ehkä se huolestuttaa, kun on tavannut ihmisen kenen kans muutaman kuukauden jälkeen tuntuu täysin erilaiselta verrattuna aiempaan. paljon vahvemmalta. ja sit homma katkeaa, ja vielä omasta syystä..ilman järkevää syytä, mutta silti. ja sit olo on tyhjempi ku koskaan, edes kenenkään läheisen kuolema ei oo satuttanu näin paljoa.
kadulla kävellessä tuntuu joka hetki että ois parasta, helpointa hypätä ohiajavan auton alle. kaikki mitä tekee on automaattista kun siihen on tottunu, mut missään ei ole enää mieltä...miettii, et yläasteikäisillä tällanen ois mahdollista, mut miten nyt, kun ikää on jo enemmän ja pitäis olla enemmän "aikuismainen"? järkevä?
miks?
kadulla kävellessä tuntuu joka hetki että ois parasta, helpointa hypätä ohiajavan auton alle. kaikki mitä tekee on automaattista kun siihen on tottunu, mut missään ei ole enää mieltä...miettii, et yläasteikäisillä tällanen ois mahdollista, mut miten nyt, kun ikää on jo enemmän ja pitäis olla enemmän "aikuismainen"? järkevä?
miks?
Vastaukset 3
Vanhimmat
itsellä on samoja kokemukia, mutta minut jätettiín.. toivottavasti olosi paranee.. sun kannattas yrittää puhuä hänelle, niin olosi voi parantua..tai sitten sun pitää keksiä join muuta ajateltavaa..
Otan osaa teidän molempien kirjottajien puolesta... :( Mulla on sama juttu... Mä sekä se hölmöili muiden kanssa ja lopulta kumpikii jätti toisensa... Mut nyt mä haluaisin sen takas... Voisitteko alkaa kirjottelee mulle meilin kautta... ois nimittäin kiva kuulla teidän mielipiteitänne ja kokemuksia...
-kyyhkynen-
..meidä jutus ei kumpikaa pettäny, ei ollu mitää ns. "näkyvää" syytä..joku vaan alko menee erilail..mut must tuntuu vaan niiiin paskalt. yrittää ajatella muuta on just ku istuis sähkötuolis ja pyrkis oleen rento.. :/ jos täst jotain jää opiks niin se et en enää koskaa tee tällast virhettä. mitä tahansa muuta ennen..