Silmarillion parodiaa

Turbìn Turparamman stoori
-Eli tylsä ja pitkän pitkä tarina vähä-älyisestä maalaisjuntista, jolla oli uskomattoman huono tuuri sekä taipumusta sukurutsaukseen.

Niinä muinaisina fossiili-aikoina Sivu-Maata hallitsivat haltia-seurapiirit sekä -mafiakartellit. Immeisten elo oli yksinkertaista haltioitten elämän kullattuihin ulko-huusseihin verrattuna, ja usein immeis-klaanit joutuivatkin asumaan ränsistyneissä landepaukku kylissä, joissa ei ollut kuin posti ja K-Marketti. Harvoin kukaan kuolewainen pääsi asustelemaan haltioitten kansoittamien paratiisi-biitsejen, luksus-lomakohteiden tai teemapuistojen läheisyyteen. Niinpä immeiset joutuivat perustamaan kaupunkinsa lähelle vihollisia, eli tuota kaikista pahiksista pahinta; Bangbandin Mormothia, eli Morkkista.
Siellä jossakin mutaisessa kolossa, vuorten pielessä oli pieni maalais-kylä, Dorkala. Kylän asukkaat olivat tyypillisiä landeböndejä ja niinpä heidän elämäänsä kuului läheisesti viinanpoltto sekä joka lauantaiset mutapainiottelut. Olivathan Dorkalalaiset hyvin kilpailuhenkistä kansaa.
Houdin, Huorinin poika ei ollut ihan tavallinen immeinen. Hän oli ensinnäkin hyvin lyhyt (n. 150 cm) sekä hänellä oli tavattoman vaaleat, melkeimpä perä-haltioitten vetyperoksidi-lookia muistuttavat hiukset. Houdin oli Dorkalan armeijan johtavia päälliköitä ja immeiset kuuntelivat hänen sota-tarinoitaan ja partioretki-juttuja mielenkiinnosta sekaisin.
Houdinin aviovaimo ja huushollin siivoja, Morfin, oli taas ylipitkä mustiin pukeutunut, niittikoruja käyttävä hevi-muija. Hän harrasteli bingoa sunnuntaisin elättääkseen perheensä sekä hommaili kuulemma jotain voodoon tapaista pirttinsä hämärissä. sanottiin jopa, että Morfinilla olisi yhteyksiä haltia-mafiaan, jonka takia häntä hieman pelättiin Dorkalassa.
Houdinin ja Morfinin esikoispoika, Turbín oli tullut äitiinsä. Hän rakasti pimeässä lymyilyä ja mustaa kajaalia eikä koskaan hymyillyt. Hänellä oli nuorempi sisarkin, joka valitettavasti jäi villiintyneitten lehmien jalkoihin ja kuoli Turbìnin ollessa vielä nuori. Tämän valitettavan tapauksen johdosta ei Houdinin perhe enää saanut toisesta pennusta lapsilisää, joten isännän oli lähdettävä tienaamaan elantoa perheelleen ja ainoa keino sitä oli saada, oli järjestää sotaretki vihollisen maille.
Hyökätessään Bangbandin rajojen sisäpuolelle, Morkkis kaappasi Houdinin ja laittoi loput immeis-armeijasta pakkotyöhön ydinase-tehtaisiinsa. Kun Houdin ei suostunut paljastamaan Dorkalan salattua sijaintia Morkkikselle, Morkkis sai raivarit ja kirosi koko Houdinin suvun ja teki miehestä siivoojan Bangbandin ylikansoitettuun pakkotyölaitokseen.

Dorkalassa Morfin huolestui, kun hänen äijänsä ei palannutkaan takaisin sovittuna aikana ja arveli sotareissun menneen pilalle. Pian Morfin joutuikin perikatoon ilman miehen tuomaa elatusta, kun bingohallikin oltiin suljettu Dorkalan ollessa valmistautunut Orkku-terroristien hyökkäykseen. Niinpä joutui tällöin paksuna oleva Morfin lähettämään teini-iässä olevan rasittavan, kännykkää tahtovan ja liikaa syövän Turbínin pois kotoa töitä etsiskelemään haltioitten maille, vaikka altaanpesijäksi luksus-hotelliin.
Turbìn kun oli melko laiska, hän ei halunnut ensin lähteä eroon himastaan ja hevimetalli-levyistään, mutta haltioitten cuulit mestat ja clubit toisaalta houkuttelivat tätä ujoa maalais-nuorukaista. Niinpä Turbín poistui Dorkalasta rämällä fillarillaan, eväänä kaksi läskitäytteistä reissumiestä ja saapui seuraavana aamuna suuren metsän laitaan. Mystinen metsikkö houkutteli Turbínia, jonka nenään huokui hotdoggien ja hattaroitten tuoksuja sekä hänen korviinsa tulvi uusimpien hittibiisien melodioita, joita maalaisjuntti ei ollut koskaan kuullut ja piti kuulemaansa taikuutena. Mutta metsään ei noin vain päässytkään; sitä ympäröi joka puolelta kaksi metriä korkea piikkilangoilla varustettu ristikkoaita ja sen takana vilkkuivat ohuet liikkeentunnistimen ohjaamat lasersäde-esteet, joiden takana oli vielä syvä kuoppa täynnä happoa. Túrbín ei tiennyt tulleensa Dortmundiin, perähaltioitten Suljettuun Waltakuntaan.
Kekseliäänä sällinä Turbìn pääsi kuin pääsikin ylittämään kaikki kuolettavan vaaralliset esteet ja tunkeutui Dortmundin metsään. Yhtäkkiä, parituntia symmetristen puiden lomassa kuljettuaan Turbín kaatui mahan. Jokin oli osunut hänen päähänsä. ”Mitee wittuu!” Turbín ähkäisi ja poisti otsastaan pienen imukuppinuolen, joka selvästi kuului haltioille, sillä siihen oltiin painettu kultaisin kirjaimin haltiakielellä omituisia loitsuja. ”Sori! Ei ollut tarkoitus!” kuului ääni Turbínin takaa. Siinä seisoskeli maastopukuun ja kalliisiin aurinkolaseihin sonnustautunut haltia. ”Hoi, sinä cuolewaisten sucuinen! Minä olen Belgrad Luucâto, eli Löysäkäsi, Dortmundin paras kuminuolilla tähtääjä ja kuningas Teflonin ykkös-asemies.” Haltia huusi ja nosti kätensä lipalleen, tehden kunniaa ja huusi taas: ”Olet tunkeutunut luvatta kuningatar Melancolian esteiden lävitse, siksi vien sinut nyt suurempien auktoriteettien arvioitavaksi, Mendeleviumiin, tuhansien luolien maanalaiseen bunkkeriin.” Turbín ei tajunnut paljoakaan haltian mystisistä puheista, mutta ei ruvennut vastustelemaan kun Belgrad otti häntä jaloista kiinni ja raahasi häntä loppumatkan.
Mendelevium oli suuri ja hyvin vartioitu perähaltioitten pää-tukikohta. Se oli täynnä baareja ja kylpylöitä sekä kalliita kimaltelevia esineitä ja taideaarteita. Belgrad vei Turbínin heti kuningas Teflonin ja kuningatar Melancolian eteen.
” Tästä sällistä minäkin tykkään!” Sanoi Teflon hetken Turbínia kateseltuaan ja nauroi niin että hänen kaulassa roikkuvat kultaketjut kilisivät. Siitä lähtien Turbín olikin kuninkaan ottopoika ja sai jäädä asumaan Dortmundiin.
Hänen siellä ollessaan Teflon hemmotteli Turbínin piloille ja opetti tälle hieman haltioitten bisneksiä ja pörssilaskelmia. Myös Belgradin kanssa Turbín ystävystyi ja usein he ajelivat mönkijöillä Dortmundin metsissä ja hätyyttelivät oravia ja keijukaisia. Toiset hovissa olivat hivenen kateellisia Turbínille ja niinpä eräänä päivänä yksi Teflonin kätyri-haltia, joka Sergei oli nimeltään, haastoi Turbínin kaksintaisteluun. Kekseliäänä poitsuja Turbín päätti varmistaa voittonsa ja niinpä penkoessaan kuningas Teflonin asevarastoja, löysi hän liekinheittimen ja hirvittävän käppänöitten valmistaman irvistävää naamaa esittävän karnevaalikypärän. Aseineen lähti Turbín kohtaamaan Sergeitä Mendeleviumin ulkopuolelle. Haltialla ei kuitenkaan ollut muita aseita kuin pattereilla toimiva partakone ja niinpä Turbín voitti taistelun kaamean kypäränsä ja liekinheittimensä avulla. Hurratessaan voitolleen hän painoi vahingossa liekinheittimensä katkaisinta ja kärvensi Sergein tuhkaksi. ”Ups!” Turbín sanoi ja lähti lätkimään Dortmundista pelätessään Sergein jengin vaativan kostoa.
Niin saapui lainsuojaton Turbín haltioitten mailta erääseen slummi kaupunkiin, jossa omaksui räppi-kulttuurin. Siellä eräs paikallinen rikollisliiga otti hänet ilomielin vastaan ja niin vierivät vuodet deekujen seurassa, roskiksia tonkien ja apteekkeja ryöväten. Näinä aikoina tuli Turbìnista alkoholisoitunut ja maanis-depressiivinen, elämää vihaava, masentavien hevibiisien ja rap-lyriikoiden suurkuluttaja.
Eräänä päivänä Turbínin ollessa jenginsä kanssa kaupungin slummikujilla ryyppäämässä, käveli heitä vastaan vanhan oloinen ja rampa käppänä, joka kantoi selässään suurta, kalliinnäköistä Adidas -reppua. ”Ryövätään se!” Joku jengiläinen huusi. Turbín otti kuuluisan liekinheittimensä ja uhkasi sillä käppänää. ”Jou mothafucka!” Turbín sanoi vanhalla haltiakielellä ja yritti siten tehdä käppänään vaikutuksen. Käppänä pelästyi ja heittäytyi maahan. ”Elkee tappako minnuu! Annan mitä vaan! Mulla on kotona kaks vaimoo ja nelkytä lasta! Säästäkää mut!” Hetken neuvoteltuaan jenginsä kanssa Turbín kääntyi käppänän puoleen ja pyysi tätä viemään heidät huusholliinsa. Ilta oli kylmä ja ryypiskelypaikka pitäisi löytää. Monen uhkauksen jälkeen käppänä viimein suostui viemään jengin himaansa.
Käppänä asui kaupungin laitamilla, käppänöitten kaupunginosassa, suuren kerrostalon kellarikerroksessa. Sinne Turbín ja hänen jenginsä jäi koko illaksi - ja koko seuraavaksi vuodeksi.
Seuraavana talvena lämpö katkesi koko talosta maksamattomien sähkölaskujen johdosta eikä Turbínilla ollut rahaa viinaan tai edes olutpulloon. Talvesta tuli ankara ja iloton. Monet jengiläiset sairastuivat ja käppänältä alkoi mennä hermo noihin siivellä eläjiin. Eräänä lauantai-iltana käppänä päätti päästä eroon immeisistä kokosi jengin kaupungilla, ja pian suuri käppänä armeija, palavia risuja heilutellen ajoi Turbínin ja hänen jenginsa hiiteen kaupungista. Entisestään masentunut Turbín ja hänen slummi-gänginsä ottivat ja lähtivät pois käppänöitten kaupunginosasta örkkejä kurittamaan. Illalla tapellessaan erään paikallisen orkku-prätkäjengin kanssa Turbín murhasi vahingossa kaverinsa Belgradin, joka oli ollut hummailemassa orkkujen kanssa ja oli kusella läheisessä puskassa. Tästä Turbìn pimahti ja hän hortoili jonnekin kauas haltioitten luksusmestaan Narkomaniaan, jossa tuhlasi kaikki pöllimänsä rahat ja elätteli pientä romanssinpoikasta haltiakingin tyttären kanssa. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen kun Mormothin karannut lemmikki, Belsebub lohikäärme tuli mekastelemaan palatsiin ja tuhat orkkua vei kaikki töllin asukkaat pakkotyöhön Bangbandiin. Ainoastaan Turbín pääsi pakoon ja harmitteli hieman uuden tyttöystävänsä äkillistä lähtöä ja päätti kostaa lohikäärmeelle.
Eräänä iltana kuljeskellessaan sikspäkki olutta mukanaan hän törmäsi suureen kylttiin, johon oltiin kirjoitettu: ”Liity Bertilin metsän muukalaislegioonaan, palkka: yösija, safkaa ja ilmaislippuja jääkiekko-otteluihin. Tehtävä: tappaa orkkuja, ja metsästää lohikäärmeitä. Päämajan sijainti: tästä 2 km. eteenpäin.” ”No perskele! Nyt mä voin teilata sen loharin” Turbìn mumisi ja lähti suoraa päätä kohti Bertilin metsää.
Siellä Turbín passitettiin heti HIV-, hepatiitti-, ja jalkasilsa testeihin. Niistä läpi päästyään hänelle annettiin konekivääri ja asusteeksi maastopuku ja kypärä.
Elo Bertilin metsän muukalaislegioonassa oli menestyksekästä. Turbín saavutti mainetta ja kunniaa liekinheittimensä kanssa ja pian hänestä tulikin joukon komentaja, edellisen saatua surmansa orkkuarmeijan kourissa. Näinä aikoina sai Turbín lisänimekseen ”Mustasormi”, sillä hänen kätensä olivat aina tuhkan peitossa liekinheittimensä jokapäiväisen käytön takia.

Näinä aikoina saapui Morfin ja hänen jo aikuiseksi kasvanut tyttärensä, Nikotiini Dortmundiin. He olivat saaneet Teflonilta faksin, jossa kuningas pahoitteli Turbínin katoamista eikä ollut pahoillaan siitä, vaikka Turbín olikin vahingossa tappanut Sergein, sellaistahan sattuu Mendeleviumissa harva se päivä. Dortmundissa Teflon näytti Morfinille myös paikallisten juoru ja sanomalehtien sivuja, joissa kerrotaan mystisestä ”Mustakädestä”, jonka maine örkinkurittajana on kiirinyt jo laajalle koko Barbababassa. Tästä päätteli Morfin, että Turbín varmaankin kylpisi täälläkin hetkellä rahassa jossakin hienostokartanossa, ja päätti lähteä etsimään poikaansa saadakseen osan tästä ylellisyydestä. Niinpä lähti Morfin ja Nikotiini Tefolonin antamilla maastureilla Turbínia etsimään.
Yllättäen heidän matkallaan tuli vastaan jättimäinen, vaaleanpunainen lohikäärme. Se oli Belsebub, Mormothin karannut lemmikki, joka katseli vastaan tulevia helppo välipala mielessään. Ensin se kuitenkin päätti pitää vähän hauskaa. Se hypnotisoi punaisilla, verestävillä silmillään Nikotiinin ja käski tytön riisumaan itsensä alasti. (Tällä välin Morfin oli startannut mönkijänsä eikä häntä enää koskaan nähty Barbababassa.) Nikotiini totteli ja lohari nauroi makeasti tytön peitellessään itseään nolona. Nikotiini pelästyi tätä höröttävää naurua ja juoksi niin lujaa kuin rimppakintuillaan pääsi, mutta matka loppui lyhyeen, sillä tyttöparka törmäsi lyhtypylvääseen ja löi päänsä unohtaen kaiken menneisyydestään. Puolisokeana ja tyhjäpäisenä tarpoi alaston Nikotiini kohti Bertilin metsää.
Muutaman päivän päästä Teflon oli lähettänyt Belgradin ja muita kätyreitään etsimään Morfinia ja Nikotiinia. Haltiat kuitenkin löysivät paikalta lohikäärmeen jälkiä ihmettelevän sensaatiolehdistön sekä Nikotiinin vaatteet.



Eräänä iltana kun Turbín oli partioimassa mahdollisten örkki-vakoojien varalta, hän näki metsässä alastoman naisen makaamassa maassa. ”Ei tänne olla stripparia tilattu.” Hän mietti ja raapi päätään. Hän vei sekavassa tilassa olevan naisen muukalaislegioonan päämajaan ja siellä sai nainen hirveän itkukohtauksen ja rupesi sammaltaman jotakin sekavaa ja outoa. Siitä sai nainen nimekseen ”Marihuana”, sillä kaikki luulivat hänen olevan pilvessä. Turbín ihastui naisen luurangonlaihaan vartaloon ja hänen narkkarimaisiin kasvoihin ja takkuisiin hiuksiin ja niinpä Turbín ja Marihuana viettivät häitään seuraavana juhannuksena ja heille järjestettiin suuret bileet metsän keskellä.

Jonkin ajan päästä tuli tieto myös Bertilin eristäytyneeseen yhteisöön siitä, että Mormothin lemmikki, Belsebub oli nähty läheisen Testosteron- joessa kylpemässä ja köllöttelemässä uimapatjalla. Niinpä lähti Turbìn mukanaan muutama rohkea Bertililäis mies lohikäärmejahtiin.
Kun Turbín saapui miehineen joelle hän näki Belsebubin kuorsaamassa nurmikolla, aurinkovarjon alla. Lohikäärmeen kuorsaus oli niin hirvittävää kuunnella, että kaikki paikalle tulleet säntäsivät karkuun. Paitsi Turbín. Hänen kuulonsa oli heikentynyt jo aikaa sitten hevimusan kuuntelemisesta. Hän hiipi lähemmäs nukkuvaa loharia ja sytytti liekinheittimensä. Silloin Belsebub heräsi ja yritti napata Turbínin suuhunsa, mutta haukkasi vahingossa liekinheittimen ja nielaisi sen. Lohikäärmeen nenästä alkoi tulla mustaa savua ja sen vatsa pullistui liekinheittimen kaasusta ja hirviö räjähti parissa sekunnissa kappaleiksi. Liekinheitin putosi Turbínin päähän ja mies pyörtyi maahan lohikäärmeen kappaleitten keskelle.
Sitten tuli paikalle Marihuana, joka näki tapahtuneen ja järkyttyi niin että muisti palasi hänen päähänsä. ”Mitä helkuttia minä tommosen äijän olen nainut?” Marihuana sanoi katsellessaan maassa röhnöttävää Turbínia ja poistui paikalta, mutta kompastui kiveen ja putosi läheiseen rotkoon. Lähistöllä ollut Dotmundilainen TV-ryhmä näki tilanteen. Sitten heräsi Turbín ja luuli olevansa kaameassa krapulassa. Hän hämmästyi puskasta säntäävän toimittajan tulevan hänen luokseen mikrofoni kädessä. ”Nou komments.” Turbín sanoi ja oli juuri aikeissa mennä kotiin aspiriinille kunnes haltiat kertoivat, että hänen sisarensa oli juuri pudonnut rotkoon. Turbín hämmästyi ja vilkaisi rotkon pohjalle. Siellä hän näki liitskana olevan Marihuanan ja syytti haltioita valehtelemisesta.
Mutta kun Turbínilla oli taipuvaisuutta itsetuhoviettiin sekä masentuneisuuteen hän otti liekinheittimensä ja sytytti itsensä tuleen haltioitten nenän edessä.
”Tästä tulee hyvä juttu!” sanoi toimittaja ja siihen päättyi Turbín ”Mustakäsi” Turparamman, Dorkalalaisen immeisen ja alkoholisoituneen, apaattisen, lohikäärmeen tappajan tarina.

THE END