Turhauttaa...

Oi, miten se sieluystävä nyt sillai lähti?
Outoa... Todella outoa... Eikö se pystynyt olemaan sulle tukena, kun sulla on vaikeeta?
Ihmeellistä... Vaik ei sen puoleen, et kai sä koko ajan oo vaan puhunu, kuuntelematta? Joskus se voi olla niinkin... Mut kumma juttu, jollei sielunystävä kestä vastoinkäymisiä, niin ei se silloin se oikea olut, vaan sen kopio, jossa on valuvikoja, ja joka piti heittää pois... ;-)

Toisaalta, voi tää olla väliaikaistakin, eli malta mielesi ja odota, koska jos tää oli juuri Se, niin hän tulee takaisin, koska on vapaa menemäänkin... ;-)

Ok, ja sitten... Nyt tehdään täyskäännös, Jorda-hyvä, ja aletaan miettiä positiivista, molemmat, mulla on tapana joskus kanssa ajatella, et kukaan ei välitä ja kaikki menee per... Nyt mulla on niin hyvät lääkkeet, et alan nähdä, et se valo siel tunnelin toisesa päässä onkin kaverin pitelemä kynttilä, eikä junan valo...
Pikkiriikkisin askelin kampean eteenpäin, kuin vastatuuleen, mutta eteenpäin kuitenkin...
Ok, siis miten olis, jos ottaisit jonkun vihkon, ja kirjottaisit sen kanteen isolla, "Masennuskirja". Siihen sitten kirjoittaisit päivittäin kaiken mikä mieltä painaa, eikä se nyt niin päivittäin tartte olla, pääasia on että aloitat sen vihkon. Mulla on sellanen, jonka poltan, kun se on täynnä, turha kantaa ylimääräsiä juttuja mielessään. Ja jos teet kuten minä, metsässä kävely, tammenterhojen keräily, kastanjat, puun lehdet, kävyt, marjat ja mielenkiintoiset oksat, vaikka joka puusta, minkä näet, ja sitten laitat ne pöydälle koristeeksi.
Itse tein niin ja tuntuu, että onni olis kääntynyt, kun se "alttari" on täynnä kaikkea luonnossa kasvanutta... Ja yksi tammenterho taskussa suojelee pahalta.. ;-) Niin, seisoin kannon päällä, ja sain siitä ihan upeen energian, olin ihan ihmeissäni, koska se puu on kaadettu kauan sitten, että siinä on energiaa jäljellä...
Se oli ehkä 5 cm korkee se kanto, eli ihan matala. Korkeempi olis jäänu kokematta... ;-)

Säästin Immacissa hieman.. ;-D
Tosin jälki ei oo tasanen, mut halloween on tulossa, et ei haittaa...

Ai niin, silloin kun mulla oli pahin vaihe, ja mietin kuka auttais ja mitä teen, näin unen, jossa olin keräämässä karviaisia karviaispuusta. Ja koko ajan kun söin niitä karviaisia, jotka oli todi isoja, kirsikan kokosia ja todella maukkaita.
Se karviaispuu laittoi oksansa mun hartoiden ympärille ja halasi hellästi, ja sanoi, että kaikki tulee olemaan hyvin. Se oksa oli hyvin vanha ja siinä oli jäkälää, ja se tuntui hyvin lohduttavalta tietää, että luonnosta löytyy apu mun vaivaani... Herätessäni ajattelin, että se uni oli hyvin todellisen tuntuinen, ja kun sitten iltapäivällä kävelin puistossa, keräsin terhoja yms, ja laitoin ne ja löytämäni sulat "alttarilleni" ja sen jälkeen on helpottanut päivä päivältä enemmän ja kohta olen taas "normaali"... Jihuu!!!!!!
Eli älä anna periksi, mä oon tässä ja autan sua..
Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu, häntä pystyyn.

Blessed be

Elä nyt turhaudu ihan kokonaan... Elossa minäkin olen =) (tai sitten tää on illuusiota).

Niinpä, jostain syystä munkin silmille hyppäsi tuo turhauttavaa otsikko, minkähän ihmeen takia ;)

Mulla oli niin tapahtumarikas kesä, että huh sentään! Tulisi romaani jos kaiken kertoisin. Enkä edes vielä itsekään käsitä mitä kaikkea on tapahtunut, mutta mitäs väliä sillä on? luudalla en silti osaa lentää vaikka kaikkea muuta jo osaankin. NYYH.

Joda: joskus ne sielunystävät tulevat sitten myöhemmin elämääsi uudelleen, tai sitten teidän piti vain kohdata. Who knows? No tuu tänne sitten ruikuttamaan =)Pistetään ruikutusrinki pystyyn!

HIH!!! Olipas sulla ystävällinen vuokraisäntä. Ihan jo ruohonleikkuria tavitaan? Ehdit siis silti sammaloitua? =)

Wiccaksi isona kirjoitti:

Oi, miten se sieluystävä nyt sillai lähti?
Outoa... Todella outoa... Eikö se pystynyt olemaan sulle tukena, kun sulla on vaikeeta?
Ihmeellistä... Vaik ei sen puoleen, et kai sä koko ajan oo vaan puhunu, kuuntelematta? Joskus se voi olla niinkin... Mut kumma juttu, jollei sielunystävä kestä vastoinkäymisiä, niin ei se silloin se oikea olut, vaan sen kopio, jossa on valuvikoja, ja joka piti heittää pois... ;-)

Toisaalta, voi tää olla väliaikaistakin, eli malta mielesi ja odota, koska jos tää oli juuri Se, niin hän tulee takaisin, koska on vapaa menemäänkin... ;-)

Ok, ja sitten... Nyt tehdään täyskäännös, Jorda-hyvä, ja aletaan miettiä positiivista, molemmat, mulla on tapana joskus kanssa ajatella, et kukaan ei välitä ja kaikki menee per... Nyt mulla on niin hyvät lääkkeet, et alan nähdä, et se valo siel tunnelin toisesa päässä onkin kaverin pitelemä kynttilä, eikä junan valo...
Pikkiriikkisin askelin kampean eteenpäin, kuin vastatuuleen, mutta eteenpäin kuitenkin...
Ok, siis miten olis, jos ottaisit jonkun vihkon, ja kirjottaisit sen kanteen isolla, "Masennuskirja". Siihen sitten kirjoittaisit päivittäin kaiken mikä mieltä painaa, eikä se nyt niin päivittäin tartte olla, pääasia on että aloitat sen vihkon. Mulla on sellanen, jonka poltan, kun se on täynnä, turha kantaa ylimääräsiä juttuja mielessään. Ja jos teet kuten minä, metsässä kävely, tammenterhojen keräily, kastanjat, puun lehdet, kävyt, marjat ja mielenkiintoiset oksat, vaikka joka puusta, minkä näet, ja sitten laitat ne pöydälle koristeeksi.
Itse tein niin ja tuntuu, että onni olis kääntynyt, kun se "alttari" on täynnä kaikkea luonnossa kasvanutta... Ja yksi tammenterho taskussa suojelee pahalta.. ;-) Niin, seisoin kannon päällä, ja sain siitä ihan upeen energian, olin ihan ihmeissäni, koska se puu on kaadettu kauan sitten, että siinä on energiaa jäljellä...
Se oli ehkä 5 cm korkee se kanto, eli ihan matala. Korkeempi olis jäänu kokematta... ;-)

Säästin Immacissa hieman.. ;-D
Tosin jälki ei oo tasanen, mut halloween on tulossa, et ei haittaa...

Ai niin, silloin kun mulla oli pahin vaihe, ja mietin kuka auttais ja mitä teen, näin unen, jossa olin keräämässä karviaisia karviaispuusta. Ja koko ajan kun söin niitä karviaisia, jotka oli todi isoja, kirsikan kokosia ja todella maukkaita.
Se karviaispuu laittoi oksansa mun hartoiden ympärille ja halasi hellästi, ja sanoi, että kaikki tulee olemaan hyvin. Se oksa oli hyvin vanha ja siinä oli jäkälää, ja se tuntui hyvin lohduttavalta tietää, että luonnosta löytyy apu mun vaivaani... Herätessäni ajattelin, että se uni oli hyvin todellisen tuntuinen, ja kun sitten iltapäivällä kävelin puistossa, keräsin terhoja yms, ja laitoin ne ja löytämäni sulat "alttarilleni" ja sen jälkeen on helpottanut päivä päivältä enemmän ja kohta olen taas "normaali"... Jihuu!!!!!!
Eli älä anna periksi, mä oon tässä ja autan sua..
Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu, häntä pystyyn.

Blessed be

Lue lisää

Mä oon kans just tota mieltä, että jos hän oli SE, niin hän tulee kyllä takaisin.


tuo masennusvihkon polttmainen on nuuten hyvä "taika", siinä sa akonkreettisesti sitten katos kun ne valituksen aiheet häviää savuna ilmaan.

Olipas sulla muuten upea uni! Wau. Kyllä luonto on ihana juttu. mä oon suunnitellut, että meen joku yö istumaan ulos ja tuijottelemaan tähtiä, unikaan kun ei oikein enää maita. Ei vaan tuu nukuttua kuin max 6 tuntia ja tuntuu, että siinäkin on jo kyllästymiseen asti liikaa. niinpä mä sotken aina kämppäni, että saa sitten kuluttaa ylimääräisen ajan siivoamiseen ja henkioppaani ärsyttämiseen ;)

Voi kauheeta jos susta tulee normaali, koita nyt äkkiä parantua siitä sairaudesta ;-). Ollaanhan me vielä hörhöjä, ollaanhan? =) mä muuten näin tässä joku aika sitten taivallla jättimäisen sydämen muotoisen pilven! Sen lähetän nyt heti teille molemmille, pääsette viel kyytiin =)

sukkis kirjoitti:

Mä oon kans just tota mieltä, että jos hän oli SE, niin hän tulee kyllä takaisin.


tuo masennusvihkon polttmainen on nuuten hyvä "taika", siinä sa akonkreettisesti sitten katos kun ne valituksen aiheet häviää savuna ilmaan.

Olipas sulla muuten upea uni! Wau. Kyllä luonto on ihana juttu. mä oon suunnitellut, että meen joku yö istumaan ulos ja tuijottelemaan tähtiä, unikaan kun ei oikein enää maita. Ei vaan tuu nukuttua kuin max 6 tuntia ja tuntuu, että siinäkin on jo kyllästymiseen asti liikaa. niinpä mä sotken aina kämppäni, että saa sitten kuluttaa ylimääräisen ajan siivoamiseen ja henkioppaani ärsyttämiseen ;)

Voi kauheeta jos susta tulee normaali, koita nyt äkkiä parantua siitä sairaudesta ;-). Ollaanhan me vielä hörhöjä, ollaanhan? =) mä muuten näin tässä joku aika sitten taivallla jättimäisen sydämen muotoisen pilven! Sen lähetän nyt heti teille molemmille, pääsette viel kyytiin =)

Lue lisää

Kukas vielä puuttuu?? Tulikivi?
;-)

Se se onkin siinä takana, että polttaminen päästää eroon taakasta. Ja koska kyse on masennuksesta, sitä ei tarvitse pitää sisällään, jos konsti löytyy. ;-) Ja siinä voi tehdä loitsunkin. :-)

Niinpä, se oli todella huojentava tunne, kun se puu halas oksallaan, siinä oli jokin verran painoa, mut se ei ollu uhkaavaa, vaan turvallista. Ja seuraavana päivänä kävelin taas isojen puiden alla ja tunsin, että se oli ookoo, että saan apua näiltä tarvitessani. Ja nyt kun mun "alttarini" on täynnä kaikkee luonnosta poimimaani, niin musta tuntuu, et mun luonnostaan huono onniki on parantunut, eli oon voittanu pieniä palkintoja, kun en ikinä oo voittanu mitään... ;-)
Kai se auttaa, kun se on kuin runsauden sarvi se alttari? Mut oli ihanaa kulkee siellä puiden alla, ja kuunnella kun terhot putoilee tammista ja kastanjatkin... Mahoton töminä, muuten. ;-)

No, ei pelkoo, ei musta normaalia saa tekemälläkään!!
Nää lääkkeet on sitä varten, et saadaan karvan kasvu kuriin tän keritsemisen jälkeen. :-)

Mutta, hei! Nyt on Halloween tulossa ja pääsen ulos!!!! Ja saan karkkiakin, jos oon ovela. ;-)
Ja voin ostaa sen luudan, kun ne myy niitä naamiaisasuihin. Hihii..

Se sydämen muotonen pilvi, se on hyvä idea!!
Kiitos!! ;-)

Wiccaksi isona kirjoitti:

Oi, miten se sieluystävä nyt sillai lähti?
Outoa... Todella outoa... Eikö se pystynyt olemaan sulle tukena, kun sulla on vaikeeta?
Ihmeellistä... Vaik ei sen puoleen, et kai sä koko ajan oo vaan puhunu, kuuntelematta? Joskus se voi olla niinkin... Mut kumma juttu, jollei sielunystävä kestä vastoinkäymisiä, niin ei se silloin se oikea olut, vaan sen kopio, jossa on valuvikoja, ja joka piti heittää pois... ;-)

Toisaalta, voi tää olla väliaikaistakin, eli malta mielesi ja odota, koska jos tää oli juuri Se, niin hän tulee takaisin, koska on vapaa menemäänkin... ;-)

Ok, ja sitten... Nyt tehdään täyskäännös, Jorda-hyvä, ja aletaan miettiä positiivista, molemmat, mulla on tapana joskus kanssa ajatella, et kukaan ei välitä ja kaikki menee per... Nyt mulla on niin hyvät lääkkeet, et alan nähdä, et se valo siel tunnelin toisesa päässä onkin kaverin pitelemä kynttilä, eikä junan valo...
Pikkiriikkisin askelin kampean eteenpäin, kuin vastatuuleen, mutta eteenpäin kuitenkin...
Ok, siis miten olis, jos ottaisit jonkun vihkon, ja kirjottaisit sen kanteen isolla, "Masennuskirja". Siihen sitten kirjoittaisit päivittäin kaiken mikä mieltä painaa, eikä se nyt niin päivittäin tartte olla, pääasia on että aloitat sen vihkon. Mulla on sellanen, jonka poltan, kun se on täynnä, turha kantaa ylimääräsiä juttuja mielessään. Ja jos teet kuten minä, metsässä kävely, tammenterhojen keräily, kastanjat, puun lehdet, kävyt, marjat ja mielenkiintoiset oksat, vaikka joka puusta, minkä näet, ja sitten laitat ne pöydälle koristeeksi.
Itse tein niin ja tuntuu, että onni olis kääntynyt, kun se "alttari" on täynnä kaikkea luonnossa kasvanutta... Ja yksi tammenterho taskussa suojelee pahalta.. ;-) Niin, seisoin kannon päällä, ja sain siitä ihan upeen energian, olin ihan ihmeissäni, koska se puu on kaadettu kauan sitten, että siinä on energiaa jäljellä...
Se oli ehkä 5 cm korkee se kanto, eli ihan matala. Korkeempi olis jäänu kokematta... ;-)

Säästin Immacissa hieman.. ;-D
Tosin jälki ei oo tasanen, mut halloween on tulossa, et ei haittaa...

Ai niin, silloin kun mulla oli pahin vaihe, ja mietin kuka auttais ja mitä teen, näin unen, jossa olin keräämässä karviaisia karviaispuusta. Ja koko ajan kun söin niitä karviaisia, jotka oli todi isoja, kirsikan kokosia ja todella maukkaita.
Se karviaispuu laittoi oksansa mun hartoiden ympärille ja halasi hellästi, ja sanoi, että kaikki tulee olemaan hyvin. Se oksa oli hyvin vanha ja siinä oli jäkälää, ja se tuntui hyvin lohduttavalta tietää, että luonnosta löytyy apu mun vaivaani... Herätessäni ajattelin, että se uni oli hyvin todellisen tuntuinen, ja kun sitten iltapäivällä kävelin puistossa, keräsin terhoja yms, ja laitoin ne ja löytämäni sulat "alttarilleni" ja sen jälkeen on helpottanut päivä päivältä enemmän ja kohta olen taas "normaali"... Jihuu!!!!!!
Eli älä anna periksi, mä oon tässä ja autan sua..
Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu, häntä pystyyn.

Blessed be

Lue lisää

..koneelle pitkään aikaan..anteeksi.. :(
Olisin tietty voinut varata kirjastosta nettiajan, mutta yksi tunti ei todellakaan riitä vastauksen kirjoittamiseen! :P Yleensä mietin aika tarkkaan mitä kirjoitan, vaikka ei ehkä siltä vaikuta.. ;)

>>Oi, miten se sieluystävä nyt sillai lähti?
Eikö se pystynyt olemaan sulle tukena, kun sulla on vaikeeta? >>

Ehh..se on pitkä juttu.. :/ Enkä itse asiassa viitsisi kertoa siitä ihan julkisessa foorumissa..tiedä vaikka sattuisi kyseinen henkilö lukemaan kirjoitukseni ja tunnistaisi itsensä siitä. Sitten nolottaisi.. :P

>>Vaik ei sen puoleen, et kai sä koko ajan oo vaan puhunu, kuuntelematta? >>

Voisin jopa loukkaantua tuosta. Mähän olen kuunnellut sen murheita yms. aina, ja olen yrittänyt lohduttaa, tukea ja auttaa häntä..Et voi kuvitellakaan kuinka paljon murheita ja mustia maailmankuvia hän kolmen vuoden aikana minulle vuodatti! Mutta..ei se haitannut minua..päinvastoin. Toivoin vain..että hän olisi jaksanut tarjota minullekin vuorostaan olkapäätä, kun sitä eniten tarvitsin. Se oli kai liikaa pyydetty.. :/

>>Mut kumma juttu, jollei sielunystävä kestä vastoinkäymisiä, niin ei se silloin se oikea olut, vaan sen kopio, jossa on valuvikoja, ja joka piti heittää pois..>>

Heh..jospa ei nyt sentään.. ;)

>>Toisaalta, voi tää olla väliaikaistakin, eli malta mielesi ja odota, koska jos tää oli juuri Se, niin hän tulee takaisin, koska on vapaa menemäänkin... ;-) >>

Todellakin toivon niin..! Jos totta puhutaan, niin en ole heittänyt toivoa täysin hukkaan..ajattelen joka päivä, että jospa huomenna olisi se päivä, kun hän ymmärtäisi...Kuulostaa aika säälittävältä, totta. Tai lohduttomalta..tai epätoivoiselta..tai..no..what ever! :]

>> Ok, siis miten olis, jos ottaisit jonkun vihkon, ja kirjottaisit sen kanteen isolla, "Masennuskirja". Siihen sitten kirjoittaisit päivittäin kaiken mikä mieltä painaa, eikä se nyt niin päivittäin tartte olla, pääasia on että aloitat sen vihkon. >>

Hmmmmh..tuo sinun käsittelytapasi kuulostaa kyllä ihan hyvältä...mutta..luulen ettei se oikein toimisi minun kohdallani. Katsos..aina kun mieltäni painaa jokin asia, minä kelaan asioita mielessäni..PITKÄÄN..ja hartaasti. Käyn läpi kaikki tapahtumat läpi jokaista yksityiskohtaansa myöten..sillä minä muistan KAIKEN. Varsinkin sellaiset ikävät asiat. Muistan kaikki keskustelut..sanat..ilmeet..niin tarkasti, että tuntuu kuin ne olisivat eilistä päivää, vaikka aikaa olisi kulunut jo vuosia.

Minulla on ollut koko ikäni sellainen..ehkä jopa pakonomainen tapa, että jos jotain ikävää on tapahtunut, niin minä käyn läpi tapahtumat mielessäni yhä uudelleen ja uudelleen..Loppujen lopuksi en tiedä, auttaako kyseinen tapa minua toipumaan haavoistani yms..kyllähän niiden asioiden muisteleminen satuttaa aina yhtä elävästi. Mutta en voi olla ajattelematta..

Ähh..niin..yritän päästä tässä nyt pointtiini: elikkä..kun minä ajattelen näitä asioita mielessäni päivät pitkät, niin minulla ei enää riitä energiaa tuohon, mitä ehdotit..että KIRJOITTAISIN niistä paperille..En tarkoita tätä pahalla..mutta ajatuskin siitä masentaa.. :( Minulle tuottaa hankaluuksia kirjoittaa asioista jotka satuttavat minua..kun joudun samalla muistelemaan niitä, kun kirjoitan niistä..ymmärrät varmaan...On tämä hankalaa...

>>Ja jos teet kuten minä, metsässä kävely, tammenterhojen keräily, kastanjat, puun lehdet, ...ja sitten laitat ne pöydälle koristeeksi. Itse tein niin ja tuntuu, että onni olis kääntynyt, kun se "alttari" on täynnä kaikkea luonnossa kasvanutta..>>

Heh.. :) Mä olen tehnyt itselleni jo "alttarin" aikoja sitten..tosin se on hieman erilaisesta "materiaalista" kuin sinun. Minun alttarini koostuu delfiineistä, "avaruuden kappaleista" ja Egypti-aiheisista esineistä ja kuvista yms. Lisäksi siellä on hieman enkelimateriaalia (synkkää tosin).

Hei mut..nyt mä käyn vielä tsekkaamassa nuo muut viestit tuolla alempana.. :) Mulla on aika kurja ja syyllinen olo kun en ole kirjoitellut tänne pitkään aikaan. Mutkun mutkun..en ole päässyt!! *BYÄÄÄÄÄÄÄH!!!* Onneksi mun veli hommaa lähiaikoina kiinteen nettiyhteyden..pitää sitten käydä aina sen kautta naputtelemassa.. ;)

sukkis kirjoitti:

Elä nyt turhaudu ihan kokonaan... Elossa minäkin olen =) (tai sitten tää on illuusiota).

Niinpä, jostain syystä munkin silmille hyppäsi tuo turhauttavaa otsikko, minkähän ihmeen takia ;)

Mulla oli niin tapahtumarikas kesä, että huh sentään! Tulisi romaani jos kaiken kertoisin. Enkä edes vielä itsekään käsitä mitä kaikkea on tapahtunut, mutta mitäs väliä sillä on? luudalla en silti osaa lentää vaikka kaikkea muuta jo osaankin. NYYH.

Joda: joskus ne sielunystävät tulevat sitten myöhemmin elämääsi uudelleen, tai sitten teidän piti vain kohdata. Who knows? No tuu tänne sitten ruikuttamaan =)Pistetään ruikutusrinki pystyyn!

HIH!!! Olipas sulla ystävällinen vuokraisäntä. Ihan jo ruohonleikkuria tavitaan? Ehdit siis silti sammaloitua? =)

Lue lisää

>>Mulla oli niin tapahtumarikas kesä, että huh sentään! Tulisi romaani jos kaiken kertoisin. >>

Kerro edes parhaat palat? ;)

>>Enkä edes vielä itsekään käsitä mitä kaikkea on tapahtunut, mutta mitäs väliä sillä on? luudalla en silti osaa lentää vaikka kaikkea muuta jo osaankin. NYYH. >>

Niin no, älä välitä. En mäkään osaa luudalla lentää, mutta en ole kyllä yrittänytkään.. ;) Mutta nyt kun voimista/kyvyistä puhutaan niin..minun selvänäkökykyni on alkanut kehittyä huimaa vauhtia viime aikoina. Lisäksi näen/kuulen/tunnen (esim.kosketus) eri värähtelytasojen olentoja yhä selvemmin. Valitettavasti olen alkanut myös pelätä sitä enemmän, mitä enemmän aistin näitä asioita..siitäkös ne otukset innostuvat.. ;) Muistelen lämmöllä niitä aikoja, kun pääsin vähäksi aikaa kaikista peloistani...voisinpa taas mennä yhtä rauhallisin mielin nukkumaan.

Tiedätkö..tämä on aika ironista. Tätähän minä nimittäin halusin! Minä halusin, että minun kykyni kehittyisivät..ja nyt kun ne ovat kehittyneet, niin minä en olekaan enää niin riemuissani..Ennen minä pelkäsin mennä nukkumaan näiden "otusten" takia..mutta nyt pelkään NUKAHTAA lähinnä sen takia, että näen enneunia lähes joka yö. Ja yleensä ne kertovat ikävistä asioista. Ja ne satuttavat. Ja järki lähtee kohta. Ei pitäisi valittaa..sitä saa mitä tilaa...

>>Joda: joskus ne sielunystävät tulevat sitten myöhemmin elämääsi uudelleen, tai sitten teidän piti vain kohdata. Who knows? No tuu tänne sitten ruikuttamaan =)Pistetään ruikutusrinki pystyyn! >>

En haluaisi ajatella noin.. :( En halua menettää häntä..tuntuu ettei niin ole tarkoitettu..meidän olisi tarkoitus olla ystäviä. Mutta jotenkin minä varmaan onnistuin muuttamaan kohtaloa..huonompaan suuntaan...*ruikuti ruikuti*

Jorda kirjoitti:

..koneelle pitkään aikaan..anteeksi.. :(
Olisin tietty voinut varata kirjastosta nettiajan, mutta yksi tunti ei todellakaan riitä vastauksen kirjoittamiseen! :P Yleensä mietin aika tarkkaan mitä kirjoitan, vaikka ei ehkä siltä vaikuta.. ;)

>>Oi, miten se sieluystävä nyt sillai lähti?
Eikö se pystynyt olemaan sulle tukena, kun sulla on vaikeeta? >>

Ehh..se on pitkä juttu.. :/ Enkä itse asiassa viitsisi kertoa siitä ihan julkisessa foorumissa..tiedä vaikka sattuisi kyseinen henkilö lukemaan kirjoitukseni ja tunnistaisi itsensä siitä. Sitten nolottaisi.. :P

>>Vaik ei sen puoleen, et kai sä koko ajan oo vaan puhunu, kuuntelematta? >>

Voisin jopa loukkaantua tuosta. Mähän olen kuunnellut sen murheita yms. aina, ja olen yrittänyt lohduttaa, tukea ja auttaa häntä..Et voi kuvitellakaan kuinka paljon murheita ja mustia maailmankuvia hän kolmen vuoden aikana minulle vuodatti! Mutta..ei se haitannut minua..päinvastoin. Toivoin vain..että hän olisi jaksanut tarjota minullekin vuorostaan olkapäätä, kun sitä eniten tarvitsin. Se oli kai liikaa pyydetty.. :/

>>Mut kumma juttu, jollei sielunystävä kestä vastoinkäymisiä, niin ei se silloin se oikea olut, vaan sen kopio, jossa on valuvikoja, ja joka piti heittää pois..>>

Heh..jospa ei nyt sentään.. ;)

>>Toisaalta, voi tää olla väliaikaistakin, eli malta mielesi ja odota, koska jos tää oli juuri Se, niin hän tulee takaisin, koska on vapaa menemäänkin... ;-) >>

Todellakin toivon niin..! Jos totta puhutaan, niin en ole heittänyt toivoa täysin hukkaan..ajattelen joka päivä, että jospa huomenna olisi se päivä, kun hän ymmärtäisi...Kuulostaa aika säälittävältä, totta. Tai lohduttomalta..tai epätoivoiselta..tai..no..what ever! :]

>> Ok, siis miten olis, jos ottaisit jonkun vihkon, ja kirjottaisit sen kanteen isolla, "Masennuskirja". Siihen sitten kirjoittaisit päivittäin kaiken mikä mieltä painaa, eikä se nyt niin päivittäin tartte olla, pääasia on että aloitat sen vihkon. >>

Hmmmmh..tuo sinun käsittelytapasi kuulostaa kyllä ihan hyvältä...mutta..luulen ettei se oikein toimisi minun kohdallani. Katsos..aina kun mieltäni painaa jokin asia, minä kelaan asioita mielessäni..PITKÄÄN..ja hartaasti. Käyn läpi kaikki tapahtumat läpi jokaista yksityiskohtaansa myöten..sillä minä muistan KAIKEN. Varsinkin sellaiset ikävät asiat. Muistan kaikki keskustelut..sanat..ilmeet..niin tarkasti, että tuntuu kuin ne olisivat eilistä päivää, vaikka aikaa olisi kulunut jo vuosia.

Minulla on ollut koko ikäni sellainen..ehkä jopa pakonomainen tapa, että jos jotain ikävää on tapahtunut, niin minä käyn läpi tapahtumat mielessäni yhä uudelleen ja uudelleen..Loppujen lopuksi en tiedä, auttaako kyseinen tapa minua toipumaan haavoistani yms..kyllähän niiden asioiden muisteleminen satuttaa aina yhtä elävästi. Mutta en voi olla ajattelematta..

Ähh..niin..yritän päästä tässä nyt pointtiini: elikkä..kun minä ajattelen näitä asioita mielessäni päivät pitkät, niin minulla ei enää riitä energiaa tuohon, mitä ehdotit..että KIRJOITTAISIN niistä paperille..En tarkoita tätä pahalla..mutta ajatuskin siitä masentaa.. :( Minulle tuottaa hankaluuksia kirjoittaa asioista jotka satuttavat minua..kun joudun samalla muistelemaan niitä, kun kirjoitan niistä..ymmärrät varmaan...On tämä hankalaa...

>>Ja jos teet kuten minä, metsässä kävely, tammenterhojen keräily, kastanjat, puun lehdet, ...ja sitten laitat ne pöydälle koristeeksi. Itse tein niin ja tuntuu, että onni olis kääntynyt, kun se "alttari" on täynnä kaikkea luonnossa kasvanutta..>>

Heh.. :) Mä olen tehnyt itselleni jo "alttarin" aikoja sitten..tosin se on hieman erilaisesta "materiaalista" kuin sinun. Minun alttarini koostuu delfiineistä, "avaruuden kappaleista" ja Egypti-aiheisista esineistä ja kuvista yms. Lisäksi siellä on hieman enkelimateriaalia (synkkää tosin).

Hei mut..nyt mä käyn vielä tsekkaamassa nuo muut viestit tuolla alempana.. :) Mulla on aika kurja ja syyllinen olo kun en ole kirjoitellut tänne pitkään aikaan. Mutkun mutkun..en ole päässyt!! *BYÄÄÄÄÄÄÄH!!!* Onneksi mun veli hommaa lähiaikoina kiinteen nettiyhteyden..pitää sitten käydä aina sen kautta naputtelemassa.. ;)

Lue lisää

Siis tuo oma arvio, anteeksi, jorda, en tarkoittanut sitä ihan noin.. :-(
Eli se ihminen siis antoi vähemmän kuin sai?
No, kuten sanoin, malta hetki, jos teidät on tarkoitettu yhteen, hän tulee takaisin. ;-)

Ei kaikkea tarvitse paljastaa, eikä ainakaan netissä, julkisesti. www.wicca.fi, siellä voi kirjotella privaatisti.. ;-) Vinkki.. Ei, en halua tietää enempää, tää riittää...

Niin joo, joskus se että käsittelee asiat perin juurin auttaa, että niitä ei sit enää jaksa vatvoa. Mua auttaa kirjottaminen, ja kirjotan kaikki pienet vivahteet ja kaikki ja sit vielä kun luulen, et tuo liittyy tähän ja tämä tuohon jne... ;-) Ja sit niil ei oo mitään tekemistä keskenään. Mut kukin tyylillään... ;-)

Metsä auttaa, usko mua.. ;-)
Ja varsinkin nyt kun puista putoilee terhot jne..
Mä muuten näin ensimmäiset oravat täällä viime viikolla.. 6 vuotta ollu täällä ja nyt vasta näin oravan... ;-) Miten niin kulkenu laput silmillä??
Ei, kulmakarvat jääny letittämättä... ;-)

Blessed be

Jorda kirjoitti:

>>Mulla oli niin tapahtumarikas kesä, että huh sentään! Tulisi romaani jos kaiken kertoisin. >>

Kerro edes parhaat palat? ;)

>>Enkä edes vielä itsekään käsitä mitä kaikkea on tapahtunut, mutta mitäs väliä sillä on? luudalla en silti osaa lentää vaikka kaikkea muuta jo osaankin. NYYH. >>

Niin no, älä välitä. En mäkään osaa luudalla lentää, mutta en ole kyllä yrittänytkään.. ;) Mutta nyt kun voimista/kyvyistä puhutaan niin..minun selvänäkökykyni on alkanut kehittyä huimaa vauhtia viime aikoina. Lisäksi näen/kuulen/tunnen (esim.kosketus) eri värähtelytasojen olentoja yhä selvemmin. Valitettavasti olen alkanut myös pelätä sitä enemmän, mitä enemmän aistin näitä asioita..siitäkös ne otukset innostuvat.. ;) Muistelen lämmöllä niitä aikoja, kun pääsin vähäksi aikaa kaikista peloistani...voisinpa taas mennä yhtä rauhallisin mielin nukkumaan.

Tiedätkö..tämä on aika ironista. Tätähän minä nimittäin halusin! Minä halusin, että minun kykyni kehittyisivät..ja nyt kun ne ovat kehittyneet, niin minä en olekaan enää niin riemuissani..Ennen minä pelkäsin mennä nukkumaan näiden "otusten" takia..mutta nyt pelkään NUKAHTAA lähinnä sen takia, että näen enneunia lähes joka yö. Ja yleensä ne kertovat ikävistä asioista. Ja ne satuttavat. Ja järki lähtee kohta. Ei pitäisi valittaa..sitä saa mitä tilaa...

>>Joda: joskus ne sielunystävät tulevat sitten myöhemmin elämääsi uudelleen, tai sitten teidän piti vain kohdata. Who knows? No tuu tänne sitten ruikuttamaan =)Pistetään ruikutusrinki pystyyn! >>

En haluaisi ajatella noin.. :( En halua menettää häntä..tuntuu ettei niin ole tarkoitettu..meidän olisi tarkoitus olla ystäviä. Mutta jotenkin minä varmaan onnistuin muuttamaan kohtaloa..huonompaan suuntaan...*ruikuti ruikuti*

Lue lisää

en varmasti kerro *lälläällä* =). joo kyllä mä sitten joskus kerron =).

aah, mulla on onnellinen tilanne kun voin melkein väittää olevani peloton, ei mkään enää heilauta. Mulla kanssa on selvänäkö kehittynyt huimasti, joskus vähän liiankin huimasti ja juuri nuo myös sun mainitsemat eri värähtelytasojen erottamis-taidot (Vai miksikä sitä nyt voisi sanoa). se on oikeastaan hauskaa =)

Nuo enneunet, ei niille mitään voi...

ympäri mennään yhteen tullaan, ei sitä tiedä vaikka vielä silti jossiankohtaisit tuon valittusi..joskus.

no mä koitan nyt tän tai ens viikonaikana kotiutua sinne wicca.fi:hin, pitää kai ensin laittaa muuttokuorma pystyyn ja siirtää kamppeet sinne.... ehkä siellä sitten voikin puhua enemmän inside-juttuja =)

nyt lähden kiillottamaan luutaa, että se jakaisi siivota mun kämpän oikein kiiltäväksi... *VIUH VAUH*

Wiccaksi isona kirjoitti:

Siis tuo oma arvio, anteeksi, jorda, en tarkoittanut sitä ihan noin.. :-(
Eli se ihminen siis antoi vähemmän kuin sai?
No, kuten sanoin, malta hetki, jos teidät on tarkoitettu yhteen, hän tulee takaisin. ;-)

Ei kaikkea tarvitse paljastaa, eikä ainakaan netissä, julkisesti. www.wicca.fi, siellä voi kirjotella privaatisti.. ;-) Vinkki.. Ei, en halua tietää enempää, tää riittää...

Niin joo, joskus se että käsittelee asiat perin juurin auttaa, että niitä ei sit enää jaksa vatvoa. Mua auttaa kirjottaminen, ja kirjotan kaikki pienet vivahteet ja kaikki ja sit vielä kun luulen, et tuo liittyy tähän ja tämä tuohon jne... ;-) Ja sit niil ei oo mitään tekemistä keskenään. Mut kukin tyylillään... ;-)

Metsä auttaa, usko mua.. ;-)
Ja varsinkin nyt kun puista putoilee terhot jne..
Mä muuten näin ensimmäiset oravat täällä viime viikolla.. 6 vuotta ollu täällä ja nyt vasta näin oravan... ;-) Miten niin kulkenu laput silmillä??
Ei, kulmakarvat jääny letittämättä... ;-)

Blessed be

Lue lisää

>>Siis tuo oma arvio, anteeksi, jorda, en tarkoittanut sitä ihan noin.. :-(
Eli se ihminen siis antoi vähemmän kuin sai?
No, kuten sanoin, malta hetki, jos teidät on tarkoitettu yhteen, hän tulee takaisin. ;-) >>

Eipä mitään..ethän sinä ajatustenlukija ole..vai oletko? :) Ja tuohon kysymykseesi: aivan.

>>Metsä auttaa, usko mua.. ;-)
Ja varsinkin nyt kun puista putoilee terhot jne.. >>

Terhot? Täälläpäin taitaa olla enemmän noita käpyjä.. ;) Ja kyllähän mä tiedän, että metsässä vaeltelu on suorastaan terapiaa. Varsinkin sateen jäljiltä on ihana kuljeskella metsässä..kun se tuoksuu niin raikkaalta..ja ihmeelliseltä. :)

>>Mä muuten näin ensimmäiset oravat täällä viime viikolla.. 6 vuotta ollu täällä ja nyt vasta näin oravan... ;-) Miten niin kulkenu laput silmillä??
Ei, kulmakarvat jääny letittämättä... ;-) >>

Mä näin tässä joku viikko sitten aika skitsahtaneen oravan poikasen..enpä ole vielä niin sekoa oravaa tähän päivään mennessä nähnyt! :D Se säntäili ympäriinsä ja ensin se hyppäsi puunrunkoon ja sitten se pomppaskin takaisin maahan..sitten se taas säntäili eestaas kuin vimmattu ja pyöri ympäri..Tarpeeks kauan katseltuani sen säntäilyä ajattelin, että jospa se vaan leikkii..muuten olis käynyt sitä sääliks.. :P Kun vaikutti siltä ettei sillä ole kaikki ihan "kotona"..

sukkis kirjoitti:

en varmasti kerro *lälläällä* =). joo kyllä mä sitten joskus kerron =).

aah, mulla on onnellinen tilanne kun voin melkein väittää olevani peloton, ei mkään enää heilauta. Mulla kanssa on selvänäkö kehittynyt huimasti, joskus vähän liiankin huimasti ja juuri nuo myös sun mainitsemat eri värähtelytasojen erottamis-taidot (Vai miksikä sitä nyt voisi sanoa). se on oikeastaan hauskaa =)

Nuo enneunet, ei niille mitään voi...

ympäri mennään yhteen tullaan, ei sitä tiedä vaikka vielä silti jossiankohtaisit tuon valittusi..joskus.

no mä koitan nyt tän tai ens viikonaikana kotiutua sinne wicca.fi:hin, pitää kai ensin laittaa muuttokuorma pystyyn ja siirtää kamppeet sinne.... ehkä siellä sitten voikin puhua enemmän inside-juttuja =)

nyt lähden kiillottamaan luutaa, että se jakaisi siivota mun kämpän oikein kiiltäväksi... *VIUH VAUH*

Lue lisää

>> en varmasti kerro *lälläällä* =). joo kyllä mä sitten joskus kerron =). >>

Haa! Tuo oli lupaus! Muistakin kertoa "sitten joskus".. :P

>> aah, mulla on onnellinen tilanne kun voin melkein väittää olevani peloton, ei mkään enää heilauta. >>

Jep jep..se on hyvä :)

>> no mä koitan nyt tän tai ens viikonaikana kotiutua sinne wicca.fi:hin, pitää kai ensin laittaa muuttokuorma pystyyn ja siirtää kamppeet sinne.... ehkä siellä sitten voikin puhua enemmän inside-juttuja =) >>

Joo, mäkin koitan raahautua sinne.. ;) Jospa tällä kertaa onnistuis...

Niih, mutta kun ne on sen leikatun ruohon seassa, niin niitä ei voi kuulemma edes erottaa...
Ja kun meillä ei ole siilejä puutarhassa, eikä vuokraisäntä jaksanu alkaa selvittämään niitä, niin ne meni ongelmajätelaitokselle... Ne oli jo niin öljyssäkin.. Siis aurinko öljyssä.. ;-)

Väsymykseen, ennen kun se iskee pahaksi, suosittelen rautaa ja c-vitamiinia... Tai mielellään jopa multivitamiineja, ja lisä rautaa.
Tai sitten ihan b-vitamiini yhdistelmää..

Niin, meillä täällä Irlannissa oli kunnon kesä, oli lämmintä, ja välillä jopa liian kuuma nukkua.
Ja se kesti aika kauan, se sateeton kausi. Jopa kuukausia, olisko ollu 2 kk. Ja hellettä riitti.
Silloin piti laittaa karvaan aurinkovoidetta...
Ettei pala... ;-)

Miten on, elvytettäsikö vanha keskustelu siitä, kuinka kaikki turhauttaa, vai vaihetaanko aihetta??
Mä oon viime aikoina lihonu, ja harmittaa, kun ei mahdu vaatteisiin, mut lääkäri sano, et se johtuu lääkkeistä, samoin kuin se, kun eilen suutuin pomolle... ;-)
Kaiken voin siis laittaa lääkkeiden piikkiin. Jippii.

Opinnot piirissä etenee hitaan puoleisesti initiaatiota kohti, päivämäärä ei ole vielä lyöty lukkoon... Tottakai osia puuttuu, mut hitaasti ja varmasti eteenpäin...

Ai niin, mulla on nyt penta kaulassa, ostin hyvän, ja se täyttää arkikorun paikan. Eikä maksanu paljoo, 3 eeroo... Ja koska se itseinitiaatio on tehty, niin se voi olla aiheellista ja sen merkki, et tästä en luovu. ;-)

Blessed be

>>ELi roikun maanantaisata alkaen enemmän wicca.fi:ssä, tää tuntuu kuivuvan kokoon.. >>

Ja se on mun vika. Niin. Aivan. Anteeks.. :(

>>Eikä itelleen oo kivaa kirjottaa.. :-( >>

Auts..toi sattu! Suoraan sydämeen! Viekää mut ladon taakse ja ampukaa, niin pääsen tästä syyllisyyden tunteesta! Heh..no vitsi vitsi.. :) taisi olla aika huono vitsi..no kumminkin. Ei tunnu kivalle...*taputtaa W:I:n päätä*
mä koitan korvata tän sulle jotenkin.. :)

>>Niin, siis, Jorda, Sukkis ja tulikivi, sinne wicca.fi:hin, mars! (en komenna,vaan käsken) >>

Yritin mennä sinne..mutta se ei avannut sitä sivua, prkl! Onko tuo osoite nyt varmasti kirjoitettu oikein..siis wicca.fi..ilman www:tä tai mitään?

Jorda kirjoitti:

>>ELi roikun maanantaisata alkaen enemmän wicca.fi:ssä, tää tuntuu kuivuvan kokoon.. >>

Ja se on mun vika. Niin. Aivan. Anteeks.. :(

>>Eikä itelleen oo kivaa kirjottaa.. :-( >>

Auts..toi sattu! Suoraan sydämeen! Viekää mut ladon taakse ja ampukaa, niin pääsen tästä syyllisyyden tunteesta! Heh..no vitsi vitsi.. :) taisi olla aika huono vitsi..no kumminkin. Ei tunnu kivalle...*taputtaa W:I:n päätä*
mä koitan korvata tän sulle jotenkin.. :)

>>Niin, siis, Jorda, Sukkis ja tulikivi, sinne wicca.fi:hin, mars! (en komenna,vaan käsken) >>

Yritin mennä sinne..mutta se ei avannut sitä sivua, prkl! Onko tuo osoite nyt varmasti kirjoitettu oikein..siis wicca.fi..ilman www:tä tai mitään?

Lue lisää

Siis www.wicca.fi, tietty, muruseni..

Mut sielläkin alkaa olla tylsää..
Tää on tätä flunssaa...

Ei se sun syy oo, mä oon vain niin intoa piukassa, etten välillä pysy nahoissani... ;-)
Ja susta ei kuitenkaan sais henkee ampumalla, Jorda... ;-)
Ja kun nyt on taas uusi aika ja uudet kujeet, niin tuo wicca.fi on ihan hyvä siihen... Saadaan olla rauhassa... ja juoruta melkein livenä... ;-)

Blessed be

Wiccaksi isona kirjoitti:

Siis www.wicca.fi, tietty, muruseni..

Mut sielläkin alkaa olla tylsää..
Tää on tätä flunssaa...

Ei se sun syy oo, mä oon vain niin intoa piukassa, etten välillä pysy nahoissani... ;-)
Ja susta ei kuitenkaan sais henkee ampumalla, Jorda... ;-)
Ja kun nyt on taas uusi aika ja uudet kujeet, niin tuo wicca.fi on ihan hyvä siihen... Saadaan olla rauhassa... ja juoruta melkein livenä... ;-)

Blessed be

Lue lisää

näinköhän mä saan tulla sinne wicca sivuille, kun en wicca oo eikä musta wiccaa tuu =)....

ei kun koitan kotiutua sinne, itse asiassa kävin vähän jo eilen utsimassa niitä sivuja. pitääkös inne muutne rekisteröityä, että vois tulla mukaan? vailuudalloko lennähtäminen riittää ;-)

sukkis kirjoitti:

näinköhän mä saan tulla sinne wicca sivuille, kun en wicca oo eikä musta wiccaa tuu =)....

ei kun koitan kotiutua sinne, itse asiassa kävin vähän jo eilen utsimassa niitä sivuja. pitääkös inne muutne rekisteröityä, että vois tulla mukaan? vailuudalloko lennähtäminen riittää ;-)

Lue lisää

Tottakai saat, mä annan luvan... ;-)

Voi lukea viestejä, mut vastaamiseen pitää rekisteröityä... :-)...

Wiccaksi isona kirjoitti:

Siis www.wicca.fi, tietty, muruseni..

Mut sielläkin alkaa olla tylsää..
Tää on tätä flunssaa...

Ei se sun syy oo, mä oon vain niin intoa piukassa, etten välillä pysy nahoissani... ;-)
Ja susta ei kuitenkaan sais henkee ampumalla, Jorda... ;-)
Ja kun nyt on taas uusi aika ja uudet kujeet, niin tuo wicca.fi on ihan hyvä siihen... Saadaan olla rauhassa... ja juoruta melkein livenä... ;-)

Blessed be

Lue lisää

>> Siis www.wicca.fi, tietty, muruseni.. >>

Niin no..on olemassa sivustoja, joiden eteen ei tule www-liitettä..Kun kirjoitit, että wicca.fi, niin oletin tietty että siihen ei tule mitään etuliitettä.. :] ..Olikin hieman hankaluuksia päästä sille sivustolle.. :) Mutta nyt alkoi rullaamaan!

>> Ei se sun syy oo, mä oon vain niin intoa piukassa, etten välillä pysy nahoissani... ;-) >>

On se mun syy, älä selittele.. :)

>> Ja susta ei kuitenkaan sais henkee ampumalla, Jorda... ;-) >>

Ai eikö? Enpäs olekaan tullut tuota ajatelleeksi..pitää varmaan testata. :P No eei...

>> Ja kun nyt on taas uusi aika ja uudet kujeet, niin tuo wicca.fi on ihan hyvä siihen... Saadaan olla rauhassa... ja juoruta melkein livenä... ;-) >>

Hmm..en ole vielä käynyt siellä sivustolla, taitaa olla aika ihme sivusto, jos pystyy keskustelemaan privaatisti "julkisesti"..