Mitä voi tehdä kaverille, joka hehkuttaa mulle jokaista uutta edistysaskelta raskaudessaan?? "Vitsi se oli niin ihana tunne kun näki lapsen ultrassa"!!! "Tänään tuntui eka potku!" Kun en haluaisi loukata, mutta en myöskään teeskennellä kiinnostunutta.
Taustaksi, että itse ollaan yritetty lasta vasta vähän aikaa eli varsinaisesta lapsettomuudesta ei voi vielä puhua. Oon vaan niin hiton kateellinen, että kaverini saa kokea kaiken ensin :-((((.
Taustaksi, että itse ollaan yritetty lasta vasta vähän aikaa eli varsinaisesta lapsettomuudesta ei voi vielä puhua. Oon vaan niin hiton kateellinen, että kaverini saa kokea kaiken ensin :-((((.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ollakaan ees kaveri??minä oon kärsiny lapsettomuudesta yli kymmenen vuotta,hoitoihin ilmottauduin n.8v sitten,kun tuli kohdunulkoinen raskaus ja johtimet laitettiin poikki...vielä 4 vk sitten olin epätoivoisempi kuin kukaan voi käsittää..ja sitten plussasin vihdoin ja huomenna eka ultra.. tänä aikana yksi kaveri on tehnyt kolme lasta,toinen kaksi,paras ystäväni myös kaksi,ja minusta se on ollut upeeta.olla mukana kuulemassa kaikki jutut.se on ystävyyttä.en voi olla vihainen siitä että hän saa sen kokea ennen minua.päinvastoin. jos asia sinua noin vaivaa.pyydä häntä juttelemaan jostain muusta aiheesta.jos hän yhtään sinua tuntee,niin tajuaa asian olevan arka. tsemppiä ja onnea yritykselle.minun tarinani jo kertoo että kaikki on mahdollista :)
Oletpas sä kamala kaveri!!! Ymmärrät itsekin sitten jos olet raskaana, että tulet varmaan mainitsemaan ensimmäiset potkut ja ultran! On se kuule niin hieno asia! Ja vielä oudompaa on, että et edes ole yrittänyt kauan lasta ja silti olet kateellinen.
maailman ihanin ja kaunein asia tuntea ekat potkut ja nähdä ultrassa liikkeet ja se pieni aarre. miten joku voisi olla hiljaa kun pääsee sellaisen kokemaan???haloo?? miksi valitat jos et ole sitä kauaa yrittänytkään, vai onko sinulla alemmuuskomplekseja että sun olis oltava edes jossain asiassa nopeempi kun sun kamus??onko hän useemmin tavoittanut jotain mistä sinä vain haaveilet??
ok minäkin tunnen katkeruutta ja se on vain aina ja ikuisesti pidettävä pinnan alla...koska katkera ihminen on paha, ilkeä, hirveä ja kuvottava....ja rumakin vielä
HEI HERÄTKÄÄ!
Jokaisella tulee välillä tällaisia tuntemuksia ja jos ne tuomitaan noin ankarasti niin niitä on helvetin vaikea käsitellä. Kyllä se ystävyyskin voi joskus saada kolhuja kaikkien tunteiden takia ja palautua sitten ajallaan kun kumpikin on valmis. En voi sietää tuota asennetta että eipä se sitten kaveri ole ikinä ollutkaan jos et ihan v...sti sen puolesta osaa olla onnellinen.
Sanoisin näin, että älkää ihmiset polttako siltoja, mutta ei saa myös itseään äärimmilleen kiduttaa jos joskus on itellä vaikeaa eikä vaan JAKSA olla NIIIIIN onnellinen toisen puolesta. Me ollaan jokainen yksilöitä : )
Ymmärrän pienen kateuden tunteen ja ymmärrän sen sitten varsinkin jos itse on lasta yrittänyt pitkään. MUTTA alkuperäisen kirjoitus ei ollut pientä kateuden tunnetta. Hän ei ilmeisesti pysty yhtään iloitsemaan kaverinsa raskaudesta. Se on kyllä outoa ja ei kaverimaista vaikka mitä sanot!
Öhöm, miten kysymyksesi mielestäsi kuuluu lapsettomuuspalstalle?
No, joka tapauksessa, et kai voi muuta tehdä, kuin kertoa kaverillesi tunteistasi. Kerro hänelle, että et halua kuulla hehkutusta raskaudesta, että se tuntuu sinusta kiusalliselta. Luultavasti hän tästä loukkaantuu, mutta ehkäpä sinun ei sen jälkeen tarvitsisi enää kuunnella sitä hehkutustakaan. Voit myös ottaa etäisyyttä kaveriisi vähäksi aikaa, jospa alkuraskauden hehkutus pikkuhiljaa hiipuu.
Muista sitten, kun itse olet raskaana, ettet hehkuta sitä ihmisille, joilla ei vielä ole lapsia! Nyt kun tiedät, miltä se tuntuu ....
Itse olen lapsettomuudesta vuosia kärsineenä pitänyt etäisyyttä raskaana oleviin ystäviini, koska raskaana olevien ihmisten kanssa tekemisissä oleminen on ollut minulle jokseenkin ahdistavaa. Kun lapsi syntyy, olemme taas alkaneet olla yhteyksissä. Lapset ovat aina yhtä ihania enkä ole niistä kateellinen. Kai se on vaan, että sitä pelkää, ettei itse saa koskaan kokea raskautta ...
Mihinkäs palstalle sitten menisin? Raskauspalstalle vai??? Tuskin.
Ja tosiaan puoli vuotta ollaan lasta yritetty, kun kaveri keksi ryhtyä raskaaksi saman tien kun kuuli meidän yrityksistä.
Ajattelin että täältä löytyis jotain ymmärrystä, mutta tehän vasta ilkeää porukkaa olettekin.
en tiedä oletko iältäsi nuori, siltä ainakin kuulostaa. Toki toisen raskaus voi haikeutta itsellekin tuottaa, mutta kyllä on elämässä sinulla vaikeaa, jos jo noin katkera olet kaverillesi. Itsellä lapsettomuutta takana neljä vuotta ja kaverit saaneet paljon lapsia tässä välissä. Jos katkeroituisin siitä, olisi elämä aika merkityksetöntä. Mutta joko olet naivi tai sitten oikeasti nuori, joka ei vielä osaa asettua toisen asemaan. Toisen ilo ei nyt vaan ole sinulta pois. Jos et tosiaan kestä vauvajuttuja kavereilta, voithan sen heille kertoa... mutta pian on kaverit vähissä.
Ja tosiaan puoli vuotta "yritystä" on aika lyhyt, lapsettomuudesta on turha puhua. Elämän taitaa olla vain hyväkin opettaa sinua, että kaikki- mulle- heti ja nyt asenne ei toimi.
kuitenkin useimmat on yrittäny ainakin sen vuoden ellei moniakin niin toi on aika pientä siihen nähtynä. Jos nytkin jo tekee noin pahaa (minkä toki ymmärrän) niin voin kertoa että yli vuoden päästä se menee jo suorastaan sietämättömäks. Ei auta muu kuin "turtua" ja yrittää kovettaa ittensä parhaan mukaan muiden uutisille ja pystymahoille..
Teillä ei ole mitään hätää vielä. Vuosi on normaali yritysaika. Meillä meni 5 vuotta ja hirvittävä määrä hoitoja, keskenmenoja, leikkauksia sun muuta, ennenkuin toiseksi viimeinen siirto (1 alkio jäi jäljelle vielä) onnistui niin pitkälle, että olen pidemmällä raskaana kuin 5 .
Olet tosiaan ilmeisesti aika nuori. Vähän ilkeitä vastauksia olet saanut, mutta ymmärrän ne toisaalta täysin, koska useat ihmiset ovat yrittäneet vuoden, ehkä vuosia, ja ovat todellisesti kokeneet paljon. Sinua ilmeisesti harmittaa ainoastaan se, että kaverisi onnistui ennen sinua, joka on kyllä aika lapsellinen näkökanta, vaikka se voikin harmittaa.
Neuvoni olisi, että sanot suoraan kaverillesi, että sinua harmittaa kuunnella. Ei hän voi lukea ajatuksiasi, ja toisaalta, hän on onnessaan, kun on raskaana. Se on ihan normaalia. Niin tulet sinäkin olemaan, kun raskaksi tulet. Ja toivottavasti ennen kuin puhutaan lapsettomuudesta ja hoidoista.
Kuvittelisin, että tällaisia kyselyitä voisi olla kuumeilupuolella, jossa on samassa tilanteessa olevia, jotka ovat yrittäneet saman verran.
...että hän mielellään kertoo sinulle juttuja, koska ajattelee, että teillä on kuitenkin molemmilla sama prokkis päällä. Senhän voi periaatteessa ottaa kohteliaisuutena, koska hänkään ei näe vielä teidän tilanteessa mitään epänormaalia, eikä osaa ajatellakaan, että sulla olisi mitenkä epätoivoinen olo. Se kuule loukkaa paljon enemmän, kun ystävät ympärillä alkaa lisääntymään ja yht'äkkiä et juuri kuulekaan heistä, koska kokevat kai ahdistavaksi sun lapsettomuuden ja ajattelevat, että sinua loukkaa heidän tilanteensa. Siinä vaiheessa sitä tajuaa, että muut ihmiset alkaa jo menettää toivoaan sen suhteen, että sinä pystyisit koskaan lisääntymään ja siinä vaiheessa sä todella tunnet itsesi todenteolla ulkopuoliseksi ja erilaiseksi.
Minulle kävi niin, ettei lasta suunniteltu ja sitten kun olinkin yht äkkiä raskaana muuttui kaverini käytös täysin käsittämättömäksi ja yhteydenpito aivan minimaaliseksi. En voinut ymmärtää tätä, koska olin uskossa etteivät he halua lasta. Sitten kuulin myöhemmin että heillekin on tulossa perheenlisäystä, kummallinen käytös sai selityksen, sehän oli vain kateutta ja jonkinlaisen myönnytyksenkin pariskunnalta asiaan sain. Ei ole kuitenkaan välit parantuneet sen jälkeen. Minusta se vaan oli jotenkin epäreilua että minun raskaus ja lapsi ei parasta ystävääni kiinnostanut. Eikös se ystävyyskin ole vähän niin kuin avioliitto; läpi myötä- ja vastoinkäymisten.
minä olen ollut hoidoissa nyt vuodesta 2000 alkaen eli aikas kauan..ja nyt tärppäsi keskenmenojen ym jälkeen..tänä aikana paras ystäväni on saanut kaksi lasta aivan normisti. hän on nyt yh..ikävä kyllä .minä haluisin nauttia raskaudesta ja olla onnellinen,mutta hän maalaa jatkuvasti piruja seinille koska omat lapsensa ovat aivan kauheita.en ymmärrä miten heistä on saatu kasvatettua edes sellaisia..mutta minulla ystävyys kyllä karahtaa juuri tähän.ennen hän aina piti peukkuja ja oli kannustava,mutta tänään oli eka ultra josta vain hän tiesi,niin ei minkäänlaista kysymystäkään asiasta.vaan omia työhommia,ymym.mulla on tosi kurja olo.. luulin että se on mun paras ystävä mutta ei kai olekaan sitten. ehkä oletan ystävyydeltä liikaa..