Pieni kääpiöpinserimme, joka ei kerennyt täyttää vuottakaan, nukkuu nyt ikiunta aivan turhaan! :(
Olin lenkkireissulla koirani kanssa ja vastaan tuli (mutka kohdassa) pikkutyttöjä isomman koiran kanssa. Se alkoi heti vetää itseään minun koiraa kohti ja tietysti minun koirani uteliaana olisi halunnut sitä haistella ja tutustua. En osannut pelätä sitä, olihan se annetttu pikkutyttöjen kuljetettavaksi, joten eihän se voi olla vaarallinen... MUTTA, melkein välittömästi kun koirat pääsivät toistensa luo, ne ensin jo kerkesivät kiertyä yhdesti fleksien narujen kanssa yhteen. Tytöltä oli jo siinä vaiheessa ote irronnut taluttimesta. Ja samantien iso koira tarttui minun pikkuista vyötäisiltä kiinni etukäpälillään, lysähti sen päälle takaosallaan ja upotti hampaansa koirani kylkeen!! Koirani vinkui niin sydäntäsärkevästi, ja minä olin ihan paniikissa! Tytötkin itkivät ja minä huusin että IRTI PERKELE!! ja APUA! En voinu enkä uskaltanut tehdä muuta kuin huutaa ja heitin koiran sonta pussilla sitä, mutta ei se hievahtanutkaan! Pelkäsin, että se hyökkää minunkin kimppuun jos menen kiskomaan sitä taluttimesta, on sellaistakin joskus sattunut! Sitten naapurista juoksi hätiin mies, joka suihkutti vettä sen päälle, niin silloin se vasta hellitti otteensa, mutta minun koira oli jo huonossa kunnossa! Toinen kylki oli ihan turvoksissa, selässä syvät hampaanjäljet ja se hengitti vaikeasti. Tuli minun jalkjen juureen hakemaan apua... Mutta en minä voinu muuta kuin lähdettiin kotiin heti ja lähdettiin viemään sitä eläinlääkäriin. Oli niin säälittävää katsoa kun toinen hakee apua meistä ja hengittäessä kuuluu ontto kumiseva ääni ja välillä se vinkui. Poikanikin olivat aivan järkyttyneitä. Minunkin olisi tehnyt mieli huutaa ja ryntäillä hätäpäissään sinnetänne, mutta koitin pitää itseni kasassa! Kun päästiin eläinlääkärille, he kuvasivat koiran, mutta ei siinä ollut enää mitään tehtävissä. Toinen keuhko oli repeytynyt, kylkiluita poikki ja joku rintaontelo (tai joku sellainen) oli irti! Koiramme sai armahtavan piikin ja tuskat loppuivat siihen. Nämä pari päivää ovat olleet koko perheelle tosi vaikeita, minäkin itken sitä kuin lastani, olihan se minulle kuin oma tyttö, minullakun on vain poikia. Hautaamme hänet kesämökillemme. Purija koiran omistajien kanssa ollaan oltu yhteydessä ja tapaamme tässä pian.
Olin lenkkireissulla koirani kanssa ja vastaan tuli (mutka kohdassa) pikkutyttöjä isomman koiran kanssa. Se alkoi heti vetää itseään minun koiraa kohti ja tietysti minun koirani uteliaana olisi halunnut sitä haistella ja tutustua. En osannut pelätä sitä, olihan se annetttu pikkutyttöjen kuljetettavaksi, joten eihän se voi olla vaarallinen... MUTTA, melkein välittömästi kun koirat pääsivät toistensa luo, ne ensin jo kerkesivät kiertyä yhdesti fleksien narujen kanssa yhteen. Tytöltä oli jo siinä vaiheessa ote irronnut taluttimesta. Ja samantien iso koira tarttui minun pikkuista vyötäisiltä kiinni etukäpälillään, lysähti sen päälle takaosallaan ja upotti hampaansa koirani kylkeen!! Koirani vinkui niin sydäntäsärkevästi, ja minä olin ihan paniikissa! Tytötkin itkivät ja minä huusin että IRTI PERKELE!! ja APUA! En voinu enkä uskaltanut tehdä muuta kuin huutaa ja heitin koiran sonta pussilla sitä, mutta ei se hievahtanutkaan! Pelkäsin, että se hyökkää minunkin kimppuun jos menen kiskomaan sitä taluttimesta, on sellaistakin joskus sattunut! Sitten naapurista juoksi hätiin mies, joka suihkutti vettä sen päälle, niin silloin se vasta hellitti otteensa, mutta minun koira oli jo huonossa kunnossa! Toinen kylki oli ihan turvoksissa, selässä syvät hampaanjäljet ja se hengitti vaikeasti. Tuli minun jalkjen juureen hakemaan apua... Mutta en minä voinu muuta kuin lähdettiin kotiin heti ja lähdettiin viemään sitä eläinlääkäriin. Oli niin säälittävää katsoa kun toinen hakee apua meistä ja hengittäessä kuuluu ontto kumiseva ääni ja välillä se vinkui. Poikanikin olivat aivan järkyttyneitä. Minunkin olisi tehnyt mieli huutaa ja ryntäillä hätäpäissään sinnetänne, mutta koitin pitää itseni kasassa! Kun päästiin eläinlääkärille, he kuvasivat koiran, mutta ei siinä ollut enää mitään tehtävissä. Toinen keuhko oli repeytynyt, kylkiluita poikki ja joku rintaontelo (tai joku sellainen) oli irti! Koiramme sai armahtavan piikin ja tuskat loppuivat siihen. Nämä pari päivää ovat olleet koko perheelle tosi vaikeita, minäkin itken sitä kuin lastani, olihan se minulle kuin oma tyttö, minullakun on vain poikia. Hautaamme hänet kesämökillemme. Purija koiran omistajien kanssa ollaan oltu yhteydessä ja tapaamme tässä pian.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itse pelkään joka lenkillä että näin käy. Voimia teille! Koiranne pääsi varmasti koirataivaaseen enkeliksi!
otan osaa menetykseesi. Tuo on aivan kamalaa :( Voin vain kuvitella kuinka kamalalta sinusta ja perheestänne tuntuu tämä menetys.
Voimia teille.
terv. kääpiökoiran omistaja
luulisin...
Kai vaadit hyökänneen koiran piikille?
Hei minulle sattui vuonna 2006.melko saman lainen tapaus.olin lenkillä lk kääpiö mäyrä koiran pennun kanssa ja emä koiran kanssa kun iso kokoinen koira kävi ensin emä koiran päälle ja sitten tämän 6kkauden pentua puisteli niin että ei pystynyt kävelemään vein siitä paikasta eläinlääkäriin otettiin kanssa röngen kuvia ja pentu oli tiputuksessa.mut pentu piti nukuttaa iki uneen.olin ihan shokissa.piti itse käydä lääkärissä.2viikoa meni kun rupesin joten kuten selviämään.semmoisen pelon jätti emo koiraan kun näkee ison koiran rupee ulisemaan.myös minuun jätti että lenkillä pelkään jos näen ison koiran. tämä ison koiran omistaja makso eläin lääkäri kulut ja kyseisen pennun.toivotan voimia.elämä voittaa.koirat ovat meillä muistoissa aina.teijo/mäyräkoirat.
piikille? Tätä isoa koiraa ei kai ole ainakaan vielä lopetettu. Kiitos osan otosta!
ensinnäkin; syvä osanottoni ja lämmin halaus teille kummallekin, sekä aloittajalle, että kohtalotoverille. minulle tuli sama kysymys mieleen. eli, mielestäni koira, joka käy toisen koiran tai ihmisen kimppuun noin pahasti, on lopetettava välittömästi. tiedän myös monen eläinlääkärin olevan samaa mieltä. noin suurta agressiota osoittava koira ei ole enää turvallinen kanssaeläjä ja on yhteiskunta kelvoton. usein saattaa löytyä sitten jälkeenpäin ruumiinavauksessa jokin syy koiran agressiiviselle ja arvaamattomalle käytökselle, esim. aivokasvain. koira, joka on "ylittänyt rajan", eli ei ole hallinnut hermojaan, vaan on purrut, tekee sen suurella todennäköisyydellä ennemmin tai myöhemmin uudestaan. kukapa meistä sitäpaitsi haluaisi ulkoiluttaa aikapommia...
Kun oma pk-mäyrikseni oli vasta n.5kk, niin yhden talon pihassa rautakettingissä kiinni ollut bernhardilainen sai kettinkinsä poikki ja tuli kovaa vauhtia meitä kohti. En edes ehtinyt nostamaan koiraa syliini. Bernhardilainen otti koko koiran suuhunsa,mutta ONNEKSI ei purrut tai alkanut riepottelemaan koiraani. Muistan vain sen kauhean tunteen, että nyt koirani kuolee. Huusin vain "irti, irti" ja ihmeekseni bernhardilainen päästi irti koirastani ja ainoa "vamma" oli koiraani ympäröivä kuolakerros.
Pelkään edelleen,että tapaus toistuu ja saan sydämentykytyksiä, kun näen ison koiran lähestyvän meitä.
Voi kauhistus!
Oikeasti, hyvä kun kirjoitit, koska ei välttämättä tule ajatelleeksi, kun päästää oman pikkukoiransa nuuskimaan jotain isompaa, että noinkin voi käydä!
Suru ja järkytys on varmasti perheessänne suunnaton. Voimia!
Todella surullista.
Mutta kaksi asiaa tähän liittyen.
Edes kilttiä koiraa ei pidä antaa yksin lasten ulkoilutettavaksi. Pitää olla varma, että taluttajalla on tietty auktoriteetti koiraan ja toisaalta fyysiset edellytykset pitää koira kurissa.
Koirilla on eläimen vaistot. Siksi tällaista tapahtuu. Ei siksi, että esim. tämä iso koira olisi paha. Koiria ei pidä inhimillistää ei pahassa eikä hyvässä. Vaikka käyhän niin, kun kovasti ovat meille rakkaita. Vatuu on ihmisessä. Jos koira tiettävästi ei tule toimeen muiden koirien kanssa, on se pidettävä kiinni ja vältettävä näitä tilanteita. Koira ei ole lasten lelu..
meillä kävi sillein kun se iso koira kävi lk kääpiömäyräkoiran kippuun niin menikö 2-4 viikoa kun tämä iso koira oli eläin lääkäri lopettanut.iso koira oli sairas kuulin jälkeen päin että koira oli vakavasti sairas.terveis .teijo/mäyräkoirat.
tänään! En tiedä sitten oliko se mitenkä sairas..
Tuntien syvää myötätuntoa luin kirjoituksesi.Itse olin kääpiökoirani kanssa lenkillä,kun irto koira hyökkäsi kimppuun.Nyt nostan syliin heti,kun nään irtokoiran.Vaikka huudan ja potkin jos kohti tulee.Kyllä säikytti,todellakin eihän tuollaisessa tilanteessa osaa varoa.Irtokoirista nyt sentään ei tiedä.Ehkä isommatkin voi olla aijemmin olleet kilttejä.Kokoero on aina niin iso.Meidän vielä haluaa niin tutustua kaikkiin.Ja häntää heiluttaa iloisesti.Jotkut isotkin leikkivät,mutta jo tassun läpsäys voi aiheuttaa kipua.Silloinhan omani voi ärähtää ja siitäkös soppa syntyisi.Onneksi täällä on oman koirani kokoisia kaveria.Täytyy muistaa varoa minunkin.Sinulle voimia.Elä hetki kerrallaan!
..sitten kävi, kun se irtokoira kävi kimppuun, vai miten sait pienen koirasi pelastettua? Meilläkin lenkkireissuilla tuli kahdesti irtokoira vastaan ja silloin osasin varoa niitä ja nostin koirani syliin, mutta ne irtokoirat olivat senverran säyseämpiä etteivät sitten alkaneet hyppiä ja minuakin raadella..! Mutta tätä en osannut tosiaan varoa, kun tyttö sitä talutti...
Kiskaisin sen pannasta pois onneksi oli panta no muuten varmaa niskanahkasta.Tämä oli minulle refleksi.Koira,kun oli omani päällä.Ei onneksi purrut sitten minua.Raahasin sen ja omani taluttimessa lähinpään taloon(tuttu talo onnaksi).Omani sain eteisestä sisälle jolloin päästin irtokoiran irti.Samalla karjaisin,nyt häivyt siitä ja tais tulla joku ärräpääkin,,.Kyllä se läks,jos on hätistelty ennenkin ovat onneksi arkoja.Polvet kyllä vapis,kun olin varma,että se tappaa koirani.Ei ehkä olisi tai olisi voinut purra lujaa jo heti.En löytänyt muuta,kuin märät karvat koirani kurkusta!Eli onneksi ei se täysillä purrut.Omani on cotoni tämä oli joku sakemanni sekoitus.Tuli tiehaarasta kävelytielle ja aivan sellaista rauhallista hölkkää.Luulin vaan moikkaavan sen koiraani.Vaan aivan suoraan hyökkäsi päälle.Kamalaa nähdä oma koira semmoisen ison alla.Huokasin,kun omani edes kykeni juoksemaan karkuun sen fleksin mitan.Silti luulin siihen sattuneen.Nyt mieheni kanssa,kun käveltiin ja tuli irtokoira.Minä otin omani syliin ja mieheni hätisti sitä.Kirjoituksestasi todella oppi,ettei kannata luottaa vaikka on taluttimessakin.Täällä on pari isoa koiraa jonka omistajat välttelee muita koiria.Minäkin vaihdan suosiolla suuntaa kauvemmas.Lähellä ohittaessa ne vetää ja tempoo,että pelottaa jos irti pääsevät.Ei todellakaan osaa varoa,kun pienetkin jotkut rähähtää toisilleen.Mielellän vaan antaisi koiransa moikata muita,kun se niin ilostuu.Ja aina toivoo rakkaalle mukavia hetkiä.Joko istutitte kukkia haudalle?Minulla on kotipaikalla lemmikkien hautausmaa.Siellä on monivuotisia,kun ei usein voi käydä.Ja sellaisia kivikkokasveja.Kissalla on kattomehitähtiä.Lapsuuden koirakaverilla hopeahärkkejä.Toisella koiralla en muista nimeä jotain ikivihreitä.Tänään kävin poistamassa kuivia koivunlehtiä.Näitä rakkaita on "hoidettava" kuoltuaankin.Se on sitä surutyötä ollut.
koiraamme. Se odottaa eläin klinikan pakastimessa! (kuulostaa kamalalle!) Hautaamme hänet kesämökkimme tontille, kunhan seur. kerran menemme sinne. (matkaa n.100 km) Siellä on 2 muutakin koiran hautaa. (ei omia, vaan sukulaisten) Kyllä jotain kukkaa laitan sitten sinne haudalle...
Monesti on tullut iso koira irrallaan vastaan. Yleensä olen ottanut koirani syliin ja karjunut! Koirat useimmiten pelkää kuitenkin ihmistä senverran etteivät kimppuun hyökkää, vaikka pikkukoira olisi sylissä. Pelottaa kyllä kun ihmiset antavat isoja koiria lasten ulkoilutettaviksi.
koirasi menetykseen :``(
Tiedän hyvin miten kamala tilanne se on, kun iso koira hyökkää päälle. Itsellä ollut myös kääkkiä ja nyt venäjäntoyta.
Mikä ihme siinä on, ettei isojen koirien omistajat voi tajuta, etteivät minikoirien kuljettajat todellakaan halua heidän hurttiensa tulevan luokse. Ja toiseksi aivam hirvittävää antaa lasten kuljetettavaksi isoja koiria. Aina voi sattua vahinkoja vaikka olisi kuinka "kiltti" se isokin koira.
Vielä kerran osanottoni suuressa surussasi!
Hirveää! Miten tällaistakin voi tapahtua! Otan osaa koko sydämestäni. Voimia teille sinne :(