Olen siis lukiossa, opiskelen ekaa vuotta. Ajattelin yläasteella, ettei mikään voi olla kamalampaa kuin se, mutta olin hyvin väärässä. Lukiossa on miljoona kertaa kamalampaa. Yläaste, jopa 9. luokka, jota silloin pidin niin kamalana ettei mitään rajaa, tuntuu nyt lukioon verrattuna lasten leikkitarhalta. Ihan oikeasti, en liioittele.
Huomasin jo heti alussa lukion olevan paljon rankempaa kuin yläaste, mutta kyllä sen ensimmäisen jakson vielä kesti (vaikka meinasikin hermot mennä aika monesti koeviikon aikana) ja tuli hyvät arvosanatkin (niin kuin mulla on kasiluokalta asti poikkeuksetta tullut). Toinen jakso meni vielä jotenkin siten, että mietti että tämä lukio täytyy käydä, jos ei muuten niin vaikka pakottamalla itsensä. Yksi koe jäi kuitenkin koeviikolla suorittamatta, sillä en yksinkertaisesti ollut jaksanut lukea siihen paljoakaan ja oli 200 sivun pituinen koealue, niin kuin lukion kokeissa yleensä on pitkät koealueet. Niinpä tuli yksi koe suoritettavaksi uusintapäivänä. Kolmas jakso ja etenkin koeviikko alkoikin sitten jo olla liikaa, hermot meinasi mennä etenkin yhden kurssin kanssa. En mennyt edes tekemään sitä, koska siitä ei kuitenkaan olisi tullut mitään, sillä en vaan yksinkertaisesti pystynyt lukemaan siihen kokeeseen, vaikka kuinka yritinkin. Sen kurssin tunnitkin tuntui ihan kamalilta ja odotti vaan niitten loppumista. Siitä tuli yksi koe lisää suoritettavaksi jonakin uusintapäivänä, joita siis on viisi kertaa vuodessa. Neljäs jakso oli jo aivan liikaa, odotin koko ajan jokaisella tunnilla, että milloin pääsee kotiin, aikaisemminkin kyllä odotin, muttei sentään kaikilla kursseilla eikä koko ajan. Nyt lukiossa istuminen oli täysin kamalaa. Ja läksyt tein hutaisten, joittenkin aineitten läksyä en edes suunnilleen tehnyt ikinä. En voinut enää kuvitellakaan mitään kamalampaa, mutta sitä oli silti tulossa. Nimittäin koeviikko. Sitä ennen olin suorittanut yhden kokeen aikaisemmin, koska se oli seiskapalkissa eli se suoritettiin koeviikon ulkopuolella. Niinpä minulla olisi ollut vain neljä koetta tehtävän koeviikolla, eli kaksi päivää vapaata jolloin ei edes ollut koulua. Silti siitäkin koeviikosta jäi yksi koe tekemättä, sillä en yksinkertaisesti halunnut enkä jaksanut/kestänyt lukea siihen. Niinpä siitä tuli kolmas uusittava koe. Sitten alkoi viides jakso, eli tämä jakso mikä on nytkin meneillään, tosin jo loppusuoralla. Enkä ole tähän mennessä suorittanut yhtäkään noista kokeista, jotka on jääneet suorittamatta, koska on aina ollut kiirettä koulun esseiden, aineiden sun muiden kanssa, mitä on lukiossa aivan liikaa. Tämä jakso on ollut minulle aivan kamala, en kestä tätä enää. Niinpä harkitsin jo hyvin hartaasti lukion lopettamista. Vanhempani ei kuitenkaan innostuneet ajatuksesta, enkä sitä ihmettelekään. Tiedän itsekin varsin hyvin, että lukio kannattaisi käydä loppuun. Mutta kun ei vaan enää kestä! Mikään ei ole näin kamalaa! Niinpä lopetin kaikki muut kurssit paitsi englannin, opo sai mut ylipuhuttua et yrittäisin suorittaa edes yhden kurssin. Sain sitten lisätehtäviä, jotka on koitunut mulle hirveeksi haasteeksi, vaikkei niitä nyt periaatteessa olekaan niin hirveästi, mutta kun ei vaan huvittaisi tehdä yhtään mitään. Ja sitten pitäisi vielä lukea englannin kokeeseenkin, se on jo aika kohta! Mutta en vaan saa luettua, olen yrittänyt. Kun avaan sen kirjan, niin pystyn lukemaan ehkä pari minuuttia ja sitten alkaa kuohua yli koko lukeminen. En osaa selittää, mutta se on sellainen tunne, että on oikeasti ihan mahdotonta lukea. En siis voi millään päästä lukiota läpi, jos en pysty keskittymään tunneilla, enkä lukemaan kokeisiin. Sitten pelkään, etten edes kestä tehdä sitä engalnnin koetta silloin kun se pitäisi tehdä. Mulla on nimittäin jo viime koeviikolla ollut sellainen juttu, etten ole jaksanut tehdä kokeita ihan kunnolla, vaan sillä tavalla suurin piirtein. Ja musta tuntuu, et en ehkä kestä tehdä tota englannin koetta ollenkaan, etten pysty keskittymään mihinkään tehtävään, etenkään kuunteluun, mikä on ennenkin tuottanut mulle jonkinasteisia vaikeuksia.
Musta lukion lopettaminen on tässä tilanteessa oikeastaan ainut vaihtoehto. Tiedän, että todennäköisesti sitten joskus muutaman vuoden päästä, kun olen unohtanut kuinka kamalaa lukiossa oli, kadun lukion lopettamispäätöstäni, mutta sille ei sitten vain voi mitään. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että jos en lopeta lukiota, niin en enää kestä. Tuntuu vain siltä, että nyt pikku hiljaa kaikki on romahtamassa kasaan. Ei pelkästään opiskelu, vaan kaikki muukin. Olen tähän mennessä yrittänyt jaksaa ja olla vahva. Varmaan osoittaa, että olen parempi kuin vanhempani, mutta pelkään että minusta on tulossa heidän kaltaisensa saamaton henkilö joka ei osaa muuta kuin huutaa, riidellä, tapella, juoda alkoholia, polttaa tupakkaa ja olla työttömänä. En periaatteessa usko, että minusta tulisi tuollaista, mutta periaatteessa se on hyvin paljon mahdollistakin. Mutta en vaan yksinkertaisesti kestä enää opiskelua, joten ammattikouluunkaan minun olisi aivan turha mennä. Yksinkertaisesti kohta 10 vuotta koulun penkillä on ollut minulle aivan liikaa, ja enää en edes suurin piirtein kykene avaamaan kirjaa, vaikka kuinka yrittäisin.
Olen käynyt juttelemassa opolla, muttei siitä ollut paljoa hyötyä, yritti vaan selittää vähän kaikkea, että kävisin lukion loppuun, mutta ei tuntunut millään ymmärtävän, etten vaan kestä sitä enää. No, en kylläkään kertonut hänelle aivan koko totuutta. Lähetti minut jollekin lääkärille, näytti siltä kuin aikoisivat diagnosoida minulle jonkin mielialahäiriän, luultavasti masennuksen. No selviänpähän minä siitä sillä, että valehtelen että kaikki menee hyvin, niinkuin teen aina. Sitten samana päivänä opon luo taas. Mitä minun pitäisi ihan oikeasti tehdä? Lopettaa lukio vai ei? Voiko saada työtä koskaan, jos ei ole opiskellut muuta kuin peruskoulun verran, etenkin sen haluaisin tietää, että voiko kauppaan päästä töihin? Jos kukaan vain tietää mitään...
Huomasin jo heti alussa lukion olevan paljon rankempaa kuin yläaste, mutta kyllä sen ensimmäisen jakson vielä kesti (vaikka meinasikin hermot mennä aika monesti koeviikon aikana) ja tuli hyvät arvosanatkin (niin kuin mulla on kasiluokalta asti poikkeuksetta tullut). Toinen jakso meni vielä jotenkin siten, että mietti että tämä lukio täytyy käydä, jos ei muuten niin vaikka pakottamalla itsensä. Yksi koe jäi kuitenkin koeviikolla suorittamatta, sillä en yksinkertaisesti ollut jaksanut lukea siihen paljoakaan ja oli 200 sivun pituinen koealue, niin kuin lukion kokeissa yleensä on pitkät koealueet. Niinpä tuli yksi koe suoritettavaksi uusintapäivänä. Kolmas jakso ja etenkin koeviikko alkoikin sitten jo olla liikaa, hermot meinasi mennä etenkin yhden kurssin kanssa. En mennyt edes tekemään sitä, koska siitä ei kuitenkaan olisi tullut mitään, sillä en vaan yksinkertaisesti pystynyt lukemaan siihen kokeeseen, vaikka kuinka yritinkin. Sen kurssin tunnitkin tuntui ihan kamalilta ja odotti vaan niitten loppumista. Siitä tuli yksi koe lisää suoritettavaksi jonakin uusintapäivänä, joita siis on viisi kertaa vuodessa. Neljäs jakso oli jo aivan liikaa, odotin koko ajan jokaisella tunnilla, että milloin pääsee kotiin, aikaisemminkin kyllä odotin, muttei sentään kaikilla kursseilla eikä koko ajan. Nyt lukiossa istuminen oli täysin kamalaa. Ja läksyt tein hutaisten, joittenkin aineitten läksyä en edes suunnilleen tehnyt ikinä. En voinut enää kuvitellakaan mitään kamalampaa, mutta sitä oli silti tulossa. Nimittäin koeviikko. Sitä ennen olin suorittanut yhden kokeen aikaisemmin, koska se oli seiskapalkissa eli se suoritettiin koeviikon ulkopuolella. Niinpä minulla olisi ollut vain neljä koetta tehtävän koeviikolla, eli kaksi päivää vapaata jolloin ei edes ollut koulua. Silti siitäkin koeviikosta jäi yksi koe tekemättä, sillä en yksinkertaisesti halunnut enkä jaksanut/kestänyt lukea siihen. Niinpä siitä tuli kolmas uusittava koe. Sitten alkoi viides jakso, eli tämä jakso mikä on nytkin meneillään, tosin jo loppusuoralla. Enkä ole tähän mennessä suorittanut yhtäkään noista kokeista, jotka on jääneet suorittamatta, koska on aina ollut kiirettä koulun esseiden, aineiden sun muiden kanssa, mitä on lukiossa aivan liikaa. Tämä jakso on ollut minulle aivan kamala, en kestä tätä enää. Niinpä harkitsin jo hyvin hartaasti lukion lopettamista. Vanhempani ei kuitenkaan innostuneet ajatuksesta, enkä sitä ihmettelekään. Tiedän itsekin varsin hyvin, että lukio kannattaisi käydä loppuun. Mutta kun ei vaan enää kestä! Mikään ei ole näin kamalaa! Niinpä lopetin kaikki muut kurssit paitsi englannin, opo sai mut ylipuhuttua et yrittäisin suorittaa edes yhden kurssin. Sain sitten lisätehtäviä, jotka on koitunut mulle hirveeksi haasteeksi, vaikkei niitä nyt periaatteessa olekaan niin hirveästi, mutta kun ei vaan huvittaisi tehdä yhtään mitään. Ja sitten pitäisi vielä lukea englannin kokeeseenkin, se on jo aika kohta! Mutta en vaan saa luettua, olen yrittänyt. Kun avaan sen kirjan, niin pystyn lukemaan ehkä pari minuuttia ja sitten alkaa kuohua yli koko lukeminen. En osaa selittää, mutta se on sellainen tunne, että on oikeasti ihan mahdotonta lukea. En siis voi millään päästä lukiota läpi, jos en pysty keskittymään tunneilla, enkä lukemaan kokeisiin. Sitten pelkään, etten edes kestä tehdä sitä engalnnin koetta silloin kun se pitäisi tehdä. Mulla on nimittäin jo viime koeviikolla ollut sellainen juttu, etten ole jaksanut tehdä kokeita ihan kunnolla, vaan sillä tavalla suurin piirtein. Ja musta tuntuu, et en ehkä kestä tehdä tota englannin koetta ollenkaan, etten pysty keskittymään mihinkään tehtävään, etenkään kuunteluun, mikä on ennenkin tuottanut mulle jonkinasteisia vaikeuksia.
Musta lukion lopettaminen on tässä tilanteessa oikeastaan ainut vaihtoehto. Tiedän, että todennäköisesti sitten joskus muutaman vuoden päästä, kun olen unohtanut kuinka kamalaa lukiossa oli, kadun lukion lopettamispäätöstäni, mutta sille ei sitten vain voi mitään. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että jos en lopeta lukiota, niin en enää kestä. Tuntuu vain siltä, että nyt pikku hiljaa kaikki on romahtamassa kasaan. Ei pelkästään opiskelu, vaan kaikki muukin. Olen tähän mennessä yrittänyt jaksaa ja olla vahva. Varmaan osoittaa, että olen parempi kuin vanhempani, mutta pelkään että minusta on tulossa heidän kaltaisensa saamaton henkilö joka ei osaa muuta kuin huutaa, riidellä, tapella, juoda alkoholia, polttaa tupakkaa ja olla työttömänä. En periaatteessa usko, että minusta tulisi tuollaista, mutta periaatteessa se on hyvin paljon mahdollistakin. Mutta en vaan yksinkertaisesti kestä enää opiskelua, joten ammattikouluunkaan minun olisi aivan turha mennä. Yksinkertaisesti kohta 10 vuotta koulun penkillä on ollut minulle aivan liikaa, ja enää en edes suurin piirtein kykene avaamaan kirjaa, vaikka kuinka yrittäisin.
Olen käynyt juttelemassa opolla, muttei siitä ollut paljoa hyötyä, yritti vaan selittää vähän kaikkea, että kävisin lukion loppuun, mutta ei tuntunut millään ymmärtävän, etten vaan kestä sitä enää. No, en kylläkään kertonut hänelle aivan koko totuutta. Lähetti minut jollekin lääkärille, näytti siltä kuin aikoisivat diagnosoida minulle jonkin mielialahäiriän, luultavasti masennuksen. No selviänpähän minä siitä sillä, että valehtelen että kaikki menee hyvin, niinkuin teen aina. Sitten samana päivänä opon luo taas. Mitä minun pitäisi ihan oikeasti tehdä? Lopettaa lukio vai ei? Voiko saada työtä koskaan, jos ei ole opiskellut muuta kuin peruskoulun verran, etenkin sen haluaisin tietää, että voiko kauppaan päästä töihin? Jos kukaan vain tietää mitään...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onks sul muuten tehty lukihäiriö testi?
Voi olla et se ois syynä.
Lukionhan voi suorittaa 4 vuodessa.
Ottaisit vähemmän jaksoja palkkeihin niin ois helpompaa opiskella.
Ja ite oon lukion 2.
Mä niin yllätyin kun sai itse tehdä sen lukujärjestyksen.
Olihan siinä vielä ne pari pakollista mut kun sai alkaa valitsee vaan niitä aiheit, jotka kiinnostaa niin se oli parast.
Ehkä sun ois hyvä vaihtaa opiskelu tyyliäs.
Lukisit tyyliin kotona aina sen kappaleen, joka just käytiin läpi niin kokeisiin luku on vaan mieleenpalauttamista.
Loppujen lopuksi vaan niiden aineiden arvosanot on tärkeitä, johon sun tuleva tyäö perustuu.
Tsemppiä
Mulle on tehty joskus vaan joku tosi epävirallinen lukihäiriötesti jossain sellassessa oudossa tapahtumassa. Siinä tuli tulokseksi, että mulla todennäkösesti olisi se ja siinä kehotettiin että menisin tekemään sellasen virallisen testin, mutta en oo menny.
Ja joo, tiedän että lukion voi suorittaa 4 vuodessa, mut se ei vaan jotenkin kauheesti innosta, kun sit joutuisin olemaan siellä kauemmin. Ollaan jo tehty 2. vuoden lukujärjestykset, ja se on kahta kauheempi kuin 1. vuoden. Eli sitä mä tulisin vielä vähemmän kestämään. Ja yliopppilaskirjoituksia en uskalla edes ajatella, vaikkei niitä periaatteessa vielä silleen tarviikkaan, mutta kuitenkin, koko sanakin kuulostaa jo ihan tarpeeksi kamalalta. Ja kun mua ei oikeen edes kiinnosta mitkään aiheet koulussa, niin ei silleenkään oikein tuu sen kivempaa olemaan, oli aineina sit ihan mitä hyvänsä.
Vois kyllä periaatteessa olla muuten ihan hyvä idea lukea kappale aina sen jälkeen kun se on käsitelty, mutta mä en vaan kestä opiskella sillä tavalla, että kun tulen koulusta niin pitäisi vielä jotain lukea. Mun mielestä ois parempi jos kaikki tehtäis koulussa ja sit ku pääsis sielt niin vois unohtaa kaiken kouluun liittyvän seuraavaan koulupäivään saakka. Harmi vaan, niin ei voi tehdä.
Nyt mun pitäis lukea tuohon enkun kokeeseen, mutta ei tuu mitään. Se kirja on tuossa vieressä, ja mä luin kaks englannin sanaa, ja siihen se jäi.
Jos sul muuten on lukihäiriö niin sä saat tyylii vähän kevennystä kokeisiin.
Ainakin niin pitäis olla.
Jos 2 vuoden lukijärjestyst tuntuu rankalt niin sitähän voi vielä muuttaa.
Moni muutti sitä vielä ihan kurssien ollessa vielä käydessä.
Se voi tuntuu viel vähän kaukaselt mut mä tiedän aika hyvin mitä mä aion tehä koulun jälkeen.
Et mä tiedän et fysiikal ja kemiel ei tee siinä mitään.
Mä oon puhunu luokanvalvojan kaa näist jutuist ja me ollaan aika hyvin suunniteltu juttui.
Tunneil pitää vaan kuunnella sitä opea ja tehä kaikki muistiinpanot mitä pitääkin tehä.
Vähän kirjan lukua silloin tällöin niin kokeisiin luku tuntuu helpolt.
Enkun kokeisiin on helppo lukee silleen et lukee jotain kappaletta ja kääntää sitä mieles.
Kun sit tulee joku sana mitä ei tiedä niin sitten kattoo sanastost.
Silleen ne enkun sanat jää mieleen.
siitä saa kai lisäaikaa tehä koetta jos on lukihäiriö, muusta en tiedä. Mut se ei oo isoin ongelma ettei aika riittäis, vaan se itse lukeminen. Sitä ei kuitenkaan voi helpottaa millään tavalla.
Sitä mun 2. vuoden lukujärjestystä ei voi oikein pahemmin muuttaa, koska en voi keventää sitä, koska sitten en saa tarpeeksi kursseja. Eli ei auta sekään.
Yritän kyllä kuunnella tunneilla, mutta tosi usein mun keskittyminen herpaantuu kun alan ajatella ihan muita asioita. Muistiinpanot teen kuitenkin aina.
Kiitos kuitenkin vastauksista, mutta en oikeen usko että jatkaisin lukiota. Ei vaan oikein tunnu mun paikalta. Liian paljon lukemista ja kaikkea. No täytyy miettiä...
Sanot mieluummin, vaikka että "Lukiossa on opiskeltava rankemmin kuin odotin" tms eikä mitään "mä en jaksa enää" koska silloin ne luulee että oot tekemässä jotain itsemurhaa ja sitten ne just ohjaakin sut johkin mielisairaalaan.
Mieti itse asioita. Monesti olen huomannut että mitä sitä muille kertomaan mistään näähän on mun omia juttuja ja päätöksiä. Itse olen amiksessa ekalla vuodella, alotan syksyllä toisen vuoden.. On ollu ihan naurettava helppoa! lähes joka kokeesta 5 tai 4 (arvosteluasteikkohan on 1-5).. Ja ei paljon tarvi ees lukea. Olen autoasentajana. Ja olen ollut tyytyväinen valintaani.
Joten kannattaa miettiä jos haluat vaikka amikseen? Vai miksi sä käyt sitä lukiota? Et hyödy siitä mitään ellet oikeesti haluu joksuks lääkäriks tai tuomariks?
toivottavasti vastaukseni autto ees jotain..
Kai sitä ammattikoulua vois silleen harkita, mut ei oikeen innosta sekään. Mua ei vaan yksinkertasesti kiinnosta opiskella, en varmaan tiedä mitään niin kamalaa. En oo ikinä pitänyt lukemisesta, en edes tavallisten kirjojen. Yksinkertasesti en vihaa mitään niin paljon, kun lukemista. Ja kun tuntuu ettei lukiosta ole mitään hyötyä, ellei aio mennä johonkin yliopistoon ja opiskella lisää, ja sinne en aio todellakaan astua jalallanikaan. En ole koskaan halunnut lukioonkaan, menin lukioon vain koska en keksinyt muutakaan. Minua ei oikein kiinnosta mitkään niin sanotut "normaalit" ammatit. Haluaisin laulajaksi, mutta sitä minusta ei ikinä voi tulla.
Tuntuu vaan että olis vaikka kuinka helpooa se opiskelu hyvänsä, niin en vaan halua lukea enää yhtään mitään kouluun liittyvää. Ja en etenkään näitä lukion koulukirjoja, jotka on ihan kamalia. Tiedän, että osaisin nää lukion asiat itsea asiassa aika kiitettävästi, jos vaan jaksaisin opiskella, mutta kun en vaan jaksa. Ysin 9,5 keskiarvo todistaa sen, että jos jaksan opiskella, niin pärjään hyvin koulussa. Mutta nykyään en vaan enää pysty avaamaan kirjaa, ja silloin ei tule mistään mitään. Pitäis varmaan vaan kertoa kaikki sille lääkärille kenen kans meen juttelemaan, niin ne vois laittaa mut suoraan johonkin mieleisairaalaan. Eipähän tarvis ainakaan opiskella. Joo, älä välitä, mulla on hieman outo huumorintaju, jos sitä nyt voi edes siksi kutsua.
Kirjoituksesi osoittaa kouriintuntuvasti, kuinka ns. syvältä Suomen nykyinen koulutuspolitiikka on. Nekin, jotka pärjäisivät paljon paremmin ammattioppilaitoksissa pakotetaan lukioon, koska järjestelmä ja vanhemmat pitävät epäonnistujina kaikkia muita paitsi akateemikoita.
Eivät kaikki voi päästä yliopistoon, kuten ei kaikkien pitäisi mennä lukioonkaan. Etsi rohkeasti parempaa tietä itsellesi jostain ihan muualta.
Samaa mieltä.
Tekstistäs tulee aika selkeästi ilmi se, että tuo lukio ei ole sun paikkasi. Sanot, ettet jaksaisi koulua enää. Mitä ajattelit tehdä loppuelämäsi työksesi? Kaupan kassalla ei kauan jaksa kituuttaa. Mieluummin sitä tekee työtä, josta tykkää, kuin istuu hampaat irveessä 8h päivässä. En meinaa sitä, etteikö kassalla työskentely voisi olla ihan mukavaa, mutta varmasti sitä haluaa jotain muuta sisältöä työhönsä.
Näkisin suurinpana ongelmana tähän juttuun kuitenkin sun asentees. Jos sä otat tollasen asenteen jo valmiiksi, ei niitä monen sadan sivun koealueita todellakaan ehdi yhdessä illassa lukea läpi, saati sisäistää. Lukio vaatii työtä, tiedän sen itse jo suorittaneena, mutta sinä saat sen kuullostamaan melkein jo ydinfysiikalta, mitä se suinkaan ei ole. Ehkä peruskoulu menee vielä niin, ettei läksyjäkään tarvi tehdä, mutta lukiossa ne on tehtävä ja kirjaa on avattava muutenkin, kuin koeviikon lähestyessä, jos haluaa tosissaan oppiakin.
Mun ei ole tarkoitus saarnata mitenkään. Sulla on kuitenkin älliä ja mahdollisuus pärjätä, jos näet sen eteen vaivaa. Toisaalta, jos nyt jo tiedät, ettei lukio ja lukupainotteinen opiskelu ole sua varten, miksi kiusata itseäsi?
Sun kannattais ottaa pieni etäisyys tuohon kaikkeen ja miettiä nyt kesälomalla pitkään ja hartaasti ja itselles ihan rehellisesti, että mitä sinä haluaisit tulevaisuudessa tehdä. Mikä työ sua ihan oikeasti kiinnostaa ja mihin sulla olis rahkeita? Ja mihin sä rehellisesti pystyisit, niin että sun mielenkiinto pysyis yllä? Kerroit haluavas laulajaksi, mutta se on aika epävarmaa ja joku toinen varasuunnitelma kannattaa olla taskussa.
Ota selvää eri ammateista ja opiskeluvaihtoehdoista. Katsele tietoa netistä, kysele tutuilta jne. Jos ja kun lukeminen tuntuu noin ylivoimaselta, joku käytännöllinen ammatti ja opiskelu sopii sulle varmasti parhaiten. Netissä on www.mol.fi sivuilla ammatinvalintatestikin, josta voi saada jotain vinkkejä, ja samalla sivustolla voi myös lukea kuvauksia eri ammateista. Ammattikouluissa on teoriaa lukiota vähemmän ja sieltä valmistuu suoraan ammattiin, opiskelukin on käytännönläheisempää. Se voisi sopia sulle paremmin.
Voin kertoa vielä, että itse olen kohdannut ajoittain aivan samoja "oireita" kuin sinä. Se, että tunneilla ei millään jaksa olla, ja että koemateriaalia ei saa luetuksi kuin rivin kaksi mitään sisäistämättä. Netti tai muu houkuttaa silloin paljon enemmän. Ja näin käy usein juuri silloin, kun olen laistanut säännöllisestä opiskelusta ja monet isot kokeet kasaantuu samalle viikolle/perättäisille viikoille.
Siinä tulee kamala tunne kun tietää, että aikaa on niin vähän ja luettavaa niin paljon. Sitä menee kuin paniikkiin, eikä lopulta saa mitään tehdyksi, kun pyörii liikaa asioita päässä, paineet kasvaa, eikä pysty rentoutumaan, eikä sille rentoutumiselle jää usein aikaakaan.
Ainut keino siihen on asettaa itselleen tavoitteet ja pysyä niissä, ei niitä lukemisia voi yksinkertaisesti jättää viime tinkaan! Ja kun tietää mitä haluaa, jaksaa hetkellistä koehelvettiäkin jonkin aikaa.
Ja vielä sun perhetilanteesta. Se miten sä voit henkisesti, vaikuttaa myös kaikkeen muuhun mitä sä teet. Jos kotona ei ole hyvä olla, olisi hyvä jos voisit selvittää tilannetta, keskustella perheesi tai jonkun muun kanssa asiasta.
Ja jos opiskelu tuntuu tässä vaiheessa ylivoimaiselta, voit aina myöhemminkin hakea opiskelemaan. Tosin kannattaa miettiä, ettei pistä vuosia pelkkään olemiseen, vaan käyttää ne hyödyksi. Esim. koita hakea jonnekin töihin ja miettiä mitä haluaisit tehdä.
Toivottavasti saat selvitettyä tilanteesi ja sen mitä haluat tehdä!
puhut ihan asiaa. Ja tiedän ettei sitä lukemista voi jättää viime tinkaan, mutta en vaan saa millään aloitettua sitä lukemista ennen, enkä nykyään enää misään vaiheessa. Alkuvuodesta luin jo hiukan ennen, mutta sitten se jäi, kun ei vaan jaksanut kun piti tehdä kaiken maailman tukielmia ja esseitä.
Ja tuosta työstä, niin mua ei oikein kiinnosta mikään työ kuin juuri se epävarma laulajan työ, ja se on ainut ammatti mikä mua on koskaan kiinnostanut. Ja sitten toisekseen en usko että musta välttämättä ees vois tulla mitään laulajaa. Kuulostaa vaan niin epätodennäköseltä.
Ja oon käyny tuolla työvoimatoimiston sivuilla tekemäs noita testejä ja lukemassa niitä ammattikuvauksia, mut kuten jo totesin en oo vielkään löytänyt mitään mielenkiintosta. Halusin joskus toimia mielenterveyden alalla, esim. psykiatrina tai terpauttina, mutta sitten tajusin että niihinhän on vaikka kuinka pitkä koulutus ja en ikinä kestäisi sitä. Kaupan ammatti on oikeestaan ainut mitä voisin ees jotenkuten sietää, jos laulajan ammattia ei nyt oteta laskuun.
Ja sitten tuosta kotitilanteesta. Vanhempien kanssa ei todellakaan voi keskustella mistään päivän säästä syvällisemmästä. Ja ne vaan huutaa jos yritän niille jotain puhua. Ja musta tuntuu ettei kukaan ymmärrä mua, koska kukaan ei näytä tajuuvan/uskovan mitään mitä niille sanon. Ei edes koululääkäri eikä se ees voinu lähettää mua mihinkään muuaalle missä ois joku voinu jotain ymmärtäänkin, kun mulla on vaan kuulemma asenneongelma. On se aika hienoo, ku mun vanhempien käyttäytyminenkin on mun asenneongelma. Että mua ärsyttää kaikki ihmiset, kun ne ei tajua mitään.
Juu, niin oon ajatellukkin silleen, että jos nyt lopetan lukion, niin voihan sinne hakeee uudelleen jos tuleekin katumapäälle joskus.
hei sun kannatais tutkitutaa onko lukihäiriö lukiheron kautta ja älä lopeta vielä voit saada apuja koulutus on aina hyvä tai vaihda ammattikouluun olen 2 lasten äiti tyttö eri vaikea lukihäiriö nyt kokki ja tarjoilija ja jatkaa koulutusta poika 7luokalla
1. vuoden lukiolainen: Tyttäreni, joka on tällä hetkellä toisen vuoden lukiolainen kärsii pitkälti kuvailemistasi "oireista" lukion kanssa ja olemme pisteessa jossa tuntuu olevan mahdotonta enään jatkaa koulua. Nyt kun kirjoituksistasi on kulunut joitakin vuosia, kiinnostaisi tietää miten selvisit tilanteestasi? Näetkö nyt muutamia vuosia vanhempana silloisen tilanteesi jotenkin toisenlaisena? Jos ajattelet asiaa tänä päivänä, olisiko mielessäsi tilanteelle jokin syy tai ratkaisu ulospääsyyn?
Haluaisin myös tietää tämänhetkisen tilanteesi!! Olen tällähetkellä aivan samanlaisessa jamassa...
Olisi aika ihme että hän kymmenen vuoden jälkeen sattuisi lukemaan tätä.
Mutta kerro toki omasta tilanteestasi.