Kiinnostavatko kirjat ja millaiset?Ahmitteko kerralla yötämyöten jonkun teoksen,kun se vie mukanaan?Onko kukan lukenut ns.lastenkirjaosaston uudelleen nyt aikuisena ja matkannut takaisin ajassa taaksepäin?Kiehtooko kauhu vai tiede,historia tai henkilöhistoriat?On mistä valita ja hyvää hoitoa itselleen poistua hetkeksi täältä.Sarjakuvatkin piristävät päivää.Kommentteja vai onko turhaa vääntöä turhasta asiasta tämä?
Onko kukaan kirjoittanut itse kirjaa tai runoja,mitä vain?
Onko kukaan kirjoittanut itse kirjaa tai runoja,mitä vain?
Vastaukset 6
Vanhimmat
lastenkirjoja en ole lukenut uudelleen. Henkilöhistoriat ja romaanit kiehtovat. Luen kirjan tai kirjoja yötämyöten, kun en raaski jättää kesken. Luin nuorempana Asterix ja Obelix -lehtiä sisaruksilleni, mutta en ole lukenut niitäkään uudelleen. Pari kertaa olen kyllä harkinnut.
On monia kirjoja, joita haluaisin lukea, mutta kaikkia ei löydy edes kirjastoista. Mulla on kyllä omiakin kirjoja, joita olen ostanut kirjakerhoista ja saanut lahjaksi.
Pupuankka on suosikki mitä tulee sarjiksiin.
Kerran oli pupujen ja ankkojen sukukokoukset ja molemmissa ryhmissä sipistiin pupuankan selän takana.
Aku Ankka tuttu muttei pupuankka.Kerro lisää ja voinko käydä ruinaamassa kivalta kirjastotädiltä semmoista onea.Jännitys ja fantasia iskee tähän naiseen,seikkailu ja huumori pelastaa.Viikkokausilehtiä tai muita en edes harkitse lukevani.Niistä saa vain "tauteja" ja epävarman olon.Vai miten te täällä näette asian?Siirryimme näköjään kirjoista lehtiin..sooori.
Vanhat kirjat viehättävät, niiden ulkoasu ja tietynlainen tuoksu.Jos kirjasto sijaitsisi viellä linnassa keskiaikaisessa niin oujee.Eli Harry Potteriakin on luettu ja katsottu,vaikka yli kolkut vee painaa päälle.Ei tunnu missään.
Huippu juttu,kun muustakin puhellaan.Oppii tuntemaan sakkia syvemmältä täältä.Kiitän kun viitsitte vaivautua..pälä pälä..
Netistä löytyy tällainen juttu: Pupuankka ilmestyi kuukauden kotimaisena Ilta-Sanomissa joulukuussa vuonna 1994 (Pupuankan sidekick Otto oli heti alusta alkaen kuviossa). Sittemmin pupuankkaa on nähty lukuisissa pienlehdissä, Like Uutisissa ja lopuksi Helsingin Sanomien NYT-liitteessä. Kaikki tämä on kootto uuteen albumiini "Tommi Hännisen Pupuankka yllättää" (kovat kannet, 84 s. , hinta 97,- LIKE) Albumiin on tehty myös uutta sarjakuvaa, joissa Pupuankka ja Otto keskustelevat traumoistaan jotka he (lähinnä Otto) sai esiintymisistään NYT:issä. Eli jokaisen Pupuankka-fanin pakonomainen hankinta! Saatavana myös julisteita, postikortteja sekä t-paitoja."
kyllä ja välillä juurikin läpi yön kun joku teos tempaisee oikein kunnolla mukaansa. Itse olen melko kaikkiruokainen kirjallisuuden suhteen, luettu on kaikkea tyttöaikojen hevoskirjoista Steinbeckiin. Yleensä kuitenkin ihan vain viihteellistä tavaraa, laajimmin yhden kirjailijan tuotantoa ehkä Stephen Kingiltä ja nyt uusimpana himona suomalaiset naisdekkaristit. Vaikuttavin lukukokemus ehkä ikinä on ollut Täällä Pohjantähden Alla 1-3. Suomen lähihistoria vain on niin sykähdyttävää, varsinkin tavallisen kansan kerroksista kuvattuna.
Lapsuuden ja nuoruuden suosikkikirjoja on tullut luettua uusiksi, joitakin jopa pariin otteeseen. Juurikin ne fantasiakirjat ovat usein niin iättömiä että niiden taika ei latistu vaikka lukisi aikuisena uudelleen.
No myöhäisehtoota. Oletkos lukenut juutalaisvainoista? Aika karmaisevaa tekstiä leirielämästä ja junalla matkustamisesta. Sotia en ole edes harkinnut aloittaa, kun historia oli liian vaikea pala meikäläiselle silloin silloin..apua 20 vuotta sitten. Vanha akka täällä raakkuu siis.Mitenkäs nämä Aku Ankat? Naurattavatko vanhemmat painokset yhä?.Tähän päähän menee täydestä. Samoin Lassi&Leevi sarjakuvat ja Viivi & Vagner tai jotain. Ja nämä Taru sormusten herrasta sekä Artemis Wolffit? Oikeinkirjoitus ontuu anteeksi vain. Lukeminen ahmien intohimoni silti. Suositteletko jotain? Kerro..