Olemme olleet mieheni kanssa kolme vuotta yhdessä ja on yhteinen lapsikin. Työn takia mies on nyt asunut eri paikkakunnalla vajaa vuoden. Nyt olemme puhuneet yhteisen asunnon hankintaa. Mutta kun puhetta oli kihloihin menemisestä mies sanoi ettei rakasta minua tarpeeksi paljon mennäkseen kanssani kihloihin. Joten onkohan mitään järkeä ostaa yhteistä asuntoakaan. Rakastan kyllä miestäni ja hän minua, mutta mutta onko hän vain huvikseen kanssani. Miten voi sanoa toiselle ettei rakasta häntä tarpeeksi????
Ollakko vai eikö olla
Perhonen
61408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieti nyt vähän itsekin!Mitäs luulisit tarkoittavan kun sanoo ettei Rakasta Sinua tarpeeksi.Älä ainakaan sitä kämppää mene ostamaan yhdessä.
Tai siis jos kerran olette seurustelleet kolme vuotta ja mies möläyttelee, ettei rakasta TARPEEKSI. Tuskin koskaan oppii rakastamaankaan, jos ei tuossa ajassa sitä "opi". Jos oma mieheni sanoisi minulle noin, niin tulkitsisin suhteen olevan loppu. Tämä tieten on vain oma suhtautumiseni noinkin voimakkaaseen ilmaisuun kuin en rakasta sinua tarpeeksi.
lähes kolmekymmentä vuotta. Miehen mielestä "rakkaus" oli liian voimakas sana ja piti sisällään niin isoja asioita, ettei hän voinut rehellisesti sellaista käyttää suhteestamme.
Nyt olen naimisissa miehen kanssa, joka rakastaa minua ja minä häntä...ja joskus tuntuu siltä ettei edes se sana "rakkaus" riitä kuvaamaan tunteitamme vaan pitäisi olla jokin vielä merkitsevämpi sana...
Miten muuten miehesi on voinut tehdä lapsen kanssasi, vaikkei rakasta? Hiukan vastuutonta!
Jätä hyvä ihminen tollainen mulkkumies! Kolme vuotta on sinua roikuttanut perässään, ja nyt sanoo ettei rakasta tarpeeksi?! Sori vaan, mut mä en oikeasti usko että se sua rakastaa ollenkaan, aidosti. Välittäminen ja kiintyminen on sitten aivan eri asia, joita monet luulee/kutsuu rakkaudeksi. Tuhlaat arvokasta aikaasi tollaiseen toisten tunteilla leikkivään pelleen!Nyt hyvä nainen hieman omanarvon tuntoa peliin!
Juu, eli lapsen pyöräyttäminenkään ei ole juttu eikä mitään mutta kihloihin menemistä kammoksuu. Onpa oudossa järjestyksessä asiat. Mikäköhän vaatii enemmän sitoutumista ja vastuuta?
Miten ihmeessä mies on halunnut lapsen ihmisen kanssa jota ei rakasta edes sen vertaa, että voisi mennä kihloihin? Kummallinen logiikka! Kyllä lapsen "hankkiminen" on aina aina paljon isompi päätös ja sitoutuminen! Vai onko rakkaus hiipunut?
Ja millaisista kihloista oli puhe? Puhuitteko naimisiin menostakin?