Luin aikakauslehden, jossa oli juttua Jari Sillanpäästä ja siitä, kuinka hän on äidin poika.
Eli jos poika leimautuu liikaa äitiinsä, eikä löydä roolimallia isästä, hänestä voi tulla homo?
Myös etäinen isä ja vähäinen rakkauden osoittaminen isältä pojalle, voi johtaa siihen, että hänestä voi tulla homo?
En usko että homoksi synnytään, eli olisi olemassa "homogeeni". Uskon että homoksi kasvatetaan / kasvetaan elämän ensi vuosikymmenien aikana. Myös homoksi leimaamisella on osansa, eli jos poika leimataan homoksi, niin kaverit katoaa. Ja herkkä kasvuvaiheessa oleva poika alkaa luulemaan, että on homo.
Poikaa aletaan nimittelemään koulussa ja muuallakin. Poika "jätetään syrjään" kaveriporukoista ja urheiluporukoista. Myöhemmin nuori mies jätetään opiskelijaporukoiden ulkopuolelle ja työelämässä pistetään "syrjään".
Mies sairastuu henkisesti ja fyysisesti ja on lähellä "hirttoköyttä", kunnes hänelle eräänä päivänä antaa anteeksi itselle ja muille. Hän hyväksyy elämänsä ja itsensä sellaisena kuin ne ovat. Menneet ovat menneitä ja tulevaisuutta ei kannata murehtia.
Ymmärrän nyt, että pahimmat homofoobikot ja homovihaajat hakevat vielä omaa paikkaansa ja eivät uskalla kohdata omia tunteitaan ja katsoa itseään peilistä sellaisina kuin ovat. Ehkä he kaipaavat halausta?
Olen vihdoin itse hyväksynyt "pienen homon itsessäni" ja tällä tavoin vapautunut siitä valtavasta taakasta ja häpeästä, mitä olen kantanut.
Jos lopuksi määrittelen itseni, kun se on niin tärkeää? -Naisia haluava ja rakastava heteromies, joka on hyväksynyt oman homoutensa.
Eli jos poika leimautuu liikaa äitiinsä, eikä löydä roolimallia isästä, hänestä voi tulla homo?
Myös etäinen isä ja vähäinen rakkauden osoittaminen isältä pojalle, voi johtaa siihen, että hänestä voi tulla homo?
En usko että homoksi synnytään, eli olisi olemassa "homogeeni". Uskon että homoksi kasvatetaan / kasvetaan elämän ensi vuosikymmenien aikana. Myös homoksi leimaamisella on osansa, eli jos poika leimataan homoksi, niin kaverit katoaa. Ja herkkä kasvuvaiheessa oleva poika alkaa luulemaan, että on homo.
Poikaa aletaan nimittelemään koulussa ja muuallakin. Poika "jätetään syrjään" kaveriporukoista ja urheiluporukoista. Myöhemmin nuori mies jätetään opiskelijaporukoiden ulkopuolelle ja työelämässä pistetään "syrjään".
Mies sairastuu henkisesti ja fyysisesti ja on lähellä "hirttoköyttä", kunnes hänelle eräänä päivänä antaa anteeksi itselle ja muille. Hän hyväksyy elämänsä ja itsensä sellaisena kuin ne ovat. Menneet ovat menneitä ja tulevaisuutta ei kannata murehtia.
Ymmärrän nyt, että pahimmat homofoobikot ja homovihaajat hakevat vielä omaa paikkaansa ja eivät uskalla kohdata omia tunteitaan ja katsoa itseään peilistä sellaisina kuin ovat. Ehkä he kaipaavat halausta?
Olen vihdoin itse hyväksynyt "pienen homon itsessäni" ja tällä tavoin vapautunut siitä valtavasta taakasta ja häpeästä, mitä olen kantanut.
Jos lopuksi määrittelen itseni, kun se on niin tärkeää? -Naisia haluava ja rakastava heteromies, joka on hyväksynyt oman homoutensa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lisäksi ei ihmisiä voi lokeroida joihinkin "ehdottomiin laatikoihin varustettuina nimilapuilla."
Elämä itsessään on se tärkein!
Minä en usko kokonaan sinun "leimautumisteoriaan" vaan olen enemmän sen kannalla, että ominaisuus on ihmiseen jo tavallaan rakennettuna. Monet elävätkin tasapainoista elämää niin naisten kuin miestenkin kanssa, jos ovat siten suutautuneet.
Ihme kyllä, ihminen voi paljon itse vaikuttaa siihen, ettei joudu esim. nimittelyjen kohteeksi. Mutta kaikki eivät osaa pitää puoliaan. Niin monta ihmistä on meissä kaikissa.
Lopulta kyse on siitä mitä itse haluaa ja miten tuntee. Ei saa antaa muiden määrätä sinun asioista. Esim. minä ajattelin jo nuorena, että jään "erakoksi", ei siihen tarvita kenenkään lupaa. Parisuhde jonkun ihmisen kanssa, naisen tai miehen, voisi olla niin suuri asia siihen nähden kun on jo 43 v. elänyt yksin.
Moi !
Äidin poika ei tarkoita sitä, että henkilö ei koe isäänsä roolimalliksi. Asioiden liika yksinkertaistaminen voi viedä loput analyysistä metsään.
En tiedä, miksi olen homo. Ei kiinnosta tietää. Minä olen sitä mieltä, että jos tosiaan väittää hyväksyvänsä homoseksuaalisuuden osana itseään, niin miksi vaivautuisi selvittämään sen alkuperää. Ei sillä sitten enää ole mitään merkitystä.
Olen myös vasenkätinen, en tiedä siihenkään syytä, mutta kaiketi edustan senkin asian suhteen vähemmistöä. Lisäksi olen värisokea, joten edustamieni vähemmistöjen lista senkun jatkuu. Viimeinen asia tosin johtunee geeneistä, kahta ensimmäistä ei tieteellisin keinoin ole pystytty selittämään.
En koe, että ympäristöni on millään tavalla ollut mukana muodostamassa seksuaalisuuttani, mutta sen toteuttamiseen kyllä sitäkin enemmän. Maalla asumisessa oli omat kuvionsa verrattuna pääkaupunkiseutuun, mutta sekin lienee hitaasti muuttumassa.
Joten, ole sinä mitä olet. Pääasia, että olet sopusoinnussa itsesi kanssa. Edustat siinä onnistujien joukkoa, johon soisi useammankin pääsevän.
vasenkätisyyteen siis :)
en usko tuohon "Eli jos poika leimautuu liikaa äitiinsä, eikä löydä roolimallia isästä, hänestä voi tulla homo?"
Minulla oli naisellinen ja läsnäoleva,rakastava äiti ja välimme oli mitä parhaat.Roolimalli upeasta äidistä ja naisellisesta naisesta....silti olen Lesbo.En tosin mikään rekkis.
Mikään vanhempiinsa leimautuminen ei tee sinusta homoa tai lesboa.
Todistetusti me synnymme lesbo tai homo kromosomiemme kanssa.vanha ja testattu juttu!
totta tuo että se pahin sormella osoittaja homofobioinen on todennäköisesti itse seksuaalisesti joko epävarma tai pelokas omien tunteidensa kanssa.Yleensä juuri näin!
Hienoa että olet löytänyt oman pienen homoutesi!!(siis bi puolesi)
Monesti miehet vain haluavat olla kaapissa naisilleen...muista olla rakastetullesi aina avoin niin et satuta ketään.
vitun monta miljoonaa miestä tässä maailmassa on, joiden isä on kuollut heidän ollessaan pieni/jotain muuta vastaavaa ja ovat silti heteroita?
Ei isän puuttuminen varsinaisesti homouteen johda, vaan oikeammin olisi sanoa että se altistaa sille. Eli toisin sanoen isän puuttumisen takia poika todennäköisemmin samaistuu liikaa vastakkaiseen sukupuoleen ja alkaa kokemaan oman sukupuolensa etäisenä.
jotta miksi minulla ja monella muulla naisella on sellainen ongelma, että heterot miesystävät osoittautuvat alkuhuuman jälkeen ihan liian usein mammanpojiksi?
Ongelma on jopa niin syvä, että siinä kun nuoret naiset itsenäistyy ja alkavat tutustua maailmaan, eli siirtyvät opiskelemaan tai töihin ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle, niin heteropojat haluavatkin jäädä turvallisesti kotiin mamman ja navetan tuntumaan. Homomiehet kyllä yleensä itsenäistyvät sutjakasti, ja oppivat vastaavasti myös rakastaamaan ja arvostamaan vanhempiaan aikuisemmalla tasolla.
Ehkä sinun kannattaisi vielä hieman hioa tuota teoriaasi.
:)
Äläpäs yleistä. Kaikilla on erilainen tausta tavalla tai toisella. Onhan niitäkin homoja jotka ovat kasvaneet isänsä kanssa suurimman osan elämästään ja heillä on hyvät välit. Mutta sinun on turha väännellä tähän jotain kiusausteorioita koska ei kaikki homot ole olleet koulukiusattuja tai syrjäytyneitä. Ja nykypäivänä homous ei ole edes koulussa niin tabu kuin se on ollut joskus. Joten en usko että jos joku poika joka on jo saanut paikkansa jostain kaveriporukasta menettäisi hänen asemansa siinä homohuhujen takia. Sillä muut tietävät tämän pojan jo tarpeeksi hyvin eikä heitä välttämättä liikuta pojan suuntautuminen tippaakaan. Sen sijaan jos poika on alusta lähtien ollut syrjäytynyt (joka voi johtua jostain muusta syystä kuin homoudesta) niin homoksi leimautuminen pahentaa hänen mahdollisuuksiaan saada ystäviä sillä kukaan ei tiedä hänestä tarpeeksi suhtautuakseen hänen leimautumiseensa asiallisesti.
Ja poikaa ei tee homoksi vielä se että muut luulevat hänen olevan homo. Homo tietää homoutensa varmasti jo ennen muita ja suhtautuu muiden kommenteihin joko negatiivisesti tai positiivisesti. Riippuu siitä kuinka hän hyväksyy itse homoutensa. Kukaan heteropoika ei luule välttämättä itseään homoksi vaikka muut saattaisivat häntä homoksi haukkua. Jos hän todella on hetero niin se on kuin vereen kirjattu eikä hän homoksi muutu vaikka muut kuinka haukkuisivat. Toki hän voi epäröidä seksuaalisuuttaan mutta se kuuluu melkein jokaisen ihmisen kehitykseen.
Mutta monet homopojat tuntevat olevansa erilaisia jo hyvin varhain. Itsekin tiesin aina jo ennen koulun aloittamista että olen erilainen kuin muut pojat ja minussa on jotain toisenlaista. Myöhemmin murrosiässä se prosessi sai päätöksen ja selvisi mitä se erilaisuus kokonaisuudessaan oli.
Sinä olet sinä ja sillä siisti ja olet hyväksynyt itsesi sellaisena kuin olet. Varmasti monet homot ovat myös hyväksyneet itsensä, mutta ei se sitä tarkoita että he muuttuisivat heteroiksi sen hyväksymisen kautta. Eli oikeastaan et ole oivaltanut mitään mitä muut eivät olisi jo miettineet eikä se ole siis mitään uutta tai jotain mikä kaikkien pitäisi ottaa vakavasti koska se on sinun tilanteesi.
Tuo mitä kerroit henkisesti sairastumisesta yms. on vain joidenkin/jonkun tarina mutta ei kaikkien. Ei kaikki homot ole olleet itsemurhan partaalla tai masentuneita.
Mutta aito homomies ei voi sitoutua naiseen. Sinä olet korkeintaan biseksuaali ja hyväksynyt sen puolen itsestäsi joka tuntee vetoa miehiin. Homo sinä et ole jos voit olla naisen kanssa. Sanon tämän vain siksi että heteroksi muuttuminen ei ole siitä kiinni että hyväksyisi oman homoutensa sillä niin kuin sanoin monet homot ovat olleet sinut seksuaalisuutensa kanssa aina tai niin pitkään että tietävät varmasti olevansa homoja eikä heteroita. Homous ei ole kenenkään surkean olon tai masennuksen tulosta. Että jos elämä ottaa päähän niin sitä ruvetaan homoksi. Tai jos jossain vaiheessa saa pakit naiselta niin sitä ollaan silloin homoa kun naiset ei hyväksy. Tai sitten jos sellaisten takia sanoo olevansa homo niin silloin on itsetunnossa jotain pahasti vikana. Voi olla että jotkut heterot ovat eksyksissä seksuaalisuutensa kanssa ja heillä on huono itsetunto jonka johdosta he hakevat miehen syliä ja turvaa. Mutta se on heidän ongelmansa. Kaikilla ei ole sellaisia ongelmia.
Se että hyväksyy itsensä tarkoittaa että on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa myös. Monille oma seksuaalisuus on ollut selvä jo niin kauan kuin muistaa ja jotkut kamppailevat sen kanssa. Toki voi olla että kun hyväksyy viimein itsensä niin lopputulos voi olla hetero myös mutta pointti oli se että itsensä hyväksyminen ei tarkoita että tulos on aina hetero. Vaan se tulos on aina ihmisestä itsestään kiinni.
Ja harva oikeasti miettii että miksi on homo tai hetero. Turha sitä on miettiä kun omaa todellista seksuaalisuuttaan ei voi muuttaa oli homouden syy mikä tahansa. Mutta toisia ihmisiä on turha arvioida sen perusteella miten itse on kamppaillut seksuaalisuutensa kanssa kun me kaikki olemme yksilöitä.
Ei tarvitse olla edes mikään Einstein tajutakseen homoseksuaalisen kehitysprosessin tekijät. Geeneillä tai hormooneilla ei ole siinä suoraan mitään tekemistä.
Itse asiassa kukaan homouden geneettistä taustaa väittävistä ei edes osaa selittää miten "homogeeni(t)" teoriassa voisi edes johtaa homoseksuaaliseen suuntautumiseen. Geenihän on pelkkä informaatioyksikkö, se ei ole edes rakennusohje, vaan pikemminkin resepti! Se miten se mahdollisesti liittyy tiettyyn fyysiseen tai henkiseen piirteeseen saattaa olla monen mutkan takaa muotoutuva prosessi, ei siis mikään suora "komento" saada aikaan tietynlainen ominaisuus (kuten homoseksuaalinen suuntautuminen).
Tämä pätee homoseksuaalisuuteenkin, johon vaikuttavat kyllä geenit, mutta ei siten kuten yleensä annetaan ymmärtää. Persoona on osittain geenien tulosta, sellaiset piirteet kuin avoimuus ja aktiivisuus sosiaalisissa suhteissa ovat osittain geenien määäräämiä. On jo tiedetty pitkään homoissa olevan enemmän introverttisia ja neuroottisia persoonallisuuden piirteitä, molempiin näistä altistavat geneettiset tekijät. Ensimmäistä kutsutaan arkikielessä usein ujoudeksi ja jälkimmäistä herkkyydeksi.
Homoseksuaalit yksilöt ovat lapsuudessa usein kaikonneet samaa sukupuolta olevien ikätovereiden seuraa ja käyttäytyneet muutenkin omalle sukupuoliroolille epätyypillisellä tavalla. Homoseksuaaleista miehistä löytyy selvästi vähemmän esimerkiksi lapsena aktiivisesti joukkuepelejä harrastaneita tapauksia. Siinä missä muut pojat ovat kokoontuneet viherkentille potkimaan palloa, on homoseksuaaliksi kehittynyt lapsi mieluummin kirjoitellut kotonaan päiväkirjaan tai keksinyt äidillensä runoja. Tällaiset tyttömäiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet ovat selvästi havaittavissa monien homomiesten lapsuudessa.
Paitsi että homouteen altistavat nämä luonteenpiirteet, on monesti homouteen vaikuttanut tosiaan isällisen roolimallin heikkous tai puuttuminen. Teorian kanssa sopii hyvin yhteen se fakta, että homoseksuaaleilla on selvästi useammin eronneet vanhemmat tai homo on syntynyt avioliiton ulkopuolisen seksin seurauksena, jolloin homoksi kehittynyt lapsi on jäänyt äitinsä hoidettavaksi ja siten jäänyt vaille isän antamaa roolimallia.
Jotkut teoreetikot väittävät että homojen isäsuhteen puuttuminen olisi seurausta isän vaistoamasta lapsen homoudesta. Tälle ei ole olemassa mitään perusteita, vaan se on silkka olettamus vailla mitään pohjaa. Ei ole olemassa mitään tukea sille, että seksuaalinen suuntautuminen näkyisi jo muutaman vuoden iässä. Se ei myöskään voi olla syynä sellaisissa tapauksissa, joissa isä on kuollut esim. onnettomuudessa tai isä ei ole suostunut isäksi vielä syntymättömälle lapselle (äpäryys on myös yleisempää homojen keskuudessa).
Heteroseksuaalnen suuntautuminen on seurausta lapsen samaistumisesta omaan sukupuoleen. Vastakkainen sukupuoli koetaan tällöin salaperäisen kiehtovaksi. Tämä uteliaisuus muuttuu sitten erotisoinniksi ja herää seksuaalinen kiintymys vastakkaisen sukupuolen ulkoisia piirteitä kohtaan. Homoseksuaalisuus kehittyy tismalleen saman kaavan mukaan, paitsi että yksilö ei samaistukaan omaan sukupuoleen.
Nykyään tätä teoriaa ei varsinkaan valtamediassa suosita. Syynä mitä ilmeisemmin halu uskoa ihmisten ehdottomaan tasa-arvoisuuteen, jossa stereotypiat missä tahansa muodossa ovat sitä pahimman luokan syntiä tätä dogmaattista uskonkappaletta kohtaan.
Vielä haluaisin sanoa jotain yleistämisestä, josta joku on jo aloittajaa ehtinyt syyttää. Tämä syytös ei nimittäin ole edes looginen, koska ei ole kyse jakaumasta vaan keskiarvosta! Olisi syytä ymmärtää näiden ero, ennen kuin alkaa perusteettomasti toisia syyttelemään. Kukaan ei siis väitä että yksilöllinen variaatio homojen keskuduessa (jonkun tietyn seikan suhteen) olisi muka jotenkin suppeampaa mitä heteroiden keskuudessa. Ainoastaan on väitetty että tämä variaatio keskittyy eri tavalla! Silti se keskittyy johonkin myös heteroiden kohdalla, joten on täysin aivotonta alkaa marisemaan "yleistämisestä".
No jos homouden syy on noin yksinkertaista ja pystytään selittämään vaihe vaiheelta että miten lapsesta kehittyy homoseksuaali aikuinen niin miksi kukaan ei ole kehittänyt mitään jolla kenties pystyttäisiin pysäyttämään tuo 'kasvuprosessi' tai kumoamaan se myöhemmin? Miksi yksinhuoltajaäitien poikalapsia ei oteta huostaan sen perusteella että lapsesta kehityy suurella todennäköisyydellä homoseksuaali? Miksi homoseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä ei vain voitaisi laittaa pakollisiin tutkimuksiin kuin koe-eläimiä ja heitä yritettäisiin muuttaa heteroiksi?
Onhan masennuksellekin ja ties mille vaivalle helppo selittää vaiheet ja miten henkilöstä on tullut sellainen ja sellainen mutta ei masennuskaan ole pysyvää vaan siitä voi päästä eroon. Kaikenlaisista asennevammoista ym. voi päästä myös eroon. Ihmiset kokevat muutoksia läpi elämän. Joten jos homouden syyt ovat niin yksinkertaisia niin miksi homoseksuaalisuuden poistaminen ihmisestä ei ole niin yksinkertaista? Tai että miksi on mahdollista miehestä joka on elänyt sitä tavallista pojan elämäää lapsena, on ollut kaverilauma ja urheiluharrastuksia ym. muuttuu aikuisiällä homoksi? Vaikka hänellä olisi vaimo ja lapsia. Onko sekin selitettävissä sillä että mies on aikuisiällä eristäytynyt omasta sukupuolestaan, kavereistaan ja siten alkanut himoita miestä seksuaalisesti? Ja miksi voi olla mahdollista että pojasta jolla on paljon kavereita (poikia), rakastava isä ja urheiluharrastuksia, muuttuukin homoksi?
No jos olet oikeasti homoseksuaali niin kerroppa syyt omalle homoudellesi? Ja miksi olet lähtenyt syitä etsimään?
"No jos homouden syy on noin yksinkertaista ja pystytään selittämään vaihe vaiheelta että miten lapsesta kehittyy homoseksuaali aikuinen niin miksi kukaan ei ole kehittänyt mitään jolla kenties pystyttäisiin pysäyttämään tuo 'kasvuprosessi' tai kumoamaan se myöhemmin?"
Katsotaanpas tätä logiikkaa hieman... Kuten varmasti "viisaana" henkilönä ymmärrät, on yksinkertaista selittää miten ihminen vaikkapa rajussa liikenneonnettomuudessa menee kirjaimellisesti kappaleiksi. No, jos kerta asia on noin yksinkertaista selittää, niin miksei ole keksitty jotain jolla ihminen voitaisiin liimata palasista jälleen eläväksi olennoksi?
"Miksi yksinhuoltajaäitien poikalapsia ei oteta huostaan sen perusteella että lapsesta kehityy suurella todennäköisyydellä homoseksuaali?"
Koska elämme demokratiassa/ihmisoikeusvaltiossa, jossa moista pidettäisiin joka tapauksessa vääränä. Eihän geneettisiä sairauksai sairastaviakaan nykyään enää steriloida, vaikka heidän lapsensa voidaan suurella todennäköisyydellä (joskus jopa 100%) kärsivän myös samasta sairaudesta.
"Miksi homoseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä ei vain voitaisi laittaa pakollisiin tutkimuksiin kuin koe-eläimiä ja heitä yritettäisiin muuttaa heteroiksi? "
Ihan samasta syystä.
"Joten jos homouden syyt ovat niin yksinkertaisia niin miksi homoseksuaalisuuden poistaminen ihmisestä ei ole niin yksinkertaista?"
Jooh. Näinhän sen täytyisi tietysti olla yksinkertaisen ihmisen mielestä, jos jokin asia on perin yksinkertainen tajuta/selittää, niin sen pitäisi olla myös yksinkertainen asia hallita teknisesti. XD
"Tai että miksi on mahdollista miehestä joka on elänyt sitä tavallista pojan elämäää lapsena, on ollut kaverilauma ja urheiluharrastuksia ym. muuttuu aikuisiällä homoksi?"
Oho, siis heterosta homoksi muuttuminen on mahdollista. Entäs homosta heteroksi?
"Onko sekin selitettävissä sillä että mies on aikuisiällä eristäytynyt omasta sukupuolestaan, kavereistaan ja siten alkanut himoita miestä seksuaalisesti?"
Ehkäpä hän oli homo jo ennestään. :)
"Ja miksi voi olla mahdollista että pojasta jolla on paljon kavereita (poikia), rakastava isä ja urheiluharrastuksia, muuttuukin homoksi? "
Jospa kyse on nörtistä, joka on kavereihinsa yhteydessä vain netin välityksellä? :)
"No jos olet oikeasti homoseksuaali niin kerroppa syyt omalle homoudellesi? Ja miksi olet lähtenyt syitä etsimään?"
Anteeksi, mutta miksi heittäisin helmiä sioille? Osoitit jo yksinkertaisuutesi typerillä kysymyksillä.