madeiran kiitorata

Pidennetty kiitorata otettu käyttöön n. v2000, eli ei ole sellainen ihan tumppi enää, toki mereen se päättyy yhä toisesta päästä, eikä toinenkaan kaukana ole ja ei vieläkään mikään kovin pitkä. Jos laskeutuessa tehdään kaarros ja lasku tulee etelän suunnasta, niin pääsee koneen oikeanpuolen ikkunoista ihailemaan kenttää lähietäisyydeltä, yleensä lasku pohjoissuunnasta.

Funchaliin tiet ovat hyvät, suurin osa motaria ja ennen kuin käännytään keskustaan laskeutuvalle rampille/tielle, niin kasvitieteellisen puutarhan alapuolella ja em. motarin eräästä tunnelista tullessa on Korkeasilta (siis isolla kirjaimella), keskustan tiet kaposemmat. Suurin osa hotelleista ei ole kovin kaukana rannasta, mutta korkeuseroa on jonkin verran.

Nimittäin kiitorata nykyään. Päättyy kummastakin päästä meren ylle. Voi olla, että laskut tehdään sitten nykyään pohjoisen (tai paremminkin idän) suunnasta kun baanaa on. Ennen 90 % laskuista tehtiin nimenomaan kaartaen ja lännestä päin laskeutuen. Silloin oikella puolella istuvat näkivät mukavasti tuon sanoisinko melko lyhyen kiitoradan. Mutta se on siis valitettavasti kadonnutta kansanperinnettä.

Ei ole enää norjalaisillakaan vaikeuksia kuten ennen: Miehistöä oli varoitettu lyhyestä kiitoradasta. No, lasku onnistui ja kone pysähtyi hurjalla jarrutuksella juuri ennen nousevaa rinnettä. Kapteeni pyyhkäisi hikikarpalot otsaltaan ja totesi että olipa hyvä että heitä oli varoitettu, kiitorata on todellakin lyhyt. Perämies katseli sivuikkunoista puolelle ja toiselle ja tokaisi - Mutta onpa helvetin leveä!!

Niin olipa yllätys, että tosiaan on vain yksi kiitorata, pituutta ei ehditty pimeällä laskeutuessa mittaamaan eikä päivänvalossa nousussa, mutta no problem. Yllättävää oli se, että sekä matkailijat että muut ketkä tahansa pääsevät tosi lähelle koneita terassilta puhumattakaan asukkaista, jotka vieressä asuvat omakotitaloissaan. Ylätasankohan oli ollut vaihtoehto, mutta onneksi sumu pelasti suunnitelmat.