Se on veltto.
- Njääh..., kuulen rantaan saakka sen tyytymättömän njäähkäisyn.
Se plösöttää paikoillaan, mielipaikallaan veneen kokassa, etukumarassa. Kädet polvillaan, silmät puoliummessa. Jos sen tapoja ei tuntisi näinkin hyvin kuin minä tunnen, sen voisi luulla hetkellä millä hyvänsä nyykähtävän turvalleen veneen pohjalle. .
- Njääh... Jos niinku itte, kokeilis tosta vaan... muuten saamatonta...
Se näyttää saavan liikettä käsiinsä jossakin haarojensa tienoilla. Ihan kuin se jotenkin terästäytyisi, suorastaan kiihtyisi.
- Njääh... Ah-hah!
Sen silmät suorastaan pullottavat, sestaavat vilkkaasti edestakaisin jossakin jalkovälin tasolla. Näkee tähän saakka, kuinka sen rintakehä nousee ja laskee, hengitys tihenee.
Kuluu muutama minuutti.
- Njähhäs... Tulihan se sieltä! Pikana, kun on tarpeeksi villi mielikuvitus...
Se näyttää rentoutuvan, nojautuu nautinnollisesti taaksepäin, nostaa kätensä niin, että ne näkyvät veneen laitojen ylitse, tähän rantaan asti ja ristii ne niskansa taakse. Näkyy hilaavan jalkansa likoamasta keskituhdolle. Ihanko se älyttömänä hymyilee?
- Njääh! se kuuluu myhäilevän itsekseen.
Venehän vuotaa yhä.
Sen nyt tietää ennestään, jokakeväistä.
- Suoraan huipulle. Suomi24:n Kirjailijanalut-palstalle, julkaistavaksi, kerta heitolla, ettäs tiedät, se korottaa tarpeettomasti ääntään ja yrittää kammeta itseään kyljelleen, päiväuniinsa.
Läppäri sukeltaa sekin.
Annan köyden valahtaa veteen.
- Njääh..., kuulen rantaan saakka sen tyytymättömän njäähkäisyn.
Se plösöttää paikoillaan, mielipaikallaan veneen kokassa, etukumarassa. Kädet polvillaan, silmät puoliummessa. Jos sen tapoja ei tuntisi näinkin hyvin kuin minä tunnen, sen voisi luulla hetkellä millä hyvänsä nyykähtävän turvalleen veneen pohjalle. .
- Njääh... Jos niinku itte, kokeilis tosta vaan... muuten saamatonta...
Se näyttää saavan liikettä käsiinsä jossakin haarojensa tienoilla. Ihan kuin se jotenkin terästäytyisi, suorastaan kiihtyisi.
- Njääh... Ah-hah!
Sen silmät suorastaan pullottavat, sestaavat vilkkaasti edestakaisin jossakin jalkovälin tasolla. Näkee tähän saakka, kuinka sen rintakehä nousee ja laskee, hengitys tihenee.
Kuluu muutama minuutti.
- Njähhäs... Tulihan se sieltä! Pikana, kun on tarpeeksi villi mielikuvitus...
Se näyttää rentoutuvan, nojautuu nautinnollisesti taaksepäin, nostaa kätensä niin, että ne näkyvät veneen laitojen ylitse, tähän rantaan asti ja ristii ne niskansa taakse. Näkyy hilaavan jalkansa likoamasta keskituhdolle. Ihanko se älyttömänä hymyilee?
- Njääh! se kuuluu myhäilevän itsekseen.
Venehän vuotaa yhä.
Sen nyt tietää ennestään, jokakeväistä.
- Suoraan huipulle. Suomi24:n Kirjailijanalut-palstalle, julkaistavaksi, kerta heitolla, ettäs tiedät, se korottaa tarpeettomasti ääntään ja yrittää kammeta itseään kyljelleen, päiväuniinsa.
Läppäri sukeltaa sekin.
Annan köyden valahtaa veteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.