Tässä seison
en muutakaan voi
pyydän
älä laske
taudinsyömiä vuosirenkaitani
kovettunut kaarnani
johon vuosia sitten
kaiversit nimesi
on yhä paikallaan
latvani
ei vielä ole laho
vaikka neulaset putoilevatkin
tuulten mukana
voin yhä tuntea
sateen viileän kosketuksen
uurteisella pinnallani.
On kevät
linnut visertelevät
ojennetuilla oksillani
jossakin
kaiverretun nimesi alla
sykkii vielä elämää
kuuletko sen
aistitko sen
kevätillan sinisessä
hämärässä...
en muutakaan voi
pyydän
älä laske
taudinsyömiä vuosirenkaitani
kovettunut kaarnani
johon vuosia sitten
kaiversit nimesi
on yhä paikallaan
latvani
ei vielä ole laho
vaikka neulaset putoilevatkin
tuulten mukana
voin yhä tuntea
sateen viileän kosketuksen
uurteisella pinnallani.
On kevät
linnut visertelevät
ojennetuilla oksillani
jossakin
kaiverretun nimesi alla
sykkii vielä elämää
kuuletko sen
aistitko sen
kevätillan sinisessä
hämärässä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
'Vanha puu' tuotti hyvän runon - hedelmän
Kaunis runo josta pidin
Todella kaunis runo. Toi mieleeni jotkin Juice Leskisen runot, en tiedä tosin miksi. Ehkä runossa vain oli sellainen tunnelma ja ote.
Hienoa kielen käyttöä. :) Pidin.
Tiedä sen kauneudesta mutta joskus vanha puukin höpisee, ihan itsekseen. Kiitti kommentistasi!
Kiva jos pidit, tiedä siitä kielen käytöstäkään,
vanhalla puulla se on vähän kankeaa.
Jos oli jotakin Juicemaista, se oli sitten sattumaa. Kiitti sulle!
oli täynnä tunnetta, ajatusta ja elettyä elämää.
Eikä ilmaisu ollut sekavaa puuroa, mikä sekin merkitsee paljon. Mielestäni runossa pitää ehdottomasti olla jokin keskeinen ajatus. Ja sitten taito sanoa. Siis pidin.
Tässähän ihan punastuu kommenteista!
Kiitti sulle! :)
hyvä,lämmin ja rauhallinen runo.
Kiitos palautteesta ! En muistanutkaan tätä runoa enää, mutta ... arkiston
uumenistahan näitä tulee joskus yllättäen .