Kuinka paljon korvani kaipaavatkaan ääntäsi,
kuiskailuja hellien sanojen,
ehkä intohimojenkin.
Ihokarvani elävät ajatuksieni voimasta,
nousevat ja laskevat,
aiheuttaen iholle väreitä.
Vain kosketus saisi sen rauhoittumaan,
verini virtaamaan ja lämpöä luomaan.
Tuoksusi vielä muistan,
mutta sekin jo haalentuneen,
tarvitsisi nuuhkaisuja sinusta,
elävöittämään mielikuviani.
Sanasikin kirjoitettuna lohduttaa,
ne tallennan salaiseen arkistoon,
sieltä niitä luen,
yhä uudelleen ja uudelleen.
Kaipuutani karkoittaen.
Mutta mikään ei vedä vertoja,
läheisyytesi ikävään.
Vain vierellesi istumaan,
katseitamme vaihtamaan,
on oikeaa sielunhoitoa.
kuiskailuja hellien sanojen,
ehkä intohimojenkin.
Ihokarvani elävät ajatuksieni voimasta,
nousevat ja laskevat,
aiheuttaen iholle väreitä.
Vain kosketus saisi sen rauhoittumaan,
verini virtaamaan ja lämpöä luomaan.
Tuoksusi vielä muistan,
mutta sekin jo haalentuneen,
tarvitsisi nuuhkaisuja sinusta,
elävöittämään mielikuviani.
Sanasikin kirjoitettuna lohduttaa,
ne tallennan salaiseen arkistoon,
sieltä niitä luen,
yhä uudelleen ja uudelleen.
Kaipuutani karkoittaen.
Mutta mikään ei vedä vertoja,
läheisyytesi ikävään.
Vain vierellesi istumaan,
katseitamme vaihtamaan,
on oikeaa sielunhoitoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
runoasi. Se osui suoraan sydämeeni - kiitos siitä!
Miehelle...mutta pyrin kirjottamaan runoja välillä niin, että ne lukijana sopisi molemmille... :o)
Kiitos piristävästä viestistä!