Ei olla virallisesti uusperhe kun ei olla laitettu hynttyitä yhteen. Mut vuoden kestänyt seurustelu on luonnollisesti tapahtunut pääasiassa naisen luona lasten takia. Vietän siis hyvin paljon aikaa hänen luonaan ja on yhteenmuutostakin ollut puhetta. Käytännössä asun heillä mutta omasta asunnostani en ole luopunut enkä luovu ennen kuin etsitään ja löydetään isompi yhteinen asunto, ja tästä olemme yhtä mieltä.
Naisystävälläni tulee välillä työmääräyksiä toisille paikkakunnille joka vaatii yöpymistäkin siellä, ja minä olen lastensa kanssa kotonaan. Ei siinä mitään, kyl hän tietää ettei mulla ole muita menoja ja olenhan heidän luonaan "aina" ja pidän lapsista,ja lapset sen verran isoja että lähinnä olen aikuisena paikalla. Tuntuisi vaan vähän paremmalta jos kysyisi etukäteen että mitä mieltä olen, tai sopiiko kun ei kuitenkaan asuta virallisesti yhdessä.
Nipotanko nyt turhaan? Vai pitäisikö minun ottaa vastuu lapsista "automaattisesti" kun ollaan yhteenmuuttoa jo suunniteltu?
Naisystävälläni tulee välillä työmääräyksiä toisille paikkakunnille joka vaatii yöpymistäkin siellä, ja minä olen lastensa kanssa kotonaan. Ei siinä mitään, kyl hän tietää ettei mulla ole muita menoja ja olenhan heidän luonaan "aina" ja pidän lapsista,ja lapset sen verran isoja että lähinnä olen aikuisena paikalla. Tuntuisi vaan vähän paremmalta jos kysyisi etukäteen että mitä mieltä olen, tai sopiiko kun ei kuitenkaan asuta virallisesti yhdessä.
Nipotanko nyt turhaan? Vai pitäisikö minun ottaa vastuu lapsista "automaattisesti" kun ollaan yhteenmuuttoa jo suunniteltu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
enkä sitten halua haukkumista keneltäkään siitä mitä nyt sanon
Kumppanisi kyllä pitää kysyä sinulta. Ettehän te vielä yhdessä asu, eli ette ole virallisesti avoliitossakaan, ikävä kyllä välillä voi käydä niin että toinen puoliso ottaa toisen itsestään selvyytenä. Sama kävi meillekkin, tosin asumme yhdessä olemme naimisissa ja minä hoidan omiani kotona, mies meni ilman keskustelematta mun kanssa sanomaan että otamme hänen lapsensa aikaisemmin meille, ja kun hän on töissä sen ajan niin minä hoidan lapsia, hänen lapsensa on automaattisesti meille tervetullut mutta keskustelu puolisoiden välillä olisi kuitenkin suotavaa. Tällöin tuntui että minut otetaan itsestään selvyytenä.
Kyllä pitää keskustella, vaikka se todennäköisesti sopii toiselle osapuolella mutta kommunikointi on valttia :D
Minusta myös asiasta ois ihan kiva edes muutamalla sanalla mainita ennen lähtöä vaikka itsestäänselvää olisikin.
Uskon että hän on ajatellut minun jäävän itsestäänselvästi lasten kanssa, eli ei edes ole harkinnut pyytää muualta apua. Jossain vaiheessa suhdetta tietyt asiat kuuluukin olla itsestäänselvyyksiä, eli voi luottaa toiseen, ja toisen apuun ja siihen että asiat ovat 'meidän asioita', ei 'minun' ja 'sinun'.
Mut ihan kiva ele olisi keskustella ja kommunikoida; siinä olen samaa mieltä!
ette asu yhdessä niin lasten äidin velvollisuus on hoitaa lapsiaan, jos menoa on niin ja sinua ei olisi hän kysyy tietenkin toiselta, kysyy...
hienoa että jaksat heitä hoitaa, näitä miehiä on harvassa mutta älkää antako että pidettä toisianne liian itsestäänselvyytenä, muistakaa toisenne tunteet myös
huomaat, ettei hän enää tiedä, missä mennään. Hän toden näköisesti hankkii sitten sen lastenhoitajan, ja ihmettelee mitä te kaikki teette siellä kotona hänen poissaollessaan? Minä ainakin ihmettelisin.
Luottamuksesi menetät siinä hötäkässä, ja ai, ai, kun se on vaikeaa saada takaisin, helppoa se on menettää.
Sinä voit myös hoitaa sen kommunikoinnin kysäisemällä, että koskas sulla taas onkaan noita työ menoja? eikä asian tarvitse olla sen kummenpi.
Mielestäni, haet nyt turhaa huomiota,-mutta miten vaan. Joko panostat perheeseen, tai sitten et niin tee asia kumppanillesi selväksi, tämä netti on ihan väärä suunta valittaa. Taatusti tämä ei suhdettanne auta.
olen aina valmis huolehtimaan puolison lapsesta, kunhan aikaa on eikä töitä yms. mutta kyllä olisi suotavaa kysyä ja sopia ennen ko hetkeä ettei aivan yllättäen mene omat suunnitelmat sekaisin. tarkoitan, että kun kysyy aikaisemmin voi omia suunnitelmia sitten muuttaa ajoissa.
eikä se kerro kyllä kunnioituksesta jos toisen mielipidettä ei kysytä. asiassa kuin asiassa.
miksi se luottamus menisi jos asioista keskusteltaisiin ja otettaisiin huomioon toisenkin menot ja mielipiteet??
Jos kerran käytännössä asut heillä, niinkuin itse omin sanoin kirjoitat, niin mikähän ON ongelma?
Vapaus ja vastuuttomuus jäi kaihertamaan mieltä? ja kun emäntä on poissa, vois käydä baarissa viihteellä vaikka vikittelemässä seuraavaa?
Saikos tämä nainen sinusta yhden lapsen lisää, katraansa jatkoksi, vai?
Ei tässä vapauden tai vastuuttomuuden perään huudella vaan yks pieni lause 'kiva kun/jos katsoisit lasteni perään' muuttaisi aseteleman täysin.
Totta kai käytännössä asun heillä, koska jos haluamme viettää aikaa yhdessä on se tapahduttava hänen luonaan. Mutta se, että vietän aikaa heidän luona, ei tee siitä vielä kotiani.
Muut mauttomat vihjauksesi jätän kommentoimatta..
ja hyvä niin, sinä teet paljon sellaista mitä nykyajan miehet varsinkaan lapsettomat sellaiset eivät tee, puhu ihmeessä lasten äidille
Ei toista saa pitää niin itsestäänselvyytenä, että jättää kysymättä sopiiko toimia lapsenvahtina, vaikka olisi varmakin, että sopii. Joustat jo siinä, että olet jatkuvasti "reissun päällä" kumppanin lasten takia. Kannattaa puhua avoimesti noista asioista kumppanin kanssa eikä jäädä yksin märehtimään.
Meillä asutaan yhdessä ja naimisissa ollaan, mutta mies varmistaa aina onko minulle ok hoidella jotain lapsiin liittyvää, hänen mielestään minun ei tarvitse. Perhe-elämään totutteleminen vie aikaa, ei kannata haukata liian isoa palaa kerralla. Keskusteleminen on kaiken a ja o. Uusperheet herättävät paljon tunteita!