Tulin tänään töistä kotiin, ja ihmettelin veritippoja eteisen lattialla. Koira ei tullut normaaliin tapaan ovelle vastaan. keittiössä verta vielä enammän, ja kun menin olohuoneeseen verta jo läikittäin, jopa seinällä 1,5 metrin korkeudella (oli "aivastellut" varmaan). Koira löytyi makuuhuoneesta nukkumasta verilammikosta, kirsussa golfpallon kokoinen hyytynyt verimöykky. Makasi vain paikallaan eikä tehnyt elettäkään noustakseen ylös, seurasi vain silmillään ja hengitti koristen. Meni meikäläisellä pasmat sekaisin, mutta kun sanoin "lähdetäänkö ulos", nousi poika jaloilleen, ja käveli ruokakupille jatkamaan syömättä jäänyttä aamupalaa. En jäänyt syöntiä seuraamaan, vaan koira autoon ja eläinlääkärille. Koira liikkui ihan hyvin ja oli kohtuullisen pirteän oloinen, yltäpäältä veressä kylläkin. Pieneläinklinikan ovelle päästyäni paikkahan oli kiinni. Kopullelin ovea, mutta mitään ei tapahtunut. Soitin ovessa olleeseen ajanvarausnumeroon, johon vastattiin. Kerroin hätäni, ja näin lasin takana olevan eläinlääkärin, jonka kanssa keskustelin asiasta, lääkäri oli paikalla. Sanoi minulle, että on aivan normaalia että koira joskus vuotaa verta sieraimistaan kuten ihmisetkin, hiussuonia on paljon koiran kuonossa jne. Kehoitti painamaan kylmällä kääreellä kuonoa. Ei halunnut nähdä koiraani pyynnöstäni huolimatta. Helpotuin ammattilaisen tiedosta, ja tultiin kotiin. Illalla käytiin kävelyllä. Koira laahusti vastentahtoisesti perässä, ja istui välillä lepäämään (ei ole koskaan tehnyt niin). Vastaan tulleet koirat eivätkä hajut kiinnostaneet. Nyt koira on apaattinen, makaa vain. Sieraimet vuotavat edelleen verta. vettä joi, mutta edes makupalat eivät maistu. Koirani on 11v saksanpaimenkoirauros, ei tähän saakka mitään vaivoja.
Hätä
Rajatorni
10622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
siellä löytyy myös eläinambulanssikin.
http://www.animalance.fi/
en asu aivan Hesassa, asun aivan Ruotsin rajalla Torniossa (mistä nimimerkki Rajatorni).. 700 km on matkaa eläinambulansille. Tavoitelemani eläinlääkäri oli kunnan ainoa yksityinen.
että tietää muutkin.
Mutta muista, koiran iloisuus ei ole tae siitä että kaikki on hyvin. Vaikka koira olisi kuinka sairas se heiluttaa häntäänsä, ettei lauma jätä sairasta/heikkoa yksilöä... Jäänne muinaisilta ajoilta.
Verenvuoto loppui alkuyöstä ja koira nukkui hyvin. itsekin nukahdin, ja kun aamuyöstä herätessäni tarkistin tilanteen, niin kirsusta tuli melkein kirkasta (verta vain väriksi)nestettä. Välillä koira "korahteli", aivan kuin flunssainen ihminen, jolla on rööreissä räkää. Aamulenkki jätettiin väliin... poikaa ei kiinnostanut. Makoili sen verran tyytyväisen oloisena että en pakottanut. Kävin töissä pari tuntia ja tulin takaisin kotiin. Koiruli makoili samoilla sijoillaan, mutta nyt kysymykseen "lähdetäänkö ulos?" vastasi kömyämällä pystyyn. Mentiin naapurikunnan eläinlääkärin syyniin. Tohtori pikaisesti kuunteli, katseli ja kopeloi koiran, muttei löytänyt mitään vikaa, mitä ei vanhalle koiralle luonnostaankin kuuluisi. Sovittiin, että otetaan huomenna perusteellinen tutkinta, jos tarvii.
Koira on nyt paljon parempi. Verenvuotoa ei ole ollut. Ruoka ei maistu, mutta kerrallaan pieni annos herkkupaloja menee alas. Juo erittäin paljon. Liikkuu vain välttämättömän, mieluusti makoilee. Silmät kirkkaat, ja korvat kääntyilee äänen suuntaan, reagoi ja "Ymmärtää puhetta".
vähän elää sen mukaan miten jakselee, ettei tule uusintaa. Jospa vaikka on jookin verisuoni mennyt poikki ja vaatii korjaantuakseen nyt vaan lepoa ja aikaa. Toivotaan ettei ole mitään vakavampaa kuitenkaan. Jaksamisia vaan teille molemmille sinne. Toivotaan että paranee kunnolla kuntoon vielä.
uudemman kerran, niin ilmottelehan taas minkä diagnoosin antaa.
Torniossa,kun olet niin naapurikunnissa löytyy kyllä muitakin eläinlääkäreitä.Googleta ja katso missä seuraava on.
Koiruus osoitti jo toipumisen merkkejä, mutta ei palautunut lähellekkään entistä. Oli jotenkin takjaloistaan voimattoman oloinen. Söi vähän, joi paljon. Taas lääkärille. Tutki koiran, ja totesi: "tyypillinen sakemannin takapää, nivelet kuluneet" jne... Otettiin kuitenkin verikokeet (nyt poika tappeli vastaan kuin leijona, ei ollut heikkoudesta tietoakaan). Tänään tuli tulokset; munuaisvika. Takapää ei ollutkaan voimaton, vaan kipeiden munuaistensa vuoksi varoi takajalkojensa käyttöä. Huomenna viimeinen piikki. Saksanpaimenkoirauros Arttu *23.8.1997-31.5.2008)
Vielä loppukommentti. Eutanasian jälkeen eläinlääkäri näytti laboratoriotuloksia (tulevat minulle postissa maanantaina), ja diagnosoi koirallani olleen todennäköisesti syöpä munuaisten seudulla.
Jaksamista ja voimia sinulle....tuli itku silmään kun luin tuon tarinasi (vaikken sinua enkä koiraasi tunnekaan)....muistui mieleeni oman koirani poismeno.....