Huolestutta se että,minulla oli aika stressaava ja ahdistava raskaus!Vauva on terve 3,400 kiloinen,rauhallinen!Pitäisikö minun olla huolissaan että minun stressi on vaikutanut tai voi vaikuttaa vasta aikuisiässä?
Onko totta että raskauden aikainen stressi ehkä yhteydessä skitsofreniariskiin? ..........
Onko totta että raskauden aikainen stressi ehkä yhteydessä skitsofreniariskiin? ..........
Vastaukset 27
Vanhimmat
En ole koskaan kuullut että äidin raskaudenaikaisella stressillä olisi mitään yhteyttä skitsofreniaan, enkä usko siihen.
On totta että stressi voi vaikuttaa vauvaan, mut ei siinä määrin että tarvitsisi olla huolissaan, eikä miettiä aikuis-ikää. Kerroit vauvan olevan rauhallinen, hyvän kokoinen ja terve, nauti hänestä täysillä, se vauvaikä menee niin äkkiä ohi. Äläkä missään tapauksessa murehdi hänen aikuisikää, elä vauvasi kanssa jokaista ikävaihetta siinä hetkessä ja läsnä, se ei tule takaisin.
Enemmän aiheutat hänelle 'turvattomuutta' jos nyt stressaat ja olet ahdistunut, vauva vaistoaa äidin mielentilan. Toki, jokapäivä ei ole ruusuilla tanssimista, eikä kukaan ole super-hyper-äiti, joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia, mutta pääsääntöisesti yritä olla onnellinen ja rakastava äiti. Asiat meneevät yleensä omalla painollaan.
Voimia ja ihania aurinkoisia päiviä Sinulle vauvasi kanssa, nauti ihmeessä joka hetkestä.
Saitko käsityksen että aloittaja olisi huolissaan viimeisessä kysymyksessään siitä, että vauvasta tulisi joskus skitsofreeninen?
Luin uudestaan hänen viestinsä ja ymmärtäisin siitä, että hän onkin huolissaan että skitsofrenia kehittyisi hänelle itselleen. Silloinhan riski onkin jo toinen ja voi koitua vauvalle pahaksi - meillä kun on valitettavasti tapahtunut ennenkin näitä vauvan surmia.
Aloittajaa neuvoisin turvautumaan nopeasti neuvolan puoleen ja hakeutumaan keskusteluihin.
Siis Hilman kanssa. Ja muista;olet paras äiti vauvallesi:) Nauti hänestä.
Lapsen synnyttänyt ei koskaan ole itsestäänselvästi se paras äiti lapselleen. Varoisin tuollaisten yksioikoisten mielipiteiden hyväksymistä.
En sano tätä riitaa haastaen vaan uudenlaisen näkökulman tarjoten...
varmasti,että jos äiti on synnytysmasennuksen kourissa tai muuta vastaavaa? Olen silloin samaa mieltä. Silloin olisi hyvä,jos vierellä olisi joku,joka osaisi auttaa.Neuvolasta onneksi puututaan asiaan,jos nähdään,että äiti alkaa olla väsynyt.
Tässä kyseisessä tapauksessa mielestäni ei kuitenkaan ollut tästä kyse. Hän oli vain uuden tilanteen edessä ja hieman hämmentynyt. Itseäni aikoinaan auttoi tuo kyseinen lause huomattavasti. Lapsella kun on se yksi äiti. Sen oivaltaminen auttoi.
Nykyään ei kukaan ole yksin lapsen kanssa,jos ei sitä itse halua. Apua saa,jos haluaa.
Ja mitä mahdat tarkoittaa tuolla ;Lapsen synnyttänyt ei KOSKAAN ole itsestäänselvästi se paras äiti lapselleen?
Tuohon voi vastata monellakin tapaa ja kyllähän sinunkin ne seikat olisi pitänyt tajuta ilman täsmentäviä kysymyksiä mutta jos nyt tosiaan et ymmärrä lausetta, annan muutaman esimerkin hyvin yleisluontoisesti. Sitä ennen on määriteltävä käsite "parempi äiti."
Parempi äiti lapselle on se, joka kasvaa lapsensa kanssa ja kasvattaa hänestä yhteiskuntakelpoista mutta silti yksilöä, jonka omaa tahtoa ei alisteta. Parempi äiti ei siis kasvattaessaan aiheuta fyysistä eikä henkistä väkivaltaa.
Nyt voidaan miettiä mikä sitten olisi parempi äiti lapselleen, biologinen vai varsinaisen hoivatyön tekevä kasvatusäiti.
Aikuisena ihmisenä ymmärtänet, ettei biologinen äiti voi todellakaan olla aina itsestäänselvästi se parempi äiti, sillä jos biologisella äidillä on pitkälle edennyt päihdeongelma tai, hän on todistetusti henkisesti vajaakykyinen huolehtimaan edes itsestään tai, hän on väkivaltainen ja mahdollisesti toistuvista pahoinpitelyistä tuomittukin tai, aiempaan henkilöhistoriaan kuuluu jo lapsentappo YMS.niin eiköhän nuo jo selittäne.
Parempaa päivän jatkoa sinullekin, lepää enemmän niin ajatuksenjuoksukin virkoaa etkä hoppuile näillä keskustelupalstoilla kysymyksinesi ajattelematta ensin mitä kysyt....
"kasvatusäiti" kasvattaa mutta ei RAKASTA lasta?
Helppo juttu tuo toisen mielipiteen väheksyntä. Jos olet sama,joka haki uutta näkökulmaa,voit lukea koko tekstin uudelleen. Kirjotus kuului;Ei koskaan! Siinä on huima ero. Toisinaan käy niin,että synnyttänyt äiti ei ole se kaikkien paras äiti,mutta mikä ihmeen yleistys on;ei koskaan!?! Saattaisi lepo tehdä itsekullekin hyvää ja eikös täällä keskustelemassa olla??? Ajattelitko sinä,mitä kirjoitit?
Aina joku alkaa jotain älytöntä vääntään. Olikin jo menossa liian mielnkiintoiseks kun kerranki joku vastaili älykkäämmin kuin palstavakiot.
Kasvaa lapsen kanssa, niinhän tuo jo vastasi aikaisemmin.
On hyvä että täällä kirjoittelee muutkin naiset eikä pelkästään vakituiset, sillä näin miesnäkökulmasta katsottuna palstavakiot vaikuttavat aikas yksinkertaisilta ja suppeilta näkemyksiltään. Toivottavasti tuokin asiallinen viitsii täällä edes joskus kirjoittaa...Vaikka hänen vastauksia kommentoikin hölmöt! Voi naisten keskinäistä kateutta! Toinen pitää latistaa vaikka miten.
Sinäkään lukenut huolella. Puutuin sanoihin ;ei koskaan.
Lepoa sinullekin ja parempaa päivää:))
Ja vielä:luulin,että tämä oli nimenomaan keskustelupalsta.
mielestä on hyvä, että muutkin kirjoittelee ;)
kasvaa ja rakastaa on pikkasen eri asioita kuitenkin!
rakkautta kun ois kaikilla vähän enemmän saatavilla jo äidinmaidosta lähtien, niin maailmassa olisi paljon mukavampi olla ja elää ja vähemmän latistuksia ;)
käläkäläkälä.....Se viimeinen sana.
Luuletko, että kun olet huolissasi niin autat jotenkin lastasi? Olet niin täynnä itseäsi ja huoliasi, että lapsen hyvinvointi on täysin toissijaista, et vain sitä myönnä vaan kuvittelet olevasi huolissasi lapsen takia!
Tuollainen uskomaton omaan napaa tuijottelu aiheutta ristiriitaa lapselle, niin lapsuudessa kuin myöhemminkin. Älä luule, että hyvä äiti on huolissaan, hyvä ja lapsestaan välittävä äiti huolehtii lapsestaan ja siirtää oman luulosairautensa ja huomionkipeytensä syrjään.
kahta ekaa naista, ne puhui asiaa :) Synnytyksen jälkeen hormoonit heittelee ja uni on kortilla, silloin on huolissaan ties mistä... Pidä itsestäsi huolta niin vauvakin voi hyvin :)
Näinhän se menee...
Loputon ymmärtäminen ja se, ettei uskalla puuttua, aiheuttavat eniten elämässämme tragedioita. "Ei siitäkään olis uskonut" jne. kuulee turhan paljon.
JOs synnytyksen jälkeen hormoonit heittelee niin, että se alkaa vaikuttaa ajatusmaailmaan ja turhaan huolehtimiseen ja menneisyyden murehtimiseen eikä siihen, että osaa elää ja keskittyä tähän päivään ja lapsen tämän hetkiseen eilanteeseen, on syytä hake apua. Pelkkä ymmärtäminen on usein välinpitämättömyyttää ja passiivista kannanottoa.
Moi??
Elämä sekä äitinä että vaimona on vaikeaa.. Mutta nyt löyty ratkaisu.
Hei,
Eli mistä se löydetään? Olen onneksi löytänyt sen tänä viikonloppuna. Pitää yrittää ymmärtää ja antaa rakkautta. Olen kuitenkin melkoinen hirviö-äiskä ajoin tytön baarista tuoman jätkän pihalle ja kauas sieltäkin. Vähän hävettää mutta tapahtui...
Mikähän stressisi aiheutti? Onko se nyt poistunut? Onko sinun perushyvinvointi kunnossa, pelkäätkö jotain ulkoista? Oletko vauvasi kanssa yksin, auttaako lähipiiri?...
Kaikesta mieltäsi painavasta voit puhua neuvolassa terveydenhoitajalle tai lääkärille.
Uskon että monilla odottavilla äideillä on huolia ja stressiäkin, silti suurin osa vauvoista ovat perusterveitä. Äidiksi kasvetaan vasta vuosissa lasten myötä.
Sanotaan, että kolme ekaa vuotta ovat tärkeät perustuvallisuuden luonnissa ja äidin masennus/apatia on vauvan vaistottavissa ja se siirtyy vaaviin. Eli: hoida itsesi kuntoon ja pidä huolta itsestäsi. Sitä kautta jaksat vauvasi kanssa.
Olet rohkea ja fiksu, koska toit julki pelkosi, se auttaa sinua tiedostamaan tilasi ja hekemaan tarvittaessa apua.
Kaikenkaikkiaan vuosien ja useamman lapsen jälkeen moni huoli näyttää naurettavalta. Ja monia asioita pystyy ehjäämään vuosien varrella. Kolhuitta emme elon kaaressa säily kukaan, mutta alkumetrit meidän on jaksettava puhaltaa ilmaan lastemme siipien alle - vaikka avun turvin.
Onnittelut vauvastasi ja iloista jaksamista sinulle!
Älä kysy tällaisilta keskustelupalstoilta muuta kuin sellaista, johon voit saada ainoastaan faktoja eikä mutuja.
Jos täällä joku sellainen on, joka osaa oikein vastata, niin hänhän laittaisi sinulle linkkejä neuvoloihin tai suljettuihin keskusteluyhteisöihin sen sijaan, että saat jotain "lykkyä tykö", "kyllä se siitä ajan kanssa" tai "nauti vauvasta" tms.
Jos koet tilanteesi vakavaksi, ota yhteys omaan neuvolaasi ja kysy, missä voit saada oikeaa tietoa eri hormonien vaikutuksesta niin omaan kuin vauvan elimistöönkin. Sinullahan on nyt jo ilmeisesti pohdinnan alla niin raskausajan hormonit kuin stressihormonitkin. Kyse on siis selkeästi fyysisestä, lääketieteen alaan kuuluvasta ongelmasta, ei välttämättä mikään mentaaliprobleema, jota skitsofrenia on.
kysyä,missä sinun linkkisi olivat?
Luehan mitä kirjoitin:
"Jos täällä joku sellainen on, joka osaa oikein vastata, niin hänhän laittaisi sinulle linkkejä neuvoloihin tai suljettuihin keskusteluyhteisöihin sen sijaan, että saat jotain "lykkyä tykö", "kyllä se siitä ajan kanssa" tai "nauti vauvasta" tms."
Minä en ole se, joka tietää tuon alan ongelmat ja niiden keskustelupalstat mutta osaan antaa asiallisen neuvon, että täältä teiltä ei saa niitä kysyjän kaipaamia ammattitaitoisia vastauksia. Siihen minä kommentoin. Opettele sinä ymmärtämään lukemasi...
Neuvoi käymään neuvolassa hakeen apua, sieltä saa ammatti-immeisiltä linkit. Miksi täällä muka tiiettäis kaikenmaailman linkit kaikenmaailman ongelmiin?
Toisaalta, jos jollain on käsi poikki tai ompeleet revenneet ja hän kirjoittelee tänne, miksemme olisi oikeutettuja käymään aiheesta keskustelua? Hätätapauksessa jokainen sitten päätyy viisaimmaksi katsomaansa paikkaan. Aiheen aloittaja käy varmasti äitiysneuvolan jälkeisessä lastenneuvolassa.
Ehkä hänen tarkoituksensa oli saada rohkeutta ja eri näkökulmista olevia mielipiteitä. Sinullakin oli omasi. Samanlaisia neuvolaan kehoituskommentteja olin jo lukevinani ennen sinun vastaustasi.
Niistä neuvolalinkeistä...auttaisko summittainen neuvola/lääkärilinkitys, ellei tiedä aloituksen tekijän asuinkuntaa? Miksi suljettuja keskustelupiirejä? Ahdistaako aihe? Joku vastaajahan saattaisi olla vertaistukija. Ja meistä ei kukaan osaa tietää aloittajan taustaa, ellei hän halua käydä vuoropuhelua kanssamme - siihen hänellä on oikeus. Meilläkin on oikeus vastata julkisiin aiheisiin.
"lukutaitoinen"
Kun tätä naisten käymää keskustelua lukee, näkyy tuo akkain tapa nälviä heti kun joku fiksumpi nainen vastaa, niin toisen pitää arvostella neuvoja!!!!
Kukaan näistä akoista ei kuitenkaan huomaa viestisi yhtä seikkaa: missä se lapsen isä on ja miksei se ota vastuuta kasvattamisesta? Miks vaan naisten hormonit kiinnostaa tässäkin jutussa?
Tuskimpa sinun stressisi raskauden aikana on missään tekemisissä lapsesi tulevan mielenterveyden kanssa...tai skitsofrenian.
Skitsofrenia on kyllä osittain periytyvä sairaus,mutta periytyy kyllä aika harvon...etkä itse kertonut sairastavasi sitä.
On tärkeää todella ajatella,että lapsi aistii äidin tunnetilat!
Ei lapsi kaikkea muista äidin ahdistuneisuudesta,jos hän on vasta muutaman viikon ikäinen...sen jälkeen joitain takaumia saattaa jäädäkin muistoihin.
Pääasia,että huolehdit vauvastasi hyvin ja otat yhteyttä neuvolaan kertoaksesi tunteistasi.Ei neuvolassa säikähdetä kovin helposti ongelmista,jotka ovat yleisempiä kuin luullaankaan!
Ammattiapu on aina tarpeen,jos ei ole varma itsestään vauvansa kanssa!
Älä pelkää ottaa yhteyttä neuvolaanne!!!
tehnyt tässä ketjussa töitä urakalla saadaksen tappelun aikaan.
Tai siksihän varmaan ketju on aloitettukin.
VArma tapa saada naiset vastaamaan ja sitten pääsee itse vänkäämään ja ylenkatsomaan mukamas muita kirjoittajia.
Eikö mainostajat muuten viihdy, kun pitää provota.
raskauden aikainen stressi vois vaikuttaa vauvan tulevaan stressinsietokykyyn.
Tiedä sitten...