Rakkaus on kuin perhonen
kun sitä kaipaa, tavoittaa,
sen oma käsi musertaa
ja alas maahan putoaa
siniset sirut siipien.
Kun kauneutta rakastaa,
samoin käy kanssa kukkien.
Niin kauniit maassa kasvaen,
vaan heti kun mä poimin sen,
jo terälehdet putoaa.
kun sitä kaipaa, tavoittaa,
sen oma käsi musertaa
ja alas maahan putoaa
siniset sirut siipien.
Kun kauneutta rakastaa,
samoin käy kanssa kukkien.
Niin kauniit maassa kasvaen,
vaan heti kun mä poimin sen,
jo terälehdet putoaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
niinhän se on, kuiin perhonen rakkaus.
Tämä runosi on taas käsinkosketeltavan herkkä,
kaunis - miehen sydämellä ja sielulla
kirjoitettu. Kiitos että toit tämän luettavaksem-
me.
Niin se on, rakkaus on kuin perhosen siipi tai vieläkin hauraampi. Ja miehenä voin kirjoittaa vain miehen tunteista ja kokemuksista.
Joskus ne silti kohtaavat, nainen ja mies ja tunteetkin, siipien kosketus.
tämä oli
surullisen totta
vain vapaudessa
voi rakastaa
ei koskaan voi
sitä omistaa..
todellisen totta
riipi
sinun viestissäsi oli harvinaisen tosi kiteytys:
Rakkauden olemus on vapaus. Olen samaa mieltä; se on oma valinta. - Kuten siitä luopuminenkin.
On kurjaa toistaa itseään
ja pyydän sitä anteeksi,
vaan.........
runo oli niin kellosepän tarkkaa tekoa,
että hengästyttää.
(olen joskus sanonut tämän saman)
Ei voi muuta kuin ihailla ja vielä kerran ihailla.
Sinä kannat kauneuden geenejä itsessäsi.
älä pyytele anteeksi mitään. Miksi satakieli pyytäisi anteeksi laulunsa rikkautta kulorastaalta?
Ehkä sen laulu kuuluu kauemmas ja säännöllisenä kuin kellosepän työ.
Mutta satakieli on satakieli!