Olen ajatellut,että saksanpaimenkoira voisi olla minun koirani. Tämä ei olisi minun ensimmäinen koirani: terriereistä on kokemusta.
Olen tässä lueskellut paljon erilaista tietoa. En halua harrastaa koiarni kanssa näyttelyitä enkä palvelukoulujuttuja. Haluaisin harrastaa agilityä. Minsuta saku olisi oikein sopiva siihenkin lajiin. Mitenkä on myisittekö minulle sellaiseen tarkoitukseen koiran, kun on tullut sellainen tunne, että pitäisi ehdottomasti harrastaa joko näyttelyitä tai sitten pk:ta.
Olen tässä lueskellut paljon erilaista tietoa. En halua harrastaa koiarni kanssa näyttelyitä enkä palvelukoulujuttuja. Haluaisin harrastaa agilityä. Minsuta saku olisi oikein sopiva siihenkin lajiin. Mitenkä on myisittekö minulle sellaiseen tarkoitukseen koiran, kun on tullut sellainen tunne, että pitäisi ehdottomasti harrastaa joko näyttelyitä tai sitten pk:ta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ilman muuta möisin. Ei mitään väliä, mitä koiralla harrastaa, kunhan se saa hyvän aktiivisen kodin elääkseen.
Agility sitäpaitsi on sakullekin aivan laatuunkäypä harrastusmuoto.
Sen verran vilkuilisin ympärilleni, kun hankin agi koiraa, että sen fyysiset ominaisuudet, ja tietenki henkiset olisivat lajiin sopivia. Laji on rankka fyysisesti, mieluummin hieman kevytrakenteisempi kuin raskasta tyyppiä oleva seefferi.
Soveltuuhan saksanpaimenkoira agilityyn (tuli joku vuosi sitten suomenmestaruuskin), mutta et ole harkinnut esim. belgianpaimenkoiraa? Saksanpaimenkoiran jalostuksessa kun yritetään saada aikaan jotain muuta kuin agilityyn sopivaa koiraa. Kärjistetysti voidaan sanoa, että näyttelylinjaisen rakenne ei agilityyn sovellu ja käyttölinjainen voi olla luonteeltaan vaikea ohjata, varsinkin aloittelijan.
Kyllähän moni kasvattaja myy koiran vaikka omistaja ei pk-kokeisiin/näyttelyihin tähtäisikään, mutta näistä kasvattajista osa on ikävän heikkotasoisia, joten ole tarkkana jos saksanpaimenkoiraan päädyt.
Niin monipuolinen rotu kuin saksanpaimenkoira onkin, ei agility ole sille ominainen laji.
kuten edellinen kirjoittaja mainitsi, on näyttislinjaiset usein liian raskasrakenteisia agiin, ja käyttikset on taas usein vaativia luonteeltaan.
mm.
Belgeissä on hyviä agikoiria. Ja ah, bordercollie!
sakemannin kanssa, koska se oli niin hankalaa epäsosiaalisen koiran kanssa. Useimmat sakemannit ei siedä toista saman sukupuolenkoiraa ihollaan.
Ja kun kaikki kanssaharrastajat ei tätä ymmärrä.
Sakemannin kanssa oli hankala mennä ahtaisiin halleihin kisaamaan kun muut suorastaan syöttivät koiransa sille. Treeneissä sakemanni oli myös aika raivoissaan kun radalta karkasi koiria sen luo tai varsinkin jos samalle radalle karkas toinen koira.
Eroja koirilla on tosiaan sosiaalisuuden suhteen, mutta monesti mietin kuinka paljon helpompaa tämä olisi sylissä kannettavan kiltin pikkuisen kanssa.
Muuten sakemanni tykkäs hommasta ja kevyenä käyttölinjaisena oli tosi nopea ja ketterä.
Me keskitytään jatkossa meidän päälajeihin, jälkeen ja hakuun.
Mekin harrastimme agian muun ohessa, mutta innostus lopahti alkeiskurssin jälkeen, koska agilityn vetäjällä ei ollut kokemusta kuumuvan koiran ohjaamisesta eikä siten osannut neuvoa minua. Mekin keskitytään nyt aivan muihin lajeihin. Niin ja siis käyttis minulla.