys.Kaiken lisäksi halveksi lesbouttani ja piti naistaan itsestäänselvyytenä.
Sain mitä halusin,eli pudotettua tämän miehen jalustaltaan ja kunnioitusta(?)osakseni.
Valitettavaa vain oli että nainen rakastui oikeasti minuun,minä en.
oppiiko miehen kaa senkin niin hyvin?
Nainen ei ole miehen omaisuutta.
Miehet ovat kuin Tähtiportissa nämä goa'uldit, asentavat sellaisen kiljuvan parasiitin ihmiseen, jonka jälkeen tästä tulee öykkärimäiselle ja väkivaltaan taipuvaiselle "jumalalleen" kuuliainen ja tahdoton orja.
On pyhä velvollisuus vapauttaa nainen orjuudesta! Lisää vapautettuja naisia!
mielipiteeseen!Hyvin sanottu Catsy!!!Sä oot ihan urho!
seksi sujui...Hänen(naisen)sanojensa mukaan hän ei ollut koskaan kokenut mitään sellaista miehensä kanssa.Tekin tiedätte minkä kokemisesta hän puhui;),niin plus hellyys,huomioiminen...
Catsylle,koen pikemmin että vapautin miehen itsehyvyydestä...Naiselle aiheutin surua ja ikävyyksiä,joita olen yrittänyt korjata.Ehkä olisi parempi että hän ei koskaan olisi tullutkaan tietoiseksi tästä "meidän maailmasta",vaan olisi pysynyt "orjuudessa".Paluuta takaisin,sitä mahdollisuutta ei ole hänenkään kohdalla.
Kohta seitsemän vuotta yhteistä matkaa takana maailman ihanimman kanssa. Oltiin molemmat 21 uotiaita kun kohdattiin, ja yhä vieläkin samat kipinät iskee kuin ensi hetkellä. Meillä on hyvä suhde, tasapainoinen ja intohimoinen. Näen meidät yhdessä mummoinakin, ja hän sanoo samaa. Niin paljon ollaan koettu yhdesää,että luottamuskin on kuin kiveä.
Minä voin ilmoittautua!
Juuri tuossa kävi halimassa se maailman ihanin muruseni, jonka kanssa ollaan jo aika monta vuotta eletty ja oleiltu yhdessä.
Joten myös tähän: kyllä - voi onnistua. Tarvitsee kuitenkin tahtoa sen suuren rakkauden lisäksi, monenlaista muutakin.
Eikä tarvinnut varastaa keltään. Ihan vain katsoimme toisiimme Helsingin yössä silloin joskus ja se oli menoa, kaksi vapaata naista.
minä sen ihanaisen jonka kanssa halusin loppuelämäni viettää mutta hän sitten koki sen ihanuuden myös miehen kanssa joten eropaperit on vetämässä nyt. :(
KOSKAAN ei voi näköjään olla 100% varma ..niin meidänkin piti mummoina kiikkustuoleissa istuskella hampaattomina ;) mutta..
Joo eli ryöstö on koettu,tosin hän oli ennen minua miehen kanssa,mutta heidän suhde oli "sairas"...Mies ulkomaalainen ja sai tehdä mitä vain ja nainen alentui kohtaloonsa,minä pelastin hänet,rakastan häntä ja pidän hyvänä,annan ylläreitä.Hän on niin onnellinen.
Meillä on yhteinen perhe eläinlapsineen ja yhteistä taivalta kolme vuotta takana.
Kyllä se oikea tulee vastaan ihan odottamatta.
En olisi ikinä uskonut että löydän noin ihanan kullan.Tsemppiä kaikille!
Olen tavannut ihanan naisen muutaman kerran (välimatkasta johtuen). Keskusteltu on tiheästi lähes päivittäin. Kaikin puolin voisin kuvitella eläväni hänen kanssaan lopun elämäni. Se mitä olen tähän mennessä oppinut hänestä, on ollut kaikki sitä mistä olen haaveillut ja vähän enemmän. Hän on erittäin kaunis, huomaavainen, hellä, seksikäs, itsenäinen, herkkä, haavoittuva, temperamenttinen ja sanavalmis. Hän saa minut ikävöimään fyysistä ja henkistä läheisyyttä. Juuri sitä mitä kaipaan.
Mutta ainahan asioissa on joku mutta. Kerron omani nyt tässä. Itse elän sellaisessa elämänvaiheessa, että en tiedä pystynkö tarjoamaan tälle naiselle sitä mitä haluaisin, tai riittääkö voimavarani. Toiseksi olen häntä useita vuosia vanhempi, häntä se ei haittaa, mutta itse en vielä tiedä. En tiedä olenko sittenkään se ihminen, joka sitoutuu samaan ihmiseen loppuelämäksi. Tuntuu, että aina jollain tavalla sotken suhteeni, kyllästyn ja etsin uutta. En kuitenkaan halua loukata. Onko nämä kuitenkin omia pelkojani itsestäni tai siitä, että kun kerrankin olisin löytänyt jonkun, en uskalla heittäytyä täysin tunteille ja rakkauteen. Pelkäänkö sittenkin näillä mutta-sanoilla vain suojelemaan itseäni.