eli siis onko täällä muita inttileskiä :( joiden jätkäfrendit on tikkakoskella tai muualla suorittaas palvelusta? vai oonko mä ainut joka kärsii kotona ikävästä? :(
poikaystäväs+armeija
blue
14872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
eipä ole kullallani tällaista ongelmaa kun ei ole, eikä tuu olemaankaan.....luultavasti.
Jätkä on Keuruulla. Yheksän kuukauden pesti, 218 aamua vielä...Eli vajaa seittemän kuukautta. Ikävä on kova, onneks on puhelimet. Vaikkei se kyllä paljoa auta... Nytki on ainaki kolme viikkoa kiinni, ens viikolla tietää onko vielä neljäski :(
tuo on vekaralla, enkä oo nähnyt pariin viikkoon. pääsi kuulemma AUK:hon, eli vuoden se siellä on=,(
No, et todellakaan oo ainut. Mä oon jo kärsiny sotalesken osaa about 8kk ja 4kk vielä jäljellä.Ekat kuukaudet oli mulle täyttä tuskaa mut kuulostaapa kuinka hullulta hyvänsä niin tähän tottuu.Tietysti on vielä hetkiä kun ikävä iskee koko voimallaan ja tuntuu ettei jaksa.mut mä lupasin mun ukolle että mä jaksan odottaa sitä ja aion lupaukseni pitää.
Kaikille sotaleskille voin sanoo että mikä ei tapa niin vahvistaa!!!
Saa mulle mailaillakin jos siltä tuntuu...
[email protected]
jos nimität itteäsi sotaleskeksi, se tarkoittaisi sitä sota-aikana että miehesi olisi kaatunut rintamalla. Ehkä et sitä tajua , mutta tulet pian tajuamaan. Käytä tämä aika jotenkin niin että hetken ajattelet itseäsi. Käy ulkona, tapaa kavereita , elä..äläkä nyhvää kotona itkemässä...
Minusta armeija on syvältä! Menen varmasti siviilipalvelukseen...
Hippi
...mielipiteesi saattaa muutua vielä monta kertaa kun tuosta hieman aikuistut!!!
Vielä en ole armeijaleski, siihen menee vielä yli vuosi, mutta kutsunnat on huomenna ja miua ärsyttää koko armeija.
Ei siinä mitään, sivaripojat on nynnyjä, totta kai minä oon onnellinen, että oma kulta näyttää olevansa mies ja menee armeijaan, mutta ikävä tulee ja varmasti...
Oma avomies ollut armeijassa 8kk. Lähti aukkiin ja on nyt alikessu. Oltiin asuttu puoli vuotta yhdessä, kun mies lähti. Mulle jäi hoidettavaksi kaikki asiat ja rahan hankkiminen. Eipä ole ollut helppoa. Mutta uuteen asuntoon muutettiin heinäkuussa ja asiat on oikein hyvin. Moni nainen joutuu joka vuosi jäämään kotiin miehen lähtiessä suorittamaan asepalvelusta. Armeija ei vie teidän poikaystäviä, vaan mitä luultavammin he oppivat siellä arvostamaan vielä enemmän teitä naisia, jotka toivottavasti ovat uskollisia koko armeija-ajan!!! Miehet joutuvat sinne menemään jokataupauksessa (tai sitten sivariin) mutta itkeminen ei auta, sen huomasin itse!!! Älkää siis vaipuko itsesääliin, vaan olkaa miehienne tukena, teidät tullaan kyllä palkitsemaan!!!!
Itsekin olen kokenut tuon ns. "sotaleskenosan". Ja se aika meni todella nopeaa, silloin kun hän tuli lomille,niin yhteistä aikaa osasi todella arvostaa.! Suomessa on kuitenki todella lyhyet armeijanpalvelus ajat verrattuna Venäjään, siellä pienin palveluksen suoritettava kesto on 3vuotta. Että miettikääpä sitä? Olkaa onnellisia, että ollaan suomessa!
kyl mä sen tiedän mut kyl se silti ärsyttää. tää on säälittävää mut koulun käynnistäkään ei näytä tulevan mitää ja keväällä pitäis kirjoittaa. en mä nyt sentään kotona itke itsesäälistä mut on se silti vaan ku on tottunu toisen läsnäoloon, ei jatkuvaan mutta kuitenkin. me ollaan yritetty viettää kaikki liikenevä aika yhdes tähän asti. sitä oli vähän ennen armeijaa ja nyt vielä vähemmän.mut onneksi ne kännykät on keksitty :)
Niin niin, tytöt ne jaksaa vollottaa poikien perään.
Kaveri just ootteli kundikaveriinsa intistä, ja pari kuukautta sen jälkee meni seurustellessa ku tää jätkä sit päätti jättää tytön, joka oli venannu sitä vuoden intistä..Eli joku vain käytti hyväkseen.