Katson peilistä kuvaani
mitä jälkiä olenkaan jättänyt
kulkenut tuntemattomia vesiä
karikkoja, kiviä, niiden läpi
elämääni luotsannut
täältä korkealta
asiat näyttävät niin pieniltä, mitättömiltä
kuin katkennut muisto
kaarnaveneessä
herätät, kun tartut minuun
kosketat, joka solullasi
silti olen tässä
yhä peilin takana
odottamassa
mitä jälkiä olenkaan jättänyt
kulkenut tuntemattomia vesiä
karikkoja, kiviä, niiden läpi
elämääni luotsannut
täältä korkealta
asiat näyttävät niin pieniltä, mitättömiltä
kuin katkennut muisto
kaarnaveneessä
herätät, kun tartut minuun
kosketat, joka solullasi
silti olen tässä
yhä peilin takana
odottamassa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tule mies mitään Sinunkaan kanssasi.
Nämä runosi eivät vaan muutu vaikka mielestäni
sanoitkin jossain vaiheessa, että yrität löytää
toisenlaisen vireen.
Kyllä tässä on se sama haikea sointi kuin aiem-
missakin runoissasi. Yhtä laadukasta, vaikkakin
koskettavaa tekstiä.
usko minua, olen yrittänyt kirjoittaa iloisempia runoja.
Mutta nyt ei vaan onnistu. Vaikka on kevät, mieli on virkeä ja hyvä..mutta heti kun alan kirjoittamaan, sanoista tulee vain tällaisia.