mä on aika loppu.. kukaan ei välitä, kukaan ei kiinnostu, kukaan ei ala kaveraamaan... kun joku kävelee ohi, tuntuu vaan et se nauraa mulle... musta on tullu mielettömän vainoharhanen ja muutenki syrjäytänyt. mulla ei oo paljo kavereita ja viimeset on pettäny luottamuksen... mulla ei oo voimia jatkaa yksin. mä en halua apua keltään terautilta jonka työ on teeskennellä et sitä kiinnosta ja se välittää.. kotona mä saan kokea henkistäväkivaltaa.. joku voi ajatella et se ei oo edes paha, mut on se... mä saan kuunnella riitelyä, haukkumista, nimittelyä, alentamista, kiroilemista ja muutakin inhottaa. muutaman kaverin mielestä mä oon huumorintajunen ja tosi hyvää seuraa, mut kukaan ei tiedä tästä, koska ei ala kaveeraamaan. eikä se auta et nään näitä kavereita kaks keraa vuodessa.. kyse ei oo siitä, et oisin jotenki päällekäyvä ja tyrkyttäjä, vaan ehkä mun ulkonäkö on este. mä oon ylipainoinen ja se sattuu miten jotkut kohtelee mua sen perusteella. ne ekaks ajattelee et mä oon joku vajakki ja muutenki hidas.. semmoset ennakko ajatukset satuttaa.. mä olen omasta mielestäni ihan nätti ja muuta, mut kait ne kilot karkottaa kaikki mun ympäriltä. mä tiedän et mun kaverit on heittäny läppää musta ja puhunu paskaa selän takana, nyt kun eivät enää ole tekemisissä.. mulla on taas jonkin asteinen masennus ja vie mun loputkin voimat.. kotonakaan en enää haluaisi asua, mut ei taida olla muuta mahdollisuutta. onko kellään samalaisia kokemuksia tai jotai lohdullista sanottavaa? mitää vittuilua en jaksais enää kuunnella, et siinä tarkotuksessa ei kannata vaivautua.
tämmöstä mulla..
tyttö: kohta 15
2408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi ikävää että sulla on noin paha olla ja että koet olevasi väsynyt ja loppu. Jos haluat, niin meilaa mulle osoitteeseen [email protected].
Voitaisiin jutella enemmän, mäkin kaipaisin uutta kaveria ja olis kiva tutustua suhun. Mulle ei ainakaan paino merkkaa mitään, en oo itekkään mikään hoikka.
Samanlaisia tuntemuksia on kaikilla sun ikäisilläs.
Taitaa kuulua nuoruuteen.
Ohi menevää siis.
Vin kyl sanoo ettei kukaan mene sellaiseen ammattiin et nyt mä vaan esitän et välitän.
Terapeutit haluaa auttaa ihmisiä.
Mä tiedän monta, jotka on terapian avulla päässeet huonoista fiiliksistä eroon.
Se on vielä vaitiolovelvollista.
Apua saa aina.
Jos sä liikaa mietit kaikkea näitä juttuja niin tietysti ne alkaa tuntuu.
Joskus on vain hyvä puhua muiden kanssa ongelmistaan.
Kohta kuitenkin kessä tulossa ja pääsee relaamaan :)