Televisiossa esitettiin tv- sovellutuksena erään nuoren tytön sairaskertomus. Pääosassa oli 14-v tyttö, jonka elämässä kaikki näytti olevan hyvin. Kokeista tuli kymppejä, hänellä oli ystäviä ja mielenkiintoinen harrastus, jossa hän menestyi lupaavasti. Vanhempansa hän koki rakastavina.
Tästä huolimatta hänelle kehittyi vaikea syömishäiriö. Hän osti esimerkiksi suuren määrään suklaapatukoita, söi ne kerralla ja meni välittömästi wc: en oksentamaan ne pois. Hän yritti kertoa varovasti asiasta äidilleen sanoen, että hänellä on vakava sairaus. Äiti sanoi vain: ”ei sinulla mitään ole, sinullahan on kaikki hyvin”. Tavalliset ateriat jäivät syömättä. Lopulta hänen fyysinen tilansa heikkeni niin, että hän pyörtyi ja asia paljastui.
Lehdistä saa lukea syömishäiriön olevan tyttöjen, nuorten naisten jopa prinsessojen ongelma.
Tarpeeksi huomiota ei saa tosiasia, että tämä tapahtuu hyvin menestyville ihmisille. Ilmeisesti emme kestä kovin paljon hyvää. Alamme sabotoida sitä vaikka tuhoamalla terveytämme.
Masennus on myös eräs menetelmä hyvän tuhoamiseksi. Masentunut ihminen näkee vain asioiden huonot puolet. Masennus tulee juuri silloin, kun asiat ovat hyvin. Syvä masennus voi johtaa itsemurhaan saakka. Julkisudessa on ollut esimerkkejä.
Vaikeus kestä hyvää tuntuu epätodelliselta, sillä järjellä ajatellen meidän tulisi olla iloisia siitä, että elämässä menee hyvin. Ihmisellä on kuitenkin sisimmässään asenne hyvää vastaan. Sen havaitseminen auttaisi ongelmien kohtaamisessa.
Hyvinvointia ihmiselle tuottaa hyvä toiminta. Ei kuitenkaan niin, että toteuttaa vain itseään kuten nykyään sanotaan. Se vain lisää ihmisen itsekeskeisyyttä ja aiheuttaa pikemminkin ahdistusta. Hyvä olo tulee toisten pyyteettömästä auttamisesta. Ikävä, ettei tätä pidetä kasvatuksessa tärkeänä.
Hyvä elämänohje on vanha viisaus: Mitä annat, sitä saat.
Tästä huolimatta hänelle kehittyi vaikea syömishäiriö. Hän osti esimerkiksi suuren määrään suklaapatukoita, söi ne kerralla ja meni välittömästi wc: en oksentamaan ne pois. Hän yritti kertoa varovasti asiasta äidilleen sanoen, että hänellä on vakava sairaus. Äiti sanoi vain: ”ei sinulla mitään ole, sinullahan on kaikki hyvin”. Tavalliset ateriat jäivät syömättä. Lopulta hänen fyysinen tilansa heikkeni niin, että hän pyörtyi ja asia paljastui.
Lehdistä saa lukea syömishäiriön olevan tyttöjen, nuorten naisten jopa prinsessojen ongelma.
Tarpeeksi huomiota ei saa tosiasia, että tämä tapahtuu hyvin menestyville ihmisille. Ilmeisesti emme kestä kovin paljon hyvää. Alamme sabotoida sitä vaikka tuhoamalla terveytämme.
Masennus on myös eräs menetelmä hyvän tuhoamiseksi. Masentunut ihminen näkee vain asioiden huonot puolet. Masennus tulee juuri silloin, kun asiat ovat hyvin. Syvä masennus voi johtaa itsemurhaan saakka. Julkisudessa on ollut esimerkkejä.
Vaikeus kestä hyvää tuntuu epätodelliselta, sillä järjellä ajatellen meidän tulisi olla iloisia siitä, että elämässä menee hyvin. Ihmisellä on kuitenkin sisimmässään asenne hyvää vastaan. Sen havaitseminen auttaisi ongelmien kohtaamisessa.
Hyvinvointia ihmiselle tuottaa hyvä toiminta. Ei kuitenkaan niin, että toteuttaa vain itseään kuten nykyään sanotaan. Se vain lisää ihmisen itsekeskeisyyttä ja aiheuttaa pikemminkin ahdistusta. Hyvä olo tulee toisten pyyteettömästä auttamisesta. Ikävä, ettei tätä pidetä kasvatuksessa tärkeänä.
Hyvä elämänohje on vanha viisaus: Mitä annat, sitä saat.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sen enempää ketjua lukematta... Tulee mieleeni, että kyse ei ole siitä, että ihminen olisi hyvää vastaan varsinaisesti.
Kun puhut, että masennus ym. olisi asenne hyvää vastaan.
Masennus ei ehkä synny hyvästä, vaan siitä, että ihminen on kehittänyt sopeutuman(persoonallisuuden vammat) huonoihin olosuhteisiin. Näin siis joutuessaan hyvään tilanteeseen, hän joutuu olosuhteisiin, mihin hän ei ole sopeutunut ja joutuu siten kohtaamaan omat ongelmansa, joiden vuoksi hän ei pysty hyvään tilanteeseen sopeutumaan. Näin siis omat ongelmat nousevat pintaan. Kyse ei ole siitä, että ihminen vastustaisi hyvää, vaan siitä, että hän joutuu sisäiseen ristiriitaan.
14-vuotias ei ole vielä mikään kypsällä tavalla ajatteleva aikuinen ihminen joka on tietoisesti valinnut filosofiakseen olla pahaa vastaan. Olen kuullut että teineillä on aivojen poimuttuminen vielä pahasti kesken, joten he eivät edes kykene päättelemään asioita kovin syvällisesti ja monimutkaisesti.
Syömishäiriöt ovat merkki neuroottisuudesta. Aivan kuten häkkiin pantu eläin voi järsiä kaltereita tai jopa oman häntänsä karvattomaksi tai onanoida päivät pääksytysten, voi ahdistavassa ympäristössä elävä ihminen tehdä mitä merkillisimpiä juttuja. Kympin arvosanoja jatkuvalla syötöllä haaliva lapsi ei varmaankaan elä kovin täysipainoista elämää, jos ja kun kaikki hänen aikansa menee lukuhommissa. Tällöin hänen mielensä väistämättä ahdistuu, ja alitajunnan kautta tulee kostoisku. Kehittyy jonkinlainen kehoon kohdistuva häiriötila; ruumista rangaistaan siitä että mieli voi huonosti.
Jatkuva jankutus siitä kuinka syömishäiriöinen haluaa huomiota on mielestäni käsitetty väärin. Eihän kaipaa niinkään huomiota muilta, vaan omalta itseltään. Hänen pitäisi itsensä ajatella omaa itseään, "itsekkäästi" tehdä jotain hauskaakin eikä vain kokoajan keskittyä niiden perkeleen kymppien saavuttamiseen. Mutta koska nuori ei kykene näin ajattelemaan, jonkun on ajateltava se hänelle hänen puolestaan.
Ei sellaisella ihmisellä todellakaan mene hyvin joka ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin yhä paremmaksi ja paremmaksi tulemista, esim. juuri noiden arvosanojen hankkimisen avulla. Voisi kysyä onko taustalla sittenkin madonreikäinen itsetunto, jonka vuoksi mikään ei riitä? Nuorella itsetunto on luontaisestikin hakusessa, ja ei tarvita kovin suurta sysäystä saada hänet pois tolaltaan ilkkumalla jostakin asiasta. Herkkä mieli hoitaa loput eli oman elämän/kehon pilaamisen.
En kertonut kovin yksityiskohtaisesti asioita. Tyttö oli lahjakas, koulunkäynti oli helppoa. Harrastus, josta mainitsin oli kaunoluistelu, jossa hän menestyi lupaavasti.
Hänellä oli ystäviä ja suhteet vanhempin olivat hyvät.
Tämä hyvän vastaisuus on tiedostamatonta. PP lähetti hyvän kirjoituksen kahden sisaruksen syömishäiriöistä. Valitetavasti se poistettiin.
Olen opiskellut psykoanalyysiä, jonka mukaan syynä on kateus, tuhoava ominaisuus. Se voi kohdistua sekä itseen, että muihin ihmisiin.
"Jatkuva jankutus siitä kuinka syömishäiriöinen haluaa huomiota on mielestäni käsitetty väärin. Eihän kaipaa niinkään huomiota muilta, vaan omalta itseltään."
-
Mielestäni suhteemme toiseen ihmiseen on sama kuin suhteemme itseemme:
Voin asennoitua lähimmäiseeni voittopuolisesti ystävällisesti, myönteisesti, toimivasti, auttavaisesti. Voin tehdä jotain hyödyllistä yhdessä hänen kanssaan.
Tai voin omaksua häneen nähden kielteisen, epäluuloisen asenteen. Voin
keskittyä siihen, miten hän häiritsee minua.
Siis siitä, millainen asenne ihmisellä on toiseen ihmiseen, voi päätellä
millainen asenne hänellä on omaan itseen, omaan persoonaan.
Jos tekee jonkun tyhmyyden, voi suuttua olla vihainen monta päivää itselleen.
Mutta voisi olla itseään kohtaan myös ystävällinen, jolloin alkaisi ymmärtää, että
itselläkin on mahdollisuus kehittyä. Katsoisit itseäsi ikään kuin ystävääsi. Voit
tehdä jotain itsesi auttamiseksi sen sijaan, että vahingoitat itseäsi.
Kun luen, en keskity siihen. Minun täytyy koko ajan syödä ja juoda, silloin
kun rupean lukemaan jotakin. Suutuin työkavereilleni, tulin hirveän vihaiseksi
ja minun piti heti mennä syömään tukea ja lohtua saamaan.
Ystäväni sanoi, että olen kuin poispilattu lapsi, joka ei kestä pettymyksiä
elämässä. Olenko!
-
"Suutuin työkavereilleni, tulin hirveän vihaiseksi ja minun piti
heti mennä syömään tukea ja lohtua saamaan"
-
Ongelma on mielestäni ihan tavallinen. Meidän on vaikeata kestää
sitä, että työtoverit käyttäytyvät eri lailla kuin olemme odottaneet, jolloin
he mielestämme toimivat tahtoamme vastaan. Sinä pakenet syömiseen.
Itse lähdin vastaavassa tapauksessa elokuviin tai balettiin.
-
Elämä on lahja ja seikkailu. Elämässä sattuu ikäviäkin asioita, vaikka suurimman osan aikaa meillä on hyvä olla.
Mikä sitten saa meidät olemaan hyvää vastaan?
Huono omatunto, syntikuorma painaa ja kuvittelemme olevamme pahoja ihmisiä. Rakkaus itseämme ja läheisiämme kohtaan katoaa, emmekä halua olla avuksi ja toimia pyyteettömästi.
Pitämällä mielessämme ikäviä ja kielteisiä ajatuksia emme anna tilaa hyvyydelle. Hyvyys pakenee elämästämme. Se ei tule käskemällä, sitä on vaikea tavoittaa huonotuulisena.
Hyvyys hyväksyy ihmiset erityispiirteineen, suvaitsee erilaisuutta ja torjuu kielteiset asenteet.
Kysy itseltäsi, miksi et salli hyvyyttä.
-
"Hyvyys hyväksyy ihmiset erityispiirteineen, suvaitsee erilaisuutta ja torjuu kielteiset asenteet."
-
On yhdentekevää minkä värinen olet, minkä kokoinen olet, minkä näköinen olet, mitä uskontoa tunnustat, mikä on kansallisuutesi, mitä oppiarvoja sinulla on. Ainoa asia millä on merkitystä, on se että olet ihminen
ihmiselle.
Noin viikko sitten Tv 1 esitti dokumentin "Pakomatka anoreksiasta", joka
kertoi erään nuoren naisen vaikea-asteisesta anoreksiasta. Muutama
asia kosketti. Nainen kysyi itseltään, onko hänessä vielä jotain hyvää.
Toinen kysymys: mitä tapahtuu sitten jos hän selviää anoreksiasta.
Hän tunsi pelkoa normaalia elämää kohtaan.
Mielestäni anoreksia on pitkälle yhteiskunnan suosima sairaus. Ylläpidetään
hoikkaa kauneusihannetta, jolle esim. muotivaatteet ovat eduksi.
Aikaisermmilta vuosilta muistan erään äärimmäisen laihan miehen,
joka piti lihavuutta heikkouden merkkinä ja osotti vahvuutensa olemalla
lähes syömättä.
Anorektikolle on tyypillistä, että hän haluaa olla ainutlaatuinen. Hänen pitäisi olla
jotakin erinomaista erityisen kaunista, hoikkaa, somaa tai jotain huomiota herättävää.
Tässä hän tekee virheen, koska hän kieltää oman ainutlaatuisuutensa. Jokainen ihminen
on ainutlaatuinen, mutta jos hän tavoittelee sitä neuroottisesti, niin silloin hän itse asiassa
kieltää oman ainutlaatuisuutensa, itsessään piilevät lahjat ja mahdollisuudet:
henkisyyden, totuudenrakkauden, eettisyyden, esteettisyyden. Pakonomainen tarve
ainutlaatuisuuteen paljastaa sen, että hän kieltää sisimmän olemuksessa.
On yhdentekevää minkä värinen olet, minkä kokoinen olet, minkä näköinen olet, mitä uskontoa tunnustat, mikä on kansallisuutesi, mitä oppiarvoja sinulla on. Ainoa asia millä on merkitystä, on se että olet ihminen ihmiselle
-
Komppaan edelläolevan. On hyvä että tänne tulee maahanmuuttajia muista kulttuureista, että opimme niistä sitä mikä meissä suomalaisissa on heikkoutta. Taidamme olla sisäänpäinlämpiävä kansa. On jo aika avautua
ulospäin ja lisätä toisten ihmisten tuntemista.
Ei mun mielestä elämää hyväks tee se että saa kokeista kymppejä. Sellanen elämä voi olla erittäinkin ahdistavaa jos tarvii koko ajan olla parempi. ja vaatia itseltään liikaa.
Sama itseltään liikaa vaativuus tuli esiin taitoluistelussa, taitoluistelijat ovat laihoja olenko minä tarpeeksi laiha?
Eli niinku suomeks ja helposti sanottuna: hyvyys on moraalikäsite, jota esim. kaikkein kurinalaiset ritarit joskus harjoittivat. Nykyään se on niin häilyvä, koska saat aina turpaas jos toimit moraalisen koodin sijasta tapauskohtaisen sijaan, tosin jotkut voi sitä koodia arvostaa.. varsinkin vanhempi väestö.
-
Jos puhut tai kirjoitat niin, että jätät hyvän pois, et tule kuulolle.
Jos toimit niin, että jätät hyvän pois, et tule onnistumaan.
Hyvyys on ihmisen perusominaisuus, jonka yläpuolelle
asettuminen on teomaniaa. Palstoilta kirjoituskiellon saaneista
voi nähdä, että he eivät käytä hyvyyttä. Sen tilalle tulee
kielteisiä ominaisuuksia esim. epäystävällisyyttä, jyrkkyyttä,
suvaitsemattomuutta, ilkeyttä jne.
Hieno mustavalkoinen ajattelumalli, eli just moraalikäsitystä filosofisessa mielessä.. ja sehän toimiikin ihan jokapäivä ja jokapuolella. Ite kyllä suosin neutraaleita harmaan värejä, eli tilanteen mukaan toimintaa.